sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Suomalais-saksalaisella riparilla jälleen!

Pikku tauon jälkeen olen taas mukana yhtenä suomalais-saksalaisen rippikoulun ohjaajana. Tämä on toiseksi viimeinen kerta kun tätä seurakunnassamme toteutetaan yhdessä Kirkon ulkosuomalaistyön ja erityisesti Saksan suomalaisten seurakuntien kanssa. Mutta ollaan me aika pitkä rupeama näitä pidettykin, vuodesta 2001. Mä olen ollut mukana alusta saakka, yksi vuosi on jäänyt välistä.


Leiriä on nyt menty kolmatta päivää ja tässä muutama kuva riparilta. En julkaise kuvia joissa on tunnistettavissa ihmisiä, luonnollisestikaan.











keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

FC Otaniemi voitti mestaruuden!

Tänään pelattiin finaalit kolmen parhaan pääkaupunkiseudulla sijaitsevan Luona OY:n ylläpitämien vastaanottokeskuksen kesken. Mukana Helsingistä Sokkakujan VOK ja Espoosta Otaniemi ja Nihtisilta. Nämä siis olivat päässeet lopputurnaukseen.


Ensin Otaniemi ( FC Hongan paidoissa, kiitos Honka!) voitti Sokkakujan, sen jälkeen Nihtisilta voitti Sokkakujan ja finaaliksi tuli uusinta viime kierrokselta Otaniemi-Nihtisilta. Jo pari viikkoa sitten näiden välinen matsi oli erittäin tiukka, jonka Nihtisilta onnekkaasti voitti. Revanssin makua oli ilmassa...


Peli oli tarkkaa ja varovaista alkuun, mutta huomasi kyllä, että tosi on kyseessä. Keltaisia korttejakin tuli ja tuomioista oli jälkipeliä. Nyt pelattiin kuten EM-kisoissa, mestaruudesta. Otaniemen Sadri teki 1-0 maalin ja tuuletti villisti juosten ympäri kenttää. Toisella jaksolla Nihtisilta painoi kovasti päälle, mutta Otaniemelläkin oli omat paikkansa. Lopulta tuomari puhalsi pelin päättyneeksi ja 1-0 jäi lopputulokseksi. FC Otaniemi on voittanut!!


Tässä tunnelmia pelin päätyttyä. Jalkapallo yhdistää ja tuo suurta iloa elämään!












maanantai 25. heinäkuuta 2016

Kesäloma loppui - työt alkoi

On siis aika palata töihin. Ihan hyvällä fiiliksellä, vaikka paljon on kaikenlaista edessä. Ensin valmisteluja, sitten suomalais-saksalainen ripari jo ties kuinka monennetta kertaa (koska se vaan on niin paras) ja sitten vapaitten jälkeen uusi työ edessä.

Kaksi asiaa olen tavannut tehdä aina kauden alussa. Tai toisen joka syksyn alussa (no okei, ei ole vielä syksy) ja toisen vuoden alussa. Käyn Olarin kirkossa hiljentymässä ja antamassa työni Suurempiin Käsiin.

Toinen juttu jonka olen jokusen kerran tehnyt kesäloman jälkeen näkyy näissä allaolevissa kuvissa.




Olkoon se sitten jonkunlainen riitti tms. Karvat päästä ja tukanjuuret pois, jotka on lomalla saaneet kasvaa rauhassa. Loppui hippeily, viikseily ja risuparran kasvatus...

Hyvää kesää!

maanantai 18. heinäkuuta 2016

Luonan futisturnaus

Taannoin kirjoittelin FC Hongan lahjoittamista pelipaidoista vastaanottokeskukselle turnausta varten. No tänään se turnaus oli, tai oikeastaan ensimmäinen osa siitä. Matsit pelattiin Karakallion kentällä Espoon osalta ja Helsingissä toinen osa jo ennen tätä päivää, en tarkemmin tiedä missä.

Kolmen vastaanottokeskuksen välinen Espoon turnaus oli jälleen jalkapallon juhlaa. Kuten aina kun futiksesta on kyse - se on juhlaa. On se sitten Helsinki Cupia, EM-kisoja, Champions Leagueta tai kotoista Veikkausliigaa, Ykköstä ja Kakkosta. Jalkapallo kyllä mystisesti yhdistää ihmisiä, tänään sen jälleen totesin.



Tuomarina ihan kunnolla FIFAkurssit käynyt mies. Se olikin hyvä, ei ainakaan tullut mitään puolueellisuussyytöksiä mihinkään suuntaan. Ja koska tunnetta oli myös pelissä. Pelit pysyi hyvin tuomarin hallinnassa.

Eka peli oli Otaniemen ja Nihtisillan välillä. 25x25 vähän pienemmällä kentällä, 7 vs. 7. Peli alkoi todella vauhdikkaasti, todella otettiin miehestä mittaa eikä hissuteltu mitään höntsäjuttuja ollenkaan. Aika reippaita taklauksia ja tilanteeseen menemisiä. Molemmissa joukkueissa pelasi todella hyviä yksilöitä, jotkut pelaa pääkaupunkiseudun aladivarijoukkueissakin. Koska molemmat keskukset ovat myös miesten keskuksia ja niitä miehiä on satoja, niin karsinta joukkueisiin on myös ollut kovaa. Vain parhaat pelaa. Otaniemen kapteenin nimi oli Yasin ja hän oli aivan ilmetty Andrea Pirlo. Kuka voisikaan olla parempi kapteeni? 


Kovaa mentiin siis päästä päähän, ja peli oli kyllä ihan taitavaa. Tosiaan höntsät oli kaukana ja tuomari taisi antaa kolme keltaista korttiakin. Peli päättyi Nihtisillan 2-1 voittoon, pienellä härdellimaalilla, vaikka toisella jaksolla Otaniemi piti lähes koko ajan palloa ja heillä oli enemmän maalipaikkojakin. Mutta tällaista se futis on.

Toinen matsi oli Nihtisillan ja Siikajärven välillä. Valitettavasti tasoero oli aika suuri ja Nihtisilta voitti leikitellen. Syy tähän on myös aika luonnollinen: Siikajärvi on perheiden vastaanottokeskus, joten ylipäätään miehiä siellä on paljon vähemmän. Mutta eipä he mitenkään maansamyyneitä olleet pelin jälkeen, varmaan arvasivat, että näin tulee käymään.


Kolmas peli oli Siikajärven ja Otaniemen välillä. Turnaus menee niin, että Espoon ja Helsingin voittajat menevät jatkoon ja paras kakkonen. Helsingin tulokset olivat menneet niin, että nyt Otaniemen piti voittaa vähintään neljällä maalilla. Tämä aiheutti selkeästi jännitystä, ehkei niinkään Otaniemen pelaajissa, mutta enemmän otaniemeläisissä katsojissa. Otaniemi voitti lopulta 13-0, mutta neljää ekaa maalia juhlimme kuin maailmanmestaruutta! Sitten helpotti. Otaniemi siis jatkaa kolmantena joukkueena lopputurnaukseen. Siellä on sitten kyllä kovat pelit edessä, kun tänäänkin eka peli oli jo niin täyttä menoa... Saa nähdä pääsenkö katsomaan.


Edit. 27.7.2016 Finaaliturnauksesta TÄÄLLÄ

Hienoa, että näitä järjestetään, että kaverit saa vähän muutakin mietittävää ja tekemistä. Olen tässä vajaan vuoden aikana tutustunut niin mahtaviin ihmisiin näistä maista ja olen oppinut heiltä paljon. On vastaan tullut myös kurjempaa, mutta en halua yleistää sitä koskemaan kaikkia. Se olisi älyllisesti epärehellistä. Nämä mun tutut ovat kaikki mahtavia ihmisiä ja rukoilen heille Jumalan siunausta ja johdatusta elämään, millaiseksi se sitten tulevaisuudessa muotoutuukaan.

Hieno juttu oli myösse, että juttelin paljon monien Luonan työntekijöiden ja vapaaehtoisten kanssa, lähinnä liikuntapuolelta. Ehkäpä sitä keksitään myös jotain yhteisiä juttuja tulevaisuudessa, kukapa tietää...