maanantai 29. kesäkuuta 2015

Päiväristeily etelään

Lähdettiin käymään eteläistä naapurimaata ja sen pääkaupunkia moikkaamassa. Pikku kesälomaretki Tallinnaan siis, aamupäivällä Viikkariin ja iltaysiksi takaisin Helsinkiin. 

Aika paljon porukkaa tässä tätä lätäkköä ylittää ees taas. Luin sataman Viro guidesta, että 46% Tallinnan turisteista on Suomenmaalta. Että kyllä suomalaisille Viro aikas lailla merkitsee. Uskoisin vielä, että Tallinnan matkailusta on tullut jo niin arkipäivää, että se on sama kun Tampereella kävis. Vaikka Viroa monesti samanlaiseksi maaksi luullaan kun Suomea, on meillä kuitenkin erojakin. 

Ilokseni myös huomasin, että Tallinnan suomalainen seurakunta mainostaa toimintaansa Viron matkailulehdessä.

Tällä reissulla lapset lähinnä shoppaili ja me muut vähän käveltiin Vanhassa kaupungissa ja siellä sun täällä. Osa porukasta tuli riksalla satamaan. Yleisin taksa on 10€, eli ainakaan enempää ei kannata maksaa. Yks riksakuski yritti rahastaa 15€ mutta kauppoja ei tullut.

Reval Kohvik kahvilaa voin suositella, mukava kiva pieni kahvila, jossa tarjoilit jutteli mukavia kahvista ja suomalaisesta kahvimausta. Saimme myös yllättävää apua virolaiselta opiskelijalta kun koitettiin saada mahdollisimman lähelle suomalaista kahvia muistuttavaa kahvia. Tää oli kiva kokemus virolaisuudesta. Ja kahvila teki lopulta ihan spesiaalikahvin. Symppistä! 

Laivalla sitte buffettia, ei laivalla oikein mitään muuta tekemistä oo, ellei jossain pubissa satu tulemaan telkusta futista.

Säät oli upeat, yli 20 astetta lämmintä aurinkoa helli meitä koko matkan ajan. Hiki tuli mutta kesällä saakin tulla.





perjantai 19. kesäkuuta 2015

Rauhallista juhannusta!

Iloista kesää ja siunattua juhannusta lukijoilleni !



Johannes Kastaja oli Jeesuksen edelläkävijä. Hänen tehtävänään oli valmistaa Jeesukselle tietä. Saamansa nimen (Johannes = Jumala on armollinen) mukaisesti Johannes julisti Jumalan armollista hyvyyttä, pelastusta ja syntien anteeksiantamista.

Johannes Kastaja eli autiomaassa. Markuksen evankeliumin tietojen mukaan hän pukeutui yksinkertaisesti kamelinkarvavaatteeseen ja käytti ravinnokseen heinäsirkkoja ja villimehiläisten hunajaa. Johannes Kastaja saarnasi parannuksen tekoa ja kääntymystä. Hän kastoi ihmisiä Jordan-virrassa, ja myös Jeesus sai häneltä kasteen.

Johannes Kastaja oli syntynyt puoli vuotta ennen Jeesusta, ja Raamatun mukaan hän oli Jeesuksen serkku. Juhannusta vietetään Johannes Kastajan muistoksi, ja pelastushistoriallisesti se viittaa jouluun.

Täältä lisää tietoa Johannes Kastajasta


lauantai 13. kesäkuuta 2015

Lähetysteologinen symposium Rovaniemellä

Aluksi varoitan, että teksti on pitkä ja sisältää paljon teologiaa ja lähetystyötä. Toivottavasti jaksat lukea enemmän kuin vähän alusta. Asiat ovat nimittäin suuria.

Osallistuin seurakuntani edustajana Lähetysjuhlille Rovaniemellä kesäkuun alussa. Olen ollut monta kertaa samalla retkellä, mutta ekaa kertaa nyt Lähetysteologisessa Symposiumissa ennen varsinaisten juhlien alkamista.


Kuten arvata saattaa hallituksen päätös leikata kehitysyhteistyörahoista 43% oli vahvasti esillä puheenvuoroissa. Useat ottivat vahvasti tähän kantaa. Itse allekirjoitin kansalaiskeräysadressin Lähetysjuhlilla. Puhuttiin, että elämme vaarallista arvokeskustelun aikaa, kun lähimmäisten auttamisesta ja vastuustamme maailmasta ollaan leikkaamassa suurta osaa pois. Vaikka asiasta keskustelua väitetään vain raha-asiaksi, ei arvovalinnaksi, niin se on juurikin arvovalinta.  ”Me autamme vain kun se antaa meille jotain”. Kyse ei ole armosta tai meidän hyvyydestä, laupeudentyöstä vaan oikeudenmukaisuudesta.

Iso kysymys on miltä meidän arvomme näyttävät ulospäin? Millaisen kuvan Suomen valtio antaa arvoistamme näillä leikkauksille muille maille? Vaikka olenkin periaatteessa sitä vastaan, että Suomen ei aina niin kovasti tarvitsisi miettiä mitä muut meistä ajattelevat, niin tämä valtiomme asenne on niin kylmä ja kova, että kyllä se hävettää. Miten voimme odottaa afrikkalaisilta ja aasialaisilta minkäänlaista kunnioitusta tai vastavuoroisuutta esim. bisnesmaailmassa, kun arvomme ovat näin kovat ja kylmät? Toivon, että hallitus vielä miettisi tätä päätöstä. Vanha viisaus on, että MUILLE JAKAMALLA EI  KÖYHDY, näin yhteisvastuullisesti on menneet sukupolvetkin toimineet ja jotenkin köyhinä aikoinakin on pärjätty lähimmäistäkin auttamalla. Jumala on siunannut.

Kirjaan tähän muutamia ajatuksia, joita tuolla tuli esille. Nämä ovat pääsääntöisesti siis puheenvuorojen pitäjien mielipiteitä ja näkemyksiä. Niissä on paljon ajateltavaa.

Suomen Lähetysseuran ulkomaantyön johtaja Rolf Stefansson: Me tarvitsemme jatkuvaa keskustelua lähetystyön teologiasta, koska lähetystyö on kaiken teologisen työn moottori. Ilman lähetystyötä kristinusko olisi jäänyt vain pieneksi juutalaiseksi lahkoksi.  Suuri muutoksen hetki mietittiin, lähteekö kristinusko leviämään myös ei-juutalaisten pariin, osa halusi silloin sitä. Paavali oli toista mieltä ja siksi kristinusko lähti leviämään muuallekin.

On huomioitavaa, että useat tärkeimmät kirkkoisät kristinuskon alkuvaiheissa olivat Pohjois-Afrikasta. Me siis edustamme jossain määrin ajateltuna  pohjoisafrikkalaista tapaa tulkita kristinuskoa, koska näillä kirkkoisillä on ollut suuri vaikutus siihen millaisena kristinuskon näyttäytyy tänään. Meidän on myös kovin vaikeaa tunnustaa, että olemme ehkä hyvää tarkoittaessamme lähetystyössä myös historiassa aiheuttaneet pahaa. 

MIELIPITEENI: Tämä on tunnustettava, mutta on myös mentävä eteenpäin ja mahdollisesti korjattava toimintaa. Nykymuotoinen lähetystyö on kuitenkin hyvin erilaista kun joskus kauempana historiassa.



Mari Pöntinen, Suomen Lähetysseura: Onko länsimaisessa ajatuksessa ihmisestä jotain hukassa ihmisyydestä? Ajassamme on paljon esineellistämistä, ihmisiä ajatellaan välineinä johonkin tai jonkun saavuttamiseksi. 

Afrikkalainen ajatus on, että ihmisyys on yhteistä, ei yksityistä. ”I am, because we are”. Samaa ajattelua on myös, että persoonallisuus on tulemista joksikin, ei niinkään sitä mitä minä nyt olen, enemmänkin kyse on tulevaisuuteen katsomisesta. Jumala lahjoittaa meille itsensä. Hengellinen ruoka ja fyysinen ruoka ovat samaa Jumalan lahjaa, joita ei voi erottaa toisistaan. Botswanalaiset papit muuten puhuvat aina Jumalasta kun he puhuvat Jeesuksesta. Kolmiyhteyden kaikki persoonat ovat tiiviisti yhdessä.

Kaikki se hyvä mitä on Kristuksessa on myös kristityssä. Koska Hän on kristityssä. Niin kristitty saa uskoa itsestään hyvää.

Mari Pöntinen heitti myös itselleni hyvin syvälle menevän lauseen: ”Uskommeko vielä hyvyyteen tämän riehuvan maailman keskellä”. Tämä kysymys pysäytti itseni miettimään miten suhtaudun kaikkeen tulevaan ja nykyhetkeen. Haluan uskoa vielä hyvään vaikka myrskyää. Uskotko sinäkin, että hyvä kuitenkin lopulta voittaa ja kaikki on Kaikkivaltiaan käsissä?

Jumalan missio on aina kontekstuaalista, se vaikuttaa kyseessä olevassa ajassa ja paikassa ja hakee uomansa siitä.


Kati Kemppainen, Suomen Lähetysseura: Mitä erityistä kirkko voi tuoda ihmisoikeuksiin verratuna sekulaareihin järjestöihin? Sanotaan, että YK:n ihmisoikeuksien julistus ei ole uskonnollinen, mutta kaikki sen tehneet ovat olleet hyvin aktiivisia omissa uskonnollisissa yhteisöissään. Siis aktiiviset kristityt myös. Luomisen kautta tulee ihmisen korvaamaton arvo, jolloin ihmisoikeustyö on kaikkien kristittyjen tehtävä. 

Käytetäänkö nykyäänkin ihmisoikeuksia ja niiden ajamista yhtenä kolonialismin muotona? Menemmekö me maailmalle sanomaan mikä on oikein?

Ihmisoikeudet eivät ole pelkästään oikeuksia vaan myös velvollisuuksia, ne eivät toimi ilman yhteisöllistä näkökulmaa. Siksi niitä pitää yhä uudelleen tulkita.

Kristuksen seuraaminen vaatii meitä luopumaan omastamme toisten hyväksi. Tässä on myös vallankäytön vaara, mutta se ei muuta perusasiaa. Kirkon on hoidettava maailman haavoja, ei vain omiaan.

Keskustelimme yhdessä myös siitä, että me emme luterilaisena kirkkona oikein osaa nähdä Pyhän Hengen toimintaa tärkeänä, puhumme paljon mielummin Isä Jumalasta ja Jeesuksesta. Pyhä Henki taas on monien kasvavien kirkkojen keskuksessa.

Tulevaisuus on jo tässä, mitä tänään teemme ja uskomme. Avain ei ole tulevaisuudessa vaan tässä ja nyt.

Jokaisella ihmisellä on oikeus kuulla evankeliumi pelastuksesta.

Paljon oli painavaa asiaa, ehkä liiankin paljon, että olisin voinut kaikkeen keskittyä kunnolla. Paketti oli ehkä liian tuhti, koska salissa oli lähetys- ja kehitysyhteistyön kokemusta ja tietämystä huimasti. Olisi ehkä voitu keskittyä vaan pariin asiaan enemmän, nyt tuntui, että vaan raapaisimme muutamia aiheita ilman että oltaisiin menty kovin syvälle.



Kirjoitan vielä myöhemmin lisää mm. erittäin mielenkiintoisesta aiheesta, josta meille alustettiin: Voiko uskontoa ja politiikkaa erottaa toisistaan?