keskiviikko 27. toukokuuta 2015

RheinEnergieStadion 23.5.2015 Kuva- ja videokertomus

Otsikon päivämäärä on Bundesliigan viimeinen pelipäivä. Silloin pelattiin putoamiskarsintoja lukuunottamatta kauden 2014/2015 viimeiset Bundesliigamatsit. Olin katsomassa Kölnissä 1.FC Kölnin ja Wolfsburgin välistä ottelua. Muiden päivien tapahtumista voit lukea TÄÄLTÄ


Lähtökohdat oli aika selkeät. Kumpikin joukkue sai pelata ilman suuria paineita. Wolfsburg oli jo varmistanut Champions League paikkansa ensi kaudelle olemalla toinen tai kolmas. Bayern München oli jo voittanut mestaruuden muutamia kierroksia sitten. 1.FC Köln taas oli pari viikkoa sitten varmistanut sen, että minimitavoite täyttyy ja seura jatkaa saksalaisen futiksen korkeimmalla tasolla. Tämä on Kölnille hyvin tärkeää.


Sää oli mitä mukavin. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, lämpöä oli parisenkymmentä astetta. Domstadt täyttyi jo aamusta punavalkoisissa peliasuissa ja seuran vaatetuksella varustetuista ihmisistä. Itse tykkään tästä värikkäästä kannatustavasta enemmän kuin casualtyylisestä, missä ei seuran värit näy.
Neumarkt

Pelipäivänä liikenteessä on paljon ylimääräisiä U-bahneja, että kaikki kymmenettuhannet ihmiset saadaan ohjattua RheinEnergiestadionille.  Tungin kaverieni kanssa myös tällaiseen ratikkajunaan. Aikomuksenamme oli vaihtaa länteen menevään 1-junaan Neumarktilla. No maan alta noustessamme huomasimme, että sielläpä on paljon porukkaa ja huima moottoripyörien pärinä. Harley Davidsonien jonkunlainen kokoontumisajo oli käynnissä. Mopoja oli satoja ja ääni sen mukainen. Meidän juna oli myös takussa moottoripyöräletkan takana. Tai itseasiassa välissä, sen jälkeen tuli vielä monta prätkää. Olishan tommonen kiva...



Tungimme siis vielä täydempään junaan, kello oli tässä vaiheessa n. 11.30 tai jotain sinnepäin. Muutamia pysäkkejä pääsimme eteenpäin kun juna yllättäen pysähtyi. Lämpö nousi sisällä, porukkaa oli niin paljon. Kuski käski kaikki ulos, juna ei voinut jatkaa koska joku sähköovi oli rikki. Niinpä lähdimme muiden kanssa kävelemään kohti stadionia, ei tuossa kovin montaa pysäkkiä ollut perille. Massan mukana on helppo mennä ja olihan meistä jokainen siellä RheinEnergiellä jo ollut. Tuttu ja mukava stadikka!

Mitä lähemmäs tulimme stadionia sitä enemmän porukkaa alkoi olla ympärillä. Meidän tikettimme olivat meille tutun kannattajaryhmän Rangers82:n hallussa. Nämä ihmiset me tunnemme jo kymmenisen vuoden ajalta. Olimme sopineet tapaavamme heidät Playa de Cologne beach volley -ravintolassa, joka on ihan stadionin vieressä. Siellä kuulkaas vasta porukkaa olikin, valui koko ajan sisälle enemmän ja enemmän. Syötiin liha/kalkkunabrötchenit (pieni hampurilaissämpylä) ja vietimme aikaa Rangersin kanssa. Hauskuutta riitti, Kölnissä nämä peliin valmistautumiset on lähes yhtä tärkeitä kuin pelit.




Ja sitten kolmisen varttia ennen pelin alkua lähdimme stadionille. Porteilla oli isot jonot, satoja ihmisiä eteläpäätyyn menossa, sinne mekin suuntasimme. Vaikka stadikalla oli turvatarkastus (aika mitätön), niin saksalaiset osaavat kyllä hyvin suurten ihmismassojen liikuttelemisen ilman ongelmia.


Sisällä! Ja sitten vessan kautta (on kuulkaa aika sosiaalinen kokemus olla heittämässä vettä kyynärpää kyynärpäässä kiinni kymmenien erikokoisten ja -ikäisten urosten kanssa) kiipeämään meidän istumapaikalle. Oltiin hyvillä paikoilla, suhteellisen keskellä, josta näki mainiosti. Matsin jälkeen 1.FC Köln tarjoaisi katsojille kansanjuhlan, 3 paikallista bändiä tulisi esiintymään.


Odoteltiin matsin alkua, stadion täyttyi pikkuhiljaa. Meitä vastapäätä oli vihreitä Wolfsburgin kannattajia. Sitten alkoi pelaajalistan lukeminen. Saksassa on se tyyli, että selostaja huutaa etunimen ja yleisö huutaa sukunimen. Näin mentiin kotijoukkue läpi, vierasjoukkueesta ei niin väliä. Paikalla toki oli elävä kilipukki, seuran tunnuseläin Hennes.

Hennes

Alkoi seuran hymni, jolloin kaikki nostivat huivinsa ja loppuvaiheessa heiluttivat sitä. Upean näköistä! Sävelmä on skotlantilainen Loch Lomond, jonka sanat ovat muutettu. Kentällä liehui FC muotoisena monta Kölnin lippua.

Peli alkoi mainiosti, heti alussa Osako vei Kölnin johtoon ja katsomo repesi! 1-0 sarjakakkosta vastaan, mahtavaa. Mutta puolustuksessa sekoiltiin vähän ajan kuluessa ja Wolfsburg pääsi tasoittamaan 1-1:een. Höh. Ja ensimmäisen puoliskon loppuvaiheissa Sudet menevät vielä johtoon Marohin karmean virheen seurauksena. Tappiolla ollaan. Mutta koska kaikki on jo Bundesliigassa kotijoukkueen suhteen ratkennut, niin mitään maansurua ei ilmassa ollut.




Kaksi Kölnin suurta ja erittäin äänekästä kannattajaryhmää boikotoi matsia (Wilde Horde ja Boyz), koska jälkimmäinen oli bännätty stadionilta huliganismin takia. Mutta ilman heitäkin kannatus oli ihan hyvällä tasolla. Nämä kaverit olis kyllä tuonut lisää metakkaa ja tunnelmaa, mutta varmaan myös soihtuja, savuja, pommeja jne. Nämä kaksi ryhmää ovat tulleet seuralle sakkoina tosi kalliiksi.

Toisella jaksolla sitten Marcel Risse syöttää keskelle vaihtomiehenä peliin tulleelle puolalaiselle Slawomir Peszkolle joka rynnii puolustajan kautta pallon maaliin! Tasoitus!! 2-2 yleisö repeää jälleen1 Tällä tuloksella mentiin loppuun asti. Molemmilla jaksoilla muiden pelien tulokset näkyivät välillä taululla ja kierros olikin monen muun joukkueen kannalta hyvin jännittävä, mm. jättiläinen Hampurista HSV taisteli putoamista vastaan, seura ei ole ikinä historiansa aikana pudonnut kerrosta alemmas. Vieläkin se voi tapahtua, kun seura karsii Karlsruhen kanssa.

Peli päättyi tasapeliin 2-2. Ihan kelpo tulos, Wolfsburg varmaan vähän himmaili ajatellen Saksan cupin finaalia Berliinissä. Peli päättyi punavalkoiseen konfettipaperisilppusateeseen ja joukkueen kiitokseen kannattajille koko kaudesta. Yksi joukkueen tähdistä, paras maalintekijä Anthony Ujah paljasti muutama viikko sitten siirtyvänsä Werder Bremeniin ja siksi hänen kyynelsilmäiset hyvästinsä Kölnille aikaansai myös jonkun verran vihellyksiä. Mutta tunteikkaat ne oli. Myös muutama muu pelaaja kukitettiin ennen peliä, heidän ura Kölnissä päättyi tähän päivään.





Sitten alkoi musat soida. Kaikki kolme bändiä (Brings, Kasalla ja Cat Ballou) laulavat Kölschrockia, eli kölninmurteella rokkenrollia. Vetäviä biisejä soitti tämä Brings! Erityisesti Kölsche Jung -kappale jäi mieleen. Hyvin kotiseuturakasta musaa ja helppoa oppia ja yhtyä lauluun.


Jonkun aikaa lauleskeltuamme siirryimme hotellille pieneksi hetkeksi huilaamaan ja sitten menimme viettämään iltaa Rangersien kanssa Sion Kölsch -panimon alkuperäiseen ravintolaan. Sauerkraut-hapankaali oli erinomaisen hyvää ja perunamuusi makeaa. Suosittelen tätä paikkaa!

Kultainen korkeimman luokan kausikortti, näitä ei joka jätkällä ole

Väsyneenä, juhlineena, kölniniloisena siirryimme sitten unten maille.

On tää vaan hieno kaupunki. Ja hieno seura! 


maanantai 25. toukokuuta 2015

Kolmen koplan Kölnissä käynti

Viime viikonloppuna toteutui sitten kauan odottamamme kolmen ukkelin jalkapalloretki Kölniin Saksaan! Liput jne. varattiin jo kauan sitten ja otettiin yhteyttä jo tutun kannattajayhdistyksen Rangers 82:n jäseniin. Tarkoitus oli päästä katsomaan Bundesliigan viimeistä kierrosta, Kölnin viimeistä ottelua, jossa vastaan saapuisi sarjan kakkonen, todella kovatasoinen Wolfsburg. Jälkimmäisestä ei vielä ole kovin paljoa kuultu, mutta tulevina vuosina tullaan kuulemaan lisää.

Lensimme reppureisullamme (vain minimivarustus, eli reppu) Helsingistä Tukholman kautta Düsseldorfiin. Lähtö oli huikaisevan aikainen, kentällä piti olla jo 5.30. Mobiililippu toimi mainiosti Helsingissä ja Tukholmassa. Düsseldorfin kentällä mennään hauskalla Simpsonsmaisella monoraililla kentältä autoparkkiin ja rautatieasemalle.

8. päivänä Jumala loi 1.FC Kölnin
Siitä sitten junailtiin Kölniin. Ai että kun oli mukava piiiiitkästä aikaa nähdä tuttuja maisemia, Deutz Messen asema, Hohenzollernbrücke ja tietenkin KÖLNER DOM. On se vaan huikaiseva joka ikinen kerta kun sen näkee. Viikonloppu oli myös kristillinen juhla, helluntai, joten porukkaa oli siinäkin mielessä paljon liikkeellä.

Majapaikkamme oli City Hotel Storch (lausumisesta on monta koulukuntaa). Tätä paikkaa voi suositella. Pieni perheyritys pitää yllä parinkymmenen huoneen pientä edullista hotellia. Ei mitään luxusta mutta pienessä mittakaavassa hyvä hotelli. Aamiainenkin oli vaatimaton mutta se riitti selkeästi meille. Kiva paikka, Gladbacher Strassella, lähin U-Bahn on Mediapark.

Ja sitten kaupungille kiertelemään, The Match olisi vasta lauantaina. Ruoka reppureissaajan vakio, eli döner ja kölsch. Sion Kölsch paransi asemiaan makunystyröissäni, Früh edelleen johtaa, mutta Sion ja Reissdorf tulevat nyt takaisesti kakkosena. Katseltiin paikkoja siellä täällä, istuttiin aurinkoisella Reinin rannalla parinkymmenen asteen lämmössä ja nautittiin elämästä. Rangersista Dirk liittyi seuraamme. Heumarktilla oli Kölner Weinwoche, eli viiniviikot käynnissä. Mutta me ei niihin juomiin koskettu.
Kölner Weinwoche

Oli kiva huomata, että mitä enemmän saksaa puhun, niin jotenkin sitä osaa myös hiukan enemmän koko ajan. Se aloittamisen kynnys saksan puhumisessa on jo mulla onneks aika matala. Ehkä voisin sillä jo pärjätä enemmänkin. Sääli vaan, että täällä Suomessa sitä ei oikein tule puhuttua. Se on itse asiassa mukava kieli.

Saksan pilkuntarkkuus on kyllä osittain pelkkää huhua, ei Kölnissä aina ole kovinkaan tarkkaa. Lieneekö suomalaiset jo pilkuntarkempia nykyään...

Hipster approved
Illalla päätimme sitten kaverini kanssa mennä kokeilemaan karaokebaaria. Erikoinen idea, mutta saimme sisäänpääsyn kunniaksi HIPSTER APPROVED -leiman. Ja niin paljon kuin mä olen hipstereille ja hipsterismille naureskellut! Ironiaa. Paikassa lauleskeli aasialaistaustaiset naiset Roxettea ja sen lisäksi me "kuuntelimme" tätä nykymusaa, mitä kaikki radiot on nykyään pullollaan. Paikalla oli ehkä parikymmentä ihmistä ja aika nopeasti mekin sitten poistuimme. Ei meininkiä täällä. Rihanna oli muuten tehnyt salakeikan tähän karaokebaariin esiintyessään viimeksi Kölnissä.

Lauantaina oli Die letzte Spieltag, mutta se on oman otsikon aihe. Myöhemmin. LINKKI PELIPÄIVÄN KUVA- JA VIDEOKERTOMUKSEEN.

Lauantaina Kölnissä muuten oli valtava Harley Davidson -moottoripyörien kokoontuminen. Niitä näkyi joka paikassa, mutta erityisesti lauantai-iltapäivänä kilometrejä pitkä letka Harrikoita pysäytti kaiken liikenteen. On niissä vaan jyhkeä soundi! Tästä voit sitä katsella/kuunnella.
"natseja vastaan"

Sunnuntai meni sitten aamiaisen jälkeen tavaroita keräillessä ja junahommeleita selvitellessä, koska lähtisimme lentokenttää kohti. Sitä ennen osteltiin jotain pientä Rossmanista Hauptbahnhofilta ja kierreltiin Reinin rannalla olevaa isoa kirpputoria. Mentiin päiväpaussille vähän liian tyyriiseen ravintolaan, perus-Bitburger maksoi €4.50, joka on paljon. Kaupungilla pyörimistä jatkui kunnes sitten lopulta ostimme Regionaljunaliput Düsseldorfiin. Junamatkalla näimme Erzgebirge Auen kannattajan, todennäköisesti matkalla seuransa viimeiseen peliin. Myöhemmin se sitten osoittautui olevan joukkueen viimeinen peli 2.Bundesliigassa, koska Aue putosi Dritteen.

Monorail (Skytrainiksi virallisemmin kutsuttu) vei sitten kentälle. Joku tarkastajaihminen päätti täpötäydessä monorailissa liikkua ja kysellä kaikkien lippuja. Vähän epätoivoisen oloista oli, kun heiluvassa vaunussa koetti saada tukea sieltä ja täältä. Joo, mä näytin lipun, mutta katseeni varmaan oli että: "Et oo tosissas!".

Turvatarkastukset jne. meni kentällä mukavasti ja alkoi pieni jännitys, että lähteekö SAS ajoissa Tukholmaan, vaihtoaikaa Helsingin koneeseen oli vain puolisen tuntia. No ei huolta, päästiin vähän etuajassa liikkeelle ja varmaankin myötätuulessa myös Arlandaan. Kahvi koneessa oli pahaa. Stokiksesta sitten tultiin iltaruuhkaiselle Helsinki-Vantaalle tehden vähän holding patternia ilmassa ensin.

Kolmikollamme on oma hauska huumorinsa, jota varmaan ei muut tajua. Tai kovasti sitä ihmettelisivät. Aika velikultia ollaan!

Elektronisessa elämässä monessa paikassa saksalaiset ovat vielä jäljessä. U-Bahn ja S-Bahn asemilla ei voinut joka asemalla maksaa edes seteleillä,  pelkät kolikot kävi junalippuautomaateissa. Samoin isohkoissa paikoissa ei käynyt luottokortti.  Düsseldorfin kentällä ei voinut koneella tehdä SAS:n check-iniä. Piti varmistella, että mobiililippumme toimisivat. Ja toimivathan ne. Mutta Düsselin kentällä ei ole mitään baaria, missä voisi katsoa jalkapalloa, tämä vaan vinkkinä sinne kentän porukoille. Sama vinkki kenttähenkilökunnalle myös, että ei ole enää nykyaikaa, että wifi on puoli tuntia ilmainen ja sen jälkeen pitää ostaa nettiaikaa 4€/puoli tuntia.

Mutta Saksa on kyllä mainio maa. Tätä retkeä ennen kävin Lutherkierroksella työporukkamme kanssa, mutta sekin on oman otsikkonsa aihe. Ja tähänkin laitan linkin kun sen jossain vaiheessa kirjoittelen.


keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Musiikkia loppukevääksi, näitä olen kuunnellut viime aikoina


  • U2: Red hill mining town
  • Blutengel: Sing
  • Nightwish: The greatest show on Earth
  • Rachid Taha: Barra barra
  • Cynthia Nunn: He´s our hope
  • Darkside: Paper trails
  • Hector: Vanhat polkupyörät
  • Rammstein: Engel
  • Orphaned Land: Let the truce be known
  • Pharrel Williams: Happy
  • Charlie Daniels Band: Still in Saigon
  • Yelawolf: Till it´s gone
  • The Forest Rangers: The age of Aquarius / Let the sun shine
  • Sturm und Drang: Molly the murderer
  • Juha Tapio: Kaksi puuta
  • The White Buffalo & The Forest Rangers: Come join the murder
  • Gospel Helsinki: Let freedom ring/Go down Moses

maanantai 11. toukokuuta 2015

Viro, Viimsi ja Pyhän Markuksen seurakunta

Pääsin joku aika sitten tutustumaan eteläisen naapurimaamme Viron seurakuntaelämään ja lähettien työhön siellä. Olin työkavereitteni kanssa vierailemassa Tallinnan pohjoispuolella sijaitsevaan Viimsin seurakuntaan ja seurakuntani nimikkolähettien Kai ja Mirva Lappalaisen työhön. Lisäksi kävimme Randveren pienessä kirkossa ja osallistuimme pienen Lasnamäen Pyhän Markuksen seurakunnan toimintaan.


Työkaverini Leppävaaran seurakunnasta Martta Nurmi kirjoitti matkastamme omassa blogissaan, se löytyy TÄÄLTÄ: Kai Lappalainen kirjoitti vierailustamme TÄÄLLÄ

Randveren kirkko

Viro on lähetyskenttä, kuten sanotaan. Maassa ei tarvitse opiskella peruskoulussa ollenkaan uskontoa ja monilla ihmisillä on sekä neuvostoaikojen uskontojenvastaisen "rokotuksen" tai edellämainitun syyn takia hyvin vähäinen tietämys kristinuskosta ja muista uskonnoista. Viro on monella tavalla moderni maa esim. tietoverkkojen käytössä, mutta tässä asiassa tulevat sukupolvet tulevat olemaan kovin suurissa vaikeuksissa. Tämä koskee sekä venäjän että vironkielisiä, lähettien mukaan monet venäläiset sanovat kyllä olevansa ortodokseja, mutta eivät esim. tiedä Isä Meidän -rukouksesta juuri mitään. Paljon on tehtävää Viron kristillisillä kirkoilla ja he tarvitsevat apuamme ja esirukoustamme. Tämän haastankin kaikille kristityille blogini lukijoille.

Maa on todella erilainen kuin tässä lätäkön pohjoispuolella. Itsekin sitä aika usein tulee ajatelleeksi, että Viro on kovin samanlainen kuin Suomi, vaikka näin ei ole. Virossa asuvat suomalaiset kuulemma ovat tosi onnellisia, kertoi Helsingin Sanomat joku aika sitten. Sosiaalipuolen erokaan ei ole enää niin suuri kuin joskus ja se toimii aika hyvin. Tallinnan ulkopuolella voi ostaa ison omakotitalon samalla hinnalla kun kerrostalokämpän Hämeenlinnasta. Ei ihme, että Viro kiinnostaa suomalaisia.
Viimsin kirkko on Viron nuorin kirkko (7v)

Randveren seurakunnan kirkko oli pieni ja sympaattinen. Saimme tutustua seurakuntaelämään, siitä meille kertoi seurakunnan aktiiveihin kuuluva Urmas Kiviselg. Maalaisseurakunnissa käy kovin vähän väkeä ja vielä vähemmän pystyy maksamaan jäsenmaksun. Joten pappi ei kovinkaan usein saa seurakunnasta palkkaa, tai hänellä on useampi seurakunta hoidettavanaan. Suurella vakaumuksella he näitä seurakuntia hoitavat minimiresursseilla.


Kävimme myös tutustumassa Tallinnassa Viron luterilaisen kirkon pääkeskukseen, konsistoriumiin. Arkkipiispa oli juuri Suomessa kirkolliskokouksessa Turussa, mutta kävimme katsomassa hänen toimistoaan ja kappelia. Kaikki on tietyti kovin paljon pienimuotoisempaa kuin Suomessa, virolaisista viidesosa kuuluu kirkkoon ja paljon pienempi osa maksaa jäsenmaksun.

Lasnamäelle mentäessä mielessäni pyöri, että onkohan se samanlainen pessimistinen ghetto kuin ne neuvostohapatuksen läpikäyneet lohduttomat alueet Pietarissa. No ei se ollut. Alue on valtavan suuri, yli 120 000 ihmistä asuu siellä. Ja siellä ei ole kuin yksi kirkko. Ortodoksinen, jonka entinen presidentti Edgar Savisaar vaalikampanjassaan lupasi. Mutta ei siis ainuttakaan luterilaista. Muutamat lasnamäkeläiset sekä Kai ja Mirva ovat saaneet sydämelleen seurakunnan perustamisen ja erinäisten Viron piispaankin vetoamisten jälkeen nyt ollaan pienen ryhmän kanssa perustamassa Pyhän Markuksen seurakuntaa. Tämä Markus oli mukava kaveri, kun hänen kanssaan juttelin.
Pyhän Markuksen seurakunta kokoontuu oikealla olevassa
Lindakivi kulttuurikeskuksessa vuokratiloissa kerran viikossa.

Kaikissa paikoissa missä olin virolaisten kanssa, niin kohtasin tosi sydämellisiä ihmisiä. Heillä oli lämmin sydän meille pohjoisen vieraille. Käsite kirkko (ei rakennuksena vaan Vapahtajamme ruumiina) on globaali ja niin mekin emme ole vain läheisiä viron kristityille vaan olemme ystäviä, veljiä ja sisaria. Vaikka meillä on Suomessa iso ja rikas kirkko organisaatioineen, niin meillä on paljon opittavaa siitä, että mitä kaikkea voimmekaan tehdä ilman, että raha saa liian suuren tilan keskusteluissa.
Olen tämän retken jälkeen lopen kyllästynyt Suomen kirkossa vellovaan negatiiviseen puheeseen siitä, että rahat vähenevät. Uskomme keskeinen asia on Jeesus ja lähimmäiset, ehkä nyt on aikakin purkaa (vähän kipeästikin) kaikkea sitä mitä olemme pääasian ympärille kasanneet. Tai miettiä kunnolla mitä voimme tehdä ja mitä meidän pitää tehdä. Virolaiset voivat auttaa meitä tässä.

Uskoa ja iloa tulevaisuuteen, toivon meille suomalaisille sekä virolaisille! 
Jumala meitä siinä auttakoon! 

Lasnamäen Pyhän Markuksen seurakunnan Facebooksivut löytyvät TÄÄLTÄ

Lappalaisten työhön voi tutustua heidän sivuillaan: www.lappalainen.ee
sekä http://suuressamukana.fi/lahetystyontekija/lappalainen-kai-ja-mirva/


Kohta alkaa Raamattutunti rukouksesta, mä pidin iltahartauden

perjantai 1. toukokuuta 2015

FC Honka Kakkonen 2015

Jokunen sana ajatuksistani tulevaa kautta kohtaan: 
Paljon futista seuranneet tietävät sen saagan joka on johtanut tähän tilanteeseen. FC Honka pelaa Kakkosta eli kolmannella sarjatasolla tänä vuonna. Taustajoukot (pun intended) ovat vaihtuneet ja nyt Esport (Ratiopharm) Arenan omistajat ovat vetämässä FC Honkaa. 

Aivan kivutta ei uuden organisaation kanssa ole vielä mennyt. Jostain syystä, todennäköisesti Espoon kaupungin, sarja-avaus jouduttiin siirtämään, koska Tapiolan Urheilupuiston remppa oli kesken. Myös eka vieraspeli Tampereella jouduttiin siirtämään, en sitten tarkemmin tiedä mikä siellä oli ongelmana. Jotain Tammelan stadioniin liittyvää kuitenkin. Nyt täytyy Veikkausliigatason katsojan totutella, että täällä Kakkosessa mennään vähän erilaisin lainalaisuuksin.
Juho Rantala

Juho Rantala ja Sampo Koskinen ovat nyt viemässä Honkaa kohti korkeampia sarjatasoja. Mukaan on saatu monta Honkaikonia esim. John Weckström, Roni Porokara, Nicholas Otaru jne. Nämä kaikki ovat Veikkausliigatason pelaajia, mutta heidän lisäksi joukkueessa on myös tietysti monta nuorta pelaajaa. Toivotaan, että toimiva paletti saadaan kasaan aika nopeasti ja Kakkonen alkaa voittoisalla sarjalla tuloksia.

Ensin ajattelin kaiken tämän viimevuotisen jälkeen, että innostukseni lopahtaa sarjatasojen putoamisen takia. Mutta kyllä Hongan seurassa on niin kauan jo kuljettu, että näin ei käynyt.  Myös kannattajaryhmä HK05 on vahvasti uuden Hongan takana. Vierasmatsitkin on pääsääntöisesti nyt lähempänä. Kiinnostus Veikkausliigatason futista kohtaan laski aika paljon. Toki seurailen vähän miten siellä mennään. HIFK:n nousu korkeimmalle tasolle vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta piristysruiskeelta suomifutikselle. Se on hienoa ja toivon, että sillä saadaan suomikansa heräämään kuningaslajille.

Toivoisin espoolaisten heräämistä myös FC Hongan suhteen. Toki tässä kaupungissa on ihme riitelyjä futispiireissä koko ajan, koska seuroja on niin paljon ja toimijoita on niin paljon. Ihme kyräilyä ja vanhojen muistelemista koko ajan. Kunpa ihmiset osaisivat antaa anteeksi ja nähdä mielummin tulevaisuuteen. 

TÄSSÄ Palloliiton Kakkosen etelälohkon FC Hongan ottelut ja tulokset.

Nähdään katsomoissa!

Linkit, näitä aktiivisesti seuraamalla tiedät missä mennään keltamustien jengissä: