keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Kiitos / anteeksi 2014


KIITOS
  • kodista
  • isästä, äidistä, siskoista, veljestä
  • kaikista sukulaisista
  • työpaikasta, siitä että saan tehdä merkityksellistä työtä, josta vielä tykkään tosi paljon
  • kokemuksista vuonna 2014
  • jalkapallosta, HooGee Smaragdeista, 1.FC Kölnistä ja FC Hongasta
  • vuodenajoista, vaikka talvea aina välillä kritisoinkin
  • ruuasta
  • isänmaasta, Suomesta, suomalaisuudesta 
  • monikulttuurisuudesta, siitä että suomalaisuuden määritelmä on laajentunut
  • Etelä-Pohjanmaasta, jonka enemmän alan kokea omaksi maakunnakseni jälleen
  • riittävästä taloudellisesta toimeentulosta
  • hyvästä lapsuudesta asti ylläpidetystä molemminpuolisesta ystävyydestä
  • harrastusmahdollisuuksista
  • musiikista, raskaasta ja sanomallisesti raskaasta
  • seurakunnasta, uskonyhteisöstä
  • seurakunnista ja järjestöistä, joiden kanssa olen saanut tehdä kaikenlaista yhteistyötä
  • mukavista matkoista
  • lomapäivistä, vapaapäivistä
  • kivoista asioista mitä tapahtui 2014
  • kurjistakin asioista haluaisin kiittää, ehkä opin jotain itsestäni ja maailmasta
  • kivoista tietokonepeleistä
  • sananvapaudesta ja uskonnonvapaudesta
  • sosiaalisesta mediasta ja yhteydestä toisiin sen kautta
  • hyvistä neuvoista joita olen saanut
  • uusista ihmisistä, joihin olen v. 2014 tutustunut.
  • ja monesta monesta muusta, jotka olen unohtanut tähän kirjoittaa

SUURIN KIITOS

Perheestä, jota ilman kaikki tuntuisi täysin mitättömältä.

Uskosta, jota ilman koko elämä tuntuisi täysin mitättömältä.


ANTEEKSI kaikki ne kerrat, kun en ole arvostanut ylläolevia ja olen epäonnistunut tai toiminut väärin.




HYVÄÄ UUTTA VUOTTA ! 
Se on Suuremmassa Kädessä, yritetään pitää toisistamme paremmin huolta !



keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Rauhallista joulujuhlaa lukijoilleni!


Niityllä lunta, hiljaiset kadut,
taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus.
Muistojen virta, lapsuuden sadut.
Sanoma joulun on uusi mahdollisuus.

Joulu on taas, riemuitkaa nyt.
Lapsi on meille tänä yönä syntynyt.
Tulkoon toivo kansoille maan, pääsköön vangit vankiloistaan.
Uskon siemen nouskoon pintaan, olkoon rauha loppumaton.
Joulu on taas, kulkuset soi. Jossakin äiti lasta seimeen kapaloi.
Tulkoon juhla todellinen, tulkoon Jeesus Herraksi sen.
Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on.

Tahtoisin päästä paimenten mukaan,
unohtaa kiireen ja melun rasittavan.
Aamu kun koitti, tiesikö kukaan,
tuo yksi joulu sai muuttaa historian.

Ikuisen joulun, jos tahdot löytää,
sydämes avaa ja kohtaat Vapahtajan.
Et löydä juhlaa, et joulupöytää,
löydät vain seimen ja tallin koruttoman.



JUMALA SIUNATKOON JOULUSI !

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Melodinen heavymetal -kauteni jatkuu edelleen...

Tässä tärppejäni, jos tämäntyylinen musiikki iskee sydämeesi. Näitä on tullut kuunneltua:

Ei sisällä joulumusaa.
  • Evanescence: Tourniquet
  • Sonata Arctica: Paid in full
  • Timo Tolkki´s Avalon feat. Elize Ryd: I´ll sing you home
  • Scorpions: When you came into my life
  • Bon Jovi: Secret dreams
  • Kamelot: Silverthorn
  • Nightwish: She is my sin 
  • Wintersun: Beyond the dark sun
  • Iron Maiden: Still life
  • Turisas: Miklagard overture
  • Sabaton: No bullets fly
  • ReVamp: Here´s my hell
  • Stratovarius: Lord of the wasteland
  • Edguy: Vain glory opera
  • Ayreon: Human Equation: Space Oddity

torstai 18. joulukuuta 2014

Näkemiin FC Honka

Tänä vuonna olen blogiini kirjoittanut kaksi tekstiä FC Hongasta ja itsestäni. Meillä on yhteistä historiaa, siitä voi tarkemmin lukea tästä linkistä.

Tällä viikolla tapahtui sitten se mitä oli jo osannut odottaa. FC Hongan pelit Veikkausliigassa ovat ohi tällä erää. Talousongelmista on jo ollut puhetta monta vuotta ja ne ovat vieneet edustusjoukkueen kiihtyvällä tahdilla kohti konkurssia. Viime kausi ja tämä vuosi  2014 jäävät FC Hongan historiaan hyvin merkillisinä vuosina.Vuotena jolloin annettiin Mika Lehkosuolle lähtökäsky, tapeltiin oikeusasteissa ja mediassa, johtokunta ja vastuunkantajat muuttuivat, otettiin valmentajaksi elävä legenda, joka ei ehkä ollut legendatasoinen valmentaja, käytettiin kaudella yli 50 eri pelaajaa maailman eri kolkista omien junioreiden kustannuksella.

Lopulta kävi niin, että Veikkausliigalisenssiä hallinnoiva Honka ry irtisanoi sopimuksensa Pallohonka Oy;n kanssa. Tämä oli kova ratkaisu pelaajille ja muulle staffille. Tämäkin taistelu voi vielä jatkua. Tällöin tiesi, että lähiviikkoina tulee tapahtumaan ratkaisevia asioita espoolaisen jalkapalloilun korkeimmalla tasolla.

Neuvottelut alkoivat uuden yrittäjän Esport Areenan omistajien kanssa. Suomen Palloliitto vaati, että uusi yhtiö ottaa kokonaisuudessaan Pallohongan velat hoitaakseen, kuulemma lähes 700 000€. Se oli liikaa ja niin jäi Veikkausliigalisenssi saamatta.
3 oikeanpuoleisinta on mun tekemiä

Näinä päivinä mieleen nousi pienenpieni valonsäde. Jo lähes kuolleeksi jäänyt toivo siitä, että josko sittenkin FC Honka pelastuisi. Yritti ajatella, että vielä on mahdollisuus. Mutta sitten kun lopullinen tieto tuli, niin onhan se järkeen käypää, että mielummin uuden yhtiön kannattaa lähteä pitkäjänteisesti rakentamaan 2.divarista, kun ottaa reilusti yli puolen miljoonan velkataakka maksettavaksi heti alkuun.

Joten silloin siis toivo Veikkausliigasta ja nykymuotoisesta Hongasta pelaamassa Suomen korkeimmalla tasolla kuoli, Siellä ei Honka muutamaan kauteen pelaan, ehkä pitempäänkin voi kestää. Kun talouden ehdoilla on mentävä, niin puhdas pöytä ja pitkäjänteisyys ovat ainoa tie.

Pelaajia ja muuta staffia käy sääliksi, työttömäksi jäivät. Tosin palkatkin ovat ilmeisesti tulleet vähän koska sattuu. Saa nähdä kuinka moni pelaaja jatkaa ja millä tasolla. Toivotan heille kaikkea mahdollista hyvää!

Haikea olo on. Tämä jotenkin kaihertaa mieltä. Töissäkin on Honkahuivi ollut näkyvillä lähellä työpistettä jo yli 10v. Niin paljon on noista peleistä saanut. Monet europelit, suosikkipelaajat Roni aikoinaan. Hermanni. Hannu Patronen. Tomi Maanoja karjaisuineen maalilla. Tupen jalallapelaaminen. Gert Remmel diagonaalisyöttöineen. Upeat vuodet HK05:ssä. Lippujen ja tifojen maalailut Niittykappelilla. Vapaaehtoiskouluttaminen erilaisiin tehtäviin matseissa seurakunnan isoskoulutuslaisista. Shefkin huutelut. Bana tietysti. Vierasreissut mm. Kotkaan, Tampereelle, Valkeakoskelle, Anjalankoskelle ja Turkuun. Klubimatsit Tapiolassa ja Helsingissä. Paavo Nurmen patsaan huivitus kaverin kanssa. Kapteeni Rami Hakanpäälle tehty oma huuto. Upea Racing Santander -kotiottelu silloisella Finnair Stadionilla, jonka lopussa espanjalaiset huusivat katsomon täydeltä "Honka" ja kunnioittivat vastustajaansa. Ne bajamajat, Demban sametinpehmeä liitely Suomen parhaalla nurmikentällä. Tammilehdon räjähtävät pommit ja kovat taklaukset. Tim Väyrysen tuuletukset. Viimeisten matsien jäätymiset. SUOMEN CUPIN VOITTO!!!!! Ja paljon muuta!

Näitä ei enää tule. Mutta nämä myös jäävät muistoihin.

Toivottavasti näemme 2.divarissa. Ja tulevaisuudessa tarkalla taloudella korkeammallakin.

Kiitos FC Honka!

Elääkö unelma vielä? 

maanantai 15. joulukuuta 2014

Veljekset Englannissa, OSA 3

Tämä on viimeinen kirjoitelma retkestä veljeni kanssa Englantiin, tuonne entisajan imperiumiin. Maanantaina vietimme rauhallista päivää Aylesburyssä. Käytiin tutustumassa paikallisiin kauppoihin ja osteltiin tuliaisia. Aamulla nukuttiin ensin vähän pitempään koska Lontoon päivä oli ollut pitkä ja mukava.

Sitten lähdimme muutaman kaupan kautta ajelemaan Aylesburya ympäröivälle maaseudulle. Käytiin Waddesdonissa, Nether Winchendonissa, Cuddingtonissa jotain paikkoja mainitakseni. Mukavia pieniä maalaisteitä siellä täällä. Sain bongattua muutamia kirkkoja omaan churchspotting blogiini. Sieltä voi käydä katselemassa pieniä viihtyisiä kirkkoja, mm. Nether Winchendonissa oli hieno vanha kelttiristi toivottamassa kirkkokansa tervetulleeksi. Tosin myös iso remontti käynnissä. Cuddington taas vaikutti sellaiselta pieneltä kylältä, joista tv-sarjoja tehdään. Näillä pienillä paikoilla asunnot ovat aika kalliita, koska ne ovat myös erittäin vanhoja ja viihtyisiä. Ja kauniin näköisiä. Lämmityskulut varmaan ovat hirmuiset, koska lämpö viileämpinä aikoina karkaa ihan varmasti. Mutta luulisin, että moni olisi valmis niihin muuttamaan






Aamupalaa käytiin syömässä Morrisonsilla vasta puolen päivän paikkeilla. Syötiin sitten perusenglantilainen aamiainen, jota ei englantilaiset kuulemma aamulla ehdi syödä. Jokainenhan kuitenkin on menossa kouluun ja töihin aamuisin, jolloin ei tietysti aika riitä tehdä jotain isoa brittiaamiaista. Eiköhän siellä mennä kananmunalla, paahtoleivällä, teellä ja muroilla pelkästään. No tässä alla on kuva siitä Morrisonin aamiaisesta joka vatsoihimme painui täyttäen sen kokonaan.


.Kävimme katsomassa siskoni työpaikkaa ja palasimme Aylesburyyn.

Ilta meni mukavasti syödessä yhdessä ja pelaten musiikkilautapeliä. Illan päätteeksi katsoimme vielä Rush-elokuvan. Se olikin aika hyvä, vaikka en formulamiehiä olekaan.


Aamulla aikaisin siskoni lähti töihin ja sanoimme heihei. Sitten menin takaisin nukkumaan. Päivällä lähdimme kohti Gatwickiä. Ajelimme englantilaista punk-musiikkia kuunnellen etelään kohti. Kiersimme vähän isompia teitä, että nähtäisiin vähän kaikenlaista matkalla. Ajatus oli, että siskoni mies ehtisi vielä takaisin päin ennen suurta ruuhkaa M25:lla.

Jos joku haluaa Googlesta katsella reittiä, niin tällaisten paikkojen kautta mentiin: Princes Risborough, High Wycombe, Maidenhead, Slough, Windsor (kyllä, näimme kuninkaallisen asunnon myös, mutta kauempaa), Staines, Thorpe, Leatherhead ja sitten oltiinkin jo Gatwickin lähellä.


Käytiin Thorpen lähellä olevassa Chertseyssä syömässä Hungry Horse -ketjun ravintolassa/pubissa, nimeltä Twynersh. Totesin, että Abbots on erinomaista olutta! Meikäläisen juustokana oli erittäin hyvää ja täyttävää, voin suositella. Tuhti kuin mikä.

Sitten ajeltiin Gatwickiin ja sanottiin hyvästit. Viimeiset päivät olivat olleet hienoja, ei pelkästään paikat vaan yhteinen aika jota oltiin vietetty. Tämä reissu muistettaisiin pitkään!

Oltiin veljeni kanssa Gatwickissä hyvissä ajoin. Joku varmaan nauraisi sille kuinka aikaisin aina haluan lentokentällä olla, mutta kyse ei ole niinkään mistään sairaalloisesta myöhästymisen pelosta vaan lentokentillä on sellainen oma hieno matkafiilis. Ja vaikka aika välillä menee hitaastikin, niin näkee siellä paljon lentokoneita. Ja onhan tietysti jo omaa kotiväkeä ikävä ja on kiva mennä kotiin.

Norwegianin systeemit toimivat moitteetta jälleen. Osteltiin vielä jotain pientä ja ladattiin kännykät lentoa varten. Vastattiin jopa mielipidekyselyyn Gatwickin palveluista. Vähän mitä sattuu kyllä tuli vastattua, ei jaksettu sitä kovin vakavasti ottaa, vaikka haastattelija vakavanoloinen olikin. Kone oli taas melkein kokonaan täynnä, suomalaiset ovat kyllä Norwegianin löytäneet.

Lentokoneen wifi oli surkea, tahra Norwegianin hyvään palveluun. Mutta heillä on tällainen kätevä sivusto, josta pystyy omaa lentoaan seuraamaan. Vasta tällä retkellä hoksasin sen. Nice feature!


Lento saapui ajoissa Helsinkiin ja olimme jälleen isänmaassa.


Kiitos jos olet jaksanut koko kertomuksen lukea. Perjantain seikkailut voi lukea TÄÄLTÄ. Lauantain Luton retken salaisuudet paljastuvat TÄÄLLÄ ja Lontoon tapahtumista raportoidaan TÄÄLLÄ.




tiistai 9. joulukuuta 2014

Veljekset Englannissa, Lontoo

Sunnuntai oli etukäteen mietitty, että yritetään ottaa Lontoo haltuun. No, niin varmaan Euroopan suurimman kaupungin saisikin haltuun yhtenä päivänä. No mutta jospa jotain silti nähtäis, tuttuja paikkoja ala-asteen ja yläasteen koulukirjoista ja ulkoa opituista lauluista ("London bridge is falling down...") ja ilta päättyisi huimaan naurukohtaukseen Comedy Storen stand up / improvisaatio showhun. Edessä jälleen hieno päivä! VAROITUS: Kuvia on aika paljon, mutta näin sitä käy kun innostuu räpsimään kuvia enemmän kuin laki sallii. Ihan kaikki ei oo mun ottamia, mukana on myös veljeni Miikan ottamia kuvia. Ja tekstiäkin ilmeisesti tulee aika lailla. Kiitos, jos jaksat loppuun asti lukea ja katsella.

No, niin sitten asiaan: Retki alkoi Aylesburyn rautatieasemalta, päivälippu haltuun, oli kiva juttu että Lontoon paikallinen HSL ajatteli meitä neljää ryhmänä, joten päivälippu kustansi about £11, ei paha. Tuttu Chiltern Railways vei meidän kohti metropolia, tuota sunnuntaisinkin vilkasta kaupunkia. Ilma oli lähes aurinkoinen, välillä pilvistä ja välillä aurinko paistoi, semmoinen kymmenkunta lämmintä oli parhaimmillaan, iltasella vähän viileämpää.

Matkalla keksittiin ja väännettiin asemien nimiä hassummiksi ja naureskeltiin omasta mielestämme hyville sanoille. Olimme Quiet Zone -vaunussa, mutta ei siellä muutkaan hiljaa olleet. Ei oltu mekään. Tässä muutamia: Chalfont & Latimer (koomikkoduo), Chorleyewood (Surely Would, tai Shirley Wood), Rickmansworth (Rich Man´s worth tai AlanRickmansworth),  Wendover (Bendover), Great Missenden (Great missing her tai Great Messenger), Harrow-on-the-hill (Harry on the hill).

Vaihdettiin Marylebonen asemalta tubeen ja ajeltiin Baker Streetille. No tietysti tsekkaamaan Sherlock Holmesin taloa ja museota. Ei menty sisälle, mutta pakollinen ulkokuva piti ottaa. Oli jo jonoa aamupäivästä. Jatkettiin siitä kävelyä Kensington Parkiin, jossa mä en ollut ennen käynyt. Puisto oli tosi mukavan oloinen, voin vain kuvitella miten se kesällä on vielä viihtyisämpi. Bongasin haikaran ja paljon kaikenlaisia puistolintuja ja -ankkoja/hanhia. Suomessa näitä sanomme kakkahanhiksi, voitte arvata miksi...



Yhden kirkkobongauksen jälkeen lähdimme kohti Buckinghamin palatsia. Siellä olikin paljon väkeä. Tässä muutamia kuvia sieltä.
Karhuherra Paddington







Pall Mall

Palatsin ja Pall Mallin tsekkaamisen jälkeen lähdimme kävelemään kohti parlamenttitaloa, Westminster Abbeytä ja Big Beniä. London Eye oli hyvä tähtäysmerkki horisointissa. Matkalla tulikin sitten mielenkiintoinen bongaus, jonka huomasin. Nimittäin ihan läheltä Buckinghamin palatsia löytyy Royal Military Chapel. Sisällä on todella vanhoja brittiläisten joukko-osastojen lippuja, Union Jack poikineen. Voin vain kuvitella miten nämä ovat liehuneet esim. USA:n sisällissodassa ja vanhoissa purjelaivoissa Karibialla sekä Napoleonia vastaan käydyissä sodissa. Olin vähän "puolilaittomasti" tuolla sisällä, koska yhdessä nurkassa oli käynnissä kaste. Kappeli on tuhoutunut kerran toisessa maailmansodassa, mutta rakennettu uudestaan sen jälkeen. Ilman muuta tutustumisen arvoinen vierailukohde, jos käytte Buckinghamin palatsia katsomassa, ei oo kaukana.




















Matkalla Westminster Abbeytä kohden löysimme myös mielenkiintoisen seinälaatan Methodist Central Hallin seinällä. Siellä nimittäin kokoontui Yhdistyneet Kansakunnat ensimmäisen kerran yleiskokoukseensa. Tämä lienee metodistien keskuspaikka Lontoossa. Kaikkea tietoa sitä saa, kun kulkee silmät avoinna ja katselee seinälaattoja... Tätäkään en ennen tiennyt.

Westminster Abbeyn yhden oven yläosasta bongasin sellaisen jutun, jota viime Lontoon reissultani en muista nähneeni. Oven yllä oli pienet patsaat Nykyajan marttyyreista, mukana mm. Dietrich Bonhöeffer, Maximilian Kolbe, Martin Luther King ja Oscar Romero. 

Kävelimme eteenpäin Big Benin ohi Westminster Bridgen yli, Parlamenttitalon kohdalla mielessä oli koko ajan: Remember remember, the 5th of November. 



Ajeltiin muutama tube sinne ja tänne ja lopulta päädyimme Elephant & Castle -kaupunginosaan. Sieltä löytyi mielenkiintoinen fish & chips -paikka Castle Fish Bar. Täytyyhän sitä kunnon perunakalasapuska Englannissa syödä. Paikka oli 1800-luvulta asti ollut olemassa, seinältä löytyi siitä kuviakin. Muistaakseni joku Cohen-niminen veijari oli sen perustanut, nimen perusteella juutalainen. Nykyomistajat taisi kyllä olla arabeja, mutta en sitten kuitenkaan kysynyt. Talo oli vanha, mutta niinhän Lontoossa taitaa suurin osa olla satoja vuosia vanhoja taloja. WC oli ulkohuussi ja kun taloa sieltä päin katseli, niin sen vanhuuden ja ajan patinan huomasi. Vessa oli n. 1m x 1m kokoinen ja "mielenkiintoinen".


Sitten mentiin London Bridgelle tubella ja yritimme haastaa itseämme (tai 2 meidän porukasta) ylittämään siltä sieltä korkealta lasilattian kohdalta. Mutta £9 puntaa tuntui liikaa sillan museosta ja ylikävelemisestä, joten väliin jäi. Kun se museo ei juurikaan kiinnostanut, niin pelkästä kävelystä ei noin paljoa maksa. Tai minä ainakaan. Onkohan mussa jotain laihialais-skotlantilaista?

"Ken tästä käy,saa kaiken toivon heittää"

London City



















Ilta alkoi hämärtää ja lähdimme etsimään Comedy Storea ja Oxendon Streetiä. Päästin Towerin luota ihan vanhanaikaiseen kaksikerroksiseen bussiin. Ja etupenkkiin siellä. Kaikenlaisia bongauksia yritettiin tehdä, mm. Fleet Streetin parturia, mutta se missattin kyllä. Lopulta jäimme pois Trafalqar Squarella, joka ei kyllä pimeässä oikein päässyt oikeuksiinsa. National Galleryn edessä oli katutaiteilija saanut monikymmenpäisen yleisön. Vähän aikaa katseltiin hänen esitystään eri musiikkityyleistä ja tanssitaidoista. Taitava miekkonen!


Välillä mentiin pikkuisen hukkaan, että missä ollaan ja tutkittiin karttakirjaa kuten parhaatkin turistit. Sunnuntai-iltana oli paljon porukkaan liikkeellä, mutta niin täällä varmaan on aina. Mukavan jouluiset kadut oli Leicester Squaren paikkeilla, jonka läheltä sitten Oxendon Street löytyi. Siinä vieressä oli Forrest Gump elokuvasta tuttu penkki, suklaarasia ja laukku. Tää penkki oli Bubba Gump Shrimp Co -ravintolan alakerrassa, sieltä sai vaikka minkälaista Forrest Gump -merchandisea. Paita, jonka siskoni osti, on kyllä hieno.


Mentiin sisälle Comedy Storeen. Portaita alas laskeutuessamme meitä tervehti moni maailmankuulu koomikko. Mm. Robin Williams, jonka suuri taulu oli aitiopaikalla, kuva oli -80-luvun alusta. RIP. 




Kaveri säikähtää salamaa,takana peukutellaan!
Hampurilaisen ja parin juoman jälkeen alkoi show. Sen olen jo oppinut, että stand up -komediaan ei koskaan kannata mennä eturiviin. Tänään oli kuitenkin luvassa improvisaatioteatteria Comedy Store Players esittäjinä. Nimet eivät mulle etukäteen sanoneet mitään, mutta jälkeenpäin kun niitä googlettelin, niin ovat kyllä melkoisen uran huumorijutuissa tehneet, jotkut jo -70-luvulta asti. Vasta siis jälkikäteen tajusin kuinka kovia staroja olin ollut katsomassa, vaikka sinä iltana ei sitä tiennyt. Tässä nimet, jos haluatte etsiä materiaaleja YouTubesta: Andy Smart, Neil Mullarkey, Richard Vranch, Lee Simpson, Stephen Frost ja Cariad Lloyd

 Pystyin seuraamaan lähes koko ajan hyvin missä mennään. Joskus nopeasti puhuttaessa putosin vähän kärryiltä ja tietysti jotkut kulttuuriset jutut ja englantilaiset julkkikset eivät kertoneet mulle mitään, mutta ei se paljoa haitannut. En esim tiedä kuka on Rodney Trotter. Ihan vedet silmissä tuli välillä naurettua ja vatsa oli naurusta kipeä. Paikkaa voin siis ehdottomasti suositella!

Illan päätteeksi sitten vatsat kippurassa ja hymyssä suin ajeltiin junalla Marylebonen asemalta Aylesburyyn, 

Seuraavana päivänä oli taas ajatus olla rennosti ja viettää aikaa Aylesburyssä ja lähimaastoissa. Siitä enemmän myöhemmin.

Jos haluat lukea mitä veljekset teki perjantaina, klikkaa TÄTÄ.

Jos haluat tietää mitä veljekset teki Lutonissa, klikkaa TÄTÄ

Jos haluat lukea viimeisestä kahdesta päivästä, klikkaa TÄTÄ