maanantai 30. marraskuuta 2015

Graffiteja Tapiolassa


Käväisin tänään Tapiolassa ottamassa poliorokotuksen. Viimeisimmästä oli jo aikaa ja koska teen aika paljon työtä vastaanottokeskusten kanssa, niin työnantajani suositteli jokunen aika sitten tsekkaamaan, että kaikki rokotukset on kunnossa. No nyt tämän piikin jälkeen on. Terveydenhoitaja kyllä ylireagoi, lähes ehdotti että pitäis olla hanskat aina kädessä. Sain myös HIV-valistusta. Lienee pakollista terveydenhoitajille nykyään infota tämä asia, ei siinä mitään uutta ollut. Mutta en mä nyt voi ihmisiä tapaamaan mennä hanskat kädessä, se vasta epäkunnioittavaa olisikin..

No niin, mutta se ei ollut tämän blogin varsinainen asia. Vaan se, että Espoon Tapiolan alue on melkoisessa mullistuksessa Länsimetron aloittaessa ajelemisen ensi elokuussa 2016. Mutta kivasti siellä on annettu graffititaiteilijoille tilaa ja tässä on muutamia maalauksia sieltä. Tämmöisestä graffitista mä tykkään ja sille sais olla enemmänkin tilaa kaupungilla.







lauantai 28. marraskuuta 2015

Colourful Espoo videoita

Meillä on käynnissä Colourful Espoo -monikulttuurinen leiri ja tässä sitä yön pimeinä tunteina kun pitäisi nukkua, niin upataan videoita YouTubeen ja blogiin.
Seurakuntamme monikulttuurinen toiminta täyttää neljä vuotta ja olemme saaneet viettää yhdessä juhlaleiriä, kakut ja kaikki.

Työpuhelimeni on Lumia 820 ja päätin ottaa sillä pari videopätkää. Valitettavasti työkannettavaani ei saa installoida mitään videoeditointiohjelmaa, joten oli turvauduttava Microsoftin kauppaan ja latasin ilmaisapplikaation Movie Creator Betan. Nämä allaolevat videot on tehty sillä. Hyvin simppeli ohjelma, jolla pystyy muutaman muokkauksen tekemään. Hyvin arkikäyttöön siis, kun ei kovin isoja laadukasta matskua tarvita. Perusjuttua siis. Ja koska nämä ovat ekat, niin mitään huippulaatua ei kannata odottaa.

Leirillä meillä oli 4v. disco, tanssittajana DJ Pastor, siitä toinen video. Toinen on lyhyt pätkä nuorten Unopelistä.

Lisätietoja Colourful Espoosta löytyy Facebookista, sitä päivitetään aika useasti. Tervetuloa mukaan!












lauantai 14. marraskuuta 2015

#PrayForParis

Olin ajatellut kirjoittaa tänään huikeasta Nightwishin konsertista, jossa oli eilen täällä kotikaupungissani. Mutta se tuntuisi nyt kornilta, kun kotiin palatessani kuulin mitä Pariisissa on tapahtumassa.

Rukoilen.


sunnuntai 8. marraskuuta 2015

lauantai 7. marraskuuta 2015

Työmuutoksia

Tämä syksy on tuonut mukanaan muutoksia työhöni. Koko Euroopan yllättänyt turvapaikanhakijoiden määrä on ollut niin suuri, että sillä on ollut vaikutusta Suomeenkin ja omaan kotikaupunkiini. Monet viralliset  systeemit tuntuvat edelleen tulevan vähän jäljessä vaikka eteenpäinkin on menty (FF2). Suomi on muuttunut pysyvästi. Tätä ennen ei monellakaan maaseutupaikkakunnalla juurikaan puhuttu monikulttuurisuudesta, nyt se on todellisuutta sielläkin. Otimme suurin harppauksin kiinni muita Euroopan maita väestön monikulttuuristumisessa.

Ilokseni aivan yhtä nopeassa tahdissa kovin hitaana pitämäni luterilainen kirkko on myös osannut toimia nopeasti. Seurakunnat ympäri maan ovat olleet auttamassa turvapaikanhakijoita. Näin myös Espoossa. Koska työhöni kuuluu kansainvälisten asioiden koordinointi, niin tämä turvapaikanhakijoihin liittyvä työ putosi meidän tiimimme pöydälle omassa seurakunnassa. Onneksi me otimme tämän uuden mahdollisuuden koko seurakunnassa hyvin vastaan ja tunnen, ettei minä tai tiimini tee tätä yksin ollenkaan vaan yhteistyössä kaikkien seurakuntien ja järjestöjen kanssa. Facebook-ryhmät Espoossa ovat hyvin ahkeria ja toimivat hyvin kaiken vapaaehtois- ja järjestötoiminnan "keskushallintopaikkoina".

Tässä videossa metodistikirkon työntekijä kertoo, mitä eräässä pienessä Saksan kaupungissa tapahtui kun kansalaiset ja kirkot heräsivät tekemään kun kuntaan avattiin pakolaiskeskus:


Ajattelen, että mulle tärkeää ei ole se syy miksi ihminen on kaupunkiini saapunut. Hän on kuitenkin avuntarvitsija, hätää kärsivä. Ja hän tarvitsee apua. Seurakunnan olemus jo Raamatussa vaatii meitä ottamaan muukalaiset vastaan ja pitämään omalta osaltamme heistä huolta. Siinä ei rajoja ole uskonnon tai muun välillä. Seurakunnan tulee auttaa tästä huolimatta. Seurakunta voi tarjota yhteisön, jossa yhteys hoitaa haavoja. Rakastamme koska meitä on rakastettu.

Me emme vain puhu auttamisesta ja lähimmäisenrakkaudesta, me teemme sitä. Puhetta uskovaisten (johon itseni luen) keskuudessa kyllä riittää, mutta onneksi nyt on myös tekijöitä, ihmiset ovat suurin joukoin lähteneet auttamaan.

Tässä maassa on niin hyvät viranomaiset, että luotan heidän ammattitaitoonsa hoitaa oma työnsä siinä, että kuka saa turvapaikan ja kuka ei. Meidän muiden ei onneksi sitä tarvitse ratkaista.

Viime viikolta mieleeni on syvästi painunut eräässä seminaarissa loppuhartaudessa Syyrialasta tulleen kristityn miehen itkevä rukous. Meitä oli lähes 100 ihmistä ja kaikki hiljenivät kun eteen tullut mies polvistui alttarin eteen maahan ja itkien rukoili. Sanoista ei oikein saanut selvää, mutta syvälle sieluun painui miehen tuska omasta maastaan, läheisistään ja muista turvapaikanhakijoista. Kyynelkin taisi itseltä vierähtää.

Tämä on todella inspiroivaa työtä. Ja vaikka töitä on välillä todella paljon ja ei oikein tahdo vauhdissa mukana pysyä, niin olen iloinen, että saan tätä tehdä. Olen luopunut ajatuksesta, että minun pitäisi tätä työtä jotenkin koko ajan kontrolloida. Ei, se ei onnistu. Monikulttuurinen työ on kuin suuri flow-kokemus (ei se festari Helsingissä), jossa olen mukana ja teen sen minkä pystyn hyvin nopeasti muuttuvissa tilanteissa. Mun täytyy vain oppia kestämään sitä epävarmuutta, ettei kaikkea voi hallita. Ja en edes ole kontrollifriikki, voin kuvitella kuinka vaikeaa monikulttuurinen työ sellaisille persoonille on.

Haluan vielä kertoa, että tarinoilla on myös onnellisia loppuja. Erään perheen kanssa on useita vuosia tehty töitä, että nelihenkinen, työssä käyvä perhe saisi jäädä Suomeen, koska tilanne lähtömaassa ei ole kovin hyvä. Useiden erilaisten koukeroiden jälkeen positiivinen päätös on tullut ja sen kokeminen perheen kanssa on hyvin sydäntä lämmittävää. Iloitsen suuresti heidän kanssa, nyt he voivat turvallisin mielin, stressittömästi katsoa tulevaisuuteen ja kasvattaa lapsiaan hyvässä ja rauhallisessa elinympäristössä.

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Eikö olekin hienoa, että juuri sinä ja minä saamme elää näinä päivinä?

Valomerkki.fi teki kivan jutun meidän Welcome to Colourful Espoo -monikulttuurisesta tapahtumastamme. Sen voi lukea tästä: http://www.valomerkki.fi/aiheet/kaupunki/tervetullutta-varia-espooseen