keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Ens viikonloppuna, Maailma on taas Kylässä

Suunnatkaahan askeleenne ensi viikonloppuna Kaisaniemen puistoon ja Rautatientorille. Siellä on taatusti värikäs ja vilkas meininki, koska monikulttuurinen Maailma Kylässä -festivaali tuo mukanaan paljon mielenkiintoisia keskusteluja, järjestöjä, musiikkia, performanssia, etnoruokaa jne jne. Kaikille taatusti löytyy jotain.


Mä olen työn puolesta menossa pääkaupunkiseudun seurakuntien osastolle Rautatientorille sunnuntaina. Kirkko paikalla siis, älä jännitä vaan tule juttelemaan millaista monikulttuurista työtä seurakunnissa tehdään! Tuu iltapäivällä mua moikkaamaan!

Kerään tähän muutamia tärppejä, joita itse pidän mielenkiintoisina. Konsertit voit katsoa itse, mutta käytä mahdollisuutta käydä tutustumassa johonkin itsellesi tuntemattomaan musiikkiryhmään tai esiintyjään. Paitsi,että sittenkin. Tän Bombinon mä haluan nähdä livenä!


Allaolevat tärpit sekavassa järjestyksessä:


  • Su 13.10 Mekong-lava: Mitä kehitysyhteistyöleikkausten jälkeen? Muutamat kehyjärjestöt kertovat mitä käytännössä valtion rahoituksen leikkaus on tarkoittanut heidän toiminnassaan.
  • La 11:00 Taiga-lava: Jihad: A story of others. Dokumentti, jossa Deeyah Khan jalkautuu jihadismin juurille Britanniassa viettäen siellä 2v tehden tätä dokumenttia. Kesto 50min.
  • Su 12.00  Mekong-lava: Turvapaikanhakijasta yhteiskunnan jäseneksi. Settlementtiliiton yhteiskunnalliset yrityksen Viittakivi ja Settlementtiasunnon kertovat yhteistyöstään vastaanottokeskusten kanssa.
  • Su 13.30 Taiga-lava: EU ja Turkki - mistä ratkaisu pakolaiskriisiin? Europarlamentin jäsenet Liisa Jaakonsaari (SDP), Sirpa Pietikäinen (KOK) sekä Ulkopoliittisen instituutin tutkija Toni Alaranta
  • La 12.10 Mekong-lava: Mitä Suomen tuki merkitsee Aasian maissa? Haastattelussa ulkomaankauppa - ja kehitysministeri Lenita Toivakka (KOK)
  • La klo 15 Maailman kirjat -teltta Rautatientori: TTIP-sopimus ja lobbaus. Jaana Kivi ja Olivier Hoedeman
  • Su 14.50 Taiga-lava: Can freedom of speech survive in Turkey? Reporters without borders advocate Erol Önderoglu, YLE reporter Tom Kankkonen. English only.
  • La 18.00 Taiga-lava: Vihapuhe - haaste sananvapaudelle. Toimittajat Abdirahman Hussein, Jessikka Aro ja Jarmo Koponen keskustelevat vihapuheen medialle asettamasta haasteesta.
  • La 13.15 Mekong-lava: My Nordic identity. Panel discussion: Helge Lunde (Cities of Refuge Network), Palestinian musician Jowan Safadi, Pakistani-born singer Ilona Gill, Punjabi-Norwegian filmmaker  Deeyah Khan, Punjabi-American rapper Shivani Ahlowalia.
  • La 16.20 Taiga-lava: Euroopan Unionin arvot ja tulevaisuus. Euroopan parlamentin jäsenet Liisa Jaakonsaari (SDP) ja Heidi Hautala (VIHR) sekä Euroopan komission oikeus- ja kuluttaja-asioiden pääjohtaja Tiina Astola.



Ole mukana vaikuttamassa vähän paremman yhteisen maailman rakentamisessa! Festareilla avautuu siihen monenlaisia mahdollisuuksia, sinunkin kokoisia.

#maailmakylässä

#rukousrauharakkaus

maailmakylässä.fi


Tein tällaisen vuoden 2012 kolmesta esiintyjästä (Perrozompopo, Kabbalah ja Natacha Atlas)




maanantai 16. toukokuuta 2016

Kölner Dom, kierrosta korkealla (video, kuvia, KÖLN-trilogia III)

Pääsimme sellaiselle kiertueelle Kölnin katedraaliin, johon ei yleensä kovin moni pääse. Kölnin suomalaisen seurakunnan jäsenenä on eräs katedraalissa työtä tekevä kivenveistäjä-arkeologi.

KÖLN-trilogian osa I tässä ja osa II tässä


Tiesitkö, että:
  • Kölnin katedraalia ei omista kukaan. 
  • Katedraaliyhdistys hallinnoi mitä katedraalissa remontoidaan ja koska
  • Katedraali kerää remonttirahat itse, se ei saa juurikaan valtiolta, osavaltiolta tai katoliselta kirkolta tukea.
  • Katolinen kirkko on siellä vain käyttäjänä.
  • Katedraali on Saksan suosituin nähtävyys ja Euroopan suurin kirkkotyömaa.
  • Katedraalissa on remontti käynnissä koko ajan, koska se on tehty eri kivilajeista, jotka kuluvat ja tummuvat eri tavalla.
  • Katedraalissa ei suinkaan kaikki ole keskiaikaista, viimeisimmät muutokset on tehty-70-luvulla. Yhdistys aina keskustelee, että ollaanko vanhalle ajalle uskollisia vai ei. 
  • Katolisen kardinaalin täytyy muodollisesti kysyä lupa, voiko hän tulla katedraaliin protestanteilta, koska Preussin aikana hallinnointi oli protestanteilla. Joku kirkkohistorioitsija voi tämän tarkistaa, mutta näin mä selostuksen ymmärsin. 
Mutta annetaan kuvien ja videon puhua.





Sokkeloisia käytäviä kirkon katolla

Urut riippuvat 4:llä vaijerilla, oikealla näkyviin pilleihin on viivettä. Tarkkana kanttori!


Entisöintiä ja uuden luontia

Täältä putosi 8 tonnia painava kellon kieli,maanjäristysmittareissa näkyi tömähdys

Tästä näkee suoraan katedraaliin alttarialueelle

Uuden muotoilua, tietokoneen avulla, mutta kaikkeen konekaan ei pysty

Paljon keskustelua aiheuttanut moderni pikselimössömäinen mosaiikkilasitaideteos



Sitä pikselimössöä

Olen traditionalisti, vanhat on hienompia kuin tämä

Roncalliplatz



Hissillä ylös. Kyllä, se vähän heilahteli matkalla

Rautatieasema

Valkoiset uusimpia,katedraalissa kymmeniä eri kivilajeja




Alla kirkon alkuperäisen katon taso


Lyijyllä liitetään palikoita yhteen


Huimaako?

Ullakkoa


Preussin kuninkaan kotka 1800-luvulta, kun miekkonen oli Domissa


Palomiesten reittejä


Etelään, Rein

Itään, Hohenzollern Brücke, Deutz, Kalk jne.


Alkuperäiset tarkat piirustukset löytyivät jonkun ullakolta



sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Pyhän kosketus Kölnin katedraalissa (hartaus, KÖLN-trilogia II)

Tänään (siis tätä kirjoittaessani 9.5.) saavuin Kölniin työmatkallani. Viivyn tässä Saksan mielestäni hienoimmassa kaupungissa 4vrk töitä tehden. Majoituskin on futisretkiltä tutuksi tulleessa Jugendherberge Deutzissa.

Aloitin työreissun Kölnin katedraalista. Siellä on tietysti valtavan paljon turisteja ja ihmisiä, kohdehan on yksi Saksan kaikkein eniten vierailtuja turistikohteita, ellei kaikkein suosituin. Istahdin penkkiin, laitoin tavarani viereeni ja hiljennyin.

Edessäni istui jostain Keski-Aasian maasta tai Intiasta oleva vanhahko nainen. Jostain syystä kiinnitin häneen huomiota. Hän istui hiljaa kirkon penkissä, välillä polvistui kirkon penkkien välissä olevalle rukouslaudalle. Välillä tämän naisen kädet olivat syvällä ristissä polvien välissä ja välillä ne kädet auki nousivat pään korkeudelle. Välillä nainen nyyhkytti hiljaa. Tämän naisen rukous nousi jostain syvältä ja teki vaikutuksen minuun, tällaiseen länsimaiseen kaveriin, jolla elämässä kuitenkin on kaikki hyvin, verrattuna hyvin moneen muuhun maailman ihmiseen. Tajusin, että olen lähellä pyhää. Ja se painoi mun päätä alaspäin myös.

Sitten parin metrin päähän hänen eteensä tuli pariskunta, jolla oli selfiekeppi. Vaikka kirkossa pitää olla aika hiljaa ja siitä joskus muistutetaankin, nämä kaksi nuorta aikuista sähläsivät sen kännykkäkeppinsä kanssa siinä parin metrin päässä tästä rukoilevasta naisesta. Välillä he katsoivat naista, joten he kyllä panivat hänet merkille, mutta jatkoivat kymmenien kuvien ottamista, oletettavasti eri kuvakulmista.

Mulle tuli paha mieli. Tuli paha mieli siksi, että näiden nuorten aikuisten toiminta tuntui niin kornilta. Tai jotenkin väärältä. Tunnistin itsessäni sellaisen tunteen, että ”antakaa nyt tuon naisen rukoilla rauhassa ja heittäkää Reiniin ne paholaisen selfiekepit!” ”Älkää keimailko eri asennoissa siinä alttarin ääressä!”. Tunsin vanhatestamentillista vihastumista Jumalan puolesta ja tämän naisen puolesta. ”Ettekö tajua, että olette kirkossa ja Jumalan huoneessa!?”. En kuitenkaan sanonut kenellekään mitään tästä, tajusin olla hiljaa.

Sitten tämä pariskunta lähti pois ja rukoileva nainenkin lopulta. Mä istuin vielä. Mietin, että kylläpä itsessä nousi fariseus esiin nopeasti. Toisaalta pidän kyllä harmistumistani oikeutettuna. On sellaisia asioita, jotka ihmisten pitäisi ymmärtää pyhyydestä, kaikissa tiloissa ei voi käyttäytyä samalla tavalla, eri paikoissa on eri koodistot. Toisaalta taas nämä nuoret aikuiset ovat samanlaisia aikamme lapsia kuin monet muutkin. Ehkä heille aikanaan ei ole opetettu, mitä tarkoittaa kirkossa oleminen ja miten kirkossa käyttäydytään. Voi olla, ettei heillä ole ollut mitään mallia siitä. Ehkä kuitenkin on hyvä, että he tulivat kirkkoon, vaikka sitten tuota ”pirunkeppiä” heiluttelemaan. Enhän minä heidän sieluntilastaan mitään tiedä.
Jumala on monesti siellä missä emme olettaisi Hänen olevan

Suutahdin myös toisen puolesta, kokonaan tietämättä oliko tuolla mitään merkitystä rukoilevalle naiselle. Voi olla, että hän oli ihan rauhassa asian kanssa. Vain hän ja Jumala olivat kahdestaan, vaikka kirkossa oli satoja ihmisiä koko ajan.

Ihmiset kokevat pyhän eri tavalla. Ehkä siihen on vain totuttava. Ja ehkä asiasta on myös puhuttava, että ihmiset voisivat oppia.

Osallistuin myös päivärukoushetkeen ja aika hyvin pysyin saksassa perässä mitä pappi sanoo jne. Oli hyvä laittaa silmät kiinni ja kuunnella urkumusiikkia. Ja rukoilla yhdessä saksaksi muiden kanssa. Koska niin luupääluterilainen olen, niin Mariarukousta en rukoillut.

Toinen kokemuskin mulla oli pyhän tajuamisesta. Kölner Domissa on sisällä sakramenttikappeli, jossa on siunattu ehtoollisleipä, eli katolisen teologian mukaan Jeesus Kristus. Protestantit uskovat vähän eri tavalla. Mutta kun koko katedraalissa oli sitä ihmistä niin valtavan paljon, niin tuollapa kappelissa sinne mennessäni ei ollut ketään. Ovella luki, että täällä ei saa valokuvata, kappeli on vain rukousta varten. Istahdin takapenkkiin ja rukoilin. Kontrasti oli suuri ja vaikuttava, hiljaisuus voitti sen hälinän ulkopuolella. Ja se ”muu maailma” oli vain oven toisella puolella. Ehkäpä se on aina niin, rukouspaikka on lähellä muun elämän säpinöitä ja muun elämän säpinät ovat lähellä rukousta ja Jumalaa. Vain yksi ovi erottaa. Mutta se ovi vie maailman hälyn pois.


Istahdin takapenkkiin. Kolme ihmistä kävi rukoilemassa sinä aikana kun siellä olin, ehkä joku 20min. He tekivät katolisten tapojen mukaan paljon ristinmerkkejä, mutta kukaan ei ollut huomaavinaankaan mua, enkä istunut mitenkään piilossa. Näin oli hyvä. Lienevätkö paljonkin tuossa kappelissa käyvän, kukapa tietää?

Armoa, armahtakaa
Suunnittelemme suomalais-saksalaisia rippikouluja. Pyhän ja "maailman" ero on joskus vain pieni ovi. Rippikoulun opettajien tehtävä on olla avaamassa tätä ovea pyhään, että nuoret saavat mahdollisuuden kohdata pyhyys, hiljaisuus, Jumala. Ja ymmärtämään, että pyhyys kulkee mukanamme, kun askellamme elämäämme Hänen jalanjäljissään, myös arjessa ja "maailmassa". Kristityt ovat pyhiä tässä maailmassa, koska Jumala on pyhä. Tätä vapautta ei kukaan vie meiltä pois.  

Tämä on hartauteni suomalais-saksalaisten rippikoulujen seminaarissa 9.-12.5.2016

KÖLN-trilogian Osa I
KÖLN-trilogian Osa III

lauantai 14. toukokuuta 2016

Työreissulle Kölnissä (KÖLN-trilogia I)




Työreissuni suuntautui Kölniin, jossa meillä on työseminaari. Sisällöistä ehkä myöhemmin lisää, tämä bloggaus perustuu kaupunkiin ylipäätään.


Ihan kuin olisi toiseen kotiin tullut, kun Deutz/Messe –asemalla pois jäi. Kävely tuttuun Jugendherbergeen ja sieltä Hohenzollern Brücken yli Kölner Domille. Tämä on tuttu paikka, täällä on kiva olla. Harmi kun tänne ei ole enää Helsingistä suoria lentoja, voisi tultua käytyä useamminkin.


Kävin aloittamassa reissun katedraalista. Joka ikinen kerta kun tuota kirkkoa lähestyy, sen massiivinen koko yllättää. Tottuukohan paikalliset siihen? Kirkossa ja kirkon liepeillä tietysti vilisi satoja turisteja koko ajan. Kävin istumassa kirkon penkissä jokusen aikaa ihan hiljaa. Sekin tuntui hyvältä, vaikkei tuntemukset nyt uskoni perusta olekaan. Tuli tuntemus globaalista laumasta/ryhmästä/perheestä/sukukunnasta mitä kristityt keskenään ovat. Jotenkin työreissu oli hyvä alkaa näin.



Jokaisella Saksan reissulla on käytävä kerran se Döner & kölsch –combo maistamassa ja korkkasin sen alta pois Heumarktilla. Sitten vähän kaupassakäyntiä ja sen jälkeen vietin aikaa Reinin rannoilla satojen muiden kanssa vain katsellen veden virtaamista.

Dünnes und Schääl

Deutzissa netti maksaa 1,5€ tunti, tässä asiassa saksalaiset on suomalaisia paaaaljon perässä. Düsseldorfin lentokentällä netti on ilmainen PUOLI tuntia ja silloinkin ensin pitää kirjautua heidän systeemeihinsä. Maan pääkaupungin Berliinin lentokentästä Tegelistä en viitsi edes aloittaa.

EDIT 16.5.2016: Tässä Saksan nettiyhteyksiin liittyvä uutinen: http://yle.fi/uutiset/tehokkuus_on_pelkka_myytti__saksa_on_internetin_kehitysmaa/8883061

Lämmin kuin mikä! Ihan huippukelit maanantaina. Junamatkalla Dusseldorfista Kölniin unohdin kokonaan leimata junalippuni, mutta eipä tullut seuraamuksia. Anteeksi Deutsche Bahn!


Wilde Horde kannattajaryhmä

Jugendhergerbe eli nuorisohostelli on täynnä tietysti nuorten ryhmiä. Saa nähdä miten nuorisotyönohjaajan aivopuoliskoni jaksaa teinejä… No ehkä aika hyvin kuitenkin. Kassaneidillä tosin oli aika huono päivä ilmeisesti. Ei edes mun jutustelukevennyksillekään hymyä tullut. Tai ehkä siksi…


Toisin kuin joillekin öyhöttäjille on voinut tulla mieleen, niin täällä on ihan turvallista kulkea, rautatieasemallakin. Ehkä tämä on mieskysymys ja sekin varmaan vaikuttaa, että olen tottunut kulkemaan ja olemaan isoissa massoissa ihmisiä, vaikka nyt sitten futismatseissa. Mutta ymmärrän toki, että näin ei ole kaikilla. Valtavasti siellä oli väkeä illallakin kun myöhemmin kävin kiertelemässä.


Kiertelin ensimmäistä kertaa sellaisessa kaupunginosassa, jossa en ennen ole ollut, eli Kalkin kaupunginosassa ja Deutzer Freiheitilla. Seinälaatoista löysin myös historiallisen roomalaisaikasen linnoituksen rauniot. Tämä oli roomalaisten iso tukikohta Colonia  Claudia Ara Agrippinensium. Ja tänne rakennettiin iso sotalinna taistelussa germaaniheimoja vastaan. Kuten historiasta tiedämme roomalaisille kävi huonosti ja kansainvaellusten aikana germaanit sitten ajoivat roomalaiset pois. Mutta Deutzer Freiheitin pysäkin viereisessä puistossa on vielä tämän sotilaslinnakkeen toisen portin peruskivet jäljellä.




Lapseni aina nauravat kun joka reissulla mä lähden etsimään kirkkoja kirkkoblogiini. No löytyi niitä täältäkin mahtavan katedraalin lisäksi. Kreikkalais-ortodoksinen kirkko on juurikin tuon kirjoittamani linnakkeen raunioiden liepeillä, samoin St. Heribertin kirkko Kalkin kaupunginosassa. Sen lähellä oli evankelisten/luterilaisten (EKD, miten se sitten määritelläänkään) kirkko, mutta täälläKIN huomasin sen, että Groß St. Martin –kirkkoa (ma suljettu, ihan tiedoksi vaan) ihan Kölnin keskustassa katolisiin kirkkoihin pääsee usein sisään, näihin luterilaisiin ei. No, ei päässyt Deutzer Freiheitin ortodoksikirkkoonkaan. Vielä pari kirkkoa täytyis saada bongattua…
Katedraalin työmiehetkin kannattavat 




Antoniter kirkko (evankelis/luterilainen) on vissiin keksinyt hyvän tavan tehdä tuloja. EKD eli Saksan kirkko on jo pitkään ollut taloudellisissa vaikeuksissa ja kirkoissa järjestetäänkin aika paljon konsertteja, että seurakunta saisi tuloja ylläpitää kalliita, kauniita kirkkojaan. Antoniter Kirche on (kaiketi, omaa mutuani) perustanut ravintolan Schildergasselle, eli kaupungin ”Aleksanterinkadulle””. Kävelin siitä ohi ja joka pöytä oli täynnä. En sitten tiedä onko tämä organisatorisesti jotenkin erotettu seurakunnan taloudesta.
Antoniter Kirche



Viimeisenä iltana lähdin yökävelylle lämpimään yöhön. Oli tosi kiva nähdä vähän Kalkin kaupunginosaa pimeälläkin ja tunnustella miltä yöelämä näyttää. Tein muutamien kilometrien lenkin ja kävelin mm. pitkän Kennedy Uferin (Reinin rannalla) etelästä pohjoiseen. Paljon oli keskiviikkoiltana ihmisiä liikkeellä pitämässä hauskaa. Jurrissa olevia ihmisiä en nähnyt yhtään (ainakaan siinä vaiheessa iltaa), lämmin ilta oli saanut nuoremman väen liikkeelle.
Kaikki vihaa RedBull futisjoukkueita

Kiva Kneipe Kalkissa 

Hyvät baagelsit

Rheinin rannalla oli kiva istuskella ja katsella Hollannista/Hollantiin meneviä proomuja. Joki jotenkin rauhoitti mieltä, varsinkin illalla.

Ja tietty 1.FC Köln –tavaraa tuli ostettua… Futismatseja ei valitettavasti tuolle ajalle osunut. Täytyypä muuten muistaa blogata FC:n kaudesta myös.

Tää on vaan niin hieno kaupunki.

Düsseldorf lentoaseman muistelupaikka, 2 onnettomuutta

Hiljentymishuone 

On se iso lentokone...
KÖLN trilogian Osa II
KÖLN-trilogian Osa III