sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Minä, country ja Double Love

Olin kierrätyskeskuksessa muutama päivä sitten, mukana kun hyvä ystäväni katseli vinyylejä. Hän harrastaa niitä. Sitten koin menneiden aikojen tuulenpuuskan käyvän ylitseni!

Löysin ensimmäiset albumit joita olin hyvin nuorena kuunnellut! Tai oikeastaan yhden niistä. Kun meille kotiin aikanaan ostettiin stereot, niin todennäköisesti nämä kolme levyä tulivat kaupan päälle. Meillä kotona kuunneltiin enimmäkseen hengellistä musiikkia eikä vanhemmat kovinkaan paljoa tainneet mitään kevyttä musiikkia kuunnella kun olin nuori. En usko, että he olisivat nämä levyt ostaneet. Nämä kolme levyä olivat siis musiikillinen tieni tästä eteenpäin. Myöhemmistä vaiheista sitten joskus toiste...

Eletään vuotta 1982. Näitä kolmea levyä ja varsinkin yhtä niistä tuli kuunneltua paljon. Muistan harmaat stereot, hopeiset napit jolla volumea ja muutenkin ääntä säädettiin. En koskaan kuunnellut musiikkia ilman kuulokkeita. Muistan vihreän nojatuolin jolla istuin. Kun levyn neula laskeutui, niin pienen alkurapinan jälkeen alkoi musiikki korvissani. Sitä oli mahtavaa kuunnella, ensin katsellen kannen molempia puolia (vaikka se oli jo niin läpikatseltu), lopulta sitten silmät kiinni. Pääsin uppoutumaan.

Kaksi, josta ensin kerron olivat K-Telin kokoelmalevyt Double Love, sininen levy ja vaaleanpunainen levy. Tämän sinisen löysin kierrätyskeskuksesta. Siinä oli monien siihen aikaan tunnettujen artistien kappaleita, mutta ei niitä tunnetuimpia. Esim. Michael Jackson, Abba jne. Tacon Putting on the ritz (LINKKI) on jäänyt mieleen.




Mutta vielä enemmän kuuntelin sitä kolmatta levyä. Siinä oli kannessa upea hevonen ja cowboy sekä takakannessa sillä lailla pisteillä hienosti tehtynä. Ja ne kappaleet oli jotenkin tosi hyviä. Aika kovasti sai etsiä, että löysin tämän levyn kuvan netistä, voitte muuten uskoa, että kokoelmalevyjä on maailmassa paljon!

Best of today´s country music. Joo, kyllä countrylevyä tuli kuunneltua varmaan vielä enemmän kuin Double Loveja. Nyt kun niitä tähän Youtubesta kohta linkitän, niin jo ekoista sävelistä osaan jatkon, uskoisin näin. Niin mieliinjääviä melodioita silloin tehtiin. Kyllä on ihmisen mieli kummallinen.

USA:n maaseudun aikuisten miesten ja naisten sanoituksia rakkaudesta jne. en silloin sisäistänyt, muttei se haitannut kuuntelua. Tätä kirjoittaessani en ole vielä allaolevia kappaleita hakenut YouTubesta, joten vähän aralla mielellä sitä lähtee kuuntelemaan, että miltäköhän ne mahtaa tänään kuullostaa... Tuleeko myötähäpeä? No tämäkin on osa mua, ollaan ylpeitä siitäkin.

Tässä levyn kappaleet, niin pääsette tekin countryn tunnelmaan:



"I guess we´re all gonna be what we´re gonna be,
So what do you do with the good ole boys like me?"

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Purkutalkoissa

Olin eilen, elikä siis viime lauantaina (tai myöhemmin lukeville 11.4.) Espoonlahden Urheilupuistossa yhteisessä voimanponnistuksessa. Ihan mukava päivä oli, nyt on tosin useat lihakset kipeänä, kun tällainen hengellinen duunari joutui fyysiseen duuniin kahdeksaksi tunniksi.

Espoonlahden Urheilupuistossa on talviajaksi pystytettävä kuplahalli, jotta espoolaisen nuoret pääsevät pelaamaan futista sisätiloissa. Ei se lämmin halli ole, mutta mahdollistaa satojen ellei tuhansien pelaajien treenaamisen talviaikana. Joskus jopa tuntui, että sisällä on kylmempi kuin ulkona. Halli on ainakin EPS:n, HooGeen ja muutaman muun seuran käytössä.

Joka syksy halli rakennetaan ja joka kevät se puretaan. No eilen se purettiin. Paikalla oli porukkaa varmaan parhaimmillaan reilu sata, suurin osa futareiden isiä, muutama kymmenen äitiä ja muutamia futisjunnuja, tuollaisia 15-18 -ikäisiä. Eli aika paljon. Mutta kyllä meitä kaikkia tarvittiinkin.

Kupla oli jo laskettu kun saavuttiin paikalle. Kompressori varmaan vaan laitettu pois päältä, että lisäilmaa ei enää tule. Muutama päivä sitten todennäköisesti. Eli kentällä oli valtavia pressuja ja muovia, jota on katolla ollut pressujen välissä. Sekä verkko raskaita vaijereita.

Hommaa veti jo ilmeisesti aika legendaarinen puolalainen mies. Hän tekee näitä hallinpurkamisia ja kokoamisia ammatikseen ja sen kyllä huomasi. Kaveri ei juurikaan miettinyt, mitä tehdä eri ongelmatilanteissa, joita tuli useita.

Välillä nauratti hänen komentelunsa. Nimittäin hän veti tuollaista satapäistä vapaaehtoislaumaa diktatorisin ottein. Mitään ei saanut itse miettiä, vaan ainoastaan toimia selkeiden ohjeiden mukaan. "Grab the material!". "Make a line here". "Pull the material". Välillä hän komenteli futisjunnuja reippain sanoin, nämä kun vetivät aina istumaan maahan kun pienikin paussi tuli. Muuten, ainoat jotka valitti kuinka raskasta on, oli nää futisjunnut. Yhdenkään aikuisen suusta ei mitään mutinaa kuulunut. Nykynuoret, tekisi mieli sanoa...

Oikealla valmiita niputettuja pressupaketteja
Ensin kerättiin vaijerit pressujen päältä. Voin sanoa, että ne painoivat melkoisesti. Vaikka ihmisiä oli ensin metrin välein ja lopuksi kun vietiin kymmeniä vaijereita sylissä kerralla, niin olkapää olkapäätä vasten, niin kyllä aikamoisia olivat. Mutta pitkät niput saatiin aikaiseksi. Sen jälkeen ne nostettiin trukin lavalle. Tämä tapahtui niin, että pitkät ketjut otettiin ilmaan (tässä se olkapää-olkapää) ja kerittiin ympyrälle trukinlavalle. Kaksi pakettia. Hazardin ja jalkavammojen todennäköisyys oli melkoisen suuri. Mutta mitään ei tapahtunut, onneksi.

Pressuja ja muoveja vedettiin, suoristettiin ja liikuteltiin ympäri niin että ne saatiin 5m pitkiksi liuskoiksi. Sitten alle laitettiin metallitangot muutaman metrin välein ja neljä ihmistä otti tangosta kiinni. Parisenkymmenen tangon avulla sitten nämä massiiviset pressut taiteltiin ja viikattiin trukinlavalle. Muoveissa oli ongelma, että kun niihin oli tullut reikiä, niin niistä meni ilma sisälle ja alle ja ne isot kuplat haittasivat aika paljon taittelua. Muoveista tehtiin isot rullat. Rullia taisi olla 4 ja pressupaketteja 5.
Muovirulla

Mutta loppujen lopuksi vihreä paljastui kentän alta ja kaikki saatiin tehtyä yhdessä päivässä. Sunnuntaikin oli vielä varapäivä, mutta kaikki meni hyvin, kun oli niin valtava määrä ihmisiä hommissa. Kaikkein raskaimmat kohdat oli pressujen viikkaus rautaputkien avulla sekä vaijereiden kantaminen.

Ihan kiva elämys tämä! Onneksi päivä oli lämpimän aurinkoinen. Voin vain kuvitella sitä ketutuksen ja ärräpäiden määrää, mikä olisi ollut ilmassa, jos olis vaikka satanut kovaa tai tuuli olisi ollut voimakas. Onneksi ei.



sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Kristus on ylösnoussut!


"Miksi hiivit Hänen haudalleen? Hän ei ole enää täällä. 

Etkö aamun huomaa valjenneen? Hän ylösnoussut on! 

Halleluja! Tulkaa katsomaan! Hän ei ole enää täällä. 

Halleluja! Soikoon maailmaan! Hän ylösnoussut on!"