keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Käännyttämistä vai kääntymystä? Vallankäytön ja kristillisen todistuksen suhde.

Olin kevään aikana kirkon koulutuksessa, jossa yhtenä tehtävänä oli tutustua tähän otsikossa mainittuun Risto A. Ahosen kirjaan. Oli muuten ajatuksia herättävä teos, joten suosittelen. Alla on mun tehtävä tähän koulutukseen, eli jotain ajatuksiani mitä kirjasta nousi liittyen kääntymiseen ja käännyttämiseen:

Kirja oli minusta erittäin hyvä, se kosketti laajasti kääntymistä ja käännyttämistä. Kääntyminen on aina Jumalan teko, ei kukaan ihminen voi toista käännyttää, ilman Pyhää Henkeä se on vain hengellistä väkivaltaa.

Suurimpia löytöjä kirjassa oli se, että kääntyminen on hyvin harvoin nopeasti tapahtuva kokemus ilman että ihmisellä on jotain kontaktia kristittyihin, kirkkoon tai Jumalan Sanaan. Toki Jumalalle on kaikki mahdollista ja Hän voi tehdä mitä vain Kaikkivaltiaana. Mutta kirjan perusteella näyttäisi siltä, että Jumala kuitenkin toimii vähän toisella tavalla. 

Jumala kutsuu ihmistä pitemmällä aikavälillä. Tässäkin asiassa voi elää todeksi sen ajatuksen, että Jumala näkee elämämme pitemmällä aikavälillä kun me ajattelemme, ei kuten me, rajoittuneesta näkökulmastamme. Näyttäisi siltä, että kautta historian Jumala on kutsunut ihmisiä luokseen hiljaa ja rauhallisesti vetämällä. Jumala on vähän kerrallaan tullut ihmistä lähemmäs, ohjannut asioita ihmisen ympärillä ja lopulta tullut Pyhässä Hengessä, niin lähelle, että ihminen on jo kypsynyt asialle.

Tämä tapa kertoo siitä valtavasta rakkaudesta, millä Hän meitä luokseen kutsuu. Siihen ei kuulu väkisin Jumalan luokse vetäminen, vaan hiljainen pitemmän ajan kestävä valtava rakkaus. Jumala siis näkee paljon vaivaa (jos nyt Jumalasta voi näin sanoa), että ihminen ja Kolmiyhteinen Jumala kohtaavat toisensa.

Mitä me seurakunnan työntekijät, vapaaehtoiset ja muut kristityt sitten voimme viedä evankeliumia ihmisten luo, jos lähtökohtana pidetään sitä, että kääntyminen tapahtuu pitkän ajan kuluessa?

o   - ei odoteta nopeita tuloksia
o   - jos hätäilemme, voi olla, että ihminen ei ole vielä valmis.
o   - ollaan kärsivällisiä, sinnikkäitä
o   - rukoillaan, kutsutaan ja mennään lakkaamatta
o   - pidetään Raamatun Sanaa rohkeasti esillä
o   - ollaan elämässä mukana, sielunhoito
o   - lähdetään rosoisella diakonisella lähimmäisenrakkaudella ihmisten luo
o   - rohkaistaan ihmisiä, jotka tarvitsevat rohkaisua
o   - annetaan oikeaa vastuuta sitä kaipaaville ihmisille, ei hukuteta meidän töihin
o   - autetaan ihmisiä löytämään omat vahvuutensa
o   - ollaan positiivisia ja luotetaan Jumalan työhön kauttamme
o   - ei tuijoteta numeroita, niillä ei ole keskeistä merkitystä
o   - unohdetaan tehokkuus
o   - madalletaan kynnystä seurakuntaan, että “köyhät ja kipeät” pääsevät mukaan.
o   - Hyväksytään se, että jokaisella ihmisellä on oma aikansa ja reittinsä Jumalan luo. Joillakin se voi kestää vuosiakin.

Kirkolla on vain yksi missio, rakkauden kaksoiskäsky. Välillä jotain työtä painotetaan enemmän, joskus jotain tehdään yhdessä. Mutta kristityillä on vain yksi tehtävä, kertoa Jeesuksesta ja rakastaa lähimmäistä ehdoitta. Silloin Jumalan valtakunta on keskuudessamme, kohtaamisissa ja hartauselämässä.

Johtoajatuksenamme tulisi olla: mitä tarkoittaa se, että Jumalan Valtakunta tulee ihmisten elämään juuri tällä alueella? Mitä sinä ja minä olet/olen valmis tekemään tämän toteutumiseksi?

C.S. Lewis: Suuri rakkaus kuljetti rimpuilevaa ja 
vastaanhangoittelevaa tuhlaajapoikaa kotiin


Aito kristillinen kääntymys ei eristä ihmistä, vaan johtaa yhteisön jäseneksi".

Nyt soi Virgin Black: Lacrimosa


maanantai 26. toukokuuta 2014

Los de Abajo (sis. videon)



Maailma kylässä -festareilla Helsingin Kaisaniemessä tuli nyt vastaan sellainen bändi, joka vei kyllä minut mukanaan. Usein näillä festareilla näkee mielenkiintoisia esiintyjiä ja maailmanmusiikkiahan on aina mielenkiintoista kuunnella. Miten saadaan oma paikallinen musiikkikulttuuri mukaan länsimaiseen poprock-populaarikulttuuriin, sitä on kiva kuunnella.

Mutta tämä meksikolainen Los de Abajo oli kyllä mainio. Ihan mahdoton meno päällä koko ajan ja jäyhät suomalaisetkin lähtivät hiljakseen viettämään fiestaa konsertissa. Lauantai-illan auringossa Los de Abajo kyhäsi kokoon sellaisen bailabailameiningin, joka otti mukaansa väkisinkin. En usko ihmisten jääneen kylmäksi. Yhden biisin aikana jokainen jäsen puki wrestlingmaskin päälle jonkun meksikolaisen vapaapainijan kunniaksi. Taitaa olla kova juttu sielläpäin.

Tässä videonäytteessä on vähän siitä meiningistä, mutta ei se tietenkään kaikkea voi kertoa ja kuvailla. Suosittelen ehdottomasti tutustumaan tämän musaporukkaan enemmän. Aika hieno kuriositeetti oli, että kun olivat viimeisen kappaleensa soittaneet, niin he ottivat rummun tai lyömäsoittimen, saksofonin ja trumpetin mukaansa ja tulivat KESKELLE yleisöä vielä soittamaan ja tanssimaan. Eivät piitanneet mistään turvallisuusasioista mitään vaan tulivat niin lähelle kuin mahdollista. Kiva oli vielä n. 2m päästä katsoa sitä iloa mitä meksikolaisilla oli yleisönsä keskellä. Siellä otettiin valokuvia, selfieitä jne. Aivan upea meininki, olivat yhtä yleisönsä kanssa.

Bändi on poliittisesti aktiivinen, vasemmistosuuntautunut, siksi myös keikalla nähtiin kannanotto Meksikon  puolisotilaallisten joukkojen terroria vastaan. Jos se suunta kiinnostaa, niin voi googlata Zapatista. Ihan mielenkiintoista ja taas meikäläisessä heräsi näitä äärivasemmistolaisia ajatuksia, vaikka ei se suunta noin poliittisesti ihan minua lähellä ole.

Koskahan Los de Abajo tulee seuraavan kerran Suomeen? Älkää missään tapauksessa missatko sitä!

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Ukraina, Venäjä, Erkki ja Tarja

Maailma kylässä oli pieni parinkymmenen minuutin asiakeskustelu Ukrainan tilanteesta. Mukana oli juontaja Suomen Rauhanliitosta, hänen nimensä meni kyllä minulta ohi. Pääkeskustelijat olivat ulkoministeri Erkki Tuomioja ja vielä vähän aikaa (tai eihän vaaleista tiedä) eurokansanedustaja Tarja Cronberg. He keskustelivat Ukrainan tilanteesta, ETYJistä jne. Tässä muutamia ajatuksia, mitä tuossa 20minuutissa sanottiin:

  • Suomi ei ole puolueeton tässä asiassa. Me olemme puolemme valinneet kun olemme EU:n jäsen. Erkki Tuomioja sanoi ihan oikein, että Suomen ei pidä tehdä itseään naurunalaiseksi ja tarjoutua mihinkään neutraaliin rauhanvälitystehtäviin, koska me emme ole kriisissä puolueeton.
  • Erkki oli sitä mieltä, että puolustustilanteemme ei ole muuttunut. Itse olen sitä mieltä, että lieneeköhän nyt ihan näin. Toisaalta sodanuhkaa ei ole, mutta onhan tilanne nyt muuttunut, jos Ruotsi monikertaistaa puolustusbudjettinsa, joka nyt jo on suurempi kuin Suomen. Lisäksi Nato rakentaa Viroon suuren lentotukikohdan. Ja venäläiset koneet rikkovat meidän rajojamme. En oikein ymmärtänyt Erkin kantaa tässä.
  • Cronberg sanoi, että hän vastustaa matkustuskieltoja ja sanktioita Venäjää kohtaan. Tämä siis tarkoittaa, että mitään "rangaistusta" ei hänen mielestään tulisi olla siitä, että Venäjä valloitti vieraalta valtiolta alueen itselleen, vastoin kaikkia kansainvälisiä lakeja. Tätä ei minusta voi yhtään millään perustella. En tiedä myöskään mitä Ukrainan kriisissä kuolleiden omaiset sanoisivat tällaisista Tarjan ajatuksista. Kuolivatko sukulaisemme turhaan, jos siitä kansannoususta tai Odessan palosta ei seuraa reaktioita lännessä? Idässä on jo seurannut. Tarja sanoi, myös, että eristää ei saa ketään, se on vain pahaksi. Mutta kysymysmerkiksi jäi, eikä hän kertonut, että mitä tehdä kun neuvottelut eivät tunnu edistyvän...
  • Cronberg sanoi, että olemme heränneet uuteen puolustuspoliittiseen tilanteeseen ja hänen mielestään on hyvä keskustella tiiviisti niistä muiden kanssa. Rivien välistä aika helposti pystyi lukemaan, että hän kannattaa Natoon liittymistä. Tarja kertoi, myös että vaalikiertueella useat ihmiset ovat hänelle tulleet kertomaan, että he pelkäävät Suomen puolesta. Molemmat keskutelijat sanoivat, että suomalaisten ei tarvitse pelätä.

Pääpaino jäi jotenkin isovelimäiseksi. Molemmat pahoittelivat sitä, että Euroopan Unioni oli antanut tilanteen mennä siihen, että ukrainalaiset laitetaan valitsemaan puolensa, Venäjä vai Eurooppa. Molemmat olivat siinä sitä mieltä, että EU on tehnyt virheen tässä. Joo, olen samaa mieltä. MUTTA vähän jäi takaraivoon sellainen ajatus, että tässä ei nyt ihan kunnioiteta suvereenin valtion itsemääräämisoikeutta. Ei voi liian paljon spekuloida sillä, että EU:n ja Venäjän olisi pitänyt tehdä sitä ja tätä. Kyse on kuitenkin Ukrainasta, ukrainalaisista olivat sitten venäläistaustaisia tai ukrainalaistaustaisia. Eiköhän kunnioiteta heidän itsemääräämisoikeutta valita itse puolensa? Ei mennä liikaa mestaroimaan toisten kustannuksella.

Toivottavasti Ukrainaan saadaan rauha aikaiseksi. Nyt on jo liikaa tappamista ja propagandaa ilmassa.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Muutama kuva Virosta

Käytiin pikaisesti Tallinnassa risteilyllä. Käytännössä vähän satamaa pitemmällä pyörittiin, nyt ei ollut aikaa enempään. Uuden kirkon (jossa oli ovet auki!!) bongasin kirkkoblogiini

Suomalainen risteilykansa on kyllä "omalaatuista"...

Kuten huomaatte, pidän aika paljon auringonlaskuista.







Salakuva meikäläisestä päiväunilla...


sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Russian Maxim Silja Europalla

Kehumme:

Ravintolassa oli erittäin hyvä palvelu, tarjoilijat keskustelivat ja heillä oli iloiset ilmeet. Eivät vaikuttaneet teennäisen muovisen iloisilta kuten esim. Kauppakeskus Iso Omenan eräässä ravitsemuspaikassa.
 
Erittäin hyvää ruokaa, joka tietysti on ravintolassa perusasia. Söimme ankkaa ja porsasta. Ehkä ruoka olisi voinut olla paremmin esillä lautasella, mutta mulle se nyt ei juurikaan merkitse.

Laaja jälkiruokavalikoima. Yllätti positiivisesti kuinka montaa erilaista mielenkiintoista jälkiruokaa oli tarjolla: hedelmiä,juustoja,jäätelöä,sorbettia, monia leivoksia ja kakkuja, pannacottia jne jne.

Hinta oli ihan maltillinen. Hyvä laivahinta.

Rauhallinen meritunnelma. Hiljaista, täysin erilainen fiilis kuin ravintolan ulkopuolella, jossa aikuiset joivat kuin viimeistä päivää...

Moitimme:

Menussa ei loppujen lopuksi ollut kovin montaa vaihtoehtoa, 3-4 alkuruokaa, joista yli puolet kalaa. Jos ei tykkää kalasta oli 3 vaihtoehtoa.

Olut- ja siiderivalikoima oli todella pieni. Vain kahta laatua. Viinejä oli aika paljon.

Vettä ei ollut tarjolla, olis pitänyt erikseen maksaa.

JOHTOPÄÄTÖS: ruoka oli hyvää ja täyteen tulimme. Yllämainittujen speksien jälkeen voi suositella. Hyvä vaihtoehto sille ainaiselle buffetille. 



keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Toukomusiikkia

Tällaista on tullut viime aikoina kuunneltua...
  • Frostlit: Shadow of a dream
  • DC Talk: Consume me
  • Eurooppa 3: Kunnes kuolen
  • Stiftelsen: Utanför din dörr
  • Joan Baez: Diamonds and rust
  • Rush: Roll the bones
  • Heart: Who will you run to?
  • Divinefire: Secret weapon
  • Smack: Run rabbit run
  • Boycott: Gotta rock
  • Pet Shop Boys: Left to my own devices
  • Iron Maiden: Infinite dreams
  • Petra: Don´t let your heart be hardened
  • Santa Cruz: We are the ones to fall
  • Pendulum: Watercolour
  • Raylight: Fault
  • Elvis Presley: Amazing grace
  • Brother Firetribe: For better or for worse
  • Mikko Kuustonen: Taivas varjele
  • Matti Aspvik: Joki

tiistai 13. toukokuuta 2014

#Bringbackourgirls , politiikka, motiivit ja väärin autettu


Netissä on käynnissä kampanja #bringbackourgirls joka on levinnyt räjähdysmäisesti maailmalla. Sen tarkoitus on julkisuudella auttaa pelastamaan Nigeriassa kaapatut tytöt, joita ääri-islamilainen Boko Haram -järjestö pitää panttivankeinaan. Maailman muslimiyhteisö on sanoutunut irti tästä ryhmästä. Tämä kirjoitelma ei varsinaisesti kerro tuosta tapahtumasta, siitä lisää vaikkapa täällä.

Kirjoitan tätä siksi, että minusta tuntuu pahalta (itse tapauksen lisäksi) se, että tätä tragediaa ja siitä kehittynyttä netti-ilmiötä käytetään länsivastaisen politiikan keppihevosena. Eräässä nettikeskustelussa levitettiin kuvia, joissa ei hyväksytty Michelle Obaman vetoomusta tyttöjen vapauttamiseksi. Allaoleva teksti kertoo tästä asenteesta: "Let’s make this clear — no one supports Boko Haram’s kidnapping or mistreating anyone, especially children, but I don’t support #BringBackOurGirls being hijacked by the political elite because they don’t really care. The support is for their own political gain."

Anteeksi vaan, mutta kirjoittaja juuri itse lankeaa omaan ansaansa. Hän käyttää kampanjanvastaisuutta vastustaakseen poliittista eliittiä. Ja koska hän on britti, niin globaalisti hän itse kuuluu eliittiin tämän maailman ihmisistä. Mistä hän voi tietää, että eliitti ei oikeasti välitä? Ovatko näin kirjoittavat siis sitä mieltä, että asiasta ei saisi kampanjoida? Onko väärät ihmiset heränneet vastustamaan asiaa? Tulee vähän sellainen "väärin sammutettu" -fiilis. Miten voi olla väärin, että rikkaat ja eliitti (miten se sitten määritelläänkään) ryhtyvät auttamaan, eivätkö he saisi auttaa muita ihmisiä ja käyttää vaikutusvaltaansa? Googlen kuvahaulla löytyi niin propagandistisia satiirikuvia tästä kampanjasta, että paha mieli tuli.
Länsimaiden asukkaana
kuulun elittiin

Vain kovan linjan kyynikko voi kieltää kaikki mahdolliset tavat auttaa näitä tyttöjä. On aika kylmää, jos tyttöjen kärsimys sivuutetaan trivialisoimalla asia esim. sen suuntaisilla lauseilla, jossa "USA on itse aiheuttanut kärsimystä Vietnamissa ja Venäjä on rikkonut ihmisoikeuksia Tsetseniassa". Tämä on mielestäni inhottavaa. En puolustele nyt esim. Tsetsenian tapausta, mutta jos jokaisen maan historiaa ja jossain määrin nykypäivänkin toimintaa kritisoidaan, niin minkään valtion päämies ei voi lähettää apuaan tai käyttää vaikutusvaltaansa auttamiseksi.

Suomalaiset Fränti ja Vahanen kaapattiin aikanaan ja heistä pyydettiin isoja lunnaita. Lopulta lunnaat maksoi Libyan diktaattori Muammar Gaddafi, taatusti yrittääkseen valkaista mainettaan maailmalla. Suomen valtio ei halunnut lunnaita kansalaisistaan maksaa. Onko sillä jotain merkitystä näille kahdelle ihmiselle, että rahat tulivat Libyasta? Ei, tärkeintä oli että he pääsivät vapaaksi. Todennäköisesti rahoissa oli myös libyalaisten veritahroja. Olisiko Gaddafin avusta pitänyt kieltäytyä ja antaa miesten jatkaa kärsimyksessä?

Mielestäni ei ole väliä vaikka esim. popmuusikko auttaisi köyhiä itsekkäistä motiiveista yrittäen tehdä asialla omaa uraa. Sillä ei ole mitään merkitystä sille avunsaajalle. Tehköön popmuusikko uraa, mutta raha jota hän kerää oikeasti auttaa ihmisiä. Jos hän voi maineellaan avata oman ja muiden kukkaroita, onko sillä väliä, millä motiiveilla hän sen tekee? Me voimme sille naureskella, mutta se raha oikeasti auttaa, pelastaa ihmishenkiä.

En ajattele, että sinänsä Twitter hashtag pelastaa ja vapauttaa ihmisiä. Ja en tiedä välittävätkö sissit edes siitä. Mutta tietoisuutta ei voi myöskään väheksyä. Jo se, että ihmiset heräävät vastustamaan ihmisoikeusrikkomuksia on positiivista. Ehkä siitä jää aktiivisuus päälle, se olisi toivottavaa. Ja ihmiset voivat painostaa omia hallituksiaan ja käyttää valtaansa siihen.

Mitä väärää on aktiivisuudessa auttaa muita ihmisiä, vaikka motiivit eivät aina olisikaan epäitsekkäitä?

Nyt soi Dire Straits: The man´s too strong


sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Kiitos äiti!

Kiitos kun olet jaksanut mua, vaikka en aina mikään ihannepoika ole ollut. Kiitos kaikista vuosista, kiitos kun olet elämässäni mukana. Kiitän Jumalaa sinusta. 

Tämä kuva kertokoon omasta rosoisuudestani, seinä ei ole puhtaan siistin hohtavan kaunis, mutta toivon sanojen kertovan enemmän. Sinä olet kaunis.


Samat sanat ja kiitokset kohdistuvat myös vaimooni, lastemme äitiin. Suurkiitos!

torstai 8. toukokuuta 2014

Työporukka

Mulla on ollut vuodesta 1999 alkaen kunnia kuulua erittäin mukavaan työporukkaan. Meidän oma yhteishenki ja hyvä keskinäinen huumori ovat aina kulkeneet mukana näinä vuosina. Meillä porukassa saa epäonnistua ja nauraa itselleen. Luulen, että tämä yhteishenki  on ollut yksi niistä suurista syistä miksi olen samassa työpaikassa edelleen. Kirjoitan tätä matkalla Tampereelle, työporukan kevätretkellä.

Tähän on tietysti sanottava, että ei meidän isohko työyhteisö ilman ristiriitoja ole, kyllä niitä löytyy kuten kaikista muistakin. Ja ihmiset ovat eri mieltä asioista, joskus tosikin paljon. Mutta omasta näkökulmastani niitä kuitenkin jollain lailla vähintäänkin käsitellään ja ei ristiriidat mene henkilötasolle. Tai sitten tämä ajatteluni tällä hetkellä johtuu siitä, että olemme juuri nyt hauskalla retkellä. 

Johtajamme ovat myös tehneet paljon työtä hyvinvointimme eteen. On järjestetty yhteisiä retkiä lähelle ja kauas, työyhteisöpäiviä jne. Mutta se ei vielä riitä, että pomo määrää, vaan työporukan täytyy siihen heittäytyä myös. Koska hyvinvoinnistamme pyritään pitämään niin paljon huolta, niin yhteisissä jutuissa myös ne ristiriidat unohtuu. Itsekin pyysin tänä aamuna toiselta työntekijältä anteeksi vähän tylyä sähköpostiani. Hyvä mieli ja hyvä tahto ovat yleensä vallitsevia yhteisillä retkillämme.

Olen aika onnellinen työni puolesta. Saan tehdä sitä työtä mistä pidän tosi paljon, innostun uudelleen ja saan kokeilla uudenlaista (kiitos esimieheni!). Lisäksi mulla on erinomainen työtiimi ja mukavat työkaverit. Ja saan olla eri mieltä, sanoa sen ääneen ja keskustella siitä muiden kanssa.

Kunpa näitä asioita ei liikaa pitäisi itsestäänslvyyksinä. 

Now playing Europe: Halfway to heaven




torstai 1. toukokuuta 2014

Autokoulumuisteloa ja opetuslupaa

Viime keskiviikko oli jännitävä päivä. Olin katsastuskonttorilla ja mieleeni muistui Vaasan vastaava paikka. Jonkunlaisia flashbackejä tuli niistä ajoista kun täytin 18v. Silloin nimittäin olin autokoulussa Isossakyrössä ja Vaasassa käytiin ajelemassa kaupunkiajoja. Autokoulun opettaja Hannu oli tosi mukava miekkonen ja jostain syystä ne ajat on nyt olleet mielessä. Ei taida olla sitä autokoulua enää olemassa...

Vaasaan ajettiin aina auto täynnä porukkaa ja kun yksi oli ajelemassa omaa ajotuntiaan, muut odotteli Shellillä (muistaakseni) vuoroaan. Joskus käytiin kaupungillakin. Useimmiten Hannu oli ajo-opettajana mutta joskus häntä tuumasti paljon tiukempi opettaja Vähästäkyröstä, valitettavasti hänen nimeään en muista. Ainoan kerran kun ajo-opettaja on joutunut painamaan omaa jarruaan mun ajoissa, oli juuri silloin kun tämä vähäkyröläinen ajatti mua.

Toisaalta hänen ajokerrastoistaan on myös jäänyt mieleeni tilanne, jossa olimme aika hiljaisella vauhdilla ylittämässä risteystä. Samaan aikaan meidän vasemmalta puolelta tuli suuri rekka-auto aika reipasta vauhtia ja tilanne näytti "mielenkiintoiselta". Mutta autokouluopettajalta ei mennyt hermot, hän sanoin rauhallisesti mulle: "paina", ja minähän painoin kaasua reippaasti ja pääsimme yli ilman säikähdystä. Hauska muistella jälkikäteen.

Toinen muisto on kun olimme porukalla kyydissä kun eräs vähän vanhempi rouva oli ajamassa ajokorttia itselleen ties kuinka monetta kertaa. Hän ei siis ollut päässyt ajokokeesta läpi, mutta halusi aina vaan yrittää. Oli kyllä takapenkkiläisillä välillä naurussa pitelemistä. Se ei tietysti kovin kohteliasta ollut, mutta ääneen tai hänelle emme koskaan naureskelleet, katselimme merkitsevästi vain toisiamme, ettemme hermostuttaisi kuljettajaa.

Kirjallisista en päässyt ekalla läpi. En opetellut riittävän hyvin silloista paperilomakesysteemiin kuuluvia kysymyksiä ja vastauksia ulkoa. Toisella kerralla sitten menikin puhtaasti läpi.

Mulle kävi muuten sitten inssiajossa niin, että Johan nimisen katsastajamies puhui hyvin huonoa suomea ja oli hyvin vaitonainen koko inssiajon ajan. Sanoi ainoastaan minne pitää kääntyä. Muistan myös, että kysyin heti alussa, että saanko laittaa radion päälle ja sain luvan.

Nyt olen toisenlaisessa tilanteessa. Olen käynyt uudestaan kirjallisessa kokeessa ja suorittanut vielä ajo-opetuslupakokeen. Läpi meni, vaikka virheenä oli mm. se, että en olisi pysäyttänyt, jos poliisi on vilkut päällä takana. Kokeen jälkeen nauratti, kun en ollut poliisia huomannut. Mutta ei sillä enää niin väliä, koe on läpi ja voimassa kolme vuotta.

Seuraavaksi asennetaan lisäpoljin apukuskin puolella ja hommataan lisäpeili ja valkoinen kolmio. Sitten katsastetaan auto opetusautoksi ja haetaan tyttäreni kanssa lupaa. Tämä kaikki tässä lähiviikkoina ja sitten aloitan opetuksen. Luulen, että siitä tulee kivaa ja saan viettää aikaa aika paljon lapseni kanssa, joka vasta vähän aikaa sitten meni kouluun. Jee!

Automusiikkia mm. Judas Priestin Freewheel burning, mutta sitä kuunnellessa on vaara, että oikea jalka tulee liian raskaaksi. Drive carefully!


Minuutin kohdalta alkaa varsinainen video.