NÄKYMIÄ

Unkarilaista tanssia synttäreillä

2012-02-13T16:44:00.006+02:00

Viime lauantaina olin mukana järjestämässä jälleen monikulttuurista Colourful Espoo -tapahtumaa. Monet sen jo tietävätkin. Kyse oli 1v.-synttäreistä, koska toimintamme alkoi nimenomaisena lauantaina vuosi sitten. Väkeä oli yli 90 kuten ensimmäisessäkin tapahtumassa!

Tiimimme oli erittäin iloinen, että kaikki meni suunnitellusti, kakkua riitti kaikille, oli interaktiivista osaa, kuvakavalkadi viime vuoden tapahtumista, leikkejä, tutustumista, kaikenikäisiä ihmisiä vauvasta vaariin ja muutenkin iloinen meininki, paljon nauravia ja iloisia ihmisiä. Olin erittäin iloinen, että meillä oli paljon viime vuodelta tuttuja ihmisiä ja paljon uusia. Tuntuu, että olemme tavoittaneet uusia ihmisiä, mikä niin monesti tuntuu vaikealta. Moni tulija olikin myös vapaaehtoisuudesta kiinnostunut ja se mahdollistaa tulevaisuudessakin toiminnan kehittämisen. Ohjelmasta vastasi mainio taikuri Emil Anton, Ourvision-kilpailun finalisti Zuzanna Rogulska sekä unkarilainen tanssiryhmä Istvan Litkeyn johdolla. Aivan uskomattoman kaunista laulua ja upeaa tanssia!

Tässä pieni video tuosta tanssista. Se on kännykällä otettu, joten laatu ei ole maailman parasta. Toivottavasti tanssijoiden taitavuus välittyy sitä kautta.

http://colourfulespoo.blogspot.com

Helmikuun soundtrack

2012-02-10T22:03:00.000+02:00

Helloween: Future world
The Smiths: The boy with the thorn in his side
Jace Everett: Bad things
Miljoonasade: Mayday Mayday
Paul McCartney & Michael Jackson: Say say say
The Killers: Read my mind
Die Toten Hosen: Ertrinken
Bruce Springsteen: We take care of our own
The Beatles: Sgt. Pepper´s Lonely Hearts Club Band
VNV Nation: Homeward
Yngwie Malmsteen: You don´t remember, I´ll never forget
J.Karjalainen: Laura Häkkisen silmät
Richard Thompson: Dad´s gonna kill me
Anthrax: Indians
Ramin Djawadi: Game of thrones
Kulman pojat & Tommi Läntinen: Jari ja minä

Vihdoinkin vaalipäivä!

2012-02-05T15:09:00.001+02:00

Tänään valitaan Suomelle presidentti. Kaikki mahdollinen media on ollut pullollaan hyvää ja huonoa juttua vaaleista. Mietinkin, että jaksanko vielä sitä kirjoittelua lisätä, mutta muutaman asia kuitenkin tuli mieleen...

Toisella kierroksella varsin huonoa puhetta alkoi kantautua kummastakin leiristä, vaikka molemmat ehdokkaat sitä vastaan koettivat taistella. Kuulin väitteitä, että Niinistön pahin vastustaja olisikin vakavahko talousimago ja Haaviston pahin vastustaja on hänen kannattajansa. Ehdokkaat kyllä aiheuttivat välillä myötähäpeää toisten puolueiden äänestäjiä kosiskellessaan, aika läpinäkyvää se oli...

Joka tapauksessa tänä iltana Suomi saa oikeistolaisen porvaristaustaisen presidentin. Molempien ehdokkaiden taustat ovat oikealla, vaikka he eivät ole kampanjassaan tätä painottaneetkaan. Tämä on suuri muutos. Tätä ennen meillä on ollut Halonen, Ahtisaari ja Koivisto, kaikki SDP-taustaisia. Ehkä nyt on jo muutoksen aika tässä mielessä.

Vaaleja edeltävä aika antaa hyvää tutkimusmateriaalia sosiaalisesta mediasta ja sen valjastamisesta vaalikäyttöön. Tästä olisi tulevaisuudessa mielenkiintoista lukea. Vihreiden koneisto osasi somea käyttää paremmin kuin Kokoomuksen. Lienevätkö suunnitelleen kansanliikkeen jo vuosi sitten? Kokoomus meni perinteisemmillä ja olihan heillä kampanja-aikaakin enemmän. Välillä tuli mieleen vastakkainasettelu nuoret-vanhat, vaikka tiedän nuoria Niinistöä äänestäneitä sekä vanhoja Haavistoa äänestäneitä. Tätä jakoa ei varmasti kumpikaan ehdokas olisi halunnut, koska sillä jaolla ei voita vaaleja.

Seurasin paljon vaalikeskusteluita. Laatu oli suhteellisen hyvää, ainoastaan Nelosen ja Hesarin tentit olivat täyttä amatöörimäistä huttua.

Vasta viimeisellä viikolla alkoi kyllästyttää koko vaalit. Käviköhän näin muillekin? Tuntui, että vaalit olivat ihan joka paikassa ja niitä ei päässyt karkuun. Aina ei jaksanut HaavistoNiinistöä tai NiinistöHaavistoa. Tuli olo, että tulis nyt sunnuntai niin tästä päästäisiin päiväjärjestykseen. Alkoi myös ällöttää koko ajan samat teemat, media ei tainnut enää keksiä mitään uutta viimeisillä viikoilla. Ja sitä paitsi aivan liian usein keskityttiin epäolennaisiin "human interest"-juttuihin.

Monet keskustelut vaaleista saivat kyllä miettimään itsekin ehdokasvalintaa ehkä syvemmältä kuin ennen. Kiitos tästä kaikille kanssani keskustelleille! Meillä on kaksi hyvää ehdokasta loppusuoralla ja itse en koe ongelmaksi kummankaan valintaa. Asiat eivät ole mustavalkoisia. En siis valtavasti pety illalla. Mielestäni toinen ehdokas nyt vain on selkeästi parempi. Miksi äänestäisin siis toiseksi parempaa?

Paljon onnea uudelle presidentille ja kakkoseksi tulevalle pää pystyyn, jatka hyvää työtä!

Talvi on sittenkin kaunis

2012-02-04T15:40:00.000+02:00

Olen monesti sanonut, että talvi ei ole mun vuodenaika ollenkaan. Viime päivinä kun Suomi ja Eurooppa on saanut jälleen kerran tuntea talven voiman, niin olen vähän valmis joustamaan. Kylmästä en tykkää edelleenkään, mutta mutta...

Kun lunta tulee paljon, niin se muuttaa kyllä ympäristöä kauniiksi. Tässä alla on muutama tänään ottamani kännykkäkuva, josta ehkä pääset samaan tunnelmaan, joka mulla oli tänään iltapäivällä kun noita kuvia otin takapihaltamme ja Olarin kirkon läheisyydestä.

Lehtipuut kuin kaksi kauhuelokuvahahmoa

Laskeva aurinko utuisella taivaalla

Gräsän uurnalehto, hiljaisuus haudoilla

Kirkokellot kutsuvat

Mönkijä takapihalla

Olarin kirkko ei-niin-perinteisestä kuvakulmasta

"Kuka siellä menee??"

"Elämän puu" Olarin kirkonmäellä

ACTA ja SOPA

2012-01-31T10:42:00.002+02:00

Itse en suhtaudu kovin "vainoharhaisesti" erilaisiin sopiin ja actoihin, mutta kieltämättä viime aikoina olemme ehkä sellaisella tiellä, jonka äärimmäisessä toisessa päässä on internetsensuuri, ihmisten oikeudet ja tarkkailuyhteiskunta. Ja itse olen siis kuitenkin ehdottomasti piratismia vastaan. Tälle tielle astuminen vain vie monta lasta on menossa pesuveden mukana.

Lue lisää: http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=2&id=2429

"Entisen europarlamentaarikko Heidi Hautalan mukaan ACTAn neuvottelumenettely on ollut Lissabonin sopimuksen vastainen. Ranskalainen europarlamentaarikko, ACTA-raportoija Kader Arif jätti pestinsä ja tuomitsi koko sopimusprosessin jyrkin sanoin:

"Haluan vahvimmilla mahdollisella tavalla ilmaista vastalauseeni koko prosessista, joka johti tämän sopimuksen allekirjoittamiseen ilman kansalaisjärjestöjen kuulemista tai minkäänlaista läpinäkyvyyttä...europarlamentin vaatimukset sivuutettiin toistuvasti... tämän sopimustekstin raportoijana sanon: en ole koskaan ennen nähnyt tällaisia manöövereita, joita tämän parlamentin oikeisto on harrastanut tämän sopimuksen kanssa, puskiessaan sitä läpi ennen kuin yleinen mielipide ehtii hälyttyä...

jokainen tietää ACTAn olevan ongelmallinen koski se sitten ihmisoikeuksia, internet-palvelujen tarjoajien vastuunalaisuutta tai geneeristen lääkkeiden tuotantoa...

tällä sopimuksella voi olla suuri vaikutus kansalaisten elämään ja silti kaikki mahdollinen tehdään, että saataisiin estettyä europarlamenttia sanomasta sanansa. Julkaisemalla tämän raportin haluan lähettää vahvan signaalin ja hälyttää yleisen mielipiteen tähän täysin sopimattomaan tilanteeseen.

En suostu olemaan osa tätä naamioleikkiä.""

http://youtu.be/N8Xg_C2YmG0
http://fi.wikipedia.org/wiki/ACTA
http://fi.wikipedia.org/wiki/SOPA

Kiltti?

2012-01-30T08:47:00.001+02:00

Otsikolla en tarkoita skotlantilaista hametta. Sillä tarkoitan kiltteyttä, opittua tapaa, luonteenpiirrettä, suhtautumistapaa toisiin ihmisiin tai erilaisiin asioihin, lähimmäisenrakkautta ja niin edelleen. Eläimet voivat olla kilttejä ja ihmiset voivat olla kilttejä. "Ole kiltisti!" monesti sanotaan lapselle. Jotain kiltteystutkimustakin kaiketi on...

Jokaiselle tulee omanlaisensa mielleyhtymä, jos puhutaan kiltteydestä. Kiltteys oli hyvin arvostettu ominaisuus ihmisessä. Lapsia kannustettiin olemaan kilttejä, aikuisille ehkä käytettiin jotain muuta sanaa, mutta taustalla oli kuitenkin sama ajatus. Kiltteys oli arvostettua ja tavoiteltua. Onko se vieläkin sitä? Pitäisikö sen ollakaan? Onko kiltteys erilaista nykyään vai onko sitä vain vähemmän? Vai tuntuuko minusta vain siltä?

Jossain vaiheessa Suomessa annettiin rehellisyydelle suurempi arvo verrattaessa kiltteyteen. "Sun täytyy olla rehellinen ja sanoa suoraan eikä olla liian kiltti". Jostain tuli sellainen ajattelutyyli, että nyt noustaan vastarintaan eikä enää nössötellä ja olla kilttejä. "nyt loppuu se kilttinä oleminen!" Ihmiset alkoivat puhua suutaan puhtaaksi toisille ja monesti ylittivät kohteliaisuuden rajat. Kaikki pitää saada sanottua, pois itsestä ja mielestä, heti. Toisen on vaan kestettävä rehellisyys, toisen täytyy kasvaa vastaanottamaan minun rehellisyys. Puhutaan, että jotkut sairastuvat kiltteyteen. Kiltteys on sairautta ja mielen heikkoutta.

Kiltteys ei olekaan enää hieno ja tavoiteltava juttu.

Siitä oli tullut este itsensä toteuttamiselle, elämän vapaudelle. Tärkeämpää kuin olla kiltti, on pitää kiinni itsestään ja omasta tahdosta. Tärkeintä on pitää kiinni omista jutuistaan ja olla todella rehellinen.

Joskus taannoin tuli TV:sta suosittu ohjelma Ozzy Osbournen perhe-elämästä. Isältä kysyttiin, että mikä on hänen tärkein kasvatusperiaatteensa. Ozzy vastasi: "Olla aina absoluuttisen rehellinen kaikissa asioissa lapsilleni". Lause on jäänyt mieleeni, koska siinä on paljon hyvää, mutta suuria vaaroja myös. Maailma kannattaa avata lapsille pienissä paloissa, joiden kanssa he pystyvät kussakin elämäntilanteessa elämään. Ei ryöpsäyttää kaikkea rehellisesti heidän syliinsä.

Ruotsin kielen sana Snälla, jota aikuisetkin käyttävät keskinäisessä kanssakäymisessä (tietääkseni) on minusta hieno. Kirjaimellisesti se tarkoittaa kilttiä. Kiltteys itseä ja muita kohtaan pysyy ruotsinkielessä tärkeänä suhtautumisessamme muihin. Jos suomeksi sanoo toiselle "kiltti", se tarkoittaa vähän eri asiaa. Löytyisikö suomesta samanlainen kuvaus?

Jälleen siis blogikirjoitus teemalla Oliko ennen kaikki paremmin?

You decide...

Voimasanoja 2012

2012-01-22T10:46:00.003+02:00

Otsikon sanat saattavat hämätä. Tai itseasiassa se on aika nerokasta sanaleikkiä. Kyse ei suinkaan ole kiroilemisesta vaan ihan muunlaisista sanoista. Olin perjantaina pienessä seminaarissa tutustumassa erään mielenkiintoisen järjestön toimintaan.

Suomen Pipliaseura täyttää tänä vuonna 200 vuotta. Se on melkoisen vanha järjestö siis. Alkukipinä on tullut Skotlannista, jossa John Paterson sai lähetysnäyn ja yhdessä piispa Jakob Tengströmin kanssa alettiin suomalaisille jakaa/myydä halvalla Raamattuja.

Pipliaseura on osa United Bible Societies -järjestöä. Pipliaseurojen raamatunkäännöksillä on jo tavoitettu 3,8 miljardia ihmistä.

Tässä alla muutama video, joista pääsee vähän käsitykseen projekteista, joita Suomen Pipliaseura tukee Intiassa:

http://www.bible.fi/fi/

http://www.raamattuvuosi2012.fi/

Tammikuun soundtrack

2012-01-20T16:08:00.000+02:00

Tällaista on tullut kuunneltua viime viikkoina:

- Within Temptation: Fire and ice
- Nightwish: Ghost river
- Bob Marley: Redemption song
- Höhner: Viva Colonia
- Pain: Same old song
- Ghada Shbeir: Hadyan lhatoye
- Cirque de Soleil: El Pendulo
- The Beatles: The fool on the hill
- Alice Cooper: I am made of you
- Johanna Kurkela: Ainutlaatuinen
- Slechtvalk: Besieged
- Hanoi Rocks: A day late, a dollar short
- Michael W. Smith: Secret ambition
- Paul McCartney: Live and let die
- Covenant: Der Leiermann
- The soundtrack of our lives: Bigtime
- U2: Mysterious ways

Kokeilepa!

Suomalainen ja small talk

2012-01-16T13:50:00.000+02:00

Onko tilanne tämä? Osaatko puhua small talkia? Tiedätkö kuinka "rikotaan jää?"

Löysimme mainion mainoksen Sellon kirjastosta. Kyse on alunperin Autismisäätiön teatteriryhmä Vautsin ja improvisaatioteatteri Poreen yhteistyöstä syntyneen esityksen mainos. Sopii hyvin autismiin (vaikken siitä paljoa tiedäkään), mutta myös suomalaisten small talk -taitoihin.

Romeo

2012-01-14T12:16:00.002+02:00

Perheessä on uusi jäsen. Perjantai 13. päivä saapui tiibetinterrieri Romeo perheeseemme. Ilta ja viikonloppu vekkulilla meneekin sitten mukavasti kaikkeen mahdolliseen tutustuessa, meihin, kissoihimme ja uuteen kotiin muutenkin. Arkirutiineihin tulee myös muutoksia, mutta niihinkin on valmistauduttu. Kuvia on vaikea ottaa, kun Romeolla on vauhti päällä usein. Siksi allaolevat kuvatkin on lähes kaikki lepohetken aikana otettuja.

Nimen löytäminen oli tosi vaikeaa. Emme millään tahtoneet löytää nimeä, joka kaikilla olisi aiheuttanut riemunkiljahduksia. Valjastettiin sitten työkavereita ja muitakin ystäviä keksimään nimiä, kiitokset vaan kaikille nimiä ehdottaneille. Varmaan yli 100 nimeä käytiin läpi. Romeoon päädyttiin ja se on hyvä nimi. Äkkiä siihen tottuu.

Kissamme katselivat ensin epäluuloisesti, että "kukas tämä kaveri on?". Pientä lähestymistä tapahtui vähän kerrallaan ja näyttää nuo tulevan ihan hyvin toimeen keskenään. Ylimpiä ystävyksiä ei varmaan, mutta suvaitsevat toisiaan. Romeo haluaisi tietysti kovasti leikkiä, kissat taas haluavat vähän pitää etäisyyttä.

Kyllä tuo pieni veijari vaan on valloittava. Ei ole turhaa puhetta kun sanotaan, että koiranpentu hurmaa silmillään ihmisen. Romeo osaa sen, nimikin sopii siinä mielessä hyvin. Sitä on vaan niin mukava katseella seurata, mitä kaveri touhuilee. Ulkolenkit on vielä lyhyitä ja sisäsiistiksi pitää opetella. Jälkimmäisessä ollaan kyllä hyvällä mallilla. Ensimmäinen yö oli yllättävän vähäitkuinen, luulin että enemmän olisi ollut sisaruksia ja äippää ikävä.

Kiitos Annan kennelille, saimme hyvät ohjeet kaikesta mahdollisesta! Lähipiirissä on koiria ollut ennemminkin, että emme ole ummikkoja koira-asioissa. Silti hyvät ohjeet on tarpeen.

Vitsinä meillä on, että "muista Cesar Millanin opit". Koirakuiskaajaa on katseltu ahkerasti läpi syksyn. Tai no lapset enimmäkseen. Mutta perusjutut jäi kyllä aikuistenkin mieleen.

Tervetuloa Romeo!!

http://ajannan.webs.com/

http://ajannantibbea.vuodatus.net/

http://www.tiibetinterrierit.com/

http://www.cesarsway.com/

Juhlapäivän kohtaaminen

2012-01-06T19:34:00.001+02:00

Tänään osallistuin juhlaan. Olarin kirkko on ollut remontissa jo puolentoista vuoden ajan ja tänään loppiaisena sitten kirkko siunattiin uudelleen käyttöön. Olin pienessä mutta mieluisassa osassa messun kulkua.

Oman seurakunnan kirkkoa oli jo ollut ikävä. Messussa kylmät väreet kulkivat selkäpiissä muutamaankin kertaan: Koko kirkkokansa laulamassa upean yhteiskuoron kanssa Maa on niin kaunis, kahden kanttorimme loistava yhteissoitto uruilla, seurakunnan työntekijöiden iloinen yhteislauluesitys, unkarilainen tervehdys ystävyysseurakunnastamme, Krisztinan ehtoollisen jakaminen unkariksi, puhuttelevat Raamatuntekstit, mainio ja rohkaiseva saarna jne. Ehkä eniten se, että kirkkoväki oli iloisella mielellä liikkeellä. Hymyjä näkyi paljon!

Kirkko oli täpösen täynnä ja jopa takaosassa monet kymmenet ihmiset seisoivat. Alueemme väki tuli sankoin joukoin takaisin kirkkoon. Useat sanoivat, että kirkkoa oli ollut ikävä. Siitä tuli hyvä mieli. Keskustelin asiasta ystävyysseurakuntamme Albertin kirkkoherran Krisztina Turin kanssa. Hän kertoi seurakunnastaan, että 300-vuotisjuhlasta moni uusi oli jäänyt seurakunnan toimintaan mukaan. Toivottavasti näin käy Olarissakin.

Kiitos myös vieressäni istuneelle vähän iäkkäämmälle rouvalle, jonka kanssa syntyi hyvä yhteys. Hän vähän "tunki" viereeni vaikka siinä oli nuotteja ja musavälineitä. Emmin vähän päästää häntä, mutta siihen hän vain istui. Jossain vaiheessa kun olimme jo lyhkäisiä ajatuksia vaihtaneet (hän aloitti, en ehkä olisi kesken messun halunnut niin paljon puhua), tapahtui hieno juttu:

Pyysin anteeksi, etten suoraan päästänyt häntä viereeni ja hän pyysi anteeksi, että tunki viereeni. Saimme molemmat pyytää ja antaa anteeksi. Tässä pienessä kohtaamisessa saimme kokea yhteyttä ja anteeksiantoa. Siinä olimme kirkonpenkissä juhlamessussa yhtäkkiä vain hetkisen kahdestaan ja olimme keskeisten asioiden äärellä. Jumala siunatkoon tätä rouvaa, jonka nimeä en vieläkään tiedä. Tästä kristinuskossa on kyse.

Tulehan tutustumaan Olarin kirkkoon! Osoite on Olarinluoma 4.

"Taidevalokuvia"

2012-01-02T10:06:00.000+02:00

Olimme viikonloppuna Sauvossa mökillä. Innostuin vähän ottamaan "taidekuvia" kännykälläni. Tässä niistä muutamia. Sää oli muutama aste pakkasella ja merituuli puhalsi. Eli mainio valokuvauskeli ! P.S. Koira ei ole meidän oma...

Hyvää uutta vuotta !

2011-12-31T17:20:00.001+02:00

Kiitokset tästä vuodesta!

Kuten nämä koirat lepäilevät ja ottavat rennosti, muista sinäkin levätä ja ottaa rennosti tulevana vuotena!

Presidentinvaaleista

2011-12-27T23:53:00.001+02:00

Tässä subjektiivisia ajatelmiani presidenttiehdokkaista. Vaalithan ovat henkilö- ei puoluevaalit, nimellisestihän presidentti eroaa puolueesta valituksi tullessaan. Mutta esim. istuva presidentti on kyllä pitänyt kiinni puolueideologiastaan, joten ei se ihan itsestäänselvää ole. Siinä mielessä itsellä kuitenkin puoluekin vaikuttaa valintaan.

Paavo Väyrynen: Jotenkin ei. Sen verran poliittista pyörähtelyä on ollut suuntaan ja toiseen kautta historian. Lisäksi olen itselleni luvannut, että Keskustaa en äänestä enää, sen puoluekuprut olivat niin räikeitä ja oma hyvävelijärjestelmä vielä pelasti omansa pälkähästä useaan otteeseen. Toisaalta Paavo on niin piikki lihassa nykykeskustalle, että ihan kiusallaan voisi äänestää. Ehkei nyt sentään.

Eva Biaudet: Niissä vaalikeskusteluissa, mitä olen seurannut, ei ole tuonut mitään uutta tai tärkeää keskusteluun, vain poliittisia itsestäänselvyyksiä, jotka joitakin saattaa hämätä. Osaa kyllä poliittisen puheen, mutta niin osaa muutkin. Tasa-arvokysymykset on tärkeitä, mutta ei ne kyllä presidentin suurimpia kysymyksiä ole. Ymmärrän, että RKP:llä pitää aina olla oma ehdokas, mutta parempia ehdokkaita olisi ehkä kannattanut hakea.

Paavo Arhinmäki: Aivan liian juniori Suomen presidentiksi. Vaikka onkin futismiehiä, niin puheet on menneet niin NATO-jankkaamiseksi, että en jaksa. Lisäksi sydän ei anna lupaa äänestää näin vasemmalla olevan puolueen ehdokasta.

Paavo Lipponen: Paavo I Suuri (ainakin omasta mielestään) on jämähtänyt jo edelliselle vuosikymmenelle. En halua Suomelle presidenttiä, joka täysin kritiikittä kannattaa kaikkia EU-asioita. Lisäksi vielä 90-luvun argumenteilla. Paavon USA-mielisyys on myös liian paljon mulle. Paavo on oikeistolaisempi demari kuin kukaan oikeistopoliitikko. En haluaisi pienistäkin asioista suuttuvaa presidenttiä Suomeen.

Sauli Niinistö: Kansan suosikki ja todennäköisin seuraava presidenttimme. Sale on vähän jämähtänyt suosioonsa ja varoen lausuu tai ottaa kantaa mihinkään, koska se voisi heilauttaa kansansuosiota. Saisi tehdä niin eikä varmistella. Kokoomuksen äänestämisessä on vaara, että äänestää bisnestä.

Pekka Haavisto: Pekka on fiksu mies, mutta väärässä puolueessa. Vihreät on muuttunut liikaa besserwisserpuolueeksi alkuperäisistä ajatuksistaan ja luulee tietävänsä paremmin miten toisten pitää ajatella. Ideologia sokaisee käytännön järjen. Takkia on käännetty kynnyskysymyksissä, puolueeseen ei voi luottaa. Pekka jää myös etäiseksi, koska hallitsee asiakysymykset hyvin. Hän saattaa olla myös puoluekoneiston vietävissä. Lisäksi Vihreät on jopa Vasemmistoa enemmän kirkkovastainen puolue. Ei ääntä minulta.

Sari Essayah: Yllättänyt talousasioiden asiantuntijuudellaan, mutta riittääkö se kokonaispeleissä? Ei. Taitaa olla vähän statisti näissä kilpailuissa. Mutta vaikea olisi kuvitella Saria ja varsinkin Kristillisdemokraattista presidenttiä Suomeen. KD:ssä on fiksua ja ei-fiksua porukkaa. Kumpaan leiriin Sari kuuluu?

Timo Soini: Vaikka Soini on parhaasta päästä Perussuomalaisia, futismies ja Espoosta, en koskaan pystyisi antamaan ääntäni tälle puolueelle tai sen edustajalle. Kokisin sen pienenä myönnytyksenä puolueelle, sitä en halua. Puolueessa on vahvasti omia ajatuksiani vastaan olevia mielipiteitä. Näyttäisi kyllä siltä, että Soini ei edes kovin tosissaan ole näissä vaaleissa, vaan puolue tähtää kunnallisvaaleihin.

Ehkä asiaan pitäisi suhtautua yhtä rennosti kuin Suureen Vaalikeskusteluun valmistautuva Pepe-kissa...

Toinen näkökulma joulujärjestelyihin

2011-12-25T18:47:00.001+02:00

Sohaisenkohan muurahaispesää... Usein ennen joulua kuuleelehdissä, juhlapuheissa, saarnoissa, hartauksissa, blogikirjoituksissa,mielipidekirjoituksissa jne. seuraavanlaisia ajatuksia:

Joulun valmistelu aiheuttaa stressiä. Joulupuheisiin kuuluukulutuksen kritisoiminen ja vaatimattoman joulun korostaminen. Ostaminen onturhaa tai ainakaan sitä ei kovin paljon pitäisi harrastaa ja se vie joulunSanoman ihan sivuun. Joulua edeltävään aikaan kuuluu kiire ja stressaavakaupassa käyminen. Ihmiset ovat kaupassa pahalla päällä. Monet näkevätvaltavasti turhaa vaivaa jouluidyllin rakentamiseen ja sitten väsyneenä tukkasekaisin, tili tyhjänä, Mastercard limittiä huutaen yritetään hakeajoulufiilistä ja joulun rauhaa. Ymmärtänette mitä tarkoitan, olette varmastinäitä puheita kuulleet myös.

Tottakai tiedämme, että joulun sanoma ei ole lahjojenmäärässä eikä hintalapussa. Uskon, että 99% aikuisista sen tietää. Ainakintäysjärkiset sellaiset. Kyllä ihmiset osaavat asennoitua joulunaikaan jatietävät mikä on joulun sanoma, Jeesuskin on minusta enemmän esillä kun joskusoli. Eri asia on miten ihmiset Jeesukseen suhtautuvat, mutta kyllä Seimen Lapsion vielä tässä maassa tuttu. En tarkoita, etteikö Jeesuksesta pitäisi joulunapuhua, päinvastoin. Joululauluista lähes kaikki on kristillisiä ja liittyvätkristilliseen perinteeseen.

Mielestäni se on hienoa, että iihmiset haluavat nähdä vaivaasen eteen, että perheissä joulu on myös juhla. Se on ”työn” tekemistä seneteen, että kaikilla voisi olla juhla. Siinä ei ole minusta mitään väärää. Arkipäiviäsitten riittää varmasti tarpeeksi vuoden aikana. Siksi yllämainitut puheettuntuvat vähätteleviltä niiden juhlia haluavien miesten ja naisten järjestelyjäkohtaan. Varsinkin vähävaraisten joulu voi tuntua paljon juhlallisemmaltajuhlana kuin keski- tai yläluokkaisen joulujuhlat. Miltä silloin vähävaraisestaperheenisästä tai –äidistä tuntuu tällaiset puheet, että mielellään ei saisinähdä vaivaa yhteisen juhlan eteen?

Miksi niin kovin usein tämä ihmisten hyvä tahto lähimpiäänkohtaan jotenkin liitetään tähän kulutushysteriaan? Miksi joulu tässä mielessäei saisi aiheuttaa stressiä? Jos koet stressiä siitä, että haluat ollajärjestämässä toisille (ja samalla itsellesi) hienon yhteisen juhlan, niin onkose automaattisesti väärin? Sama koskee jossain määrin ylioppilasjuhlia,rippijuhlia jne. Olen ollut järjestämässä erilaisia tapahtumia ja stressaanjoka kerta. Mutta ilman sitä stressiä, ei niitä tapahtumiakaan olisi ollut.

Onko vaatimattomuus automaattisesti hyve? Miksi jouluna eisamanlaisena hyveenä pidetä tässäjoulukiire-stressi-ajatuksissa sitä, että halutaan uhrata aikaa ja rahaakinsiihen, että perheen joulu voisi olla Oikea Juhla? Millä perusteella vaatimatonjoulu olisi parempi kuin joulu, jonka eteen on nähty vaivaa? Perinteistä kiinnipitäminen on hieno asia. Annetaan siis ihmisten rauhassa järjestelläjoulujuhliaan heitä siitä syyllistämättä.

Tiedän myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät koe joulustressiä.Meidän perhe osti jouluruuat aatonaattona isosta kaupasta. Siellä oli normaaliaenemmän väkeä ja joulustressin sijasta näin paljon iloisia ilmeitä, juteltiinventovieraiden kanssa lanttulaatikkorivistöjen edessä jne. Ei ollut siinäkaupassa jouluärtymystä, päinvastoin siellä oli lämmin ja mukava tunnelma.

Joulun evankeliumi on Jeesuksessa, tiivistelmä löytyyJouluevankeliumista. Ei sieltä löydy mitään joulun järjestelyistä. Teki niitäsitten millä asenteella tahansa.

Rauhallista joulua !

2011-12-24T16:51:00.002+02:00

Seimiasetelma on Betlehemistä, enkelit tyttäriemme askarteluja

Hyvää joulua kaikille blogini lukijoille!

Millaista oli elää tänä vuonna?

2011-12-22T19:42:00.001+02:00

Hyppään vähän ajassa eteenpäin:

Vuosi alkaa lähestyä loppuaan ja sitä alkaa miettiä mitä kaikkea onkaan tapahtunut. Vuosi 2011 on kohtapuoliin historiaa, ihmiset tuhlaa rahaa pommeihin ja paukkuihin ja tekevät uuden vuoden lupauksiaan. Ja valitettavastii juovat päänsä sekaisin...

Syksy on ollut aika raskas monellakin tapaa ja kesä/kevät on niin kaukana, ettei jaksa muistaa. Miksi muuten ihminen (tai ainakin minä) useasti muistaa vain edellisen vuodenajan? Muistan, että viime talvena oli paljon lunta ja kesällä oli kuuma. Tykkäsin paljon enemmän kesästä. Ai, että kun kova helle on hieno juttu!

Olenko nyt vuoden viisaampi? En tiedä, tuskin, vaikea arvioida - silloin olisin viisaampi. Olenko oppinut uusia asioita? Kyllä, varsinkin itsestäni. Osaanko suhtautua asioihin eri tavalla kuin ennen? Luulen niin, ainakin joihinkin asioihin. Olenko muistanut, että jokainen päivä on lahjaa ja olenko osannut olla kiitollinen pienistä ja suurista asioista mitkä mulla on hyvin? En, täytyy kipeästi tunnustaa. Olenko tehnyt asioita väärin? Olen. Olenko tehnyt asioita oikein? Olen. Olenko oppinut molemmista? Jääköön vastaamatta.

Täytyy varoa putoamasta kyynisyyden ja pessimistisyyden kaivoon. Haluan kieltäytyä ajattelemasta, että "siinähän tuo viime vuosi meni". Jokaisella vuodella ja jokaisella kokemuksella on merkitystä, oli sitten ihania, kamalia tai jotain siltä väliltä. Jälkimmäisiä ei vain haluaisi muistella ja ensimmäisiä ei haluaisi unohtaa.

Jokainen kokemus muokkaa meitä. Mutta en usko, että olisimme kokemustemme armoilla, jotenkin ulkopuolisina tarkkailijoina. Voimme ottaa niistä joitain ja jättää jotain. Siinä on oppiminen, jos osaamme jaotella ne mitkä otamme mukaamme elämän selkäreppuun.

Keittiöpsykologi päättää osuutensa tähän kiittää vuodesta 2011 ja toivottaa kaikille aina parempaa vuotta 2012!

P.S. juhlitaan joulu ensin.

Masha Drokova, Nashi ja Putinin suudelma

2011-12-19T19:13:00.001+02:00

Katsoin YLE FST:ltä tanskalaisen dokumentin The Kiss of Putin. Se kertoo Masha Drokovan tarinan innokkasta Putinin ja hänen perustamansa nuorisojärjestö Nashin jäsenestä aina liikkeestä eroamiseen asti. Se kertoo myös järkyttävän realistisesti siitä tilanteesta missä Venäjän oppositio elää. Se kertoo siitä minkälaisia voimia vastaan toisinajattelijat taistelevat. Se kertoo siitä, kuinka häikäilemättömiä voivat nuorisoliikkeen pimeämmän osaston Stahlin toiminta olla. Se kertoo kuinka kaukana demokratia on.

Dokumentti kertoo kuinka järjestö tuo kymmeniätuhansia nuoria maaseuduilta kaupunkeihin osallistumaan suurtapahtumiin ja kulkueisiin, jossa opetetaan nuoria vihaamaan oppositiota ja kuljetaan lain ja laittomuuksien hämärillä rajoilla.

Liikkeen pääideologi Vladislav Surkov on sanonut, että "Jumala lähetti Putinin Venäjälle". Toisinajattelijat lisäävät tähän, että "niinkuin Ilmestyskirjan enkelin".

En yhtään epäile, etteivätkö viime vaalit olisi olleet vilpilliset.

Googlettakaa seuraavat nimet ja tutustukaa syvemmin Nashi- järjestöön, sen teräksiseen Stal- alajärjestöön sekä Venäjän opposition vaaralliseen arkipäivään:

- Masha Drokova
- Vasily Yakemenko
- Oleg Kashin
- Anton Smirnov
- Ilya Yashin
- Vitaly Shushkevich
- Lisa Menschikova
- Yevgenia Milova

En tiedä löytyykö tätä dokumenttia kokonaisena jostain internetistä. Jos löydät, niin katso ehdottomasti, se avaa silmät Nashijärjestön toiminnasta.

www.putinskiss.com

Facebook: Putins kiss

Sir Paul McCartney

2011-12-13T08:19:00.000+02:00

Olisin kyllä hölmö, jos en tästä jotain kirjoittaisi blogiin. Toisaalta on vaikea löytää adjektiiveja johonkin näin suureen. Olen aika monissa konserteissa elämäni aikana käynyt, mutta eilen olin varmaan kaikkein suurimmassa ja (käyttääkseni kliseistä sanaa) legendaarisimmassa. En nimittäin suurempaa elävää legendaa musiikkimaailmassa (ainakaan kevyemmän musiikin puolella) tiedä kuin Paul McCartney. Olen nähnyt Eric Claptonin livenä ja hän pääsee lähimmäksi. Mutta ei silti lähellekään.

Olin eilen Hartwall Areenalla konsertissa. Lavalle nousee vetreästi soittamaan rokkia, poppia, kantria, balladeja The Beatlesin jäsen, 69-vuotias kaveri, joka on soittanut about kaikkien suurten starojen kanssa -60-luvulta alkaen, säveltänyt suuren määrän toistaan suurempia hittejä, jotka tunnetaan joka maailman kolkassa, niin olen kyllä myyty. Tämä taisi olla elämäni "suurin" musiikkitapahtuma.

Paul McCartney oli hyvinkin virkeällä päällä. Kuulin, että viime viikonloppuna Tukholmassa ei ihan näin ollut, mutta nyt kyllä Macca antoi aika lailla kaikkensa. Herkistyi jopa laulaessaan John Lennonille laulun keskutelusta, jota he eivät koskaan ehtineet käydä. Mukavinta, että hän puhui aika paljonkin suomea, ei pelkästään Kiitos jne. vaan oli opetellut (paperista toki) vähän enemmänkin.

Taustabändistä selkeästi erottui veikeä rumpali, joka mätti melkoisella voimalla kannuja. Sen lisäksi lauloi vielä taustojakin, kovaa ja korkealta myös. Ja tanssahteli. Bändillä oli myös hauskaa ja se tarttui yleisöönkin.

Ja niitä kappaleita on vaikka kuinka paljon, keikaltakin jäi puuttumaan niitä vielä monta monta helmeä. En tiedä enää miltä tuntuu soittaa kitaralla noita vanhoja kappaleita, kun on nähnyt kuinka maestro niitä itse soittaa.

Konsertti alkoi puolisen tuntia myöhässä ja vielä liian pitkällä video/musiikkishowlla, joka pyöri screeneillä. Mutta sitten mentiinkin jo klassikkojen maailmaan. Pitää ehdottomasti tutustua enemmän McCartneyn Beatlesin jälkeiseen tuotantoon myös.

Hello Goodbye (olisiko parempaa aloituskappaletta? Ei!)
Junior´s Farm
All My Loving (Tästä eteenpäin viimeistään tajusin kenen keikkaa saan olla nauttimassa...)
Jet (taustavideossa suihkuhävittäjiä)
Drive My Car (Beep, beep)
Sing the Changes (McCartneyn The Fireman -kokoonpanolta)
Night Before (Tätä ei ole ennen Suomessa esitetty)
Let Me Roll It / Foxy Lady (tribuutti Jimi Hendrixille, josta kuultiin tarinaakin, kuinka Jimi oli pyytänyt kesken keikan Eric Claptonia virittämään hänen kitaransa, joka oli epävireessä Jimin sooloista).
Paperback Writer
Long And Winding Road
Come And Get It
Nineteen Hundred And Eighty Five
Maybe I´m Amazed
I´ve Just Seen A Face (kantrimusiikilta kuullostava, hieno melodia)
I Will (tätä edelsi Britannian kuninkaallisista hääseremonioista kertoilu)
Blackbird (Paul kertoi tehneensä tämän klassikon lohduttaakseen ja kannustaakseen mustien ihmisoikeustaistelua USA:ssa)
Here Today
Dance Tonight
Mrs Vandebilt
Eleanor Rigby (Käsittämättömän hienoa kuulla tämä livenä oikealta esittäjältä!!)
Ram On (tämä soitettiin, koska sitä pyysi eräs katsoja isolla paperilla)
Something
Band On The Run
Obladi-Oblada (Kaikki lauloi!)
Back In The USSR (Tämä oli livenä kyllä aika Rock! Tykästyin tähän uudestaan)
I Gotta Feeling
A Day In The Life / Give Peace A Chance (Jälkimmäisen yhteislaulatus ei oikein onnistunut, jostain syystä)
Let It Be (kehtaankohan tätä enää koskaan soittaa kitaralla...)
Live And Let Die (Jos ylipäätään on mahdollista jotain highlightseja näin suuresta konsertista nostaa, niin tämä on yksi niistä. Heti Let It Be:n jälkeen tuli sellaiset pommit ja pyroshowt, että koko hallin ilma täyttyi savusta ja rikinhajusta. Kuten tällaisessa kappaleessa kuuluukin. Guns´n Rosesin versio ei ole mitään tähän verrattuna.)
Hey Jude (hippiväritetty piano keskellä lavaa ja tämän lopun yhteislauluun sitten kaikki osallistuivatkin.

ENCORE 1 (suuret klassikot jatkuvat)

The Word / All You Need Is Love
Day Tripper
Get Back (hieno rokkenrolli ekan encoren päätteeksi)

ENCORE 2

Yesterday (oli odotettavissa loppupäässä, kylmät väreet meni tätä kuunnellessa)
Helter Skelter (aikaisinta hevimetallia, mitä tiedän, todella vahva biisi! Taustavideona vuoristorataa ekalta penkiltä kuvattuna, sopi hienosti)
Golden Slumbers / Carry That Weight / The End

I WAS THERE !!

Thanks Jussi-Heikki and Martin!

Pascual Soto

2011-12-06T00:33:00.001+02:00

En ole mikään musiikkikriitikko. Mutta omat mieltymykseni minulla on. Mutta luulen, että olen tunnistanut lahjakkuuden, talentin.

Eräässä järjestämässämme tapahtumassa oli soittamassa ja laulamassa Pascual Soto -niminen nuori kaveri. Hänen persoonallinen äänensä ja kitaransoitto yhdessä tekivät minuun vaikutuksen. Levy-yhtiöt hereillä, tässä olisi teille raaka timantti hiottavaksi. Mutta älkää hioko liikaa, ettei autenttisuus häviä.

Ladies and Gentlemen, I give you Pascual Soto!

Ravintola-arvostelu: La Famiglia

2011-12-03T09:58:00.001+02:00

Eilen kävimme syömässä Helsingissä ravintola La Famigliassa. Oli perjantai-ilta ja väkeä aika paljon liikkeellä. Stockmannia vastapäätä on italialainen ravintola, jossa kumpikin meistä oli ennen käynyt ja hyväksi havainnut. Sinne siis mentiin:

Kiitämme:
- Riittävän hiljainen ja rauhallinen tunnelma.
- Erittäin hyvä ruoka (Caesar-salaatti ja kanapasta), jota myös oli riittävästi.
- Jälkiruoka tiramisu, 9,5 pistettä 10:stä.
- Hyvä talon viini.
- Mukava tarjoilija, hyvä palveluasenne.
- Pääsimme heti pöytään.
- Saimme ruuan aika vikkelästi.

Pikkuisen moitimme:
- Saimme pöydän kunhan olisimme klo 19 mennessä lähteneet. Tämä ei tosin haitannut aikataulujamme.
- Salaatissa pikkuisen liikaa kastiketta.
- Talon viini hyvää, mutta ranskalaista (italialaisessa ravintolassa?)
- Tarjoilija unohti tuoda leivät. Pyyteli kyllä anteeksi.
- Kahden hengen pöydät liian lähellä muita, ei oikein voinut keskustella kun naapurit kuulivat kaiken.

Kaikenkaikkiaan ihan hyvä ravintola, jota voi suositella, ruoka oli todella hyvää. Hintataso ehkä vähän keskimääräistä korkeampi sijainnin vuoksi, mutta ei ihan mahdoton. Jos ravintola on varauksista täynnä viereisessä viinibaarissa voi odotella vapautuvia, tarjoilijat tulevat sieltä hakemaan. Taustalla live-pianomusiikkia.

Natsikypärät

2011-11-16T14:46:00.001+02:00

Olin tänään kollegani kanssa kiertelmässä ympäri Espoota jakaen mainoksia tulevasta Colourful Espoo -tapahtumasta. Viimeisenä etappina päätimme ohi ajaessamme, että viedäänpä tuonne Kuninkaantien uimahallin taululle myös mainos, jos vahtimestarit antavat luvan. Antoivathan he. Samassa talossa toimii myös Kuninkaantien lukio, en tiedä millaisessa symbioosissa nuo toimivat.

Ilmoitustaulu oli täynnä kaikenlaista mainosta, niin kuin kaikki julkiset taulut taitavat olla. Mutta yksi pieni käsinkirjoitettu mainos osui silmiini: MYYDÄÄN SOTILASKYPÄRIÄ.

Kuten kuvasta näkyy joku on myymässä aitoja kypäriä, joita on käytetty sodassa. Niitä on tuunattu myös natsimerkeillä esim. Waffen-SS ja Wehrmacht -tunnuksilla. Ja jopa maalannut niitä alkuperäisillä väreillä.

Jotenkin alkoi ensin naurattamaan, että joku on patsastellut kotonaan natsikypärä päässä ja varmaan heilutellut kättäänkin reippaaseen malliin eteenpäin isoissa saappaissa. Näitä tällaisia natsifanittajia näköjään löytyy. Mutta sitten tuli toisaalta hyvinkin surullinen olo, kun tällaisen aatteen ihailu nousee suureen arvoon. En voi ymmärtää miksi ihmiskunnan muisti on niin lyhyt, että ei tajuta mitä kaikkea se aate sisälsi. Tietty myyjä voi olla pelkkä sotahistorioitsijakin, mutta jotenkin vaikea tuota uskoa.

Pieni väli-tieto: Kun sain tietää mistä sana Siansaksa tulee, niin päätin etten enää koskaan käytä sitä sanaa. Tällä sanalla kutsuttiin yiddishin kieltä Saksassa, siat puhuvat siansaksaa. Eli sana oli julma kiusaamiskeino juutalaisia kohtaan.

Toinen asia, jota en ymmärrä, että normaali arkikieleen on tullut sana ryssiä. Sen käyttämiseen ei kukaan puutu, vaikka kaikki tietävän sen mistä se tulee.

Vähän samanlaiset ajatukset tulee kun puhutaan saksalaisesta Ostalgiasta tai neuvostokommunismin ajoista. Kuinka suurta kärsimystä ne ajat sisälsivätkään. Lieneekö niin, että koska niistä ajoista on niin paljon puhuttu, niin ei enää jakseta "velloa niissä surullisissa ajoissa" vaan muistetaan mielummin niitä harvoja kivoja juttuja mitä silloin tapahtui. Nykyäänhän pitää olla iloinen koko ajan ja vähän ikävästi tuollaiset kauhujutut nyt sitten horjuuttavat meidän elämäämme.

Joitain aikoja sitten pääsin tilanteeseen jolloin rautaesiripun rajavartijana Keski-Euroopassa toiminut mies kertoi ajoista ennen ja jälkeen kommunismin. Koin suurta kunnioitusta siitä, että minut koettiin sen arvoiseksi, että asioista sain kuulla. Elämä oli kaikkea muuta kuin helppoa ja itsensä kanssa hänellä ei ollut kovinkaan helppoa elää.

Ironisesti muuten tuossa lappusessa on puolikuun kuva oikeassa yläkulmassa. Liekö tämän islamin merkin siihen laittanut myyjä itse vai joku ilkikurinen mainoksen lukija.

Toki siirsin mainoksen mahdollisimman näkymättömään paikkaan ilmoitustaululla.

Scifikirkko

2011-11-07T18:35:00.001+02:00

Kävin tänään ehkäpä Suomen kummallisimmassa kirkossa. Ulkopuolelta se näyttää keskelle Hyvinkäätä laskeutuneelta avaruusalukselta. Scifi-kirkko kenties. Olin viereisessä rakennuksessa koulutuksessa ja päätin ruokapaussilla käydä tuota katsomassa. Olin nimittäin kuullut, että kirkko on joskus valittu Suomen rumimmaksi kirkoksi. Tottahan sellaisessa pitää päästä käymään. Sisälle astuessa tuli jotenkin epäsymmetrinen olo tuossa epäsymmetrisesti suunnitellussa kirkossa. Taide ja arkkitehtuuri ovat olleet meikäläiselle aina vaikeita paloja ja liian erilaiseen en vain pääse sisälle enkä sitä ymmärrä. Kastemalja ja flyygelikin jäi jotenkin oudosti syrjään.

Kuvan liikennemerkillä ei haeta mitään suurempia merkityksiä

Valoa kirkossa kyllä oli ja se antoi pyhän vaikutelman. Samoin korkea katto, taivaisiin kurkottava. Mutta sitten taas muisti miltä kirkko näytti ulkoapäin ja hämmennyin.

Pisteet(?) Hyvinkään seurakunnalle, että kirkossa ei ollut vahtimestaria, joka olisi jotain voinut paikasta kertoa. Olisin esim. urkupillien erikoisesta suunnasta halunnut kysyä samoin "vinossa" olevasta alttarialueesta.

Vieraskirjaan laitin nimeni. Käykääpä bongaamassa.

En tiedä tykkäsinkö tästä kirkosta. Se ei liene kuitenkaan kirkkorakennusten pointti vaan se mitä siellä sisällä tapahtuu. Ehkä Hyvinkään väki tässä rakennuksessa on oppinut kirkkotiensä kulkemaan.

Epäsymmetrinen kirkkosali

Urkujen muutamat pillit näyttävät konekivääreiltä

Käypä itse katsomassa, jos Hyvinkäällä kuljet!

http://www.hyvinkaanseurakunta.fi/perus_ja_yhteystiedot/toimitilat/kirkot

Kokemuksiani Talent Suomi -ohjelmasta paikanpäällä

2011-11-06T13:05:00.002+02:00

Lauantaina olimme katsomassa semifinaalia Espoon Barona Areenalla. Mielenkiintoinen kokemus! Kuinka viihteellistettyjä me olemmekaan...

Lipussa luki, että ovet aukeaa klo 17.30. Arvelimme, että väkeä on jonossa, joten olimme vähän klo 17 jälkeen jäähallilla. Pääsimme n. 10 metrin päähän ovesta, mutta seuraavan vartin aikana jonon pituus nelinkertaistui. Ovet aukenivat niinkun pitääkin ja pääsimme sisälle lämpimään.

Etsimme, että mistäs sinne jäälle tai katsomoon mennään ja mietimme kummasta paremmin näkisi. Näimme teinityttöjen jonon Areenan kahviloiden vieressä ja siihen menimme jonoon. Aateltiin, että kohta päästään istumaan. No ei päästy. Jonotimme siinä sitten tunnin.

Juontajat tekivät muutamaan otteeseen inserttiä telkkariin ja jakelivat nimmareita lapsille. Ihmiset olivat odottavalla mielellä, varmaan moni heistä oli jo ennemminkin täällä olleet. Nelosen vippivieraat meni omaan jonoonsa. Paikalla oli lähinnä lapsiperheitä ja teini-ikäisiä.

Sitten 18.30 päästiin sisään, noin puolentoista tunnin odottelun jälkeen. Jäähalli, joka toimi studiona olikin toisin päin kun olin kuvitellut, ei niinkuin rokkikonserteissa vaan sivukatsomo oli pääkatsomo. Ja vain noin puolet tilasta oli käytössä. Telkkarissa kaikki saadaan näyttämään suuremmalta leikkauksin ja kuvakulmin.

Sitten "lattiamanu" tuli ohjeistamaan taputtamisesta, hauskanpitämisestä ja amerikkahuutamisesta (sitä kiljuntaa on vaikea meikäläisen kestää, se on niin epäsuomalaista ja tuontitavaraa). Toki tiesin mihin olin tullut ja resistanssini oli nostettu maksimitasolle. Taputtaa ja huutaa piti ohjeiden mukaan AINA. Telkkariscreenejä oli myös useita kymmeniä eli joka suunnasta näki sen mitä telkkarista menee ulos. Tuomareille piti taputtaa ihan hulluna, koko heidän kävelymatkansa ajan, kunnes istuvat tuoliin. Ja juontajille aina. Reilua oli myös ohjeistus, että kaikille kilpailijoille taputetaan ja heitä kannustetaan, vaikka oma suosikki olisikin. Kyllä meikäläinenkin sitten taputteli kätensä kipeäksi, mutta kertaakaan en kirkunut.

Mainosten aikana taikurin ja stand-up -koomikon välimuoto hauskuutteli meitä. Välillä oikeita taikatemppuja ja välillä vitsejä ja muutama erittäin huono puujalkavitsi. Tarkoitus oli selkeästi pitää fiilistä yllä. Mainoskatkoilla tuomareita meikattiin joka välissä.

Sitten kun ohjelma lähti käyntiin, niin aika menikin nopeasti. Telkkarissa pitkältä tuntuva ohjelma tuntuu paikan päällä menevän ihan hetkessä ohi. Talent on vähän hölmö kilpailu mielestäni, koska kaikki 8 jatkoonyrittäjää olivat tosi taitavia omissa lahjakkuuksissaan, en ymmärrä miten heitä voi edes verrata. Varmaan nytkin "oikeat" pääsivät jatkoon, mutta monta lahjakkuutta putosikin.

Tunnetta oli lopussa ja se ei ollut suunniteltua: Kun nuori Lotus Tinat niukasti putosi (vaikka soitti ihan käsittämättömän upeasti viulua), hän taisi puhjeta itkuun. Tuomari-Sami meni heti häntä lohduttamaan ja sen jälkeen otti silmälasit päästä, käväisi muutamaksi sekunniksi "piilossa" verhojen takana ja palasi Lotuksen luo. Herkistyy se viihdetuomarikin. Siinä hetkessä oli ripaus inhimillisyyttä suuren rahantekokoneiston, tositeevee-elämän ja viihteen keskellä.

Oli se sellaista hehkutusta koko ilta, että oksat pois. Mutta mukava kokemus. En ole mikään viihteen vastustaja, mutta en ehkä kovin monessa vastaavassa ohjelmassa jaksaisi näin mahdottomasti hehkuttaa. Olenkin varmaan vähän väärää kohderyhmää, nuoremmilla ja lapsilla oli tosi hauskaa ja varmasti pitkään muistuva kokemus tästä mieliin painuu.

FC Honka 2011, mitä jäi käteen...

2011-11-02T17:10:00.000+02:00

FC Hongan kausi päättyi sitten neljänteen sijaan. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kävin katsomassa lähes jokaisen kotipelin Tapiolan Urheilupuistossa. Jalkapallo on parasta paikan päällä.

Kausihan alkoi mainiosti. Honka voitti liigacupin. Seurassa tehtiin suurta puhdistusta ja moni kokenut pelaaja sai lähteä. Eniten on jäänyt harmittamaan John Weckströmin lähtö. Hän oli ehdottomasti suosikkipelaajiani Vuorisen ja Porokaran lisäksi. Joel Perovuon lähtö oli varmasti pelillisesti kovin isku Hongalle.

Kun sitten kunnon matsit pääsi käyntiin, niin kaikki ei enää mennytkään putkeen. Tuskaista pallonpyörittelyä, mutta ei niitä ratkaisevia syöttöjä. Vaikka Liigacup oli mennyt mainiosti, niin jostain syystä liiga ei enää sitten mennytkään. Pallonhallintaprosentit oli Hongalla, mutta niillä ei pisteitä tule. Onneksi Demba Savage oli mies, joka omilla maaleillaan piti Honkaa pystyssä. Keskikenttä vielä haki formiaan.

Mutta jossain vaiheessa kesää/syksyä alkoi pelit jälleen luistamaan ja Honka alkoi kavuta kohti mitalisijoja. Kaksi viimeistä peliä oli kaikkein ratkaisevimmat: HJK oli jo ylivoimaisesti mestari, mutta sijat 2-4 oli vielä taisteltavana Interin, JJK:n ja TPS:n kanssa. Muut vielä sopivasti rämpivät niin Hongalla oli tilaisuus päästä eurokentille ja mitaleille kahdella voitolla FF Jarosta ja MIFK:stä.

Mutta.

Honka-FF Jaro: Takkuista takkuista, hermoilevaa peliä. Jaro pelaa ilman paineita putoamisesta ja ottaa Hongalta vaaralliset paikat pois. Menee vielä johtoon, jolloin mustat pilvet alkavat kerääntyä Tapiolan taivaalle. Onneksi Tomi Petrescu tasoittaa pelin, jonka Hongan olisi kaiken järjen mukaan pitänyt voittaa muutamalla maalilla. No tasapelillä on europaikat omissa käsissä Maarianhaminassa.

MIFK-Honka: Pakkovoitto, muuten Honka on 4. ja ulkona europeleistä. Tätä en ollut saarilla katsomassa, mutta raporttien mukaan eka puoliaika oli tasaista, toisella jaksolla peli oli Hongan. En tahtonut lauantaista selvitä kun piti kännykällä Teksti-TV:tä seurata ja toivoa johtomaalia. Lähimmäiset kärsivät... Kunnes... MAAALI ! Tapio Heikkilä vie Hongan johtoon 70min. kohdalla!! Eurooppaan! Kunnes yliajalla taivas pimenee, 3min ennen loppua joku saarelainen tasoittaa pelin. Ei oo todellista, miten näin voi.... Jalkapallo on suuria tunteita ja niitä käytiin tuossa vartissa läpi. Ja varsinkin pelin jälkeen.

4. sija liigassa. Ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen ja Veikkausliigahistoriansa aikana FC Honka ei pelaa ensi kaudella europeleissä. Tämä on suuri pettymys.

Positiiviset

Demba Savage: Ihan käsittämättömän hyvä pelaaja, joka tuntuu lentävän nurmen päällä. Häntä sitten lujasti otetaankin ja joskun kevyesti kaatuukin. Pidän ihmeenä, jos pelaa Hongassa enää ensi kaudella vaikka mielelläni gambialaisen jalkapallobalettia seuraisinkin.
Tapio Heikkilä: Nousi ainakin meikäläiselle ihan puskista vakiotoppariksi. Nuori kaveri, joka pelasi todella varmoja pelejä läpi kauden. Murtautui avauskokoonpanoon kun Lum Rexhepille sattui hazardeja.
Jussi Vasara: Viime kausi oli aika vaisu, joten kovasti ei ollut odotuksia tälle kaudelle. Nosti kuitenkin selkeästi tasoaan kauden loppua kohti.

Ei-niin-positiiviset

Dudu: Tuli suurena maalitykkinä Honkaan. Teki maaleja, mutta paljon paljon vähemmän kuin mitä odotukset oli. Lisäksi onnistui hukkaamaan tärkeitä tuhannen taalan paikkoja, joilla Honka olisi voiton napannut. Pelasi aivan liian monta peliä tehottomasti alkukaudesta, tosin menee keskikentänkin piikkiin. Ylikunto lienee yksi syy...
Tomi Petrescu: Kreikan sarjasta tulevalta mieheltä odotin enemmän. Tuli kesken kauden, joten ei ehkä ekoina viikkoina oikein päässyt sisään peliin. Toivon tasonnostoa ensi kaudeksi.
Lum Rexhepi: Nuori kaveri, joten anteeksikin annetaan. Mutta ensimmäisissä peleissä tuntui jännittävän niin paljon, että aivan karmeita harhasyöttöjä tuli helpoissakin paikoissa. Liigan korkein taso ei ole harjoittelutaso, joten Lum ei ollut omalla tasollaan aluksi. Loppukaudesta onnistumisten kautta itseluottamus nousi ja pelit parani.

Kiitos FC Honka kaikista elämyksistä kaudella 2011 !

Kohtahan ne hallikauden treenipelit taas alkaa...

Nightwish, sanoituksia

2011-10-31T19:11:00.002+02:00

Tämän otsikon innoitti se asia, että sain tänään lipun Nightwishin maaliskuun konserttiin Helsingin jäähalliin. Olen aika innoissani siis. Otsikon rokkipoppoo on aina kuulunut suosikkeihini, koskapa olen mahtipontisen, järisyttävän ison musiikin ystävä. Lisäksi raskaampi musiikki on myös aina ollut lähellä sydäntä. Tässä kirjoitelmassa ei ole musiikkilinkkejä, ne on suurimmalle osalle tuttuja. Jokainen voi ne hakea ja kuunnella esim. YouTubesta.

Poimin sen sijaan muutamia sanoitusten helmiä:

Crying for me was never worth a tear, my lonely soul is only filled with fear. Losing emotion, finding devotion, should I dress in white and search the sea, as I always wish to be, one with the waves (Ocean soul)
I don´t want to die a scarless man, a lonely soul, I studied silence to learn the music, I joined the sinful to regain innocence (Dead to the world)
Prayed more than thrice for You to see the wolf of loneliness in me ... not my own will but yours to be done (Gethsemane)
Somewhere there my fate revealed, I hear but how will I see (The Siren)
This is my church of choice, love´s strength standeth is love´s sacrifice (7 days to the wolves)
For the heart I´ll never have, for the child forever gone. The music flows because it longs for the heart I once had (For the heart I once had)
It´s not the tree that forsakes the flower but the flower that forsakes the tree. Someday I´ll learn to love these scars, still fresh from the red-hot blade of your words (Bye bye beautiful)
Sing what you can´t say, forget what you can´t play. Hasten to drown into beautiful eyes. Walk within my poetry, this dying music - my loveletter to nobody (Dead boy´s poem)
Forever shall the wolf in me, desire the sheep in you (Beauty and the beast)
Kautta erämaajärven matkaa kulkuri yksinäinen. Näkee lammella joutsenparven vapauttaan itkevän. Kaipuu menneisyyden kiirii ilmassa huutona kotkien. Ikijärveltä turvatuulta käy matka vuorten taa (Lappi)

Lisää täällä: http://www.darklyrics.com/n/nightwish.html

Ja sanottakoon vielä, että pidän sekä Anette Olzonin ja Tarja Turusen Nightwishistä.

Oikeastihan kyse on Tuomas Holopaisen Nightwishistä.

Kopteri

2011-10-30T18:20:00.000+02:00

Ostin tällaisen kaupasta. Nuorempana jannuna näitä oli kiva näperrellä. Olin seurakunnan kerhossani alle kymmenvuotiaina, joka kerta tehtiin yksi. Siitä on mukavat muistot.

Saas nähdä vieläkö tästä kokonainen helikopteri syntyy. Aika pikkuruisilta nuo osat vaikuttavat...

Hanoi Rocksista Rihannaan

2011-10-27T19:13:00.001+03:00

Eilen tajusin yhden jutun.

Lasteni kanssa tulee välillä keskustelluksi kiivaastikin musiikkimausta ja mikä musiikki on hyvää. Yleinen vitsi on, että en tykkää "autotunemusiikista" tai kertakäyttömusiikista mitä nykyään niin monesta radiosta kuuluu. Ja joita media ja levyteollisuus nostaa koko ajan esiin. Monista artisteista/bändeistä ei yhden kerran jälkeen kuulla mitään. Olen esimerkiksi Radio Helsingin (meillä sitä kutsutaan hassuradioksi kummallisen musiikin takia) kautta koettanut kertoa kuinka monenlaista musiikkia on olemassa ja haastaa kuuntelutottumuksia. Vaihtoehtoisesti itse sitten olen kuunnellut tätä nykyaikaista kertakäyttömusiikkia. Sen sävelmät vaan eivät mielestäni ole hyviä ja Rihannan ääni on äärettömän kaukana kauniista naisen laulunäänestä.

Eilen tajusin, että tilanne on samansuuntainen kuin itselläni teini-iässä. Lapseni eivät ymmärrä musiikkimakuani, enkä minä heidän. Ei nyt ihan 100% mutta kuitenkin. Sukupolvien välillä on olemassa kuilu, emme vain kertakaikkiaan ymmärrä toisiamme tässä asiassa. Kuunnella välillä sitä voimme ja kunnioittaa toistemme musiikkimakua. Minun ei tarvitse ääneen sitä aina kritisoida, koska en itsekään kestänyt sitä kun vanhempani kritisoivat musiikkimakuani. Iän myötä sitten ehkä saavutamme yhteyden tässä asiassa.

Nuoruudessani alueella, jolla asustelin oli vallalla vähän kuin musiikin kahtiajako. Toisella puolella oli Stock-Aitken-Waterman -tyyliset artistit, esim. Jason Donovan, London Beat, Pet Shop Boys, Modern Talking, Milli Vanilli -tyyliset popparit. Toisella puolella taas sitten Hanoi Rocks, Mötley Crüe, Twisted Sister, Quiet Riot, Poison, Kiss -tyyliset hardrock-bändit. Suurin osa nuorista identifioitui jompaan kumpaan ryhmään. Olin selkeästi tällä rokkiosastolla, sitä kutsuttiin silloin heviksi, se oli raskainta musiikkia siihen aikaan. Toisen puolen diggareita kuului myös halveksua. Mutta kaverien välejä musiikkimaku ei rikkonut, eräs hyvä ystäväni oli esim. RadioRaman ja Rick Astleyn musiikin ystävä. En voinut parhaalla tahdolla sitä ymmärtää, mutta ei se kaveruuteen vaikuttanut. Terveiset vaan Jaskalle!

Ja onhan tämä Hanoi Rocksin biisi ihan äärettömän hyvä edelleen!!

Pakollinen syysfiilistelypostaus

2011-10-24T19:26:00.001+03:00

Muutamina viime päivinä ja viikkoina on näkynyt ympärillä aikas upeat syksyn värit. Aurinkoiset päivät ja väriloistoiset illat auringonlaskuineen ovat kyllä ihailemisen arvoisia.

Normaalisti en tällaisia luontohepulointiposteja kirjoita, mutta tällä kertaa luonto voitti.

Gilad Shalit, Yksi ja Tuhat

2011-10-18T09:32:00.001+03:00

En aio kirjoittaa Lähi-Idän politiikasta. Siitä olisi paljonkin kirjoitettavaa, mutta ei tunnu mielekkäältä sukeltaa siihen kun aika ei riitä. Mutta muutamia ajatuksia on noussut mieleen tästä viimeisimmistä käänteistä tämän israelilaissotilaan ympärillä olevasta uutisoinnista:

Hamas kaappasi Shalitin vuonna 2006, hän oli ensimmäinen israelilainen sotilas, joka oli kaapattu sitten vuoden 1994. Vankeusaikana edes Punainen Risti ei päässyt käymään hänen luonaan. Vuonna 2009 hänestä julkistettiin video lukemassa päivän lehteä, jolla todistettiin, että hän on edelleen elossa. Gilad Shalitin kohtalo on ollut yksi suuri este israelilaisten ja palestiinalaisten väleissä. Hänen vankeusaikansa näyttäisi nyt olevan ohi, Israel, Hamas, Egypti ja Saksa ovat olleet neuvotteluissa mukana. Varmaan tämän päivän aikana vapaus jo koittaa.

Israel vaihtaa YHDEN sotilaan yli TUHANTEEN palestiinalaisvankiin. Hamas julistaa tämän vaihdon olevan yksi suurista voitoista heille taistelussa Israelia vastaan. Ja sitä se tietysti onkin, yli tuhat vankia pääsee vapaaksi. Israelin, palestiinalaisten ja aktivistien mukaan Israelin vankiloissa on n. 5300 palestiinalaista turvallisuussyistä. Israel sanoo, että n.70% näistä vangeista on verta käsissään, eli ovat olleet jollakin tavalla mukana terrori-iskuissa.

Joku voisi vetää tästä johtopäätöksen, että yhden israelilaisen henki vastaa tuhannen palestiinalaisen henkeä. Mielestäni se kertoo enemmän arvoista. Kuinka pitkälle Israelin valtio on valmis menemään, että yksi ihminen pelastuisi? En tiedä muita armeijoita, joka olisi valmis näin suuriin myönnytyksiin yhden ihmisen vapauden puolesta.

Hamasista kertoo taas paljon se, että järjestö on valmis käyttämään hyväkseen tätä, että se saisi mahdollisimman paljon taistelijoita takaisin riveihinsä. Suosittelen myös lukemaan kirjan Hamasin Poika (Mosab Hassan Yousef), jossa järjestön perustajan poika kertoo, mitä kaikkea Hamas on valmis tekemään omilleen Israelin vankiloissa. Siitä on veljeys kaukana.

Hamas käyttää tilaisuutta hyväkseen, koska se tietää kuinka paljon Israelin armeija on valmis tekemään saadakseen yhden sotilaan takaisin. Jos Israelilla ei olisi tätä politiikkaa, niin sen olisi varmasti hyvin vaikeaa saada sotilaita riveihinsä. Luulen, että tämä politiikka on myös Israelin elinehto. Jokainen Israelin sotilas voi olla varma, että valtio on valmis jopa vapauttamaan tuhat vankia vapauttaakseen yhden sotilaan. Ajattelisin, että siinä on joku määritelmä veljeydelle. Se antaa valtavan suuren arvon vieressä olevalle toverille. Kuinka todella loppuun asti ollaan valmiita menemään toisen puolesta. Todellinen Band of Brothers, paitsi Israelissa tämä tietysti koskee myös naisia.

Millaista olisi olla sotilas ja tietää, että valtio tekee kaikkensa vapauttaakseen sinut? Luotatko omaan hallitukseesi niin paljon? Ajatteletko, onko valtiosi valmis menemään näin pitkälle? Ovatko poliitikkosi valmiit menemään näin pitkälle?

EDIT. Klo 12.15 Katsoin Al Jazeeralta livenä Gilad Shalitin ensimmäistä haastattelua Egyptin televisiolle. Poikaparka on aika sekaisin tästä kaikesta vaikka hyväkuntoiselta vaikutti, tuli mieleen että antakaa nyt levähtää ennen kaikkea mediamyrskyä. Viittaan ylläkirjoittamaani: Gilad Shalit kertoi, että uskoi joka päivä vankeuden ajan, että hän pääsisi vapauteen.

Muutama linkki:

http://www.bbc.co.uk/news/world-middle-east-13628218
http://www.haaretz.com/news/shalit-prisoner-swap
http://www.haaretz.com/print-edition/news/as-gilad-shalit-goes-free-a-5-year-long-media-campaign-comes-to-a-close-1.390523
http://sonofhamas.wordpress.com/
http://www.bbc.co.uk/news/world-middle-east-13628212

Lähteet: BBC ja Haaretz.

Suomalainen metsä ja metsäjärvi

2011-10-16T07:54:00.000+03:00

Colourful Espoo -leiri

2011-10-14T21:17:00.000+03:00

Terveisiä Colourful Espoo -leiriltä! Nuotiolla vietetään iltaa kirpeässä mutta lämmittävässä tunnelmassa.

Hieno meininki!

Piispa

2011-10-11T11:49:00.000+03:00

Espoon hiippakuntaan ollaan valitsemassa lähiaikoinapiispaa. Vaaleissa on kaksi ehdokasta, Seinäjoen kirkkoherra TapioLuoma ja Leppävaaran kirkkoherra Kalervo Salo. Vaaleissa saavat äänestäähiippakunnan papit ja luottamushenkilöt. Itse en kuulu kumpaankaan ryhmään.

Olen Tapio Luoman kannattaja.

Muutamien ihmisten kanssa keskusteltuani ja niistäjohtopäätökset tehtyäni olen jokunen viikko sitten liittynyt Tapio Luomankannattajiin hänen nettisivuillaan. Koen, että hän ulkopuolelta tulevana osaakatsoa hiippakuntaa paremmin ja tarkemmin, näkee mahdollisuudet ja ongelmat selkeämmin kuin me täältä ”sisältä”, varsinkaanEspoosta käsin.

Espoon hiippakunta on jakautunut vahvasti kaupunki- jamaaseutuosiin. Toisaalta on iso Espoo, toisaalta on monet pienemmätmaaseutuseurakunnat ja keskisuuret seurakunnat esim. Lohja, Vihti jne. TapioLuoman johtama Seinäjoen seurakunta on myös isohko seurakunta maaseutualueellakeskisuurine keskuksineen. Siinä mielessä Tapiolla on kokemustasamankaltaisesta työympäristöstä. Seinäjoen seurakunta on myös käynyt läpi seurakuntaliitoksen(joka häämöttänee tulevaisuudessa täälläkin) , tosin veikkaan että Ylistaron väen onedelleen vaikea kokea olevansa seinäjokelaisia ja Komia kirkko tuskin on muuttunut kappeliksi…

Hiippakuntamme on valitettavasti ollut aika riitaisahiippakunta. Tai ei-pappina tai luottamusluottamushenkilönä ainakin sivusta katsoenon tällainen kuva tullut. Hiippakunta tarvitsee rohkeaa sillanrakentajaa jamaltillista johtajaa viemään meitä eteenpäin taivastiellä. Toivottavastiristiriitojen aika olisi jo ohi ja eri tavalla ajattelevat löytäisivätsuvaitsevaisuutta antaakseen elintilaa toisilleen. Mielestäni tämän yhteydenrakentamiseen ehdokkaista paremmin pystyy Tapio Luoma.

Oikeastaan piispan valinnalla ei ole juurikaan suurtateknistä merkitystä minun työhöni. Hiippakunnan ilmapiiriin kyllä. Ehkäainoastaan se, millaisen roolin uusi piispa ottaa lähetysjärjestöihin ja niidenmoninaisuuteen on niitä asioita, jotka välillisesti saattavat vaikuttaatyöhöni, koska toimin seurakunnassa koordinaattorina järjestöjen ja seurakunnanyhteistyössä. Suomessa on useita virallisia lähetysjärjestöjä ja niillä kaikillaon oma profiilinsa ja historiansa. Jokaisella järjestöllä on vahvakannattajakuntansa. Nämä ihmiset ovat aktiivisia myös muussa seurakuntatyössä,tämä on kokemukseni. Tapio Luoma on tottunut toimimaan tiiviistierilaisten liikkeiden vaikutuspiirissä, yhdessä niiden kanssa, sekä järjestö- että seurakuntatyötä kunnioittaen. Tätä yhteyden rakentamista pidän tärkeänäpiispan työssä. Omassa työssäni olen kokenut, että tämä moninaisuus on parastapa tehdä työtä lähetyksen saralla ja kannatan sitä. Jokaisen työ on tärkeää.

Sinulla voi olla muita syitä liittyä Tapion kannattajiin, käy tutustumassa kotisivuihin!

www.tapioluoma.fi

Tässä eräs Tapio Luoman teksteistä, joka pysäyttiajattelemaan,

mikä kristinuskossa on keskeistä.

Tänään alkavat vaalipaneelit, joita voi seurata täältä livenäsekä nauhoituksina

http://bambuser.com/channel/espoonhiippakunta

Sininen

2011-10-09T22:01:00.000+03:00

Sininen on uusi blogin väri. Oli aika tehdä muutos. Syksy on tummansininen.

Tässä vähän sinistä melankolista musiikkia:

R.E.M. : Blue
U2: Bullet the blue sky
Chris Isaak: Blue hotel
Midnight Oil: Blue sky mining
A-Ha: Out of blue comes green
Gary Moore: Still got the blues
David Bowie: Blue Jean
Pink Floyd: Goodbye blue sky
Woven Hand: Dirty blue
Enya: Caribbean blue
James: Blue pastures
Eric Clapton: Blue eyes blue
Counting Crows: Perfect blue buildings.

Musiikkia ja Sanaa Albertin seurakunnassa

2011-10-08T20:41:00.000+03:00

Kiitos ! Köszönöm szépen!

2011-10-07T14:54:00.000+03:00

Muutamia kuvia Unkarista, Albertirsasta ja vähän muualtakin

2011-10-03T18:09:00.000+03:00

Utazás Magyarországra

2011-09-29T20:13:00.001+03:00

Huomenaamulla klo 6 lähtee taksi Haukilahdesta. Olen menossa Unkariin juhlimaan ystävyysseurakuntamme Albertin 300-vuotisjuhlia. Meitä lähtee pieni ryhmä sinne ottamaan osaa juhliin ja näkemään tuttuja. On kyllä hienoa lähteä!

Oma seurakuntamme on kolmisenkymmentä vuotta vanha. On siinä perspektiiviä verrattuna Albertin seurakuntaan. Olemme ihan junioreita verrattuna unkarilaisiin ystäviiimme.

Odotan:

Hienoa lentomatkaa, koska lentokoneet on aivan mahtavia.
Lämpimää säätä ja aurinkoa, Budapestin alueelle on luvattu hienoa säätä viikonlopuksi
Paljon unkarinkielisiä tervehdyksiä, aion käyttää kaikkia niistä viidestä kohteliaisuudesta mitkä osaan.
Poskisuudelmia
Viiniä ja palinkaa
Paprikaa
Rasvaista ja kermaista ruokaa
Historiaa
Saksankielellä sönköttämistä, en osaa sitä riittävästi puhua, ymmärrän kyllä
Juhlapuheita, joista en ymmärrä mitään
Vanhainkodin sydämellisiä vanhuksia, joiden katseesta sydän lämpiää
Paljon paljon hymyä
Oppimiskokemuksia, joita vain vähemmistökirkko voi antaa
Luterilaista yhteyttä kahden seurakunnan välillä
Forinttien laskemista, aina vähän pihalla mitä tämä nyt sitten euroissa on
Ärösvaros Istenyink! Tai jotain sinnepäin
Mukavia iltapalahetkiä
Uusia tuttavuuksia
Tahtoa yrittää omaksua mahdollisimman paljon
Tunnetta, että haluaisi tietää enemmän ja pelkoa, että missaa jonkun tärkeän tiedon esim. historiasta
Yritystä tutustua unkarilaiseen ajattelutapaan ja -maailmaan.
Kiitollisuutta kristillisestä yhteisöllisyydestä

Punaista pihaan

2011-09-28T09:58:00.001+03:00

Tervetuloa Punainen Paroni! Pysykin sitten kunnossa ...

Luopumisen aika

2011-09-27T14:18:00.000+03:00

Tänään on tullut päätökseen kolmen vuoden jakso. Surutyö alkoi noin kuukausi sitten ja päättyi, tein surutyön tehokkaasti. Tein yksityiskohtaisen puhdistuksen aamulla. Itsekseni, hiljaisesti. Jokainen mahdollinen paikka tuli puhtaaksi. Muistelin samalla yhteisiä aikojamme, Teboililla käyntejä, pitkiä öisiä ajeluita ja sateisia päiviä. Muutaman kerran vuodessa jätin sinut päiväksi toisten haltuun, mutta onneksi jo iltapäivällä kohtasimme jälleen.

Nyt emme enää kohtaa. Ja kaiken lisäksi huomenna on tulossa toinen.

* * * * * * *

Luovutin kolmen vuoden ajan perhettämme palvelleen leasingautomme Fiat Grande Punton tänään pois. 60000 kilometriä ajelimme yhdessä, tänään se loppui. Viimeinen yhteinen matkamme oli Haukilahdesta Mankkaalle ja sieltä Niittykumpuun.

Arrivederci Grande Punto!

Huomenna on uusi päivä.

Länsimetrotilaisuus

2011-09-26T18:09:00.000+03:00

Olen Länsimetron asukasinfotilaisuudessa Niittykummun koululla. Tämä on järjestetty Tontunmäen ja Niittykummun asukkaille.

Metro on valmis v. 2015. Vauhti on 50m viikossa. Aika haipakkaa louhivat...

Rio de Janeiro, ajatuksia kuvasta

2011-09-19T12:30:00.000+03:00

Kävin eräässä ryhmässä, jossa keskusteltiin kuvasta ja ajatuksista, joita siitä nousee mieleen. Tein alustuksen allaolevasta kuvasta. Tässä muutamia ajatuksiani:

Jeesus on suurin hahmo tässä kuvassa ja Häneen kiinnittyy ensin katse, vaikka Hänellä on selkä katsojaan päin. Jeesus on niin selkeä hahmo, että meistä kukaan ei varmaan ajattele, että tämä patsashahmo olisi joku muu henkilö. Patsas on myös niin tunnettu, että se tunnetaan maailmalla. Kristityn elämässä Jeesukseen tulisi katseemme ensiksi kohdistua. Kuinka monesti muut asiat meneekin edelle. Se on ymmärrettävää, mutta asiaa kannattaa miettiä.

Maisema on mielestäni erittäin kaunis. Sinivoittoinen, jonka ainakin itse yhdistän taivaaseen ja mereen. On korkeita vuoria, hiekkarantoja ja merta. On urbaania cityä ja maaseutuakin tuossa vuorilla. Tämä kaunis maailma on annettu meille lahjaksi, meidän asutettavaksi. Olemme siis kiinteässä yhteydessä maailmaamme, vaikka olemmekin taivasmatkalaisia. Muistammeko pitää huolta tästä arvokkaasta lahjasta? Meillä on varmaan kokemus, että joku kaupunki on kaunis, jossa olemme vierailulla. Onko sinun oman kaupunkisi kaunis? Oletko ylpeä kaupungista missä asut?

Kaiken tämän yllä on Jeesuksen siunaavat kädet. Se lohduttaa. Meidän elämämme kaupungeissamme on Hänen siunaavien käsien alla. Kerran Jeesus levitti kätensä niin, että niihin lyötiin naulat. Hän osoitti rakkautensa meihin kaikkein suurimmalla tavalla, kärsien rangaistuksen mikä olisi kuulunut meille.

Talot kertovat siitä, kuinka moninaista elämää niissä eletään. Joissain käydään töissä, joissain ollaan työttömiä, joissain ollaan rikkaita ja joissain taas ei ole riittävästi rahaa edes perustoimeentuloon. Noissa taloissa koetaan elämän ilot ja surut, komediat ja tragediat. Viattomat ja rikolliset, turvalliset ja vaaralliset. Elämän tunteet ja kohtalot ovat tiukasti kietoutuneena toisiinsa. Ihmiset tuntevat naapurinsa todennäköisesti, koska sosiaalisesta kulttuurista on kyse. Ihmiset ovat rakentaneet sosiaalisen verkostonsa selvitäkseen arkipäivästä ja säilyttääkseen mielenrauhansa. Ja edelleen, kaiken tämän yllä on Jeesuksen kädet ojennettuina siunaamaan. Ei välttämättä siunaamaan kaikkea mitä tapahtuu, mutta siunaamaan ihmisiä eri elämäntilanteissaan.

Eräs ryhmän jäsen oli käynyt Riossa ja kertoi, että "favelat" slummit ovat kaikkein lähimpänä patsasta vuorilla. Mitä se tarkoittaa, kun Jeesus kertoo, että köyhät ovat aina keskuudessamme? Kun Hän vietti aikaa halveksittujen ja hylättyjen luona? Kun Hän käski meitä huolehtimaan toinen toisistamme?

Mitä sinulle tulee mieleen tästä kuvasta?

Patsas on Rio de Janeiron Kristus-patsas, se on 38m korkea. Rakentaminen kesti 10v ja se valmistui vuonna 1931. Se on yksi maailman nykyaikaisista Seitsemästä Ihmeestä.

http://www.corcovado.com.br/

Syyskuun musiikkia

2011-09-15T20:14:00.000+03:00

Tässä muutamia otteita musiikista mitä olen viimeaikoina kuunnellut:

Tom Petty& The Heartbreakers: Louisiana rain
Jean MichelJarre: Calypso
Michael W.Smith: Angels unaware
Hybrid:Disappear here
James: Sitdown
R.E.M. : The one I love
Riders onthe storm (Infected Mushroom Remix)
Sabaton: Cliffsof Gallipoli
Whiteheart: Once and for all
Kim Walker& Jesus Culture: Where you go I go
Tõnis Mägi: Koit
Duran Duran: Of crime and passion
Alabama 3:Woke up this morning
DC Talk:Consume me
Jerusalem:City on fire
RevolutionRenaissance: Kyrie Eleison
U2: Handsthat built America
Юля Савичева: Если в сердце живет любовь
Roxette: Paint

Lyhyt hartaus, muutama sana Psalmista

2011-09-13T09:59:00.002+03:00

Tänään sattui silmään http://www.evl.fi/ -sivuilta päivän Psalmi ja päätin pitää siitä hartauden eräässä työjutussani. Ajattelin, että laitan sen myös tänne, josko jotakuta nämä muutama ajatus kiinnostaisi. Niistä voisi pitkätkin keskustelut aloittaa, mutta koska hartausaika on lyhyt, niin siksi tämä on nyt aika tiivistetty versio:

* * * * *

Herra hankkii oikeutta sorretuille, nälkäisille hän antaa leipää. Herra päästää vangitut kahleista, hän antaa sokeille näön ja nostaa maahan painetut jaloilleen. Ps. 146:7-8

Aika vahvat sanat Psalmien kirjasta.

Saavatko sorretut oikeutta, saavatko nälkäiset leipää, pääsevätkö vangitut kahleistaan, saavatko sokeat näön, nostetaanko maahan painetut jaloilleen?

Näyttäisi, että meidän ihmisten silmin näin ei tapahdu. Ei todellakaan, jos ajattelee kokonaisuutta. Mitä se tarkoittaa, että Herra tekee tämän kaikki?

Ajattelen sitä, että olemme kaikki täällä yhdessä maailmassa. Meidät on luotu elämään yhdessä toinen toisistamme huolehtien. Meitä ei ole luotu erakoiksi, siksi meidän täytyy oppia elämään toistemme kanssa. Siksi lähimmäisen rakastaminen on annettu meidän tehtäväksemme. On olemassa sanonta, että olemme Jeesuksen käsiä ja jalkoja tässä maailmassa.

Ajattelen myös, että Psalmien jakeisiin ei kukaan muu pysty kuin Jumala. Kukaan meistä ei pysty auttamaan lähimmäistämme, jos Jumala ei ole mieltämme ja valintojamme muuttamassa. Kukaan muu tässä maailmankaikkeudessa ei pysty asettamaan maailmaa parempaan suuntaan kuin Jumala. Meidän apummekin on riippuvainen Hänestä. Emme edes huomaisi lähimmäistämme, ellei Hän avaisi silmiämme ja herättäisi myötätuntoamme. Meidän ratkaisumme on sitten annammeko lähimmäisenrakkaudelle tilaa vai kovetammeko itsekkäästi sydämemme.

Me voimme aina rukoilla. Se on suuri lahja Jumalalta meille. Sanotaan, että parasta mitä lähimmäiselle voi tehdä, on rukoilla hänen puolestaan. Sen jälkeen voi ryhtyä tuumasta toimeen.

Meillä on toivo siitä, että Hän asettaa aikanaan kaiken kuntoon. Jumalalla on suunnitelma maailmalle. Hän näkee kokonaisuuden, me emme koskaan tule tietämään kaikkeen vastausta, vaikka tiedonhaluisia olemmekin. Se on ihmisen osa. Kerran tulee päivä, jolloin oikeus voittaa. Tänään maailmassa se ei näytä voittavan, mutta kerran näin tulee tapahtumaan. Siksi ei saa vaipua epätoivoon maailman epätoivoisuutta katsellessa.

Eräässä laulussa lauletaan: ”Älä luovuta vielä, älä luovuta. Sinun puolellasi on itse Jumala”. Tällä ajatuksella kannattaa suunnata elämässä eteenpäin.

Kokkailua

2011-09-10T14:18:00.000+03:00

Matkakertomus osa III

2011-08-31T23:02:00.000+03:00

Kirjoitettu torstaina 25.8.2011

Aamulla: Nyt tuli nukuttua erittäin hyvin. Hain extrapeitonja heitin ylimääräisen tyynyn pois. Auttoi. Tänään kierretään pari paikkaaHiidenmaalla, mennään lautalla mantereelle, ajetaan Tallinnaan ja sittenkotimaata kohti.

Tallinna-Helsinki –välillä kirjoitettua:

Lähdettiin siis liikkelle ja sanottiin hyvästit Salinõmmelle.Ajeltiin pieneen Kärdlan kaupunkiin, tervehdittiin kivipäätä. Jostain syystävanhoina aikoina Neuvostoliiton sankarivainajien patsaalla on saksalaistyylinenkypärä. Lieneekö joku practical joke veistäjältä… Ajettiin vain Kärdlan läpitässä vaiheessa.

Saavuimme Tahkunanmajakalle Pohjois-Hiidenmaalle. Se on ehkä yksi hienoimmista jakoskettavimmista paikoista tällä reissulla. Kiipesin majakan huipulle, reilu 200 rappustaja huipulta olikin sitten upeat näkymät merelle ja Hiidenmaan saaristoon. Neuvostoliitonaikana alueelle oli vain sotilailla pääsy, virolaisilla ei ollut toivoakaanpäästä sinne. Majakan historiasta tarkempia tietoja täällä.

Koskettavaksi paikan Hiidenmaan rantakaistaleen tekee se,että Tahkunan majakan vieressä on Estonian katastrofin muistomerkki. Laivanupotessa keskellä yötä vuonna 1994 yli 800 ihmistä hukkui.He olivat n. 70 eri maasta, suurin osa ruotsalaisia ja virolaisia.Muistomerkkinä on ristimäinen kello ("Kuolemankello"), joka heiluuvapaasti tuulessa. Kun tuuli yltyy samalle tasolle kuin Estonian onnettomuudenaikana, kello alkaa soida. Majapaikkamme isäntä on kuullut kerran kellonsoivan. Tahkunan majakan luona oleva muistomerkki on lähinnä sitä merellä olevaapaikkaa, missä tragedia tapahtui.

Joimme retkikahvit aurinkoisessa säässä meren rannalla.Siellä olisi voinut auringossa istua tuntikaupalla vain katsoen merta. Ihastuinmereen jälleen tällä retkellä.

Sitten Kärdlaan, ja kuinkas muuten kaupoille. Eipä tarvitseenää Tallinnassa ostella mitään, eiköhän ryhmän rahat ole kohta jääneet saarienyrittäjille (tai suurten kauppaketjujen osakkeenomistajien taskuun).

Saavuttiin Heltermaan satamaan ja päästiin E-lipun avullajonon kärkipäähän. Laivassa nautimme erittäin maukkaan kana-aterian ja aikakeskinkertaiset kahvit. Laiva valmistui viime vuonna ja oli uudenkarhea jamoderni. Hieno tietysti, mutta MS Ofeliassa oli omaa ajan patinoimaa kauneutta.

Matkalla kävin mielenkiintoisia keskusteluja, niistä enemmänomassa blogitekstissään.

Rohukülan rannasta ajeltiin Haapsalun kautta Tallinnaan. Muutamahieno vanha veturi oli Haapsalun rautatieasemalla. Laivaan päästiin vaivattomasti,annettiin mainiolle oppaallemme vielä ylimääräiset pullat ja keksit kun hän oliniihin niin ihastunut.

Loppumatkalla oltiin jo aikas väsyneitä. Laivamatkasta eiole oikeastaan mitään spesiaalimpaa kerrottavaa.

JÄLKIKIRJOITUS: Suosittelen Hiidenmaata ja Saarenmaata.Saaret ovat erilaiset, Hiidenmaa karumpi ja Saarenmaa jotenkin kehittyneempi.Matkaseura oli mainio, en ole pitkään aikaan nauranut niin paljon ja kuullutniin paljon hauskoja juttuja. Kiitos kaikille!

Matkakertomus osa II

2011-08-28T12:09:00.000+03:00

Kirjoitettu keskiviikkoaamuna hyvin aikaisin 24.8.2011:

Yöllä oli vähän kylmä, ensi yöksi otan kyllä varaviltin tailaitan pitkähihaisen paidan päälle yöksi. Huoneeni on kellaritasossa.

Salinõmme Guesthouse on näkemisen arvoinen paikka, entinen kolhoosinjohtajan lomadatsha. Rantaan on vain 50m,eilen oli kuulemma lämmintä merivettä totesivat uimarit. Rauhallisuus ja vain sen rikkovatheinäsirkkojen äänet on kyllä hieno yhdistelmä. Totesin tämän kun eilen kävelinrannalla. Rauhallisuus oikein huokuu tästä rannasta ja mieli rauhoittuu. Huoneetovat vähän eritasoisia, joten siksi parilla ihmisellä oli pahaa mieltä vähänaikaa. Mutta me ei asialle mitään voida. Näin mennään.

Kohta lähdetään Saarenmaalle. Kello on nyt 6.15 ja nyt lähdenaamupalalle.

Kirjoitettu illalla puolenyön aikaan:

Päivän reissuilta on palattu on ja iltapalapizzaslicetmahassa. Väsynyt olo. Kerron vähän mitä Saarenmaan reissumme sisälsi.

Lähdimme siis hirvittävän aikaisin liikkeelle. Ajeltiin jälleenaika reipasta vauhtia kohti Sõrun satamaa. Siellä olimme n.10min ennen senlähtöä, meillä on reipas kuski. Lautalla matkustimme siis HiidenmaaltaSaarenmaalle Triigi-nimiseen paikkaan. Nyt kyseessä oli selkeästi lossi/lautta,ei laiva. Mutta mukavaa meno oli silläkin. Otin aika paljon kuvia, koska merion aina kaunis ja se saa mut näpsimään kuvia ihan liikaa.

Saavuttuamme Triigin satamaan lähdimme ajelemaan kohtiläntistä Saarenmaata. Matkalla oppaamme kertoi Saarenmaasta:

· Suomalaisille saari on tullut tutuksi Georg Otsin esittämästä Saarenmaan valssista. Aluksi se ei ollut saarenmaalaisten mielestä mitenkäänerityisen suosittu, nykyään kylläkin. Se yhdistää suomalaisia ja virolaisia. Suomessa ei vaan ehkä tiedostettu piilotettua viestiä siitä, että sotilas (Neuvostoliitto) ei saa vaaleaa neitoa (Viro).

· Saarenmaalla asuu n. 15000 ihmistä, puolet heistäKuressaaren kaupungissa.

· Omenapuita on täällä valtavasti ja niitä omeniakin onpuissa paljon. Liikaakin, niitä ei kaikkia saada talteen millään.

· Saarenmaalla on 7 kirkkoa, suurin osa saksalaistenrakennuttamia ja saksalaisista tyyleistä vaikutteita saaneita. Kirkot olivatensin katolisia, sitten luterilaisia.

Luoteis-Saarenmaallatulimme henkeäsalpaavan kauniiseen paikkaan. siellä tulikin sitten upea paikkavastaamme, nimeltä Panga. Se on suuri kallioranta, josta on jyrkät pudotuksetalas ja näkymät piiiiitkälle merelle. Kertakaikkiaan hieno paikka! Sieltälöytyi myös hyvin toimiva aurinkokello. Paikalla on muinaisvirolaiset uhranneetmeren jumalalle uhreja, joten pakanapaikka siis myös.

Täällä juotiin myösreissukahvit, päiväjumpattiin ja osteltiin matkamuistoja. Matkamme jatkuietelään kohti Kuressaaren kaupunkia. Ennen saapumistamme kaupunkiin, saimmekuulla myös taikauskojen, taikakalujen ja muiden new age -uskomustenleviämisestä. Uuspakanuus on voimissaan, niin monessa Saarenmaan ja Hiidenmaankansanuskomuksissa se tuli esille. Kaikenlaisia tapoja toivoa hyvää elämämääjne. Näkyy siis neuvostoajan ateismi ja sen jälkeinen sekaannus uskoissa jauskonnoissa ja koska kirkolla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia eikäriittävästi työntekijöitä, Virosta on tullut lähetyskenttä.

Kuressaaressa kierreltiin kaupungilla pari tuntia, minä meninkirkkoon. Luterilaisen kirkon ovet oli lukossa, ortodoksisen ei. Katselin jaistuskelin rauhassa vähän aikaa miettien monia asioita. Rauhoitti,ortodoksikirkoissa sellainen hiljentyminen on jotenkin helppoa.

Shoppailujen jälkeen lähdimme Kuressaaresta poispäin. Lounasodotti meitä Kaalin kaupungissa. Ruokana erittäin maittavaa lihaa sekäerityisen hyvän makuista hapankaalia. kävimme katsomassa Kaalin kraateria,minusta se nyt ei kauhean erikoinen ollut. Iso meteoriitti on tehnyt suurenlommon peltoon.

Oppaamme vei meidät saippuayrittäjän luo. Paikka nimeltäGoodKaarma oli Kaarma -nimisessä paikassa, keskellä ”ei mitään”. Sieltä löytyikaislakattoinen talo ja perheyritys, joka tekee erilaisia saippuoita. Meillekerrottiin saippuantekomenetelmistä sekä eri tuoksuista, joiden avulla niitätehdään. Tämäkin oli hieno paikka, vaikken ainuttakaan saippuaa ostanut.Paikkaa pitää englantilais-virolainen aviopari. Mies kuulemma pitää TaruSormusten Herrasta tarinan Kontua esikuvana.

Menimme Kaarman Pietarin-Paavalin kirkkoon. Mieliinpainuvavierailu kahdesta täysin erilaisesta syystä: a) kirkossa oli sisällä isopentagrammi seinällä, erikoista ja herättää salaliittoteorioita b) akustiikkaoli vähän rapistuneessa kirkossa erinomainen. Totesimme tämän erään matkalaisemmekaunista laulua kuunnellessa. Kirkon pihalla juotiin päivän toisetreissukahvit.

Sitten ajeltiinkin pohjoista päin ja Leisin kaupungin kauttakohti satamaa. Olimme tällä kertaa hyvissä ajoin ja saatiin rauhassa odotellarantakivillä lossia ja katsella merta. Matka meni henkeäsalpaavaaauringonlaskua katsellessa.

Salinõmmeen saapuessamme, söimme vieläiltapalapizzaa, sitten olikin aika siirtyä unten maille. Huoneessani oli kosteailma ja vähän sensuuntainen kuumallisehko haju. Mutta yhden yön nyt nukkuuvaikka puun oksalla.

JÄLKIKIRJOITUS: Etsin YouTubesta tuota Saarenmaan valssia ja vastaan tuli sellainen laulu, jonka merkitystä on valtava Viron uudelle ajalle. Laulaja nimeltä Tõnis Mägi teki rohkeasti vuonna 1988 ennen neuvostovallan murtumista laulun uudelle Virolle nimeltä Koit. Muistan itse saaneeni tuon hänen kasettinsa ja jo silloin tämä laulu toi kylmät väreet selkään, kun ajattelee sen merkitystä virolaisille ja miltä itsenäisyys tuntuu sortovallan alta noustessa. Minä en voi sitä aavistaakaan kun olen vapaassa maassa syntynyt ja asunut. Vaikka kaikkia sanoja tuossa laulussa ei ymmärrä, niin riittävästi kyllä. En halua ajatella, että tämä on "ketään vastaan" vaan vapauden puolesta.

Matkakertomus, osa I

2011-08-27T10:10:00.000+03:00

Kirjoitettu tiistai-iltana 23.8.2011 Hiidenmaalla:

Herätys oli aika normaaliin aikaan, kuten yleensäkin. Klo 7.20lähdin kävelemään kohti Matinkappelia. urheilupuiston kohdalla kompastuinlaukun kanssa oikein kunnolla ja sain käteni vuotamaan verta. Jaahas, näinkösreissu alkaa...

Nelisenkymmentä iloista eläkeläistä saivat mutkin hyvälletuulelle, samoin leppoisa kuljettaja. Satamassa oltiin jo hyvissä ajoin jatunnin verran odoteltiin, että päästään Tallink Starin kyytiin. Laivassa vähänkahviteltiin, mutta jo hyvissä ajoin siirryttiin aulaan odottamaan ulospääsyä.Meillä oli nimittäin kiire, Rohukülan satamassa lähellä Haapsalua piti olla14.30, MS Ofelia ei odottaisi. Tallinnasta nousi mukaan Eve-opas, itseSaarenmaalla asuva. Pääsimme nopeasti bussiin ja lähdimme Pärnun maantien kauttakohti Haapsalua. Matkalla opas kertoi paljon mielenkiintoisia tietoja Virostaja erityisesti Länsi-Virosta. Tässä muutama nippelitieto:

· Moskovan Olympialaisten purjehduskilpailutjärjestettiin Tallinnassa. Taivaallekin ruiskuteltiin jotain aineita, ettäpilvet kaikkoaisivat
· Leonid Brezhnev puhui avajaisissa, mutta hän eiitse kirjoittanut puheitaan. Hän aloitti avajaispuheen ja luki Olympiarenkaita,oo-oo-oo-oo…
· Länsi-Virolla on paljon saksalaishistoriaa ennen1700-lukua.
· Palkkaesimerkkejä: Kansanedustaja 1500-2000€,eläke 200€, sairaanhoitaja 500€, opettaja 600-700€, lääkäri 800-1000€.Tallinnassa 30% korkeammat palkat kuin muualla.
· Venäjä on kiinnostunut virolaisesta maidosta.Iso sopimus on pitkäksi aikaa Liettuan kanssa. Niinpä Virosta lähtee 10maitoautoa joka päivä Liettuaan ja Liettuasta tulee 5 maitoautoa takaisin,jotka myydään Venäjälle. Virolaista lihakarjaa viedään Venäjälle ja mm.Turkkiin ja Ukrainaan.

Matkalla alkoi jo epäilys nousta, että ehdimmekö laivaan.Aika meni tiukille ja mielessä kävi jo Plan B, että käytäisiin tutustumassaHaapsaluun ja mentäisiin myöhemmällä lautalla. Siihen menisi kuitenkin useampitunti ja se sekoittaisi ohjelmamme. Jännitti.

Olimme Rohukülan satamassa 7min. ennen laivan lähtöä. Aivanviime tipassa siis, meidän jälkeen laivaan otettiin enää yksi henkilöauto.Luojan lykky! MS Ofelia oli vanhahko mutta idyllinen laiva, joka vei meitäHelmesrannan satamaan Hiidenmaalle. Sää oli mitä mainioin, aurinko paistoi kokomatkan.

Saapuessamme Salinõmmeen aloitimme majoittautumisen. Pienenväärinymmärryksen takia meillä meni aikaa majoitukseen, mutta lopulta kaikkisaivat petit ja huoneet. Siirryimme päivälliseen, kaikilla oli jo kova nälkä.Saimme erinomaista ruokaa: villisikaa, joka on saarella metsästettyä, niitä onHiidenmaalla n. 1000 villinä. Porkkanasalaatti oli myös maukasta, samoinmustikkakiisseli-jälkiruoka.

Ruuan jälkeen läksimme vielä ajelulle Hiidenmaalla. Näimmepaljon pienen puun kokoisia upeita katajia sekä kaislakattoisia taloja.Molemmat ovat täällä yleisiä. Kassarin saarelle menevä patotie oli hieno, saarion aikanaan ollut erillään Hiidenmaasta mutta vesi on pikkuhiljaa kaikonnut jamaa noussut. Eteläinen Kassarin reitti oli tosi kaunis. Kävimme vierailullaKassarin kappelissa, sisään emme tosin päässeet. Hautausmaavierailulla näkyi,että aateliset ja rahvas olivat vierekkäin haudattuina, kuolema ontasa-arvoistava elementti. Perinteiset retkikahvit juotiin kappelinparkkipaikalla.

Käinan pienessä 2000 asukkaan kaupungissa vähänkierreltiin ja käytiin kaupassa. Koko Hiidenmaalla on paljon entisiä kolhoosejaja rumia neuvostoajan taloja niiden työläisille. Jotkut kolhooseille onkeksitty uusia käyttötapoja, jotkut taas rapisevat ja kumisevat tyhjyyttään. Käinassamm. kerätään muovi uusiokäyttöön, josta tehdään sitten erilaisia tuotteita, mm.lasten pulkkia.

Illalla takaisin Salinõmmeen palattuamme, minäkin sainhuoneen, olen siihen tyytyväinen. Otettiin vielä omistajan ja muutaman muunkanssa yömyssyt, juteltiin Virosta, hänen majatalostaan ja metsästyksestä.Hieno päivä Virossa on takanapäin ja nyt on aika käydä levolle. Heat ööt!

Retkemme Google Mapsissa:

Näytä Saarenmaan ja Hiidenmaan retki suuremmalla kartalla

Saarenmaa, Hiidenmaa

2011-08-26T23:14:00.000+03:00

Lisää kuvia Saarenmaalta ja Hiidenmaalta allaolevassa linkissä:

https://picasaweb.google.com/marsilvola/Estonia2011?authuser=0&feat=directlink

Elämäntarinat

2011-08-26T21:45:00.000+03:00

Jokaisella ihmisellä on historia. Nuoremmilla on tietystilyhyempi ja vanhemmilla pidempi. Olen parina viimeisenä vuotena uudessatyössäni oppinut arvostamaan tätä pidempää historiaa paljon enemmän. Kuinkatärkeää olisi, että nuoremmat kuuntelisivat vanhempaa väkeä enemmän.

Joskus kuulee seurakunnankin työssä puhuttavan"mummopiireistä" tai ylipäätään eläkeläisistä vähän alentavaansävyyn. Tuntekoon kaikki piston sydämessään, joka näin ajattelee! Kuinka voimmesanoa yleisellä tasolla, että nuoriso tai aikuisväestö ei arvosta vanhempaaväkeä, jos emme itse tee niin? Itse nuorisotyössä olleena tiedän ja häpeän, ettäolen ajatellut samansuuntaisesti. Tällaiseen ajatteluun valitettavasti ainasilloin tällöin törmää.

Eläkeläiset ovat monessa seurakunnassa työn selkäranka.Tiedän, että nuorempia ikäluokkia koetetaan saada mukaan toimintaan monin eritavoin, mutta tämä ei saisi tapahtua niiden jo toiminnassa olevienkustannuksella. Annetaan arvo esimerkiksi sille esirukoukselle, jota vanhempiväki on tehnyt vuosikymmenien ajan seurakunnan ja nuorempien hyväksi.

Palaan elämäntarinoihin. Impulssi tähän kirjoitukseen tuliseurakunnan retkellä Saarenmaalle ja Hiidenmaalle. Olin toiseksi nuorinmatkalainen, keski-ikä oli aika korkea. Kuuntelin monen ihmisenmielenkiintoisia elämäntarinoita. Keskustelin heidän kanssaan ajan kanssa.Näiden ihmisten historiat ansaitsisivat tulla kuulluksi. Elämänkohtalotnivoutuvat yhteen maailmanhistorian kanssa.

Usea ihminen, nuorempi tai vanhempi, vain odottaa, ettäolisi toinen ihminen, joka olisi valmis kuuntelemaan hänen elämäntarinaansa.

Kuvia on tulossa Picasaan viikonlopun aikana upealtaretkeltä. Samoin matkaraportteja tänne blogiin.

Hiiumaa ja Saaremaa

2011-08-26T08:03:00.000+03:00

Seurakunnan retkeä vetämässä, saaret on kuulemma hienot...

Auto

2011-08-22T17:48:00.000+03:00

Ostettiin sitten auto. Ne, jotka minut tuntee saattavat muistaa, että meidän Fiat oli yksityisleasing-auto. No, ensi kuun lopussa on auton liisaus päättyvä ja siksi jo käytiin viime lauantaina katselemassa parissa liikkeessä autoja. En mainitse nyt ekaa liikettä, mutta myyjänä oli aika stereotyyppinen automyyjä, jolla oli aika ylimielinen asenne. Aika alkuun jo oli sellaisella jutulla liikkeellä, että ei tehnyt kyllä hänen kanssaan mieli bisneksiä tehdä. Kaksi autoa kyllä siellä oli aika ok, mutta ei oikein sopivaista, vaikka koeajollakin käytiin.

Autokaupassa tulee käytyä niin harvoin, että luulin jo tuontyylisten ylimielisten myyjien ajan olevan ohi. Mutta eipä siis ollut. Mä en autoista kovinkaan paljoa tiedä, mutta silti ei tunnu kivalta, jos myyjältä tulee juttua asenteella, "ootkos vähän tyhmä kun et tajua". Pieni sovinisti sieltä vilahteli myös kuoren alta, vaimolleni ei puhuttu ja jos hän jotain kysyi, niin mulle vastattiin. Että silleen...

Ei tuonne kauppaan tarvitse sitten enää mennä. Jos haluat tietää missä saimme huonoa palvelua, niin laita sähköpostia tms.

No toisessa kaupassa oli taas miellyttävä myyjä, joka kuunteli meitä, antoi vinkkejä ja oli selvästi erilaisella asenteella liikkeellä. Jo häntä ennen tapasimme toisen myyjän samassa kaupassa, joka oli tosi mukava. Autokaupoissa ollaan kuitenkin niin isoissa rahoissa kiinni, että myyjän asenne vaikuttaa paljon. Ymmärrän jos tässä kaupassa menee autoja kaupaksi paremmin.

Eli ens kuussa meille tulee siis tällainen Nissan Note. Olimme tyytyväisiä siihen ja se tuntui meidän perheelle hyvältä diililtä, saatiin n. 2500 euron arvosta lohkolämmitintä, talvirenkaita, GPS, jne jne.

Palasimme siis punaisten autojen sarjaan. Meillä on ollut nyt 5 punaista autoa, yksi tummansininen ja yksi räikeän postiauton keltainen (Wolkswagen Derby, never forget!).

Yöllä

2011-08-05T00:12:00.001+03:00

Pari yökuvaa, kun kävin vähän kävelyllä.

Hengellistä opetusta, nuoret opettivat minua

2011-08-04T01:35:00.001+03:00

Tänään täällä rippikoulussa tuli eteen sellaisia asioita, joita ei oikeastaan tässä mittakaavassa ole ennen tullut. Olen elämässäni vetänyt rippikouluja kuitenkin tuolta -90-luvun alkupuolelta asti (ja näitä suomalais-saksalaisiakin jo 11) ja aika monta eri ryhmää ja nuorta on sen kautta tavannut. Rippikoulut ovat kaikki omalla tavallaan spesiaaleja, koska ryhmä muodostaa sen fiiliksen, millä siellä mennään. Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta nämä ovat olleet aika onnistuneita, jotkut jopa aivan erinomaisia, muutama ihan huippukin. Nyt tämänvuotisen kohdalla taidetaan olla viimeisimmässä kategoriassa.

Rippikoulun perustavoitteena olen aina pitänyt näitä kristinopin asioita, oikeastaan kaikki muu on sitten toisarvoista. Tämä on tietysti raaka tiivistys. Tunnelman täytyy olla oikeanlainen, että yhdessä muodostuu ilmapiiri, joka rohkaisee nuorta keskustelemaan ja miettimään uskonasioita. Mutta ne siis ovat keskiössä.

Tästä kuluvasta rippikoulusta voisi kirjoittaa paljonkin. Aivan upeita asioita olisi vaikka kuinka paljon, laulamisen innosta, positiivisesta elämänasenteestä, sosiaalisuudesta, jossa kaikki otetaan mukaan, epäitsekkyydestä, hiljentymisen taidosta, viisaista kommenteista ja keskusteluista jne. Kerron teille kuitenkin nyt yhdestä hienoimmista hetkistäni tällä riparilla.

Eilen me järjestimme Uskon huoneet -työskentelyn, jossa eräässä huoneessa tarjottiin nuorille mahdollisuus kirjoittaa anonyymisti rukouksia Jumalalle, joista sitten koostetaan konfirmaation esirukousosuus. Meillä on nelisenkymmentä rippikoululaista ja sain näitä lappuja lähes jokaiselta. Ohjeistus oli, että esirukouksessa rukoillaan yleensä joidenkin asioiden puolesta. Luin paperit ja ällistyin. Positiivisesti.

Silmäni kostuivat kun tajusin, että jokainen rukous Jumalalle alkoi sanalla Kiitos. Papereissa oli monta kiitosta elämän eri puolilta. Nuoret tunsivat valtavaa kiitollisuutta Jumalalle elämästään. Tämä pisti itsenkin hiljaiseksi. Nämä nuoret opettivat minua myös siitä, miten elämään tulee suhtautua Jumalan suurena lahjana joka päivä. Kaikki mitä saamme on lahjaa, en saa pitää asioita itsestäänselvyytenä.

Kun olin lukenut kaikki rukoukset, niin palasin niistä muutamaan. Luin ne muutaman kerran läpi ajatuksen kanssa ja en voinut kuin hiljentyä näiden nuorten rukousten äärellä. Tunsin pienuutta ja nöyryyttä. Tässä alla muutama.

"Kiitos siitä käsittämättömästä onnesta, minkä olet minulle suonut, varsinkin parin viimeisen vuoden aikana. Kiitos, että olet kuullut rukoukseni ja olen saanut kasvaa omaksi itsekseni. Kiitos maailmasta ja rakkaudesta ympäristössäni".

"Kiitos sinulle Herra siitä, että olet suonut meille kauniin maailman, jossa elää. Ja siitä, että olet auttanut minua näkemään kauniin karuudessa ja iloitsemaan toisten iloista".

"Haluaisin kiittää kaikista niistä kokemuksista ja koettelemuksista, jotka ovat tehneet minusta minun. Ilman niitä en olisi mitään. Sieluni ei ole koskaan ollut kirkkaampi".

"Kiitos jokaisesta toisesta mahdollisuudesta, jonka minulle annat. Kiitos, että osaan antaa anteeksi, tunnustaa syntini, auttaa ja rakastaa toisia".

Sasuriparilta pikku teksti

2011-08-03T10:14:00.000+03:00

Terveiset suomalais-saksalaiselta riparilta! Tässä vaiheessa on aikaa jokunen sana kirjoittaa tännekin. Riparin jälkeen olen kuitenkin niin puhki, että ei tule kirjoitettua seuraavalla viikolla varmaankaan mitään.

Nämä rippikoulut ovat jotenkin olleet aina spesiaaleja. Nuoret, jotka tulevat Espoosta, ovat valmiiksi jo motivoituneita ja valmiita innostumaan uusista asioista. Saksasta tulevat taas ovat jo ylittäneet sen rajan, että eivät tunne ketään. Ei siis ole enää kovinkaan vaikeaa tutustua uusiin ihmisiin. Joten ryhmän kanssa voi oikeastaan tehdä täällä aika lailla kaikenlaista, he ovat valmiita lähtemään mukaan aina kaikkeen. Tällaista pitäisi kaikilla Suomenmaan ripareilla.

Monien antoisien juttujen lisäksi tietysti tämä on raskaampaa, koska meitä on yhteensä yli 60, konfirmaatio on saman tien leirin jälkeen ja leiriosuus kestää 10 päivää. Mutta kyllä tämän kestää, ei siinä mitään, hankalammalla porukalla varmaan olisi aika tuskaa olla näin pitkällä leirillä isolla porukalla.

Leirillämme kastetaan myös yksi rippikoululainen, joten saamme viettää kastejuhlaa tänään. Se helpottaa aina sakramenttiopetusta, jos oikeasti saamme olla kastejuhlassa mukana. Tarkemmin ohjelmasta voi lukea sasublogista, jota isosten ja riparilaisten kanssa päivitän aika tiiviisti: http://sasublogi.blogspot.com/

Välillä naurattaa, herkistyy ilosta, hiljentyy, laulattaa, soittaa kitaraa, kuuntelee, oppii, opettaa, väsyttää, innostuu... Hän on kaiken tämän keskellä meidän kanssamme. Täällä on hyvä olla, vaikka koti-ikävä alkaakin kasvaa.

Kiitos vielä perheelleni, että ostivat mulle KENTin uusimman levyn, sitä on iPodilla tullut täällä kuunneltua. Mulla on kova ikävä teitä, vähän päästä nähdään!!

Töissä?

2011-08-02T19:33:00.003+03:00

Tunnelmia

2011-08-01T18:53:00.002+03:00

Elämän Kirjat

2011-07-29T15:31:00.001+03:00

Ripari alkaa, Kymppisasu kutsuu!

2011-07-27T23:40:00.000+03:00

Huomenna aloitan muiden ohjaajien, isosten, aparin, isännän ja rippikoululaisten kanssa 10. Suomalais-saksalaisen riparin. Aika uskomattomalta tuntuu, että olen jo kymmenen vuotta näitä pitänyt. Mutta kaikki on olleet hienoja ja omalla tavallaan antoisia. Ainutlaatuisia.

Sasuriparin meininkiä voi seurata täältä: http://sasublogi.blogspot.com

Toivottavasti löydän aikaa myös tänne jotain kirjoittaa Kymppisasusta leirin aikana. Katsotaan.

Surua

2011-07-23T10:52:00.001+03:00

Tietokoneongelmia...

2011-07-21T14:18:00.000+03:00

Tänään sain takaisin HP:n kannettavan, joka meillä on kotikoneena. Parisen viikkoa sitten tämä masiina päätti vain, että pari sekuntia riittää virtanapin painamisen jälkeen ja sitten se vaipui jälleen nukkumaan. No päätin viedä sen jo Verkkokauppaan, josta sen puolitoista vuotta sitten ostin. Kuittia piti etsiä eikä sitä loppujen lopuksi löytynytkään. Epäilin jos jonkinmoista ongelmaa, mutta lopulta sitten Verkkokaupan myyjä antoi kuitin ja kehoitti viemään huoltoon. Ja katsoi kuitista, että koneessa on takuuta vain vuosi, joten omasta kukkarosta menee.

Verkkokauppa kuitenkin yllätti iloisesti. Huollon miekkonen tsekkasi vielä koneelta ja kuinka ollakaan tällä HP:lla oli vielä takuuta jäljellä tammikuuhun 2012 asti. Eli "firma maksaa". Vielä siis HP:lla mennään vaikka aika vakaan päätöksen tein, että seuraava kone meillä on sitten Mac. Tässä vielä pysytään ja valitettavasti kokemukseni tästä HP:stä eivät ole suuria highlightseja, joten en voi HP:n kannettavaa suositella. Oston jälkeisinä päivinä tästä nimittäin meni näyttö ja mitä erikoisinta, kaveri osti myös HP:n, josta näyttö pimahti myös.

Emolevy vaihdettiin ja BIOS päivitettiin. Tässä vaiheessa pelkoni kuvien ja tiedostojen menettämisestä kasvoi eksponentiaalisesti. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt vaan sievästi kaikki tiedostot löytyivät. Saman tien sitten kopioin aika paljon tavaraa ulkoiselle kovalevylle.

Ehkä nyt saan monet kuvani ja videoni vihdoin esille ja pois kännykästäni...

Vaasakuvia

2011-07-08T19:38:00.000+03:00

Muisto hauskasta futisturnauksesta. Itse asiassa Haukilahden rannasta otettu kuva.

Vaasan tori

Wasa Football Cup, paraati

Tyttöjen majoituspaikka Palosaaressa. Olen alle kouluikäisenä asunut Palosaaressa.

Kotirannan grilli on edelleen olemassa. Täällä oltiin useasti nuorena syömässä, yksi maailman parhaista grilleistä

Wasa Cup Vaasassa

2011-07-08T18:47:00.000+03:00

Meillä on ongelmia tietokoneen kanssa ja pariin otteeseen olisin jotain tänne Bloggeriin kirjoittaa. Nyt sain kännykkäasetukset pelaamaan ja varmaan tämäkin kirjoittelu ehkä vähän vilkastuu. Tietokonetta ei nyt heti viedä korjaukseen, ulkona on hienot ilmat ja onhan meillä tämä miniläppäri, josta tätäkin naputtelen.

Kännykällä olisin jo joku aika sitten Vaasasta kirjoittanut oli, että olimme Vaasassa Wasa Football Cup -junioriturnauksessa. HooGee Smaragdit pelasivat hyviä matseja ja oltiin porukalla kannustamassa. Istuskelin välillä Vaasan torilla auringonpaahteessa ja katselin torielämää. Keskelle toria oli viritetty pieni futiskenttä jossa 4-6 -vuotiaat pelasivat omia pelejään.

Smaragdien pelien tunnelmiin pääset tästä linkistä

Jotenkin tykkään kyllä Vaasan kaupungista. Siihen liittyy paljon nuoruusmuistoja ja siten tietysti eri paikoilla on suuri merkitys mulle. Voisin kuvitella asuvani Vaasassa. Toiseen suureen maakuntakeskukseen verrattaessa, Seinäjoki häviää mennen tullen, oikeastaan kaupunki on vain laajentunut rautatieasemanseutu ja vähän ylikasvanut pikkukylä. Muut saivat aika paljon tarinoita kuulla Vaasasta ja mitä on missäkin ollut ja mitä tapahtunut.

Samalla olimme sukulaisissa Isossakyrössä. Vaasan reissuilla kävi sitten sellainenkin asia mitä mulle ei ole koskaan ennen tapahtunut: sain ylinopeussakot. Ajoin yhden 80-merkin ohi huomaamatta ja poliisin kamera nappasi kuvan. 102km/tunnissa. Vuodesta 1988 on autoa ajeltu ilman ainoatakaan ylinopeussakkoa, nyt on sitten sekin tapahtunut...

www.wasafootballcup.com

Kirjastomuistoja

2011-06-23T20:02:00.003+03:00

Tänään tuli mieleen nuoruusmuistoja Isonkyrön kirjastosta. Keskellä kylää oli pieni kirjasto, sellainen kuution muotoinen talo. Muistan selkeästi millainen alakerta oli sisältä, muistan hyllyjen paikatkin. Kirjastossa käytiin ahkerasti, ei ollut mitään nettejä mistä katsella ja hakea tietoja. Varhaisnuoren iässä luettiin 3 etsivää, SOS-sarja, Salaisuussarja, Hardypojat jne läpi aika nopeasti. Lehtisalia en kyllä juurikaan käyttänyt.

Siihen aikaan kirjan takana oli pieni tasku, jossa oli kirjastossa olevien kirjojen kohdalla pieni ruudukko, johon kirjastokortin numeron sitten kirjastonhoitaja kirjoitti. Jos tiesi tuttujen numeroja, voi niistä tsekkailla mitä kaverit ovat lukeneet. Vieläkin muistan oman numeroni: 128. Kaverillani oli 30. Sitten kun kirjan halusi lainata, niin kirjaston täti (joista tuli aika tuttuja nopeasti) laittoi toisenlaisen pahvilomakkeen samaiseen taskuun, siinä oli sitten palautuspäivä. Se toinen lappu kai sitten jäi jonnekin talteen, että osattiin oikealta henkilöltä pyytää jos kirja on myöhässä. Näissä pahvilapuissa oli leimakoneella päivämäärä leimattuna, niitä sitten kirjastonväki leimaili työpäivänään.

Tämän kirjastomuistelon kirvoitti tänään eräs kuuntelemani levy, jota kävin aika ahkerasti kuuntelemassa kirjastossa. Monet kaverinikaan eivät välttämättä tätä tiedä, mutta joku viisas ihminen oli osannut tilata Isonkyrön kirjastoon Nick Cave & The Bad Seedsin The Good Son -albumin. Siinä oli muutama kappale, jotka jo silloin iskivät kauneudellaan, jousisovituksilla, rajun ja kauniin harmonialla lujaa. Kuunnelkaapa vaikka Lament, Foi na cruz, The weeping song tai nimikappale The good son.

Siihen aikaan muuten piti kirjastontädiltä pyytää kuulokkeet ja täti laittoi levyn pyörimään. Kantta sai samalla katsella kuunnellessaan, mutta levy pyöri siellä toimistopöydän takana. Ja sitten piti pyytää kääntämään toinen puoli, jos kirjastoihminen ei huomannut puolen loppuvan. Levyjä sai kyllä lainatakin, mutta kivaa oli niiden kuunteleminen kirjastossakin samalla lukien esim. Asterixeja ja Tinttejä (luettiin moneen moneen kertaan läpi).

Kaksi muuta todella paljon kuunneltua levyä oli David Bowien Let´s dance (mahtavat biisit China girl ja Cat people) sekä Rainbown Difficult to cure (Spotlight kid saa edelleen jalan liikkeelle).

Kirjasto on hieno asia ja saamme tässä maassa olla kiitollisia siitä, että meillä on maksuton kirjasto.

The way to High Definition

2011-06-13T09:18:00.018+03:00

Jokunen aika sitten tuli vastaan netissä kaveri nimeltään Andy Rüesch ja hänen videonsa. Kaveri on tehnyt aivan uskomattoman hienon videon Zürichin lentokentästä ja liikenteestä siellä. Tämän videon haluaisin teille jakaa. Ja siksi koska lentokoneet ovat huippuhienoja! Alla oleva video on vain traileri, koko video löytyy tästä linkistä Ja tämä pitää katsoa HD:nä.

http://www.rueschproductions.com

Porista kotiin

2011-06-12T22:57:00.002+03:00

Täytyy sanoa, että hankala oli yö. Ihan järkyttävä sauna oli Cumuluksen huone. Kävin yöllä kylmässä suihkussa kun niin nihkeää oli Nukkumatin kanssa.

Päätettiin aamupalalta kävellä Karhuhallille, koska missasimme bussin. Lähetysseura oli järjestänyt hienosti keskustasta ilmaisen bussin juhlapaikkaan, mutta vähän siis tästä myöhästyimme. Apostolinkyytillä mentiin hissukseen läpi kaupungin aikamoisessa auringonpaahteessa heti aamusta.

Sisällä hallissa sitten istuskeltiin rauhassa ja nautittiin ohjelmasta. Nuorten Cumina-ryhmällä oli pirteää meininkiä ja se innoitti meitä keskustelemaan jumalanpalvelusten elävöittämisestä ja miten väki saisi mahdollisuuden innostua. Vähän vertailtiin myös messukäytäntöjä Suomessa ja El Salvadorissa.

Piispa Munga Tansaniasta kertoi tarinan lapsesta, jonka äiti oli hylännyt kirkon ovelle ja kuinka hän olisi sitten kasvanut kirkon helmassa ja on nyt teini-ikäinen. Jälleen sain siis muistutuksen siitä, että ei saa langeta kyynisyyteen maailman kurjuuden edessä vaan aika pienellä avulla voi tehdä ihmeitä toisen ihmisen elämään. Ei saa antaa periksi kyynisyydelle!!

Juhlajumalanpalveluksessa oli mukana kehitysvammaisten ryhmä avustamassa, hieno juttu. Jouduimme kyllä lähtemään kesken pois kun junalle täytyi ehtiä. Junamatka kotiin meni Pori-Tampere -välillä jälleen hikisessä taajamajunassa ilman ilmastointia, mutta IC veikin sitten viileässä sisäilmassa Helsinkiin. VR tosin myöhästeli ja odotteli toisia junia. Tämä ei ole enää edes uutinen.

Hieno viikonloppu oli, vieläkin vähän sulattelen kaikkea. Ensi vuonna sitten Haminaan kesäkuun alussa.

Ikimuistoinen ilta, raporttia Lähetysjuhlilta

2011-06-12T01:08:00.023+03:00

Blogiin lauantaista

Yö oli todella kuuma. Ainoa tuuletus oli sellainen pöytätuuletin, joka liikuttaa lämmintä ilmaa edestakaisin. Heräsin pari kertaa. Varsinainen herätys oli jo reilusti ennen kahdeksaa kun aamupalan jälkeen suuntasin kohti Suomen Lähetysseuran vuosikokousta.

Lähdin kävelemään sinnepäin, aamulla ei onneksi ollut vielä paahtavan kuuma. Vuosikokous pidettiin Käppärän koululla ja kävelin sinne aika idyllisen vanhan puutaloalueen läpi. Lieneekö sitten kaupunginosa Käppärä. Hienoa aluetta.

Vuosikokouksessa käsiteltiin perinteisiä vuosikokousasioita, oikeastaan ei mitään ihmeellistä. Mua ehdotettiin ääntenlaskijaksi, ja arvasin, että täällä äänestetään. Yleensä johtokunnan jäsenten valinnoista äänestetään aina. Ääntenlasku oli myös ihan kiva kokemus, en ole näin isossa kokouksessa ennen ollut vastuuhommissa.

Kokouksen päätyttyä astuin ulos tulikuumasta koulun liikuntasalista helteiseen aurinkoon. Tuulta ei tainnut olla hiukkaakaan ja tuumailin, että pitääkö kohta joku hassuhattu ostaa päähän ettei saa auringonpistosta. Kävelin puolitoista kilometriä Karhuhallille ja olin aika hikimärkä siinä vaiheessa. Onneksi sitten sisällä hallissa oli viileämpää.

Päivän aikana ohjelmassa oli monta mielenkiintoista juttua, luentoa ja musiikkiesityksiä. Niistä voi lukea lisää www.lahetysjuhlat.fi Tässä alla vähän ääntä. Erikseen voi mainita nuorten esityksen Minun käteni soi, se koskettaa syvälle sieluun joka kerta. Mutta vielä oli hyvää tulossa, juontaja sanoi, että timantti on jätetty lauantain loppuun. Allaolevassa kuvassa juristi Bishnu Gurung Nepalista kertoo dalitien eli kastittomien elämästä kaikkien hylkiminä. Koskettava, lue lisää http://www.tasaus.fi/

Illan päätti Pekka Simojoen ja Jaakko Löytyn yhteinen Onandjokwe-konsertti. Nämä kaksi legendaa ovat kiertäneet tämän kevään Suomessa keräten rahaa Namibiassa sijaitsevan Onandjokwen sairaalan lastenosaston remontoimikseksi. Nämä kaksi eivät tietääkseni ennen ole yhdessä kiertäneet ja on hyvin mahdollista ettei tämänkään jälkeen kierrä, musiikkityylit on niin erilaisia. Tällä kertaa en pysty löytämään riittävän hyviä adjektiiveja kuvaamaan miten hyvä ja legendaarinen tämä konsertti oli.

Molemmat lauloivat yhdessä omat laulunsa Kahden maan kansalainen. Koko hallin väki lauloi molemmat vahvasti mukana, nämä laulut ovat molemmat syvällä suomalaisessa kristillisessä tajunnassa. Molemmat omalla erilaisella tavallaan, ovat erittäin koskettavia. Mutta tuossa hetkessä tajusin olevani keskellä aivan ainutlaatuista hetkeä: Nämä legendat viimeistä kertaa yhdessä laulamassa syvälle sieluun koko porukan yhtyessä mukaan. Legendaarista (vaikka se kulunut sanonta onkin). Vieläkin tuntuu hienolta, että sai tässä konsertissa olla mukana.

Illalla käveltiin vielä vähän kaupungilla, istuttiin kollegan kanssa hetken terassilla keskustelemassa mielenkiintoisista kasvatukseen ja kulttuuriin liittyvistä jutuista. Sitten Cumulus kutsui ja tulin naputtelemaan tätä tekstiä.

www.selmansairaala.info

Perjantaina Porissa

2011-06-11T00:09:00.032+03:00

Perjantaina aamupäivän päätteeksi lähdin siis Poriin. Söin Kampissa thairuokaa, ruoka oli hyvää, mutta suuresti kammoksuin Pangasius-kalasta tehtyä ruokaa. Tästä linkistä näet miksi tuohon kalaan ei kannata koskea. Olisi huhut sitten totta tai ei...

Helsingin rautatieasemalla oli laiturilla katon alla ihan järkyttävän kuuma, varmaan lähempänä neljääkymmmentä astetta. Ihan kuin kasvihuoneessa olisi ollut. No hypättiin kollegan kanssa aika nopeasti Pendolinoon sisälle, siellä oli viileämpää. Juna lähtikin siitä sitten kohti Tamperetta ja matka meni mukavasti jutustellessa monenmoisista asioista. Tampereella vaihdettiin taajamajunaan - air conditioning out. Kiva.

Porissa olikin sitten todella lämmintä. 32 astetta torilla. Heitettiin tavarat hotelli Cumulukseen ja lähdimme Lähetysseuran järkkäämillä busseilla kohti juhlapaikkaa, Karhuhallia. Hyvä palvelu, jota varmasti käytämme vielä myöhemminkin.

Karhuhallilla olikin sitten kaikenlaista näyttelyä, myyntikojua, eri järjestöjen pöytiä jne. Kaikki lähetystyön hyväksi. Ohjelma tietysti myös, mm. afrikkalainen gospelmessu. Piispa Mäkisen puhe oli aika mitäänsanomaton, jos ihan rehellinen olen. Tapasin aika mukavasti tuttuja, mukavaa. Kollegani lähti toiseen tilaisuuteen ja meikä jäi hallille.

Illan ohjelman päätti Lasse Heikkilän vallan upea Ristinkantaja gospelpassio. Hienoa mahtipontista ja melodramaattista musiikkia. Se aina koskettaa sydäntä. Isot standing ovationit annettin esiintyjille. Spesiaalia oli se, että viittomakieli oli vahvasti mukana, jokaisella näyttelijällä/laulajalla oli viittomakielinen sidekick mukana. Homma toimi hienosti.

Sitten illalla nähtiin kaupungilla ja käveltiin tsekkailemassa millainen perjantai-ilta täällä Porissa oikein on. Istahdimme yhdelle terassille ja sivukorvalla kuuli, että nyt ollaan kyllä perussuomalaisten keskellä, niin erikoista stereotypiajuttua kuuli siellä ja täällä. Huono mieli tuli.

Illan päätti vielä kunnon grillillä käynti. Tuhat kertaa parempi kuin mikään McD, H,C tai joku muu ketjupaikka. Valitettavasti näitä hyvälaatuisia grillejä ei taida pääkaupunkiseudulta löytyä. Tämän sydänkohtausburgerin jälkeen sitten takaisin hotellille ja nukkumaan, huomenna on pitkä päivä alkaen heti klo 9 Suomen Lähetysseuran vuosikokouksella.

Futistorstai ja uusia värisävyjä

2011-06-09T21:16:00.017+03:00

Tänään vietin varsinaisen futispäivän. Aamulla olin tyttäreni futisjengin HooGee Smaragdien kanssa Stadi Cupissa Käpylässä. Upea päivä futikselle, Urheilupuisto täynnä innokkaita urheilijoita. Joukkuehenki oli hyvä vaikka tulokset eivät kovasti mairitelleetkaan. Olen joukkueen toinen huoltaja ja on mukava olla mukana turnauksissa ja peliretkillä.

Illalla kiiruhdin vielä Tapiolan Urheilupuistoon katsomaan kovaa paikallispeliä FC Honka-HJK. Parisenkymmentä minuuttia tulin myöhässä ja valitettavasti Luppen oli jo ehtinyt tehdä maalin. Peli oli ihan hyvin Hongan hallussa, mutta niin siinä vaan kävi, että naapuri teki vielä lopussa toisen. Harmittaa tällä hetkellä aika paljon, mutta peli oli Hongalta jo parempaa kuin mihin on viime aikoina totuttu. Luottavaisena tulevaisuuteen. Mestaruuteen on kyllä erittäin vaikea enää uskoa.

Jalkapallo on erittäin hieno laji. Samalla tavalla kun innostuu Barcelonan, Kölnin, Hongan, HooGeen tai jonkun muun seuran peleistä, niin junnufutiksessa on ihan sama "juju". Jokaista Smaragdien matsia tulee jännitettyä ja tarkasti seurattua kaikkia nyansseja. Molemmilla tasoilla pelatessa on jotain suurta samaa. On se hieno laji.

Huomenna lähden Poriin Lähetysjuhlille. Katsellaan, jos jonkunlaista raportointia Porista ja juhlilta tulisi tänne kirjoitettua. Pakkaan kuitenkin vasta huomenaamulla.

P,S, Tuon mobiiliversion takkuilun takia päätin muuttaa sitten koko blogityyliä. En tiedä mitä tästä ajattelette, mutta hiekanvärisellä teemalla mennään nyt sitten kesä ainakin.

Mobiiliversio

2011-06-09T01:06:00.001+03:00

Pieni uutinen. Nyt blogin pitäisi näkyä myös mobiiliversiona. Kokeilepa kännykällä miltä kirjoitukset nyt näyttävät...

Seuraava päivänä: Jaahas, näyttää vielä takkuilevan tuo mobiiliversio. Innostuin liian aikaisin...

Afrikkalainen musiikki

2011-06-05T17:39:00.001+03:00

Siitä lähtien kun kävin tänä keväänä Maailma kylässä -festareilla, niin tuo afrikkalainen musiikki on kiehtonut. Ihan kuin uuden musiikkimaailman olisi löytänyt. En tarkoita pelkästään rumpumusiikkia vaan kitarasoundeja jne. Toki se ennenkin on ihan jees ollut, mutta kun tuo senegalilainen Daraa J Family tuli koettua livenä, niin aloin ottamaan enemmänkin selvää afrikkalaisesta musiikista. Tässä alla muutamia löytöjäni. Toki monille nämä saattavat olla kovinkin tuttuja nimiä.

Joskus on hyvä laajentaa musiikkimakuaan vähän sinne minne ei ehkä itse ekana ajattelisi. Lainasin kirjastosta levyjä aika randomilla ja osa teki kyllä vaikutuksen. Erilaiselle musiikille pitää antaa mahdollisuus, kuunnella jonkun verran avoimella mielellä, eikä heti ensimmäinen ei-mielenkiintoisen kohdalla luovuttaa. Sitten jonkun ajan päästä voi vasta tehdä johtopäätöksiä. Lupaan vielä joskus antaa jazzillekin mahdollisuuden...

Tässä muutamia löytöjäni linkkeinä:

Habib Koite (Mali): http://youtu.be/YE609SHzms0

Angelique Kidjo (Benin): http://youtu.be/C_VjmiPDZmU

Tinariwen (Keskisen Saharan maat): http://youtu.be/3hR6eWexxZA

Mory Kanté (alunperin Guinea): http://youtu.be/kAmlJdnoLtQ Tää oli iso hitti jossain vaiheessa...

Baaba Maal (Senegal): http://youtu.be/YXaD0xfZpUo

Thandiswa Mazwai (Etelä-Afrikka): http://youtu.be/TA85QFQ6wPE

Kukkakauppiaitten valtakunta Hakaniemen torilla

2011-05-31T10:55:00.002+03:00

Oltiin ajelulla itänaapurissa ja torielämää katsomassa. Rentoa meininkiä.

Muutama kohtaaminen Maailma Kylässä -festareilta

2011-05-29T16:17:00.002+03:00

Maailma Kylässä -festarit ovat ohitse mun osalta. Olin Kaisaniemessä 53000 muun ihmisen kanssa, tapaamassa tuttuja, tsekkailemassa mielenkiintoisia artisteja, esittelypöytiä ja performansseja. Ja tietysti maistelemassa erilaisia ruokia ympäri maailmaa. Tänä vuonna söin nigerialaista kanaruokaa, viime vuonna vetäisin kambodzhalaista ja kamerunilaista.

Illan päätteeksi olin Rautatientorilla kuuntelemassa puheenvuoroja. Eräs kenialainen muslimi piti siellä puheenvuoron ja bongasin hänet vähän myöhemmin alueelta ja kerroin ajatuksiani hänen puheenvuorostansa. No siinä kävi sitten niin, että juteltiin sitten parisen tuntia kaikista asioista. Ja vielä jäi juttu kesken, ja tarkoitus on sitä jatkaakin jossain vaiheessa.

Musiikkiesityksistä mieleeni jäi Daara J Family, senegalilainen vauhdikas yhtye Dakarista, joka yhdisteli poppia, hiphoppia ja perinteistä Länsi-Afrikan musiikkia. Aivan huippu esitys oli! Kaverit ottivat yleisönsä ihan täysin ja iloinen fiilis täytti Kaisaniemen. Tässä haastattelu ennen keikkaa (englanniksi): http://www.youtube.com/watch?v=fpR6Pxw4k0o .

Tässä vielä heidän video uudelta levyltä:

Käsityötaidetta Maailma Kylässä -festareilta

2011-05-28T15:31:00.002+03:00

Vaikeaa kirjoittaa Unkarinmatkasta

2011-05-24T15:01:00.000+03:00

Lienee aika kirjoittaa jotain Unkarin matkastamme. Oltiin siis työntekijäporukalla ystävyysseurakunnassamme Albertissa ja puolitoista päivää Budapestissä virkistys- ja työmatkalla.

On aika mahdoton kirjoittaa tyhjentävästi ja varsinkaan lyhyesti matkasta mitään. Tiivistetysti voi sanoa, että matkalla oli seikkailua, paljon vanhoja ja uusia tuttavuuksia, hyvää yhteyttä työntekijöiden kesken, kulttuuria, historiaa tragediallakin maustettuna, nykyisyyttä, politiikkaa, ihmettelyä ja ihastelua. Ja paljon muuta.

Vietimme viikonlopun Albertirsassa paikallisten seurakuntalaisten kanssa tutustuen toisiimme ja kaupunkiin sekä luonnollisesti seurakuntaan. Vietimme illallista paikallisten tuttaviemme kanssa viinikappelissa. Teimme retken Gödöllöön tutustumaan kuninkaalliseen palatsiin ja EU-huippukokouspaikkaan. Sunnuntaina osallistuimme jumalanpalvelukseen, veisasimme unkariksi tuttuja melodioita, kuuntelimme lapsikuoron laulua, mm. suomeksi. Meitä opetettiin tanssimaan csardasta ja minäkin aika pitkälle muistin kuviot. Lauloimme. Söimme useasti hyvin ja tukevasti, tervehdimme useasti vanhainkodin vanhuksia, silmät kostuivat välillä heidän toivotuksistaan. Nosteltiin maljoja ystävyydelle.

Budapestissa oli kiva olla turistina katselemassa sinänsä hienoja paikkoja. Mutta pääkaupunki ei vedä ollenkaan vertoja Albertirsan tunnelmalle.

Äh, kaikki kirjoittaminen matkasta tuntuu lattealta, ei oikein sanoilla pääse siihen tunnelmaan mikä matkallamme oli. Tämän varmaan kaikki muistavat pitkään. Tästä tuli siis huono blogikirjoitus, mutta halusin jotain sanoa tästä kokemuksesta, joka meillä oli toukokuun puolessa välissä.

Upeaa, että meillä on ystävyysseurakunta ja ystäviä kaukana. Vaikka heitä harvoin näkee, niin he ovat silti ystäviä.

Valkoista

2011-05-22T11:56:00.000+03:00

Takapihan kukkaloistoa Haukilahdessa.

Colourful Espoo Turussa

2011-05-21T11:15:00.001+03:00

Olen Colourful Espoo -ryhmän kanssa Turussa tutustumassa Linnaan, tuomiokirkkoon ja Eurocultured -festivaaliin.

Joissain vaiheessa kirjoitan enemmän upeasta Unkarinmatkasta, jolle osallistuin.

Vislaat!

2011-05-13T08:24:00.000+03:00

Going to Hungary, trip to the Alberti parish Olari has connections and partnership.

Toukokuun futista Kölnistä ja Espoosta

2011-05-11T21:09:00.001+03:00

Eka videobloggaus tehty, jonkunlaista itsensäkiusaamista siis harrastettu. Tämä on vähän raakaversio, että oppisin tästä jotain mahdollista seuraavaa kertaa varten. Muutama huomio kritisoitavaksi:

Edelleenkin on kyllä karseaa kuunnella omaa ääntänsä
Ei kannata tehdä mitään muistiinpanoja koneelle ennen, koska sitten ei kuullosta luonnolliselta vaan tönkköiseltä
5 minuuttia on liian paljon.
Kannattais tsiikata sitä webcamia eikä muuta kohtaa ruudusta. Nyt näyttää siltä, että katson alaspäin koko ajan.
Edelläolevaan: Säädä se läppäri silleen, ettei alaviistoon tarvitse puhua, näyttää ylimieliseltä.
Editoinnissa ei kannata liikaa leikata, mutta sitten ei saisi liikaa sönköttääkään. Tai sitten leikata ihan selkeästi jollakin välianimaatiolla, että rytmi säilyisi.

Miksi joku haluaisi ostaa tämän?

2011-05-07T13:04:00.002+03:00

Sarjassamme kummallisia esineitä.

Megamyynti, Orimattila

He´s risen! - Hän on ylösnoussut!

2011-04-24T10:07:00.002+03:00

Vaaleista

2011-04-18T08:46:00.001+03:00

Historialliset vaalit Suomessa:

Ensimmäistä kertaa Kokoomus on Suomen suurin puolue
Perussuomalaisten yli 30 paikan nousu on jättimäinen ja laittaa koko politiikan kentän uusiksi. Suurin syy lienee se, että monet ovat kyllästyneet entisten isojen puolueiden menoon ja protestinomaisesti äänestivät Perussuomalaisia. Itse ajattelen monista asioista täysin eri tavalla kuin PS, mutta vaalitulosta täytyy kuitenkin kunnioittaa. Kansa on tällä kertaa päättänyt näin, vaikka se ei itseä miellyttäisi.
Yhdelläkään puolueella ei ole yli 50 kansanedustajaa, näin ei ole koskaan tapahtunut sotien jälkeen. Suomessa ei ole tällä hetkellä yhtään suurta puoluetta vaan neljä keskisuurta puoluetta.
Keskustan tulos on huonoin heidän historiassaan. Mutta ähtäriläinen tuntemani nuori Mikko Savola pääsi läpi, onnittelut Mikolle!
Vihreiltä lähti kolmasosa edustajista pois. Vaikka he koettavat asiaa vähätellä, niin uskon että suuri merkitys oli ydinvoimapäätöksillä.
Oma ehdokkaani ei päässyt läpi. En tätä kovin todennäköisenä pitänytkään.

Netissä on kaikenlaisia tunteenomaisia ylireagointeja vaalitulokseen. Maltetaan nyt ja katsotaan millainen hallitus tulee ja miten mahdollinen hallituksessa olo muuttaa Perussuomalaisia.

Veikkaan ja itse asiassa toivon, että Perussuomalaisten nousu aikaansaa politiikassa muutoksia. En puhu nyt politiikan sisällöistä vaan tavasta tehdä politiikkaa. Toivottavasti tämä aikaansaa sen, että poliitikot ovat jatkossa lähempänä kansaa ja kansan tuntoja.

My video, flight from Helsinki to Munich

2011-04-16T20:02:00.000+03:00

Lentokonekuvia

2011-04-11T11:01:00.000+03:00

Olen julkistanut Picasan kansioni lentokonekuvista. Sieltä löytyy nyt muutamia vanhempia kuvia pienistä koneista lähinnä sekä viime Saksan reissuni kuvia vähän isommista.

https://picasaweb.google.com/marsilvola/AirplanesAndAirports#

Kissanelämää

2011-04-09T22:43:00.000+03:00

Baijeria ja suunnittelua

2011-04-09T19:41:00.003+03:00

Tuli nukuttua liikaa. Olin ylhäällä jo 7 jälkeen, joka on aika kummallista mun unirytmille. No tunti oltiin saatu lisäaikaa kun Saksassa ollaan. Aamupalalla täällä ei oo kurkkuja, tomaatteja jne. vaan juusto-makkara-leipä-mysli-kahvi linjalla mennään. Vihannekset ei kuulu saksalaiseen aamupalapöytään. Erikoista mutta hyvää Biodane-juomaa maistoin ja hyväksi totesin.

Koko päivä menikin sitten suunnitteluun. Ensin aamulla vähän yhteistä pohdintaa ja sitten yksityiskohtaisemmin heinä-elokuun vaihteen sasuriparia. Päiväkävely Freisingissa jäätelöllä tehtiin iltapäivästä, mutta aika pikainen visiitti se oli. Iltaan asti tehtiin kovasti töitä ja nyt on asiat aika hyvällä mallilla.

Illalla suuntasimme Weihenstephanerin Biergarteniin iltaa viettämään. Alue on muutakin kuin tuo panimo, ammattikorkeakoulua ja hortonomikoulutusta siellä ainakin oli, koska kävelimme valtavan puutarhan ohi. Siellä oli jos jonkinmoista kasvia, eräs ystäväni olisi ollut innoissaan. Lämpimän ilta-auringon kanssa vietimme iltaa ensin gartenissa ja sitten sisällä.

Lähtiessämme ulos ja kävelemään takaisin Kardinal-Döpfner-Hausille lämmintä oli vielä 16 astetta puolen yön aikaan. Upea kevätyö siis.

Kiva työpäivä.

Viimeisenä torstaina suunnittelu jatkui aamupäivän. Iltapäivän puolella lähdettiin kaupungille jälleen Sandron jäätelöbaariin. Erinomaisen hyvää kahvia ja jäätelöä laulavaisella palvelulla. Jos Freisingissa asuisin, niin toistekin sinne menisin. T-paita-ilma kaiken lisäksi.

Toista oli sitten kun Suomeen palattiin. Kosteaa ja kirpeän kylmää. Onneksi sade oli täällä kuitenkin vienyt lumipeitettä pois.

Suosittelen Freisingia, mukava pieni kaupunki lähellä Müncheniä.

Tiistain tuntemuksia

2011-04-09T19:39:00.006+03:00

Herätys oli aivan älyttömän aikaisin. Klo 3.50 soi kello ja 4.20 oli taksi pihassa. Haettiin kollega ja mukava taksikuski vei meidät kentälle.

Lufthansan A321 lähti ajoissa ja saapui ajoissa. Onneksi olin saanut ikkunapaikan, josta sitten räpsinkin kuvia ja videoin aika reippaasti (tuotoksia tulee tänne kunhan ehdin).

Lähtiessä Suomessa oli sateinen, loskainen ja aika kylmä ilma. Uskomattoman hieno fiilis tuli, kun saavuttiin 13 asteiseen auringonpaisteiseen Baijeriin. Tällaista ilmaa on Suomeen odottanut jo pari kuukautta. Upeaa! Oli sellainen "koko maailma hymyilee" -fiilis.

Joimme kahvit lentokentän edustalla olevalla aukiolla ja katselimme Audin myyjien kouluttautumista. Kaikkien Audimyyjien oli ajettava korkean ja jyrkän esteen yli. Tai oikeastaan pudottauduttava ja äkkijarrutettava. Hupaisaa!

Kermanvärinen (jostain syystä Saksan taksit on kaikki rumankermaisia) taxifahrer vei meidät Freisingiin. Vartin päässä Munchenin lentokentältä on Freising, pienehkö kaupunki kuitenkin. Siellä sijaitsee Katolisen kirkon koulutuskeskus Kardinal-Döpfner-Haus, paavi on ollut Ratzinger nimellä tällä alueella arkkipiispana. Erittäin hyvätasoinen paikka, joka on ollut toiminnassa jotain 700 vuotta tai sinnepäin. Sijaitsi aivan tuomiokirkon kyljessä. Se olikin aikas pramea sisältä.

Kävimme myös Enkelinäyttelyssä hiippakuntamuseossa. Siellä ei saanut räpsiä kuvia, mutta idea oli enkelit taiteessa kautta historian. Oli sellaisia taideteoksia, jotka saisivat lasten hiukset pystyyn ja yökastelemaan. Hienojakin toki löytyi, mutta ei tuo nyt mitenkään jättimäinen taide-elämys mulle ollut. Jos ei pullukka-vauvaenkeleistä tykkää, niin ei voi mitään.

Keskustelut ja suunnittelut jatkuivat iltayhdeksään asti. Saatiin monia juttuja eteenpäin ja yhdessä keskusteltiin riparijuttuja.

Huoneessani oli järjettömän pehmeä tyyny. Pää upposi sisälle. Ei hyvä.

Freising

2011-04-07T10:13:00.003+03:00

Saksaan

2011-04-04T17:40:00.001+03:00

Huomenna taas mennään. Olen lähdössä työreissulle seminaariin Saksaan tuttujen kollegojen kanssa neuvottelemaan ja suunnittelemaan. Kohteena on Freising, lähellä Münchenin lentokenttää. Aiheena suomalais-saksalaiset rippikoulut, joten tuttua ja uutta asiaa sopivassa keitoksessa. Ja kuten ennenkin on tapahtunut, jonkunlaista kirjoitusta ja kuvia tulee varmaan tähän blogiin raapustettua...

Seminaariamme varjostaa yhden Saksan pään kollegamme yllättävä poisnukkuminen vähän aikaa sitten. Se tuli todella ns. puskista ja yllättäen. Hauras on ihmisen elämä ja ohuella langalla kiinni.

Lepää rauhassa.

Espoon Jalkapallohalli

2011-03-15T19:48:00.001+02:00

Parina viime vuotena kuvassa oleva paikka on tullut aika tutuksi. Vaikka itse jalkapallosta kovasti pidänkin ja FC Hongalle ääneni olen useasti antanut ja 1.FC Kölniä seuraan aktiivisesti, niin nyt ei ole kyse minusta.

Saanen esitellä ns. Myntinsyrjän hallin Espoon Kauklahdessa. Paikan varmaan jokainen espoolainen junnujalkapalloilija tietää. Heidän vanhempansa tietävät sen kuskaamisista, turnauksista ja niistä pienenpienistä vihreistä palasista, joita pelaajat tuovat kotiin joka harjoituksen jälkeen housuissaan ja kengissään.

Tyttäreni pelaa joukkueessa, joka harjoittelee täällä. Ja koska matkaa kotiin on täältä niin paljon, ettei kannata ajella eestaas, niin aika on mennyt kahvia juoden ja Hesaria lukien kahviossa.

Ei enää. Pari kertaa tuon puolentoista tunnin harjoituksen aikana, olen kaverini kanssa tehnyt kävelylenkin samaan aikaan. Ympäri Kauklahtea (eli paikallisesti sanottuna Kökkeliä) on dallailtu. Tavoitteena yksinkertaisesti kunnon kohottaminen. Oon aatellu huonolle kunnolleni jotain tehdä.

Sunday with a sunshine at icy sea

2011-03-06T15:12:00.001+02:00

Today I was walking along the coastal area of Haukilahti. There were hundreds of people walking and skiing on snowy ice. I'm not exaggerating. Temperature was about 0, sun was shining and people were enjoying stroll on the coast.

Haukilahti is a nice place to live.

Kotimatkalla

2011-02-25T15:19:00.001+02:00

Tätä kirjoitellaan pikkubussin penkillä kännykällä. Ajoin ensimmäisen etapin Ylläkseltä Ouluun.

Aamulla kellot soitti kuudelta, mutta lähtemään päästiin vasta kahdeksan jälkeen. Pakkaukset, aamupalat ja siivoukset otti parisen tuntia aamusta. Sitten laitettiin viimeisen kerran ovi lukkoon ja sanottiin Vetheiselle hyvästit.

Ajamani osuuden aikana sää oli kehno. Tuuli voimakkaasti, pyrytti ja oli välillä liukastakin. Varoen sai ajaa ja muutama porokin tuli ohitettua. Nyt Oulun jälkeen kun olen siirtynyt lepovuoroon, on sääkin jo parempi, tuulta kuitenkin vielä riittää. Ai niin, noutopöytälounas ABC Tupoksella oli kyllä kelvoton, aivan ala-arvoinen, emme suosittele.

Kuvista sen verran, että räpsin tietenkin niitä paljon. Ajattelin kuvittaa näitä kännykällä kirjoitettuja blogitekstejä muutamilla kuvilla sitten jossain vaiheessa kun ehdin niitä käydä läpi.

Kiitos perhe ja ystävät mukavasta hiihtolomamatkasta!!

Bröm-Bröm-Torstai

2011-02-25T14:48:00.001+02:00

Aamulla tuli kuningasajatus mieleen. Tänään ei mennäkään laskettelemaan vaan otetaan moottorikelkat alle ja ajellaan ylös Ylläksen huipulle (jossa siis en vieläkään ole päässyt käymään). Mukaan otetaan Eelin kaupasta makkaraa ja pillimehuja ja mennään jonnekin kodalle tai laavulle niitä popsimaan.

No niin, aamusyömisten ja monenkerroksisen vaatetuksen pukemisen jälkeen kömmimme autoon ja ajeltiin Ylläs Adventuren talolle Ylläsjärvelle. Osa Eelin kauppaan pikkuostoksille, osa tsekkailemaan YA:n komeita huskeja pihalla.

Kuinka ollakaan, kaikki moottorikelkat oli menossa, ei sopivaa kolmea kelkkaa meille. Vekkuli myyjä (jokha vähä puhhui laphia) sanoi soittavansa parin tunnin sisällä kun kelkkoja alkaa tulla takaisin.

Jossain piti aikaa siis kuluttaa. Ajelimme lähellä olevalle Aurinkotuvalle, jossa niitä porojakin olisi, kuulemma niitä sais syöttääkin. Paikalle mentiin pientä tietä pitkin. Aurinkotupa osoittautui ihan mukavaksi pikku paikaksi keskellä hiihtolatuja ja moottorikelkkareittejä. Iso lumesta tehty Lapinmummo (piippu suussa) vahti paikkaa. Poroaitaus oli kyllä pettymys: pieni ja vain kaksi poroa, niitä ei voinut syöttää eivätkä kovin lähelle aitauksen reunaa tulleet. Juotiin lämpimät juomat sisällä ja odoteltiin soittoa moottorikelkka-ajelusta.

Eipä tullut soittoa. No oltiin kyllä vähän malttamattomia. Ajeltiin jo ennenaikaisesti Aurinkotuvalta takaisin Ylläs Adventuresin luo. Odoteltiin jonkun aikaa ja sitten päästiin pukemaan. Tuuli oli sen verran kova, että Ylläksen huipun valloittaminen jäi vain haaveeksi meikäläiselle.

Eipäs lähdettykään omissa kuteissa ajelemaan, vaan puettiin ajohaalarit, kypärät, lasit, hanskat, kypärämyssyt, takit, saappat ja jopa villasukat. Aika Michelin-mies fiilis oli, mutta nämä oli kyllä lämpöisemmät kuin omat tamineemme.

Kolmella moottorikelkalla mentiin, yhden perässä oli pieni ahkio. Ja voi pojat, että se oli siistiä! Päästeltiin hyviä reittejä pitkin välillä kovempaa ja välillä hiljempaa. Ajelin letkan viimeisenä ja välillä oli kiva jättää 200m väliä edelliseen ja ottaa spurtti täydellä kaasulla. Kyllähän se lähti vikkelästi liikkelle.

Ajeltiin Lainion Lumikylälle, jossa oli tehty valtavan suuren lumikasan sisään kokonainen hotelli, baari, pokerisali, kappeli jne. Sisällä oli paljon jäistä ja valoista tehtyjä upeita veistoksia jne. Koko paikka oli siis sisustettu jäästä ja lumesta. Hieno nähtävyys tämäkin.

Lumikylän jälkeen aikomuksenamme oli löytää laavu, jossa paistaisimme makkarat. Jonkun matkaa päristelimme poispäin Ylläkseltä. Mutta sitten alkoi tuntua, että täältä ei etsimäämme laavua löydy. Käännyttiin takaisin ja ajeltiin samantien takaisin lähtöpaikkaamme. Vähän yli 40km tuli ajeltua ja huippunopeudenkin sain yhdessä kohtaa vähän yli 110km/h. Jee!

Illalla ei jaksettu enää lämmittää puusaunaa, oltiin väsyneitä ja vähän kylmissämme ajelusta. Illalla juhlistettiin tyttäremme synttäreitä parilla kaupan kakulla. Ajatus olisi jo illalla pakata seuraavan aamun aikaista kotiinlähtöä varten, mutta kukaan ei jaksanut yhtään.

Yritettiin mennä normaalia aikaisemmin nukkumaan, mutta ei siitä oikein mitään tullut.

Äkäslompolokeskiviikko

2011-02-24T20:13:00.001+02:00

Keskiviikko oli ensimmäinen vähän pilvisempi päivä. Aamutoimet syömisineen ja auton lämmittämisineen vievät yleensä tuonne 10.30 asti ja sitten on päästy liikkeelle.

Tänä päivänä ilma oli selkeästi purevampi, tuulisempi ja kylmempi. Tai ainakin se tuntui siltä, kun kaunis auringonpaiste oli poissa. Yllästunturin alla Ski Resortissa oli selkeä pureva pohjoisen tuuli. Vain hölmö ei pue riittävän paljon päälle. Paleltumia tuli varmaan eteläm pelleille paljon tämän päivän aikana. Onneksi meidän porukka säästyi niiltä.

Lapset lähtivät kolmen tunnin sessioksi rinteeseen. Gondolihissi oli suljettu ja siispä meille ei-laskettelijoille jäi vain haaveeksi päästä katsomaan Yllästunturin huippua. Ei tänäänkään siis. Lapset laskivat kuin kokeneet konkarit ja tuntuivat nauttivan kovasti säästä huolimatta.

Laskettelun jälkeen iltapäivällä lähdimme katsomaan tunturin toisella puolella olevaa Äkäslompolon kylää. Sinne kulki maisemareitti tunturin viertä pitkin. Nousuja ja laskuja oli, mutta maisemia ei juuri näkynyt. Pilvet olivat nimittäin aika matalalla ja välillä tuntui kuin sumussa olisi ajanut. Toisen laidan laskettelurinnettä ei olisi havainnut, ellei valot rinteessä olisi sitä paljastaneet.

Äkäslompolo on pieni sympaattinen Kolarin kunnan kylä. Siis tosi pieni, mutta ympäröitynä huikeilla maisemilla. Menimme syömään pizzeriaan/ravintolaan, joka ei ollut ihan keskustassa. Ihmetykseksemme paikassa ei ollut tarjolla poronkäristystä. Sitä olisi ollut mukava syödä. No poropizzaksi (nimeltä Reilu Jätkä)meni. Ihan jees. Aika kallis paikka, mutta ethelän pellet on täällä niin harvoin, että maksoimmehan me ihan mielellämme, koska pizzat oli todella hyviä. Käristyksen puuttumisesta huolimatta suosittelemmme paikkaa.

Sitten ostelimme matkamuistoja kuulemma kuuluisasta Jounin kaupasta ja ostoskeskuksesta Äkäslompolon keskustasta. Keskustassa ei siis juuri muuta ollutkaan. Ja tietty matkailuun liittyviä yrityksiä vaikka kuinka paljon.

Sitten ajeltiin takaisin mökille, niin että maisematiellä korvat meni lukkoon kun alaspäin tultiin. Myös traditioksi on muodostunut, että sen jälkeen laitan kuvia koneelle kamerasta. Tännekin blogiin tulee muutamia kuvia, mutta enimmäkseen varmaan laitan niitä Picasaan. Katsotaan mitä tulee julkiseksi ja mitä ei.

Iltapalaksi syötiin Mian tekemiä lättyjä. Oli sähkösaunaillan vuoro ja sitten höpöteltiin ja katsottiin telkkaria. Lopuksi sitten nukkumaan, lapset kymmenen jälkeen ja aikuiset vähän myöhemmin. Perinteeksi muodostunut ilta siis.

Kittilätiistai

2011-02-23T17:39:00.001+02:00

Tiistaina ajatuksenamme oli, että vuokraisimme lumikengät, menisimme gondolihissillä ylös Ylläksen huipulle ja tulisimme lumikengillä alas. No haaveeksi jäi.

Gondolihissi oli suljettu koska tuuli liikaa. Menimme Ylläs Adventuren toimistoon (sieltä saa niitä lumikenkiä)ja kyselimme pääseekö jollain muulla tavalla Yllästunturin huipulle. No, nyppylän toisella puolella on tulihissi, soitammepa sinne. Tuulee liika, tuolihissikin on kiinni. Toiveemme päästä huipulle haihtuivat pohjoisen Lapin lumiseen tuuleen…

Suunnitelma kaksi siis käytäntöön: Eilen telkkarissa oli mainos Levillä olevasta Icium –jääkaupungista. Sinne siis, Kittilään oli vain 35km ja sieltä parikymmentä pohjoisen suuntaan Levitunturille.

Matka Kittilään on muutaman sanan arvoinen. Edelleen upeassa aurinkoisessa pakkasilmassa ajelimme kohti Kittilää. Matkalla oli monta upeaa maisemaa, tuntureita, pitkiä suoria, ylänköjä ja alankoja. Kittilästä käännyttiin pohjoiseen ja tässä vaiheessa kovinkaan paljon ei ollut aavistusta missä Icium on, jossakin Levillä oli ainoa tieto. Mutta kun tarpeeksi ajettiin, niin tulihan se sieltä.

Icium on kiinalaisten jäätaiteilijoiden tekemä jääkaupunki. Sisällä on paljon jäästä ja lumesta tehtyjä taideteoksia, monet ihan hämmästyttävän yksityiskohtaisia. Siellä oli mm. valtavan korkea liukumäki, Lumikki, leijonia, lohikäärmevene, kiinalaisia horoskooppimerkkejä, lumibaari, Helsingin tuomiokirkko ja rautatieasema pienoiskoossa ja vaikka mitä muuta. Ehdottomasti suositeltava vierailupaikka. Pelkäsin, että kamera jäätyy, koska oli pakko ottaa niin paljon kuvia.

Iciumista lähdettyämme huomasimme tien varressa kyltin kotieläintilasta ja porofarmista. No sinne siis! Parisenkymmenen kilometrin ja monien mutkien jälkeen päädyimme pihaan. Paikan ohi meni myös suksireitti ja majatalo toimi myös taukopaikkana. Sisällä oli paljon Lapin kulttuurin liittyviä tavaroita, fiilis oli lämpöinen. Ostettiin liput kotieläinpuistoon ja mentiin katselemaan eläimiä.

Porot olivat vetoporoja ja eivät kyllä mitenkään ystävällisiä. Jokunen vuosi sitten olimme Rovaniemellä, jossa porofarmin porot olivat kiltimpiä ja kesympiä. Näitä piti oikein varoa, ei puhettakaan mistään silittämisestä. Mutta mukavia elukoitahan nuo ovat…

Ajeltiin sitten iltaa viettämään mökille. Täyttävän lihasopan jälkeen laitettiin taas puusauna päälle ja vietettiin mukavaa iltaa. Illalla katsottiin futista telkkarista, Lyon antoi hyvän vastuksen Real Madridille.

Tällä kertaa uni tuli mukavasti silmään.