perjantai 27. helmikuuta 2015

Toivoa tulevasta, uskotaan hyvään

Ei kaikki olekaan niin huonosti, täällä Suomessa on paljon hyviä ihmisiä. Nämä kaksi videota rohkaisevat rauhanomaiseen yhteiseloon Suomessa. Kunpa ihmiset osaisivat kunnioittaa toinen toisiaan, eivätkä lankeaisi ennakkoluuloihin ilman toiseen ihmiseen tutustumista.





Kioski social experiment: Petski testaa luottamusta silmät peitettyinä - Pyytää halauksia muslimeilta from Yle Kioski on Vimeo.




Kioski social experiment, osa 2: Olen muslimi, halaa jos luotat minuun from Yle Kioski on Vimeo.

tiistai 17. helmikuuta 2015

Upeat päivät!

Vanhin tyttöni on kasvanut vauvasta niin isoon ikään, että nyt viime torstaina Wanhojen tansseja tanssittiin. Olemme valtavan ylpeitä molemmista tyttäristämme. Ei sitä tosiaan uskoisi, kuinka nopeasti aika menee ja nyt kolkutellaan jo aikuisuuden ovia. Täysi-ikäisyys on ihan oven takana.

Minäkin pääsin tanssimaan, vaikka siinä äärimmäisen huono olenkin. Ja valssiksi oli valittu Kultainen nuoruus. Miten sopivaa ja ironistakin. Kyllä kai mä jotenkin selvisin.

Viime pyhänä näitä kuvia ja videoita sitten lähipiirin kanssa katseltiin ja kertoiltiin tansseista. Ilmassa oli paljon iloa ja hymyä sekä nuoruuden intoa ja positiivista tulevaisuuteen katsomista. Oli mukava jakaa perheemme tärkeitä hetkiä muiden sukulaisten kanssa.


sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Kohta!

Vielä vähän aikaa ja uusi Nightwishin levy ilmestyy. Sitä on kovasti odotettu, koska en ole vielä kertaakaan joutunut pettymään, levyt menevät aina "ihon alle".

Joten tästäkin tulee hieno, luottoni on vankka Tuomas Holopaisen tuotantoon ja bändiin Tuomaksen visioiden toteuttajina. Erityisesti odotan, miten ehkäpä kaikkein paras laulaja Floor Jansen tuo bändiin. Tähän mennessä näyttää kyllä ihan huipulta.

Eka sinkku Élan vaatii monta kuuntelua, nopeasti kuunnellen se vaikuttaa aika popilta. Mutta lisäkuunteluilla se paranee koko ajan. Ja ei tietysti anna kokonaisukuvaa Endless Forms Most Beautiful -albumista.

Toinen kappale onkin sitten aivan huikea, Sagan. Ja tämän takia sinkku pitää ostaa, koska tätä mahtavuutta ei ole levyllä.

Ja pliis, ei niitä Tarjajuttuja enää.

maanantai 2. helmikuuta 2015

Visio kahvikärrystä ja Matinkappelista

Muutama ihminen on kysellyt viime perjantain Facebook-päivityksestäni, mitä oikein tarkoitin, kun kirjoitin että parisen vuotta sitten virinnyt visio toteutui viime perjantaina.

No mä kerron.

Oltiin Olarin seurakunnan työporukalla parisen vuotta sitten keväällä (vai onkohan siitä itse asiassa enemmänkin?) Tukholmassa tutustumassa St. Klaran seurakunnan toimintaan. Kristillisissä piireissä tämä seurakunta on hyvin tuttu ja siksi moni varmaan saa kiinni siitä mitä tässä visiossani tarkoitan. Seurakunta teki meihin työntekijöihin suuren vaikutuksen ja siitä lähti liikkeelle prosessi, jota sitten työstettiin eteenpäin.

Klara kirkossa ei käynyt juuri ketään. Tukholman keskusta-alueen komea goottityylinen kirkko seisoi melkeinpä käyttämättömänä ja sille ei oikein löytynyt käyttöä. Pastori Carl-Erik Sahlbergille diakoninsa kanssa annettiin tehtävä tehdä kirkko "eläväksi" tai siitä joudutaan luopumaan. Niinpä hän avasi kirkon ovet, aloitti päivittäisen rukouksen ja ryhtyi jakamaan Sanaa ja leipää Tukholman vähäosaisille, prostituoiduille, mielenterveysongelmaisille, alkoholisteille, kodittomille jne. Säännöllisesti he Raamattu- ja kahvikärryn kanssa kävivät mm. Sergelin torilla jakamassa lähikaupoista lahjoitettua leipää ja kahvia ihmisille. Keskustelemassa ja rukoilemassa ihmisten puolesta.
Sahlberg keskellä

Tätä he tekivät parisen vuotta todella pienellä menestyksellä. Mutta yhtäkkiä ihmisiä alkoi tulla lisää ja lisää. Ruuanjakelu muutettiin jokapäiväiseksi ja ne, jotka olivat apua saaneet ryhtyivät itse vapaaehtoisiksi auttamaan muita. Koko ajan pidettiin vapaita rukoushetkiä muutama päivässä ja kirkon ovet olivat auki. Käydessämme haastattelemassa nykyistä kirkkoherraa Iwan Giertziä, toiminta vaikutti sellaisella voimalla meihin, että yhdessä aloimme pohtia mitä tästä opimme Olarin seurakuntaan.
Ruuanjakelua Klara kirkolla

Aloitimme diakonisen jumalanpalvelusyhteisön rakentamisen Matinkylään. Jo laivalla palatessamme, esitin ajatukseni, että meidän tulisi lähteä Matinkylän kaduille samalla tavalla juttelemaan ihmisten kanssa ja antamaan heille kahvia. Että voisimme oikeasti auttaa, olla kuunteleva korva, rukoilla ihmisten puolesta, ohjata heitä Matinkappelille, jossa voi keskustelua jatkaa. Tämä kaikki rukouksen kantamana. Tästä samasta asiasta innostui muutama muukin työntekijä, joka jakoi saman vision kanssani.

Muutamissa palavereissa otin aina tämän itsekeksimäni Mobile Diaconia -nimen alla olevan vision esille. Joku aina muistutti, että Markuksellahan oli se kahvikärryunelma. Mutta oikeastaan vasta viimeisen puolen vuoden aikana tämä asia alkoi konkretisoitua, palaset loksahdella kohdalleen.  Viime vuonna aloitettiin Matinkappelilla perjantaisin säännölliset aamurukouksen alueen ja siellä asuvien ihmisten puolesta. Kannettiin ja kannetaan ilot ja huolet Jumalalle.

Ja viime perjantaina tämä visio siis sitten toteutui. Tuli ensimmäinen kerta kun olimme Matinkylässä seurakunnan autolla liikkeellä, mukana kahvitermareita, seurakunnan esitteitä ja innostuneen kyselevä mieli, että mitäköhän tästä tulee. Pienelle pöydälle nostimme kahvitermarit ja mukana pieniä flaijeria, jossa kerrotaan leipäjakelusta tiistaisin Matinkappelilla. Laitoimme ständin esille, jossa luki Ilmaista kahvia, free coffee.

Vastaanotto oli valtavan positiivinen. Vaikka tuuli puhalsi muut esitteemme pois ja jouduimme niistä luopumaan, niin kohtasimme paljon ihmisiä. Todella monelle kelpasi kahvi ja sen ohessa muutaman minuutin keskustelu kaikenlaisista asioista maan ja taivaan välillä. Lähes jokaisen kohdalla tuli esille myös kirkko, usko, Jumala tai jotain "hengellistä". USA:sta Suomessa teologiaa opiskeleva Matthew Best kirjoittaa mainiosti tästä asiasta omassa blogissaan: https://laceduplutheran.wordpress.com/2015/01/30/street-evangelism-in-finland/ .
Kuva Matthewn  (vas.) blogista

Uskon, että tämä on nykyaikana oikea tapa kirkon "lähteä liikkeelle" ja lähestyä ihmisiä. Toisenlainen lähestyminen olisi vain "sulkenut oven" jos olisimme samantien alkaneet puhua Jeesuksesta, taivaasta, helvetistä tai vastaavista asioista. Me emme olisi oikeasti ja aidosti kohdanneet toista ihmistä lähimmäisenä vaan pelkästään käännytysobjektina. Nyt tavoitimme valtavasti ihmisiä ja tulimme tutuiksi, Sanoma kulki kuitenkin mukana. Saimme jopa muutamia vapaaehtoisia seurakunnan toimintaan mukaan! Yleinen kysymys oli "miksi te annatte meille ilmaiseksi kahvia" ja se olikin sitten mainio lähtökohta aloittaa keskustelu.

Perjantaina olin todella iloinen ja onnellinen. Tuntui, että näin oli tarkoitettu.

Olemme nyt muutaman työntekijän, vapaaehtoisen ja harjoittelijan voimin menossa joka perjantai samaan paikkaan. Juttelemaan, tarjoamaan ihmisille kahvia, rukoilemaan ja kertomaan missä Matinkappeli on.  Ja kutsumaan ihmisiä hakemaan ilmaista leipää. Paljonkin lisää voisi kertoa diakonisesta jumalanpalvelusyhteisöstä ja suunnitelmistamme, mutta tää blogiteksti on jo nyt aika pitkä.

Korostan, että vaikka minä olin se, joka ne ekat sanat siellä laivalla sanoin, niin tämä ei olisi ikinä toteutunut, jos ei olisi ollut montaa ihmistä, jotka jakoivat saman vision ja jotka lähtivät asiaa työstämään. Tuhannet tuhannet kiitokset heille! Ja kaikkein suurin kiitos Isälle, joka on tässä mukana, vahvasti tuntuu siltä. On sellainen olo, että kannatti sitä Mobile Diaconiaa vaan roikottaa ajatuksissa mukana kaikki nämä ajat...

On upeaa saada olla tässä mukana. Toimintamme puolesta saa rukoilla edelleen.

Matinkappeli (Liisankuja 3)