perjantai 29. syyskuuta 2017

Päätös

Hyvät ystävät. 

Blogikirjoittamiseni tässä osoitteessa päättyvät tähän. 

10v. on ihan hyvä aika ruveta laittamaan tälle asialle pistettä. Halutessasi löydät mut muista sosiaalisen median verkostoista.

Kiitos kun olet lukenut tekstejäni. Kiitän ihan sydämestäni.


Jumala siunatkoon sinua!

maanantai 4. syyskuuta 2017

Muutamia irlantilaisia kirkkoja (pääosin Dublin, mutta mukana myös Wicklow, Howth ja Bray)

Christ Church Bray

Christ Church Cathedral Dublin

Christ Church Cathedral Dublin

Church of Assumption Howth

St. Andrews Church Dublin

St. Audoens Church Dublin

Church of St. Augustine and St. John Dublin

St. Mary´s Church Howth

St. Patrick´s Church Wicklow 
St. Patrick´s Cathedral Dublin



Unitarian Church Dublin

Ja sitten bonus: En yhtään muista mistä tämä kuva on otettu, joten jos joku tietää niin vaikka Facebookin kautta yhteyttä. Vai onko tämä allaoleva joku ylläolevista Dublinin kirkoita vain eri kadulta katsoen?


maanantai 14. elokuuta 2017

The Last Of Us

Mietin ensin, että kirjoitanko jotain tästä pelistä. Minut tuntevat tietänevät, että teini-iässä aloitettu Commodore 64:n pelien pelaaminen ei ole jättänyt ja sen jälkeen se on ollut menoa. Olen pelannut kaikenlaisia tietsikka- ja konsolipelejä siitä lähtien. Enkä ole ainoa aikuinen, joka tekee niin, aikuiset pelaa nykyään jopa enemmän kuin teini-ikäiset: https://yle.fi/uutiset/3-7415587  The Last Of Us ei myöskään ole liian nuorille tehty peli, vaan nimenomaan aikuisille.


Mutta ehkäpä kirjoitankin tästä yhdestä pelistä jostain. Jos pitäisi yksi peli mainita, joka on läpipelaamisen kokemuksena listoillani ehkä ihan kärkipäässä niin se on The Last Of Us. En spoilaa tässä kirjoituksessa mitään, joten voit jatkaa lukemista ihan rauhassa, mikäli et ole siihen vielä uppoutunut. Alla on linkki englanniksi, miksi jokaisen sellaisenkin, joka ei pelejä pelaa, pitäisi tätä pelata:


Peli on ilmestynyt jo jotain vuosia sitten, joten sitä löytyy kauppojen alelaareista. Niissä harvemmin on mitään järisyttäviä löytöjä, mutta jos tämän sieltä bongaat, niin osta se. Tai kierrätettynä GameStopista tms. On nimittäin joka euron arvoinen. 

Harvemmin on mikään peli ollut niin hyvin kirjoitettu kuin tämä. Ja herättänyt niin vahvoja tunteita. Tarinavetoisuus oli niin vahva, että se vei ihan kokonaan mukanaan. Minkään pelin läpipelaamisen jälkeen en ole katsonut YouTubesta videoita vielä jälkeenpäin, mutta tän kanssa on niin käynyt. Henkilöt on hyvin huolellisesti kirjoitettu ja motion capturella näytelty, että ne eivät jää vain kalpeiksi selviytyjiksi vaan päähenkilöihin kiintyy (hyvässä ja pahassa) pelin aikana. Myös yllätyksiä ns. puun takaa tulee.

Vaikka kyseessä on tulevaisuuteen, post-apokalyptiseen maailmaan sijoittuva peli, jossa on infektion saaneita ihmisiä ja ammuskellaan jne. niin pääpaino on vahvasti tarinassa ja ihmissuhteissa. Peli ei oo myöskään mikään open world -peli, jossa voi tehdä mitä vaan. Jos olet sellaisiin tottunut, niin älä anna sen puutteen häiritä. Takaan, että tämä tarina vie sinut mukanaan. 

Pelin maailma on myös uskomattoman kauniisti piirretty yksityiskohtia myöten. Mä vielä pelasin tuon PS3:lla, joten tietokoneella tai PS4:lla vielä varmaan enemmän olisi suu auennut. Tuntui todella, että "on" siellä maailmassa näiden henkilöiden kanssa. Tähän tunnelmaan vie syvemmälle uskomattoman kaunis soundtrack ja pitkät jaksot välillä, jossa ei ole musiikkia ollenkaan.
En yhtään ihmettele, että tämä peli on voittanut kymmeniä palkintoja ja valittu kaikkien aikojen parhaiden pelien joukkoon. Tämä peli on myös siitä erilainen, että tässä on vahvoja naishahmoja kirjoitettuna ei pelkästään stereotyyppisissä rooleissa, mitä liikaa näkee.

Niin ja tämä on K18. Ihan syystä. Jännitystä ja kauhua oli myös mukana ja tunnelma on rakennettu painostavan realistiseksi, kuin sen voisi kuvitella olevan post-apokalyptisessä maailmassa. 

En laita tähän trailerilinkkejä, etten spoilaa mitään, mutta sanon kaikille pelaamisesta kiinnostuneille (ja kiinnostumattomille), että tätä teidän pitää pelata. On meinaan sellainen "emotional rollercoaster" että...


sunnuntai 6. elokuuta 2017

10 vuotta bloggausta Bloggerilla

Huomasinpa juuri, että tänä kesänä tämä blogini on täyttänyt 10 vuotta. Olen aloittanut jo toisella sivustolla ennen sitä, mutta täällä Bloggerissa on nyt menty niin kauan, että on Kymppisynttärit.

En enää oikein muista alkuperäistä syytäni, miksi rupesin kirjoittelemaan, mutta mitäpä siitä. Kielikin on vaihtunut matkalla englannista suomeksi. Ajattelin, että ehkä kuitenkin saan ajatuksiani näppäimistölle paremmin tällä kotimaisella kielellä. En halunnut tägimetsää aloittaa alusta, joten siksi tägit on edelleen englanniksi.

Alusta asti tuumailin niin, etten ota tästä kirjoittamisesta mitään stressiä, kirjoittelen vain kun siltä tuntuu. Säännöllisyys olisi tietysti parempi, mutta mietin sitä asiaa ihan rauhassa. En tavoittele mitään valtavan suuria massoja yleisöä, mutta kiva jos joku näitä joskus lukee, kun niitä someprofiileissani jaan. Ehkä niiden kautta muodostuu jonkunlainen kuva siitä kuka olen ja mitä ajattelen jne.

Ihan ensimmäinen Bloggerin tekstini on hyvin simppeli, TÄÄLLÄ

Pari merkittävää juttua voisin nostaa, missä tää blogi on ollut osallisena:

Kuten moni tietää olen pitkäaikainen FC Hongan kannattaja, kohta 20 vuotta on Tapiolan Urheilupuistossa matseissa käyty. Muutamia vuosia sitten miesten Veikkausliigajoukkue oli isoissa vaikeuksissa, jotka johtivat suuriin muutoksiin. Kirjoitin silloin tänne blogiini niistä kyselevistä, ihmettelevistä, ahdistavista ajatuksistani, mitä noina aikoina pyöri mielessä. Tätä kirjoitustani luettiin paljon. Sen voi lukea TÄÄLTÄ

Toiseksi suosituin kirjoitus taitaa on Holiday Club Saimaa. Kerron siinä syyslomamatkastamme Itä-Suomeen ja miten tämä Holiday Club -juttu meidän näkökulmasta menee. Se on vähän sellainen review-juttu ja koska sitä on melkein 2000 kertaa luettu, niin se noussee Googlen hauissa esiin.

Pääteemat joista kirjoitan ovat olleet aika lailla samat alusta saakka. Kirjoitan musiikista, koska se on tärkeimpiä asioita elämässäni. Kirjoitan kristinuskosta, uskosta ja kristillisistä asioista, koska ne ovat tärkeimpiä asioita elämässäni. Kirjoitan jalkapallosta, koska se on tärkeimpiä (ei kuitenkaan ihna niin tärkeä kuin edellisest) asioita elämässäni. Ja kirjoitan monikulttuurisuuteen liittyvistä asioista, koska ne liittyvät isosti työhöni, josta myös kirjoitan aina silloin tällöin.

Statistiikasta kiinnostuneille: lukukertojen kokonaismäärä on ennen tämän julkaisemista n. 75 000. Blogiani luetaan (muutamaa piikkiä ylöspäin lukuunottamatta) n. 1000-2000 kertaa kuussa, eli n. 200-500 kertaa viikossa. Toki on sellaisiakin aikoja, jolloin lukijoita on aika vähän, silloin olen yleensä kirjoittanut vähemmän tai tylsästi, hehheh...

Kiva jos olet jaksanut näitä ajatuksiani lukea. Toivottavasti jatkossakin.

Kiitos sinulle.


perjantai 28. heinäkuuta 2017

Sasuripari, viimeistä viedään...

Torstaina alkoi viimeinen suomalais-saksalainen rippikoulu,jonka toinen järjestäjä on Olarin seurakunta. Olen ollut yhtä vuotta lukuunottamatta jokaisella ohjaajana. Näitä on pidetty vuodesta 2001 alkaen. Yhteistyökumppani on kirkon ulkosuomalaistyö Saksassa eli Saksan suomalaiset seurakunnat. 

Nämä riparit ovat olleet iso palanen työtäni. Tämä viimeinen on päässyt mukavasti käyntiin, mutta aina välillä käy mielessä,että tämä on viimeinen sitä-ja-sitä. Tänään puhuttiin nuorten kanssa siitä,että kaikella on tarkoitus,jokainen ihminen on luotu maailmaan jotain tarkoitusta varten, koska Jumalalle ei tapahdu vahinkoja. Varmasti joku tarkoitus on silläkin, että nämä nyt loppuvat. Ehkä jotain uutta hienoa tulee tilalle tämän hienon sijasta. 

Kirjoitin tästä viimeisestä riparista Facebookissa ja tajusin sen tykkääjistä ja kommentoijista, että Espoossa ja Saksassa on monta sataa nuorta ja nykyisin aikuista,jotka ovat olleet näillä ripareilla. Näillä on ollut iso vaikutus heidän elämäänä,Jumalalle kiitos siitä. Muistelen näitä nuoria aikuisia lämpimästi. Aika hienoa,että olen saanut olla tässä mukana näin kauan. Olarin seurakunta on saanut rippikoulun jälkeiseen työhön monta sasukokemuksen omaavaa nuorta. Monta nuorten reissua on Saksaan tehty.

Voipi olla aikas haikea mieli kun tämä päättyy...










lauantai 24. kesäkuuta 2017

Tuli


Jotain alkukantaista siinä on kun ihmiset jaksaa isoja tulia katsella. Juhannuksena suomalaiset kerääntyvät kymmenien tuhansien ihmisten voimalla katsomaan palavaa puukasaa. Eihän se järkevää ole, mutta jotenkin vaan niin me suomalaiset teemme.

Tässä meidän muutama kuva ja video tältä juhannukselta merenrannalta:











tiistai 20. kesäkuuta 2017

Pakolaispäivästä ja kuukausilahjoituksesta

Tänään 20.6. vietetään kansainvälistä pakolaispäivää. Ajattelin kaivella tietoja siitä mikä on globaali pakolaistilanne tällä hetkellä. Tässä muutamia juttuja mitä löysin. Jokaisen numeron ja prosentin takana on ihminen, hänen elämänkriisinsä, ei anneta numeroiden hämärtää tätä.


Pakolaisen määritelmä löytyy täältä (Suomen Pakolaisapu)

Meidän perhe päätti myös ryhtyä Kirkon Ulkomaanavun kuukausilahjoittajaksi, joten vähän infoa siitäkin. Juuri tänään sain taas lahjoittajakirjeen.

  • Maailmassa on 65,6 miljoonaa pakolaista (2016). Määrä kasvoi 300 000 vuodesta 2015.
  • 2016 aikana 10,3 miljoonaa ihmistä joutui pakenemaan kodistaan sotaa, väkivaltaa tai vainoa, heistä 6,9 miljoonaa oman kotimaan sisällä.
  • Kaikista pakolaisista 51% on lapsia.
  • Pakolaisleireillä asuu 22,5 miljoonaa pakolaista.
  • 2016 aikana noin puoli miljoonaa pakolaista pystyi palaamaan kotiinsa ja n. 6,5 miljoonaa maan sisäistä pakolaista pystyi palaamaan kotiinsa. UNHCR muistuttaa, että heidänkään olosuhteet eivät olleet ihanteelliset ja epävarmuus tulevaisuudesta voi saattaa heidät uudelleen vaaraan.
  • Maailmanlaajuisesti 84% pakolaisista elää pieni- ja keskituloisissa maissa, näistä kolmannes vähiten kehittyneissä maissa.
  • Suhteessa väkilukuun, eniten pakolaisia vastaanotti Libanon, jonka väestöstä lähes 2/3 on pakolaisia.
  • Eniten pakolaisia tulee Syyriasta ja Afganistanista. Vuoden 2016 suurin yksittäinen pakolaisuutta aiheuttanut tekijä oli Etelä-Sudanin konflikti, jo 3,3 miljoonaa on joutunut jättämään kotinsa.
Lähde

Ja sitten siitä KUA:sta. Miksi valitsimme juuri sen kaikkien niin monien hyvien järjestöjen joukossa? Kirkon lähetysjärjestöjen ja Kirkon Ulkomaanavun toiminta on tietysti meille kaikkein tutuinta ja joten se oli ensimmäinen rajaus. Mietimme myös kummilasta, mutta suuntaus näyttää olevan enemmän erilaisten kohteiden tukemiseen kuin yksittäisten lasten. Joka on ymmärrettävää. Ehkä mulla valintaan vaikutti myös Peace United -futistoiminta radikalisoitumisen ehkäisemiseksi.



Tässä vaiheessa valitsimme siis Kirkon Ulkomaanavun. Voi olla, että jossain vaiheessa tulevaisuutta se vaihtuu, mutta katsotaan sitä sitten. Halusimme nyt sitoutua tähän. 

Viime kirjeessä kerrotaan esimerkkinä avustustyöstä Sierra Leonessa: 100 tyttöä ja nuorta naista valmistui ompelijoiksi, keittäjiksi ja maanviljelijöiksi rutiköyhässä Sierra Leonessa viime vuonna. He saivat myös yrittäjyyskoulutusta ja tarvikepaketin toiminnan aloittamiseen. Lisäksi KUA tarjosi muun muassa maatalouskoulutusta syrjäisten alueiden köyhimmille ihmisille.

Täällä raha on meille kaikille pieni, mutta muualla maailmassa, tuettuna, koulutettuna ja autettuna, se raha on suunnaton ja elämää mullistava.

Jos mietit meneekö apu perille, paljonko on keräyskulut jne. niin vastauksia löytyy täältä LINKKI 

Mietipä sinäkin ryhtyisitkö jonkun järjestön kuukausilahjoittajaksi. Ja joo, oon samaa mieltä, että feissarit ei oo kivoja vaan ärsyttäviä. Parempi oli ottaa itse selvää ja valita.

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Kiitos, shukran - brothers and sisters!

شكرا جزيلا

شكرا جزيلا لك الإخوة والأخوات



The ones who understand, will understand. Ne ketkä ymmärtävät, ymmärtävät.