lauantai 28. joulukuuta 2013

"Kasva isoksi,älä aikuiseksi!"

Tuo ylläoleva lause oli aikoinaan erään hampurilaisketjun mainoslauseena. Aika tehokas oli koska sen vieläkin muistan. Mutta muistan sen toisestakin syystä.

Valmistuin -90 -luvun puolivälissä nuorisotyönohjaajaksi ja muutimme pienelle paikkakunnalle, jossa aloitin nuorisotyössä. Paikallinen lehti tuli tekemään haastattelua minusta ja perheestäni, kuten monista paikkakunnan uusista työntekijöistä. Muistan kuinka kutsuimme toimittajan kylään ja hän tekikin meistä ihan mukavan jutun. Otsikkoon hän laittoi lauseen, josta filosofioin hänelle nuorena työntekijänä: "kasva isoksi, älä aikuiseksi". Tästä aika nopeasti mieleeni tulevasta sloganista kehittelin sitten hienon nuorisotyön teorian, joka olisi johtolauseen työssä. 

Mitähän kaikkea silloin päässä pyöri? Nimittäin tuo lause on todella huono slogan mihinkään nuorisotyöhön. Ikinä en enää tuolla motolla voisi nuorisotyötä tehdä. Se sisältää kaikki vääränlaiset oletusmallit aikuisuuden tylsyydestä nuoruuden ihannointiin. Ja se sisältää nuorisotyössä valitettavan yleisen "tylsä mummopiiri" ikärasistisen ennakkoluulon. En todellakaan haluaisi olla enää nuori. Nuoruuteen kuuluu tietyt asiat ja jos ei osaa kasvaa aikuiseksi, on jotain pahasti pielessä. Tästä valitettavasti näkee aina silloin tällöin esimerkkejä, hassuja ja surkuhupaisiakin aikuisia, jotka ovat jääneet 20-25 vuotiaan tasolle. 

Mutta ehkä noina aikuina vilpittömästi ajattelin noin. Vai keksinkö sen toimittajan kysyessä sitä? En muista tarkasti. Joka tapauksessa huomaan olevani eri mieltä sen aikaisen minäni kanssa. Olen muuttanut mielipidettäni. Aika usein näin käy iän ja elämänkokemuksen myötä.

Nykyisessä työssäni saan olla aika paljon tekemisissä aikuisten ja vanhemman väen kanssa. Entistä suuremmilla korvilla kuuntelen heidän elämänkokemuksiaan ja -tarinoitaan. On hienoa kuulla miten he katsovat maailmaa kun ovat sitä enemmän nähneet kuin minä. 

Nyt kun katsoo vuotta taaksepäin on jälleen elämän erilaisia juttuja käynyt läpi. Olen saanut roolipelikielellä EXP:tä vähän lisää. Olenko oppinut niistä jotain, onkin sitten vaikeampi kysymys - ehkä olen,ehkä en. 

Vuotta katsoo taaksepäin ajatuksella, mitä olen saanut aikaan vuonna 2013. Mikä on ollut minulle merkityksellistä? Mitä ei olisi kannattanut tehdä? Olenko toiminut niin, että Jumala on saanut kunnian? Olenko muistanut huomioida toiset lähimmäiset ja joskus itseni? Mitä otan tästä vuodesta mukaan seuraavaan vuoteen?

Isoja kysymyksiä. Olen kasvanut aikuiseksi, en vain isoksi.



tiistai 24. joulukuuta 2013

Rauhallista joulua!



Maa on niin kaunis,
kirkas Luojan taivas,
ihana on sielujen toiviotie.
Maailman kautta
kuljemme laulain,
taivasta kohti matka vie.

Kiitävi aika,
vierähtävät vuodet,
miespolvet vaipuvat unholaan.
Kirkasna aina
sielujen laulun
taivainen sointu säilyy vaan.

Enkelit ensin
paimenille lauloi,
sielusta sieluhun kaiku soi:
Kunnia Herran,
maassa nyt rauha,
kun Jeesus meille armon toi.




tiistai 10. joulukuuta 2013

Pääkirjoitukseni uusimpaan Lähetysrenkaaseen

Olen ollut viimeisen reilun neljän vuoden ajan mukana järjestämässä seurakuntamme alueella monikulttuurista toimintaa ulkomaalaistaustaisille ihmisille Espoossa ja vähän laajemmaltikin, pääkaupunkiseudulla. Tätä työtä seurakunnan kansainvälisen työn tiimi, johon itsekin kuulun, on saanut tehdä yhdessä vapaaehtoisten kanssa. Haluan kertoa teille muutaman sanasen tästä työstä ja miten se liittyy lähetystyöhön.

Olemme järjestäneet työmme sanaparin Colourful Espoo alle. Tämä sana kuvaa sitä, kuinka kotikaupunkimme on muuttunut ja montaa eri väriä ja kulttuuria kuuluu naapurustoomme kasvavassa määrin tästä eteenpäin. Monet kaipaavat kontaktia suomalaisiin. Teemme työtä järjestäen monikulttuurisia tapahtumia ja monikulttuurista jumalanpalveluselämää. Tapahtumiimme ovat tervetulleita myös muiden uskontojen edustajat, ja näin on tapahtunutkin. Matalalla profiililla toimien olemme saaneet ei-kristittyjä tuntemaan enemmän mitä kirkko ja seurakunnat tekevät, mistä kristinuskossa on kyse jne. Kiinnostusta on herännyt sitä mukaa mitä tutummiksi olemme ihmisten kanssa tulleet.

Vähän aikaa sitten vietimme pientä joulujuhlaa Nuorisotila Kulmassa Olarissa. Koristelimme pipareita, lauloimme joululauluja vietnamilaisen bändin johtamana, pidimme jouluhartauden Olarin kappelilla ja söimme suomalaista jouluruokaa. Tapahtumiemme kristillinen profiili on ollut aika matala, mutta koska joulu on hyvin kristillinen juhla, niin joulupukin ja tonttujen lisäksi vietimme pienen joulun hiljentymisehetken Olarin kappelilla. Alkuun vähän mietimme, että lähteeköhän tuttavamme, jotka tunnustavat islamia, buddhalaisuutta, hindulaisuutta, sikhismistä ja monia muita, pois kohteliaasti. Ei ollut pelkoa! 

Varmaankin Olarin seurakunnan historiassa ensimmäistä kertaa kappeli täyttyi monenuskoisista ihmisistä seimiasetelman ja alttarin ääreen sytyttämään kynttilöitä, rukoilemaan ja laulamaan kristillisiä joululauluja. Pala tuntui kurkussa kun näin monia monia tuttujani kappelissa ja sen jälkeen yhteisellä jouluaterialla. Jumala oli tuonut toisenuskoiset ystäväni Hänen huoneeseen. 

Lähetysrenkaan lukija! Haluan rohkaista sinua olemaan rohkeasti kristitty tässä monikulttuurisessa ja moniuskontoisessa kaupungissamme.  Ota kontaktia ihmiseen, jonka alkuperä on jossain muussa maassa kuin Suomessa. Puhu rohkeasti uskonnosta ja vakaumuksestasi, keskustelukumppanisi ymmärtää ja hänelle on luonnollista puhua uskonnoista. Kristittynä eläminen sekularisoituvassa maassamme nousee vielä suureen arvoon. Omaa uskoaan tunnustaen on helppo keskustella avoimesti myös toisten uskonnoista. 

Jumala sinua johdattakoon! SIUNATTUA JOULUA !

torstai 5. joulukuuta 2013

Colourful Espoo Christmas

Tein uuden videon meidän monikulttuurisen työn joulujuhlasta. Tuli sitten oltua myös joulupukkina. Viime kerrasta on varmaan kymmenisen vuotta. Oikein mukava yhteinen ilta oli. Mulla on kyllä aika hieno työ!