lauantai 28. joulukuuta 2013

"Kasva isoksi,älä aikuiseksi!"

Tuo ylläoleva lause oli aikoinaan erään hampurilaisketjun mainoslauseena. Aika tehokas oli koska sen vieläkin muistan. Mutta muistan sen toisestakin syystä.

Valmistuin -90 -luvun puolivälissä nuorisotyönohjaajaksi ja muutimme pienelle paikkakunnalle, jossa aloitin nuorisotyössä. Paikallinen lehti tuli tekemään haastattelua minusta ja perheestäni, kuten monista paikkakunnan uusista työntekijöistä. Muistan kuinka kutsuimme toimittajan kylään ja hän tekikin meistä ihan mukavan jutun. Otsikkoon hän laittoi lauseen, josta filosofioin hänelle nuorena työntekijänä: "kasva isoksi, älä aikuiseksi". Tästä aika nopeasti mieleeni tulevasta sloganista kehittelin sitten hienon nuorisotyön teorian, joka olisi johtolauseen työssä. 

Mitähän kaikkea silloin päässä pyöri? Nimittäin tuo lause on todella huono slogan mihinkään nuorisotyöhön. Ikinä en enää tuolla motolla voisi nuorisotyötä tehdä. Se sisältää kaikki vääränlaiset oletusmallit aikuisuuden tylsyydestä nuoruuden ihannointiin. Ja se sisältää nuorisotyössä valitettavan yleisen "tylsä mummopiiri" ikärasistisen ennakkoluulon. En todellakaan haluaisi olla enää nuori. Nuoruuteen kuuluu tietyt asiat ja jos ei osaa kasvaa aikuiseksi, on jotain pahasti pielessä. Tästä valitettavasti näkee aina silloin tällöin esimerkkejä, hassuja ja surkuhupaisiakin aikuisia, jotka ovat jääneet 20-25 vuotiaan tasolle. 

Mutta ehkä noina aikuina vilpittömästi ajattelin noin. Vai keksinkö sen toimittajan kysyessä sitä? En muista tarkasti. Joka tapauksessa huomaan olevani eri mieltä sen aikaisen minäni kanssa. Olen muuttanut mielipidettäni. Aika usein näin käy iän ja elämänkokemuksen myötä.

Nykyisessä työssäni saan olla aika paljon tekemisissä aikuisten ja vanhemman väen kanssa. Entistä suuremmilla korvilla kuuntelen heidän elämänkokemuksiaan ja -tarinoitaan. On hienoa kuulla miten he katsovat maailmaa kun ovat sitä enemmän nähneet kuin minä. 

Nyt kun katsoo vuotta taaksepäin on jälleen elämän erilaisia juttuja käynyt läpi. Olen saanut roolipelikielellä EXP:tä vähän lisää. Olenko oppinut niistä jotain, onkin sitten vaikeampi kysymys - ehkä olen,ehkä en. 

Vuotta katsoo taaksepäin ajatuksella, mitä olen saanut aikaan vuonna 2013. Mikä on ollut minulle merkityksellistä? Mitä ei olisi kannattanut tehdä? Olenko toiminut niin, että Jumala on saanut kunnian? Olenko muistanut huomioida toiset lähimmäiset ja joskus itseni? Mitä otan tästä vuodesta mukaan seuraavaan vuoteen?

Isoja kysymyksiä. Olen kasvanut aikuiseksi, en vain isoksi.



tiistai 24. joulukuuta 2013

Rauhallista joulua!



Maa on niin kaunis,
kirkas Luojan taivas,
ihana on sielujen toiviotie.
Maailman kautta
kuljemme laulain,
taivasta kohti matka vie.

Kiitävi aika,
vierähtävät vuodet,
miespolvet vaipuvat unholaan.
Kirkasna aina
sielujen laulun
taivainen sointu säilyy vaan.

Enkelit ensin
paimenille lauloi,
sielusta sieluhun kaiku soi:
Kunnia Herran,
maassa nyt rauha,
kun Jeesus meille armon toi.




tiistai 10. joulukuuta 2013

Pääkirjoitukseni uusimpaan Lähetysrenkaaseen

Olen ollut viimeisen reilun neljän vuoden ajan mukana järjestämässä seurakuntamme alueella monikulttuurista toimintaa ulkomaalaistaustaisille ihmisille Espoossa ja vähän laajemmaltikin, pääkaupunkiseudulla. Tätä työtä seurakunnan kansainvälisen työn tiimi, johon itsekin kuulun, on saanut tehdä yhdessä vapaaehtoisten kanssa. Haluan kertoa teille muutaman sanasen tästä työstä ja miten se liittyy lähetystyöhön.

Olemme järjestäneet työmme sanaparin Colourful Espoo alle. Tämä sana kuvaa sitä, kuinka kotikaupunkimme on muuttunut ja montaa eri väriä ja kulttuuria kuuluu naapurustoomme kasvavassa määrin tästä eteenpäin. Monet kaipaavat kontaktia suomalaisiin. Teemme työtä järjestäen monikulttuurisia tapahtumia ja monikulttuurista jumalanpalveluselämää. Tapahtumiimme ovat tervetulleita myös muiden uskontojen edustajat, ja näin on tapahtunutkin. Matalalla profiililla toimien olemme saaneet ei-kristittyjä tuntemaan enemmän mitä kirkko ja seurakunnat tekevät, mistä kristinuskossa on kyse jne. Kiinnostusta on herännyt sitä mukaa mitä tutummiksi olemme ihmisten kanssa tulleet.

Vähän aikaa sitten vietimme pientä joulujuhlaa Nuorisotila Kulmassa Olarissa. Koristelimme pipareita, lauloimme joululauluja vietnamilaisen bändin johtamana, pidimme jouluhartauden Olarin kappelilla ja söimme suomalaista jouluruokaa. Tapahtumiemme kristillinen profiili on ollut aika matala, mutta koska joulu on hyvin kristillinen juhla, niin joulupukin ja tonttujen lisäksi vietimme pienen joulun hiljentymisehetken Olarin kappelilla. Alkuun vähän mietimme, että lähteeköhän tuttavamme, jotka tunnustavat islamia, buddhalaisuutta, hindulaisuutta, sikhismistä ja monia muita, pois kohteliaasti. Ei ollut pelkoa! 

Varmaankin Olarin seurakunnan historiassa ensimmäistä kertaa kappeli täyttyi monenuskoisista ihmisistä seimiasetelman ja alttarin ääreen sytyttämään kynttilöitä, rukoilemaan ja laulamaan kristillisiä joululauluja. Pala tuntui kurkussa kun näin monia monia tuttujani kappelissa ja sen jälkeen yhteisellä jouluaterialla. Jumala oli tuonut toisenuskoiset ystäväni Hänen huoneeseen. 

Lähetysrenkaan lukija! Haluan rohkaista sinua olemaan rohkeasti kristitty tässä monikulttuurisessa ja moniuskontoisessa kaupungissamme.  Ota kontaktia ihmiseen, jonka alkuperä on jossain muussa maassa kuin Suomessa. Puhu rohkeasti uskonnosta ja vakaumuksestasi, keskustelukumppanisi ymmärtää ja hänelle on luonnollista puhua uskonnoista. Kristittynä eläminen sekularisoituvassa maassamme nousee vielä suureen arvoon. Omaa uskoaan tunnustaen on helppo keskustella avoimesti myös toisten uskonnoista. 

Jumala sinua johdattakoon! SIUNATTUA JOULUA !

torstai 5. joulukuuta 2013

Colourful Espoo Christmas

Tein uuden videon meidän monikulttuurisen työn joulujuhlasta. Tuli sitten oltua myös joulupukkina. Viime kerrasta on varmaan kymmenisen vuotta. Oikein mukava yhteinen ilta oli. Mulla on kyllä aika hieno työ!

tiistai 19. marraskuuta 2013

Heaven bound on the wings of love

Viime aikoina on tullut kuunneltua syystä tai toisesta aika paljon Depeche Modea. Varsinkin Songs of faith and devotion -albumi on aina ollut mun mielestä puhutteleva levy. Muutkin toki ovat sellaisia, mutta tässä nämä uskon teemat ovat esillä hienosti.

Mutta vasta nyt kun tarkemmin kuuntelin lyriikoita kappaleesta Higher love, sieltä löytti bridgestä kohta, jossa on maininta Heaven bound on the wings of love. Ihan kiva kun ovat ottaneet meikäläisen nettitodellisuuden tähän kappaleeseen. Heh heh. Tässä alla biisi  Youtubessa sekä sanat.

I can taste more than feel
 This burning inside is so real
 I can almost lay my hands upon
 The warm glow that lingers on

Moved, lifted higher
Moved, my soul’s on fire
Moved, by a higher love

I surrender all control
To the desire that consumes me whole
Leads me by the hand to infinity
Lies in wait at the heart of me

Moved, lifted higher
Moved, my soul’s on fire
Moved, by a higher love

Heaven bound on the wings of love
There’s so much that you can rise above

Moved, lifted higher
Moved, moved, by a higher love
By a higher love

I surrender heart and soul
Sacrificed to a higher goal
Moved, moved by a higher love
By a higher love

Words by Martin Gore (c) 1993 Sonet Records & Publishing Ltd.



Niin, en ole menossa keikalle vaikka se tässä lähiaikoina onkin. En pääse, muissa hommissa silloin.

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Yläkoulun vanhempainillan saldoa

MITÄ VANHEMMUUS ON

  • Hämmennystä
  • Pelottavaa
  • Surua ja haikeutta
  • Epätäydellisyyttä (Täydellistä vanhemmuutta ei ole)
  • Huolta
  • Epävarmuuden sietämistä
  • Oppimista (Vanhemmuutta ei voi tehdä käsikirjan mukaan)
  • Kiukkua ja vihaa (nekin ovat luonnollisia tunteita sekä nuorelle että aikuiselle)
  • Omien virheiden tunnustamista
  • Riittämättömyyden, syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteita. Jos tunnet näitä, niin arvioit vanhemmuuttasi ja se on hyvä asia
 
  • Vanhemman tehtävä on tehdä rajoja ja nuoren rikkoa niitä.
  • Vanhemmuus muuttuu, odotukset ja vaatimukset muuttuvat. Hienoa on, että olemme olleet mukana todistamassa tätä muutosta
  • Vastuuta, vaatimuksia, kiirettä, suorituspaineista
  • Iloa ja ylpeyttä, onnistumisia
  • Pitkää pinnaa ja asioiden toistamista
  • Myös itsestään huolen pitämistä
  • Elämän epätäydellisyyteen suostumista ja takaiskujen hyväksymistä
  • Naurua ja huumoria
 
Tätä kaikkea vanhemmuus on.
 
Aika hienoa.
 
 

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Indonesian Evening

Muuttuva uskonnollisuus -koulutukseeni kuului osallistuminen ryhmänä Myyrmäen kirkolla järjestettyyn Indonesialaiseen iltaan. Järjestäjänä oli Vantaankosken seurakunta ja Makro IF kristillinen indonesialainen yhdistys Valitettavasti jouduin ennen ruokailua poistumaan, joten en päässyt pöydän antimista nauttimaan. Tässä kuitenkin videopätkä ohjelman alkupuolelta.

Muuten, Indonesia on maailman suurin muslimimaa, asukkaita 234 miljoonaa. Muslimeja on melkein 90%. Silti maan suurlähettiläs Suomessa on kristitty ja aktiivinen Makro IF:n jäsen. Aikamoista...

http://en.wikipedia.org/wiki/Religion_in_Indonesia




perjantai 25. lokakuuta 2013

Pitkästä aikaa tein videon

Aika pitkä aika meni, kun viimeksi olen videota tehnyt. Jossain vaiheessa näitä tuli enemmänkin tehtyä ja oikein oma intro ja outrokin tuli tehtyä. Eilen sitten sain töissä päähäni tehdä pienen videon Facebook-haasteen jälkeen. Oli kiva väsätä! Jos haluat katsoa vanhoja videoitani, niitä löytyy TÄÄLTÄ.

Mutta niin kokenut en ole, että olisin vain tuosta noin sellaisen väsännyt. Tässä vähän aikataulua mitä tuon valmiin tuotoksen tekeminen käsitti. Eikä se ole edes mikään taideteos. 

Reilun minuutin video:

  1. Kuvaus: Työkaverini kanssa ehkä 45min.
  2. Tiedostojen siirto välineiden välillä ja parin kuvan hakeminen: 15min
  3. Varsinainen videon teko iMoviella kaikkine animaatioineen ja kokeiluineen: 1,5h
  4. Musiikki taustalle, säveltely Garagebandillä: 30min
  5. Elokuvan ja musiikin yhteensovittaminen iMoviella ja Garagebandilla: 1h
  6. Lataus YouTubeen: 15min
  7. Harmittelu kun YouTube ei hyväksynyt mun Garagebandin musiikkeja: 15min
  8. Viimeistely, Colourful Espoo -nettisivuille siirto ja jakaminen sosiaalisessa mediassa: 30min.
Yhteensä: 4h 15min.

Ja videon kesto on vähän yli minuutin. Että sellaista. Mutta kivaa se oli. Paitsi tuo YouTuben suvaitsemattomuus.

Tässä tulos tästä kaikesta:

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Uusateismista ja uskonnottomuudesta

Sosiologi Kimmo Ketola oli kertomassa tutkimustuloksia eri tutkimuksista koulutuksessamme. Tässä muutamia ajatelmia sieltä sekä tutkittua faktaa:

Hän erotti toisistaan filosofisen ateismin, joka pyrkii tieteen kontekstissa puolustamaan ateismia sillä perusväittämällä, että tiede on kaikkivoipa ja koska tieteellä ei voi Jumalan olemassaoloa todistaa, niin Jumalaa ei voi olla olemassa. Toinen näkökulma on sitten populaarinomainen sosiaalinen ateismi, joka pyrkii provosoivin väittein (esim. kaikki uskonnot aiheuttavat vain pahaa maailmassa ja uskovaiset ovat potentiaalisia tekemään pahaa muille juuri uskonnon perusteella).

Filosofisessa ateismissa on se ongelma, että tiedeyhteisö ei ole staattinen eikä yksimielinen. Tiede ei myöskään voi todistaa tieteellisesti sitä, että rakastaako vaimoni minua. Myöskään rakkautta ei voi tieteellisesti todistaa, joten on siis asioita, joihin tieteellä ei pääse kiinni. Ne, jotka ovat enemmän perehtyneet debattiin tästä asiasta (itse en kuulu heihin), voivat nykyään aika helposti ampua alas filosofisen ateismin päätelmiä. Filosofinen ateismi ei myöskään ole enää ns. muodissa, yliopistoväki ja oppineisto ei sitä enää laajalti kannata. Se käyttää tutkimuksissaan "picking berries" -menetelmiä, eli napataan omaa ennakko-oletusta tukevia tutkimuksia sieltä täältä, joten tuloksetkaan eivät ole tieteellisesti päteviä.

Sosiaalinen ateismi eli uusateismi  (Harris, Dawkins, Hitchens jne) taas provosoiden uppoaa niihin, jotka vahvasti taistelevat uskontoja vastaan. Heitä on Suomessa aika vähän, mutta heidän hyökkäyksen kohteena ovatkin uskonnottomat. Tähän ryhmään kuuluvat ne ihmiset, jotka eivät usko mihinkään, mutta kuitenkin arvostavat kirkon ja uskontojen työtä yhteiskunnassa. "Kirkko tekee paljon hyvää, vaikka en usko Jumalaan". Juuri heihin uusateistit kohdistavat väitteensä, "etkö näe kuinka paljon pahaa uskonnot tekevät maailmalla?". Lukekaapa noiden kirjojen alkulukuja, niin huomaatte kuinka provosoivia ne ovat.

Nämä uusateistien suositut kirjat eivät kestä mitään tieteellistä tarkastelua ja ne ovat ajatuksiltaan kevyitä, helppoluettavia, yksinkertaistavia ja provosoivia. Mutta tieteelliseksi niitä ei ole tarkoitettukaan, vaan agenda on ateismin kasvu ja sen tuleminen enemmistön ajatteluksi. Yleensä keskustelussa uusateistilla ei ole ollut kunnon vastauksia kun kysytään, miten iäkäs lähetyspiirissä ja virsiä veisaava mummo on niin suuri yhteiskunnallinen vaara. Uusateistit eivät myös malta kovinkaan usein keskustella kunnolla uskontojen edustajien kanssa vaan keskustelu jää irrallisten iskulauseiden heittelyksi. Toinen uusateistien väite on, että ateisteja kohdellaan kaltoin yhteiskunnallisesti. Tutkimusten mukaan hyvin harva suomalainen ajattelee tämän väitteen mukaisesti ja väite ei ole kovinkaan paikkaansapitävä.


Ateismi suhtautuu hyvin suvaitsemattomasti ihmisiin, joille uskonto on tärkeässä osassa elämässä.

Kirkkojen asema yhteiskunnassa on se hiertävä asia monilla. Se on omanlaisensa ja niin moninäkökulmainen  keskustelu, en hyppää nyt siihen. Mutta kun tämä asia saadaan jollain lailla ratkaistuksi, niin uusateistien kritiikin uskottavuus laskee huomattavasti.

Suomessa muutos on tapahtunut, niin että -80-luvulla syntyneet ovat ensimmäinen sukupolvi, joka suhtautuu uakonnottomuuteen enemmän positiivisesti kuin negatiivisesti. Tämä sukupolvi ei ole kokenut Neuvostoliiton ja kommunismin romahtamista (tai ovat siis olleet pieniä silloin), joten heillä ei ole organisoidusta ja vainoavasta ateismista kokemusta. Monet uusateistit ovat keskusteluissa kertoneet, että kun se muisto hälvenee alkaa ateismin kulta-aika Suomessa.

Joten kuten muissakin asioissa, elämme mielenkiintoisia aikoja.

tiistai 8. lokakuuta 2013

Suomalaisten muuttuva uskonnollisuus

Osallistun Kirkkohallituksen koulutukseen nimeltään Muuttuva uskonnollisuus. Ajatuksena on päivittää tietoja ja keskustella millainen on Suomen uskonnollinen tilanne tällä hetkellä. Se on nimittäin aika mielenkiintoinen.

Suomalaisista suuri osa sanoo rukoilevansa, toisaalta alle 20% suomalaisista sanoo, että ei usko minkäänlaiseen kuolemanjälkeiseen elämään. Kuitenkin uskonto on vieläkin sellainen aihe, josta suomalaisten on vähän hankala jutella, oma vakaumus on edelleen suomalaiselle yksityisasia. Tämä hankaloittaa kanssakäyntiä muiden kulttuurien kanssa.

Samalla Suomeen on tullut perinteisten uskontojen harjoittajia maahanmuuton mukana. Vaikka ryhmittymät eivät muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ole kovin suuria, niin niiden vaikutus on kasvava.  Noin 20-30 vuoden aikana laaja mutta hatarasti organisoitunut New Age -liikehdintä on lyönyt leimansa suomalaistenkin uskonnollisuuteen. Nämä ryhmät ja yhdistykset ovat aika pieniä, mutta niiden vaikutus on aika suuri suomalaisessa uskonnollisessa ilmastossa. Energiahoidot, holistiset terapiat, horoskoopit, jälleensyntymisusko, jooga uskonnonomaisena, äiti Amman ympärille syntynyt toiminta jne. ovat teemoja, joita suomalaistenkin suusta yhä useammin kuulee.

Kristinusko näyttäytyy keskivertosuomalaiselle tylsänä ja harmaan luterilaisuutena ja se ei tunnu niin "mielenkiintoiselta". Ei haluta uskoa kuten kirkko tai kristinusko opettaa. Nykyajatteluna monilla on, että organisoidut uskonnot rajoittavat henkisyyttä ja ei haluta takertua dogmeihin ja oppeihin. Kuitenkin monessa New Age liikehdintään kuuluvissa ajatuksissa saattaa olla hyvinkin tiukat säännöt ja raja-aidat.

Mietin myös näitä kuunnellessani ja keskusteltaessa, että nämä New Age -tyypilliset ajatukset ovat pyrkimässä kristinuskoon myös, siinä saa olla tarkkana, ettei mitä tahansa tule mukana kristittyjen yhteisöihin. Käyttäessämme samoja sanoja eri merkityksinä (esim. enkeleistä puhuttaessa), nykyihminen saattaa ymmärtää ne eri tavalla kuin kristinusko perinteisesti on ajatellut. Mietin esim. psykologian ja uskonnollisuuden rajapintoja ja sitä kuinka kristinuskon sisälläkin välillä innostutaan näistä ajatuksista. Psykologian sakralisointi (uskonnollistaminen tai pyhittäminen) on yksi keskeisiä esoteerisia ja okkultistisia ajatuksia.

Kuitenkin tämä on harhaluulo esim. luterilaisuudesta. Siitä perinteestä nousee myös paljon iloista ja positiivista. Ehkä kirkko ei osaa näyttää sitä puolta toiminnastaan riittävän hyvin. Tässä iloisuudessa kirkko ja kristityt kaipaisivat kyllä skarppausta. Vapauttava evankeliumi on edelleen iloinen asia.

Joten uskonnontieteilijän kannalta Suomi saapuu nyt niihin vaiheisiin missä esim. Ruotsi ja Tanska ovat olleet jo pari vuosikymmentä sitten. Olemme todella moniuskontoinen maa, jossa kristinuskon tietämys ja kristinuskon asema ei ole enää sama kuin ennen. Muut uskonnot ja uskonnollisuuden eri sävyt yhdessä ns. taistelevan ateismin kanssa ovat vahvasti haastaneet kristinuskon aseman.

Toki Suomessa on hyvin syvä ja vahva kristillinen pohja edelleen. Sanotaan, että Suomessa ateismikin on luterilaista ateismiä. Kristinusko ja sen historia ovat Suomelle olleet merkityksellisiä. Kristinuskoa ei voi koskaan täysin irrottaa suomalaisesta kulttuurista ja eetoksesta.

Elämme mielenkiintoisia vuosikymmeniä. Mitenkähän näitä aikoja katsotaan ja arvioidaan 50v. päästä? Onko tämä alkusoittoa jollekin?

sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Rannan rauha

Matinkylän uimaranta alkaa olla hiljentynyt. Uskoisin,että täällä käy enää satunnaisia uimareita ja kävelijöitä. Meidän rapun naapuri kertoi, että käy viikoittain täällä uimassa, talvella sitten avannossa.

Tämä ranta on syksyllä aika rauhoittava paikka. Ei juurikaan siis ihmisiä, muutamia lokkeja kävelee rannoilla etsimässä herkkupaloja, teinejä istuskelemassa laiturilla jne. Eikä kuumaa auringonpaistetta.  Tietenkin eniten  rauhoittavana elementtinä on itse meri. Täällä on kiva istua, katsella, kuunnella ja kirjoittaa kännykällä blogia. 

Syksyn työmäärä on ollut aika suuri ja kuormittava. Paljon kaikenlaista, kivaa ja mukavaa, mutta myös stressaavaa ja pikkudetaljien hiomista. Aina puhumme, että otamme iisimmn sitten seuraavana kautena, mutta aina se jää puheeksi. Tilanteet muuttuvat nopeasti. Kaikkeen ei millään ehdi reagoida. Raskasta. 

Kaipaan rauhaa ja rauhoittumista. Täällä rannalla pitäis käydä useammin. 

lauantai 7. syyskuuta 2013

Suomi-Espanja

Taustalla oli Gijonin ihme. Uskallan sanoa, että kovin monet ihmiset eivät halunneet antaa Suomelle mitään mahdollisuuksia. Mutta pelin alkaessa tilanne on aina 0-0 vaikka varmasti pari Espanjan pelaajaa saa enemmän palkkaa kuin koko Suomen joukkue yhteensä. Mutta Daavidilla on aina mahdollisuus Goljatia vastaan. Lukekaa vaikka Raamatusta.

Odottelin lippuani, koska yllättäen sainkin mahdollisuuden lähteä katsomaan ottelua (kiitos Mark!). Tunnetuimmalla tapaamispaikalla, eli Paavo Nurmen patsaalla (jolle kaverin kanssa aikoinaan laitoimme FC Hongan huivin kaulaan) oli jo aika paljon porukkaa puolitoista tuntia ennen ottelua. Hämmentäviä olivat suomalaiset, joilla oli Espanjan pelipaita päällä, en tajua sitä. Jos Suomi pelaa, niin Suomea kannustetaan, eikä olla miljonäärien perässä juoksevia gloryhuntereita. No ei se nyt maailmaa kaada kuitenkaan, mutta vaikea sitä on ymmärtää.

SMJK saapui äänekkäästi kannattaen marssiltaan Kampista stadionille. Pohjoiskaarre kannatti hienosti läpi ottelun ja muut katsomonosat lähtivät siihen hyvin mukaan. Tämä on suomalaista jalkapallokulttuuria, olkaamme ylpeitä siitä. Vähän ennen ottelun alkua nousi Pohjoiskaarteeseen upea Huuhkaja-tifo.

Matsi alkoi. Tupa täynnä tietysti. Kuten arvata saattaa Espanja piti palloa paljon enemmän kuin Suomi ja syötöt napsahtelivat nätisti jalasta jalkaan jauhavalla tikitaka Barcelona-tyylillä. Mutta ehkäpä suomalaisilla oli Gijonin ihme mielessä, kun tiukka puolustus pelasi aika hyvin erittäin vahvaa Espanjaa vastaan. Ensimmäisellä puoliajalla Suomella oli ainakin kolme puolittaista tilannetta tehdä maali, mutta ei vaan onnistunut. Jordi Alba teki sitten hienosta läpisyötöstä ammattimaisen viimeistelyn ja vei Espanjan johtoon. Ekalla puoliskolla erityisesti Sergio Ramosia suomalaishyökkääjät veivät kahville. Tai ehkä se nyt oli vähän liikaa sanottu. Pulassa tuo Real Madridin puolustaja välillä oli.

Toisella jaksolla Espanja hallitsi edelleen, mutta Suomellakin oli mahdollisuutensa. Katsojatkin tuntuivat uskovan Suomen tasoitukseen, sen verran rohkeasti ja ennakkoluulottomasti Suomipoika pelasi ja hyviä paikkojakin oli. Ajatelkaapa Euroopan mestaria ja maailmanmestaria vastaan! Ja ehkä maailman parasta maajoukkuetta vastaan! Muutama nimimies spanskeilta puuttui, mutta jos keskikentällä pyörii Xavi-Iniesta-Rodriguez jne. ja Suomella syöttely onnistuu välillä hienosti, niin kyllä Suomelle täytyy hattua nostaa.

Toisenkin maalin Espanja teki, vaihdosta tullut Negredo vapautettiin upealla läpisyötöllä ja eihän nämä jannut kovin montaa kertaa niistä paikoista erehdy. Mutta ihan kelpo esitys ja ennenkaikkea tässä ei staroja kumarreltu vaan kovaakin otettiin. Näin pitääkin olla.

Pelillisesti parempi ottelu Suomelta kuin Gijonissa, mutta tuloksellisesti huonompi. Mutta päätä pystyyn suomalainen jalkapallo! Ehkä elämäni unelma, että Suomi pelaa joskus arvokisoissa, sittenkin toteutuu elinaikanani...


maanantai 2. syyskuuta 2013

Syyskuun synkkyyttä


  • Within Temptation: Sinead
  • Jonna Tervomaa: Tikapuut
  • Dropkick Murphys: The boys are back
  • Talking Heads: Road to nowhere
  • W.A.S.P : The great misconceptions of me
  • Transglobal Underground: Drums of Navarone
  • Manic Street Preachers: Rewind the film
  • Lily Allen: Not fair
  • Frostlit: Small winds
  • Whitecross: In the kingdom
  • Blind Guardian: Sacred worlds



maanantai 26. elokuuta 2013

Mitä/Mikä kirkko on?

Sain Twitterissä haasteen kirjoittaa oma näkemykseni siitä mikä/mitä mielestäni kirkko on. Kiitos Thriftyfinn, hyvä haaste. Se mitä nyt kirjoitan on omasta mielestäni luterilaista käsitystä asiasta. Tosin en ole teologi ja tästä tekstistä varmaan löytyy teologisia virheitä. Mutta uskoisin, että edes sinnepäin kirjoitan. 

Lähdetään siitä, että kirkko voi tarkoittaa tietysti rakennusta. Niitä rakennuksia, joissa ihmiset kokoontuvat jumalanpalveluksiin, ei pelkästään niin, että me palvelemme Jumalaa vaan enemmänkin niin, että Jumala palvelee meitä. Kirkkoja on pidetty aina pyhinä paikkoina ja siihen perustuvat ajatukset siitä, että miehet tapaavat kunnioituksesta ottaa lakin pois päästä, ei ole soveliasta kiroilla jne. Kirkkorakennus ei ole siis samanlainen tila kuin kerhotila, koulun juhlasali, auditoria, konserttisali. Se on tila, joka on erikseen siunattu jumalanpalveluskäyttöön, pyhäksi paikaksi minne ihmiset voivat tulla kohtaamaan Jumalan. 

Toiseksi Suomessa sanalla kirkko voidaan käsittää Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa, Suomen suurinta kirkkokuntaa ja samalla uskontokuntaa. Se on organisoitu tietyllä tavalla, hiippakuntineen ja seurakuntineen. Seurakunnat ovat aika itsenäisiä ja seurakuntien kirkkoherroilla on aika paljon valtaa johtaa työyhteisöä ja seurakuntalaisia. Ylintä valtaa seurakunnissa käyttää kuitenkin seurakuntaneuvostot ja kirkkovaltuustot (se kumpi riippuu onko seurakunta yhtymässä vai ei). Eli maallikot päättävät. Seurakuntien papit ja kanttorit ovat piispan alaisia, muut eivät. Piispainkokous (eli piispat arkkipiispan johdolla) on tavallaan asiantuntijaelin, jolla on sananvaltaa kyllä ja he voivat yhteisillä päätöksillä, johtaa samantyylisesti hiippakuntiaan, mutta periaatteessa jokainen piispa on oman hiippakuntansa liideri. Arkkipiispa ei ole muiden piispojen ylipiispa, hän on vain piispainkokouksen puheenjohtaja ja toinen Turun hiippakunnan piispoista. Siinä mielessä samalla viivalla muiden piispojen kanssa. 

Ylintä valtaa kirkossa käyttää kirkolliskokous, johon valitaan pappiskiintiö ja maallikko (ei-papit) kiintiön mukaan vaaleilla jäsenet. Edellämainitut seurakuntaneuvostot ja kirkkovaltuustot äänestävät. Joidenkin asioiden muuttamiseen tarvitaan hyvin suuri enemmistö jäseniä. 

Nyt ennen kuin joku sanoo jotain pappisvallasta, pidän itse tätä pappiskiintiötä hyvänä asiana. Se varmistaa sen, että kirkon päättävissä elimissä on riittävän suuri teologinen tietämys päättämässä asioista. En väheksy maallikkoaktiiveja, mutta he eivät kuitenkaan ole teologian asiantuntijoita. Suomen ev.lut. kirkon opin pohjana on Raamattu ja Lutherin Tunnustuskirjat ovat hänen tulkintansa Raamatusta, joka on luterilaisen kirkon peruskallio, jolle luterilainen kirkko on rakennettu. Näistä asioista ei voi äänestää ja jotkut asiat vain kuuluvat luterilaisen kirkon oppiin ja olemukseen. Hypoteettisenä kysymyksenä, kirkolliskokous ei voi päättää vaikka yhden äänen erolla, että otetaanpa Bhagavadgita Raamatun tilalle. Eli tarvitaan lähes yksimielinen kirkolliskokous muuttamaan joku hyvin suuri ja perustavaa laatua oleva asia. Siksi kirkossa on vaikeaa ajaa erilaisia agendoja (vaikka niin on aina yritetty) ja ehkä sellainen voimakas repiminen suuntaan tai toiseen ei oikein sopisi kirkkoon. Ihmisillä on erilaisia ambitioita ja kovasti halutaan, että kirkko muuttuisi niiden mukaiseksi. Mutta jos kaikki muuttuisi joka neljäs vuosi, niin kirkko menettäisi uskottavuutensa ja saisi vielä enemmän tuuliviirin maineen ja yleisen mielipiteen seuraajan maineen. Kirkossa on kyse muusta kun yleisestä mielpiteestä. 

Kolmanneksi kirkolla tarkoitetaan hengellistä asiaa. Tätä on ehkä vaikein selittää. Kirkko tarkoittaa kaikkia kristittyjä yhdessä. Riippumatta siitä kokoontuvatko he kirkkotilassa tai ovatko he esim. luterilaisen kirkon jäseniä. Sanaa seurakunta voidaan käyttää myös samalla tavalla hengellisesti kuin sanaa kirkko. Käytän tässä sanaa seurakunta, se tuntuu itselleni luontevammalta. Seurakunta on yhdessä kokoontuneena Jumalan kolminaisuuden kolmannen persoonan Pyhän Hengen johtama. Toisin kuin luterilaisen kirkon jäsenen ja ei-jäsenen raja on selvä (kuulutko kirkkoon vai et), niin tähän hengellisen seurakunnan/kirkon rajoja ei näe kuin Jumala. Tämä seurakunta seisoo Raamatun ja uskon varassa, ei luterilaisen tunnustuksen tai ortodoksien, katolisten tai helluntailaisten. Tämä kirkko ei koskaan tule häviämään maan päältä, koska tästä kirkosta Jumala pitää huolen. 

Tämä hengellinen kirkko ei ole yhtäsuuri kuin luterilainen kirkko. Ei myöskään yhtäsuuri kuin katolinen kirkko tai helluntaikirkko. Voimme rukoilla luterilaisen kirkon puolesta ja uskon, että kirkon jäsenissä on paljon myös hengellisen seurakunnan jäseniä. Mutta jäsenet tietää vain Jumala, joka näkee ihmisen sydämeen. Tämän hengellisen kirkon jäsenet ovat matkalla taivaaseen ja iankaikkiseen elämään, jäsenyys kirkkokunnassa ei sitä ratkaise vaan ihmisen suhde Jeesukseen. Tämän hengellisen seurakunnan oppia ei voi kirkolliskokouksilla tai konsiileilla muuttaa, se on aina ollut mitä on. Meidän ihmisten on sitä vaikea monesti käsittää tai haluamme, että muut käsittävät asiat samalla tavalla kuin me. Tai jotkut saattavat ajatella, että nuo ajatukset ovat jo vanhoja ja ne pitää muuttaa ajankohtaisiksi tai yleisen ymmärryksen muotoisiksi. Tai tuoda kirkkoon uusia aatteita. Luterilaista kirkkoa voi muuttaa äänestämällä, mutta hengellistä seurakuntaa ei. Muutenhan Jumala muuttaisi mielipiteitään meidän aatteiden mukaisesti. Silloin Hän ei olisi enää Jumala vaan meidän mielipiteiden marionetti. Kaikki asiat eivät ole äänestyksillä päätettävissä. Onneksi. 

Säännöllisesti nykyisessä kirkkokeskustelussa nämä kaksi erilaista tapaa puhua kirkosta menevät sekaisin. Ja kiistoissa myös puhutaan toisten ohi käyttämällä näitä termejä väärin. Tahallsestikin, valitettavasti. Suomen luterilainen kirkko voi menettää jäseniä vaikka kuinka paljon ja vaikka hävitä Suomesta kokonaan. Silti uskoisin, että Suomessa on aina kristittyjä (luterilaisia ja muita), jotka yhdessä muodostavat tämän hengellisen seurakunnan. 

MUTTA koska hyvin monesti hengellinen seurakunta on jollain inhimillisesti järjestäytyneen ja organisoidun kirkkokunnan sisällä, niin nämä kaksi asiaa ovat hyvin lähellä toisiaan koko ajan. Kuitenkin ollen kaksi erillistä asiaa. Ei ole Jumalan vika, että meillä on niin paljon eri kirkkokuntia ja hengellisiä yhteisöjä. Se on meidän kristittyjen vika, ettemme osaa erilaisine mielipiteineen elää yhdessä saman katon alla, vaan olemme omien tulkintojemme mukaan perustaneet erilaisia yhteisöjä. 

Toivon, että en ole käyttänyt kovin paljoa ns. kaanankieltä. Siksi kutsutaan sitä ”papinkieltä” erikoisia sanoja vilisevää fraseologiaa ja vaikeita sanoja, joiden lausumiseen kaikilla kristityillä on kiusaus. Olemme tottuneet tietyillä sanoilla kuvaamaan tiettyjä asioita emmekä aina osaa puhua tavallisesti. 


 Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti.

maanantai 19. elokuuta 2013

Kertomus tunteiden vuoristoradasta Sonera Stadionilla (sisältää palopuheen)

Nyt kun tunteet ovat vuorokaudessa jo rauhoittuneet, voin vihdoinkin tästä ottelusta jotain kirjoittaa. Pikkuisen on täytynyt sulatella ja viisaammat voivat analyysiä lukea Futisforumilta ja muista medioista.

Eilinen HJK-FC Honka -ottelu Sonera Stadionilla oli yksi parhaista jalkapallo-otteluista missä olen koskaan ollut. Stadion on loppuunmyyty, se on jo erittäin hieno asia suomalaiselle jalkapalloilulle, toivottavasti täysiä katsomoita löytyy tämänkin jälkeen enemmän Suomenniemeltä ja varsinkin Tapiolan Urheilupuistosta ja Sonskilta. Se ei ole miltään joukkueelta pois, jos muidenkin matseissa käy väkeä. Rohkaiskaamme ihmisiä siihen.

Etukäteen matsia oli tietysti hehkutettu mahdollisena mestaruuden ratkaisevana pelinä, mitä se ei ollut koska otteluita on molemmilla vielä paljon jäljellä. Mutta henkisesti se oli erittäin suuri ottelu molemmille joukkueille.

Matsi alkaa. Hongan kannattajaporukat nostavat metelin pohjoispäässä korkealla ja tekevät kakskeppisten kanssa Mestaruusjuna-tifon. Mutta vain parisen minuuttia on pelattu ja pallo on Hongan maalissa. Rumat sanat tulee mieleen ja taisi ääneenkin tulla jokunen sanottua. Aina niin varmasti pelanneelle puolustaja Meitelle tulee karkea virhe ja Savage (entinen honkalainen) pääsee puskemaan keskelle Robin Lodille, joka tekee maalin. 1-0 Klubille. Mitä tästä matsista oikein tulee?

Eka puoliaika mennään HJK:n johdolla ja Honkaväki ihmettelee kuinka ennen kompuroiva, tylsä, väritön ja takelteleva Klubi pelaa vahvaa peliä, Nikolai Alho ja Erfan Zeneli pääsevät laidoilta koko ajan läpi. Pallo on kerran HJK:n maalissakin, mutta voi harmi, paitsio. Honka tekee töitä kovasti mutta sitä ei palkita. Vielä.

Toinen puolisko. FC Honka on kuin täysin uusi joukkue. Klubillakin on paikkansa, mutta kohta vapautetaan Tim Väyrynen vauhtiin ja hän kylmäpäisesti nostaa pallon yli Ville Vallenin, inhottavan ihanasti pallo kaartaa maaliin ohi ex-honkalaisen klubipuolustajan Heikkilän. MAALI ! Pohjoiskaarre repeää, kun Väyrynen juoksee tuulettaen päädyn edessä! Peli on tasan.

Sitten tapahtuu jotain sellaista, jota en ole suomifutiksessa koskaan ennen nähnyt. Hongalla on kulmapotku ja pallo nousee maalille, Meite puskee vahvasti pallon ylärimaan, josta se kimpoaa päätyrajasta lähes ulos. Mutta Gideon Baah hakee pallon vielä ja selkä maaliin päin tekee saksipotkun ja pistää pienestä kulmasta pallon sisään!!! Aivan käsittämättömän hieno MAALI ! Helposti kauden komein maali, ehkä vuosikymmenenkin komein maali Suomessa! Ja minä näin sen livenä eilen. Tämä sinun on katsottava videolta, muuten et sen hienoutta huomaa. Honka on kääntänyt pelin ja johtaa 2-1! Sydän hyppää rinnasta irti ja tunnelma on käsinkosketeltava pohjoispäädyssä!

Valitettavasti peli ei ole vielä ohi. Hoen itselleni, että "pelatkaa nyt varmasti tämä loppuun saakka". Klubi ei harmikseni tästä maalista lannistu vaan jatkaa pallon painamista Hongan päätyyn. Ja kun niin monet kulmapotkut ovat olleet vaarallisia, niin eiköhän sitten käy niin, että Tainio tasoittaa pelin, 2-2. Lipuuko voitto nyt Hongalta? Tasapeli olisi myös Hongalle ihan hyvä tulos mestaruustaistelua ajatellen.

Honka ei saa tilannetta purettua, laitojen kautta tullaan edelleen läpi Hongan alueelle. Alho saa keskitettyä ja jostain vaan Robin Lod saa vetäistyä pallon maaliin ja vie Klubin 3-2 johtoon. Hieno maali, ei voi muuta sanoa. Taas mennään tunnetasolla euforiasta maansuruun... Heikkosydämiset ei tällaisia otteluita kestä, jos on jommankumman kannattaja.

Honka tietenkin panostaa vahvasti hyökkäykseen. Tasoitusta on haettava puolustuksenkin kustannuksella, koska kello käy ja vain kymmenisen minuuttia on peliaikaa jäljellä. Tämä sopii HJK:lle, joka sitten keskikentän läpisyötöillä vapauttaa Robin Lodin tekemään hattutempun ja ratkaisemaan ottelun. 4-2 jää pelin lopputulokseksi, tämä on jo liian iso vuori Hongalle kiivettäväksi ja aikaa on kovin vähän.

Voi että mikä peli! Tällaista ei varmaan hetkeen tule todistettua Suomessa. Tällaista tunnemyrskyä ei muu urheilu pysty mulle antamaan. Pakko sanoa myös, että vaikka olen henkeen ja vereen Hongan mies, niin tämä kokemus oli niin suuri, että tappio ei harmita ihan tuhottomasti. Toki harmittaa ja niin kuuluukin harmittaa.

Tuolta highlightsit ottelusta: http://www.playerslehti.net/maalikoosteet?video=i893rf3g

Sinä joka tätä luet: Kaikki pelit eivät ole tällaisia, mutta kaikissa peleissä on mahdollisuus tulla suuremmiksi. Lähde sinne katsomoon, mielummin kun jäät kotisohvalle. Uskalla heittäytyä, taputa kulmapotkuissa, huuda tsemppiä joukkueesi pelaajille. Osta kaulahuivi. Käy säännöllisesti, niin opit pelaajat nimiltä ja tyyleiltään. Tunnet heidät sitä kautta oman seurasi pelaajiksi. Sinulla on pieni osuus siihen millainen tunnelma peleissä on, tee sinä osasi. Älä vain odota mitä seura ja joukkue tekee. Ja jos taso on joskus huonoa, niin älä rupea vertailemaan miljonäärifutikseen, siitä ei ole mitään hyötyä. Silti, jokaisessa ottelussa ratkaistaan mestaruuksia ja taistellaan putoamista vastaan. 

Vaikka futista on hienoa seurata telkkarista, niin mikään ei voita livenä paikan päällä katsottavaa futista. 


sunnuntai 18. elokuuta 2013

HJK-FC Honka

Tänään illalla pelataan Helsingissä mahdollisesti mestaruuden ratkaiseva jalkapallo-ottelu. Ainakin henkisesti se tulee olemaan erittäin tärkeä. Vastakkain ovat ontuileva ja kompasteleva HJK ja vahvassa vedossa oleva FC Honka. Kumpikin joukkue varmasti syttyy tähän ottelun. Hieno asia on, että lippuja taitaa olla jo 10 000 myyty tähän peliin. Saadaan heno futisilta!

Honka johtaa Veikkausliigaa 4 pisteellä, mutta HJK on pelannut yhden ottelun vähemmän. Joten Honka ottaa voitolla henkisen niskalenkin, tasapel antaa paljon lisäpanosta jäljellä oleviin peleihin Hongan ollessa puoli askelta edellä. HJK:n voitto (jota ei tietenkään toivota) tekee sarjasta erittäin tiukan loppuun asti. 

Joka tapauksessa tämänkin illan jälkeen jokainen peli on erittäin tärkeä. Joten sinä tämän lukija, mene katsomoihin seuraamaan tämä jännitysnäytelmä loppuun asti!


maanantai 29. heinäkuuta 2013

Provosointia

Iltarusko Hvittorpissa
Torstaina tultiin, nyt mennään sunnuntai-illassa. 40 riparilaisen ja 15 ohjaaja+isonen combo viettää täällä aikaa keskeisten kristinuskon asioiden keskellä. Kuten niin monesti ennenkin, suomalais-saksalainen ripari ei petä hyvällä tunnelmallaan. Tietysti välillä tuntuu massojen kontrolloinnilta, kun meitä on niin paljon ja aikaa menee aina kaikenlaiseen ohjeistamiseen. Mutta täällä on näiden kanssa ihan mukavaa olla.

Iloitsen aina kun saan provosoitua nuoria miettimään asioita ja yritän haastaa heidän ajatteluaan. Tänään se tuntui hienosti onnistuvan allaolevien kysymysten ympärillä. Mitä itse vastaisit niihen?

Tästä on hyvä jatkaa huomiseen ja tiistaiaamun, silloin pidän oppisessiot Jeesuksesta ja pääsen puhumaan ihan ytimestä. Se on parasta.



Saako valehdella, kun sillä voi auttaa kaverinsa pulasta?
Saako valehdella, kun se auttaa kaveria ja itsekin pääset helpommalla?
Saako poliisille valehdella, jos hän kysyy tietojasi?
Saako varastaa?
Saako rikkaalta varastaa?
Saako varastaa isosta firmasta kynän?
Saako varastaa, jos ei ole rahaa ja perheen lapset ovat nälissään?
Saako varastaa nälkäänsä köyhiltä, joiden lapset ovat nälissään?
Saako varastaa ihmiseltä, joka on varastanut sinulta?
Saako olla rakastetulleen uskoton?
Saako olla rakastetulleen uskoton, jos alkoholilla on osuutta asiaan?
Saako olla rakastetulleen uskoton maksullisen miehen tai naisen kanssa?
Saako olla rakastetulleen uskoton tapailemalla toista miestä tai naista pitkäaikaisesti?
Saako olla rakastetulleen uskoton, jos hän kohtelee sinua jatkuvasti väärin?
Saako tappaa?
Saako tappaa, jos joku murtautuu kotiisi?
Saako tappaa, jos joku murtautuu kotiisi ja tappaa koirasi?
Saako tappaa, jos joku murtautuu kotiisi, tappaa koirasi ja uhkaa tehdä pahaa perheesi jäsenille?

lauantai 27. heinäkuuta 2013

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Suomalais-saksalainen rippikoulu 2013

Huomenna aloitan jälleen jokavuotisen suomalais-saksalaisen rippikoulun vetämisen kolmen muun ohjaajan kanssa. Nelisenkymmentä riparilaista suuntaa Masalaan Hvittorpin leirikeskukseen kymmeneksi päiväksi. Jos haluat seurata mitä siellä tapahtuu, niin seuraa sasublogia: http://sasublogi.blogspot.com. Pyrimme päivittämään sitä päivittäin. Perinteisesti muutamana viimeisenä päivänä ei juuri ehdi kirjoitella, kiire lisääntyy lopun lähestyessä.


Järjestäjinä toimivat Olarin seurakunta ja Suomen kirkon ulkosuomalaistyö Saksassa
(SKTK, suomalaiset seurakunnat Saksassa).

Linkkejä:


Now playing Die Ärtzte: Junge

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Playoff

Torstai toi mukanaan playoff-matsin IFK Nyköpingiä vastaan. Aamurutiinien jälkeen katsoimme taivaalle ja lämpöä tuntui riittävän koko päivälle.

Siirryimme ottelupaikalle Mölndaliin. Edessä puolitoista tuntia ennen matsia ja lämmittelytreenit jossain vaiheessa sitä ennen. Koutsit miettivät miten kannattaa tehdä, ettei tyttöjä väsytä liikaa auringossa jo ennen peliä. Toisaalta lämmitellä pitää, muuten ei olla kunnossa pelissä ja voi tulla helposti loukkaantumisia. 

IFK Nyköping saapui paikalle ja heidän koutsinsa sanoi tytöilleen meidät ohittaessaan, että "nyt päätä pystyyn kun ohitamme vastustajan". Sitten joukkueenjohtajamme iloisesti tervehtti heitä ruotsiksi ilmaisten, että viesti oli ymmärretty. Heh! No me jatkoimme psykologista taistelua tekemällä ylimääräisen "huddlen" eli kaulakkain tsemppaamisen, siihen otettiin jopa bussikuskimme mukaan, että näyttäisimme mahdollisimman suurelta. Huuto oli kova. Lisäksi kävelimme kentänlaidalta vaihtopenkille jonossa puhumatta mitään. Kuulin parin englantilaisvalmentajan ihmettelevän takanani:"Mistähän nämä tytöt oikein ovat?"

Peli oli tiukkaa vääntöä mutta myönnettävä se on IFK Nyköping oli 2-0 parempi. Mutta tytöt kaatuivat saappaat jalassa. Matsit olivat sitten siinä. Reilusti käteltiin tuomari ja vastustaja lopussa, rehti matsi oli. 

Siirryimme lounaan (kanapastaa) jälkeen hotellille ja tytöt saivat muutaman tunnin vapaa-aikaa. Otin pienet päiväunet. Illalla sitten menimme hotellimme alakerrassa olleeseen Pizza Hutiin syömään ja viettämään päätösjuhlaa. Lahjoimme tytöt ja toisemme, jaoimme diplomit ja syötiin pizzaa. Upea hetki yhdessä kaikkien kanssa, tämä retki on todella tiivistänyt joukkuetta ja ystävyyssuhteita. Mahtavaa!

Osa porukasta lähti vielä Lisebergin huvipuistoon, osa diskoon ja me miesporukka Heden Centeriin katsomaan futista. Evertonin 17-vuotiaat pelasivat IF Elfsborgin samanikäisiä vastaan. Ruotsalaisilta lensi kaksi pelaajaa ulos punaisella, mutta he taistelivat pelin rankkareille. Everton vei ne ja englantilaiset jatkavat. Toinen katsomamme peli oli 18v.ugandalainen Kampala vastaan Eskilstuna. Afrikan pojat olivat todella todella nopeita ja teknisiä. Mutta maalinteko ei onnistunut samalla prosentilla. Voitto tuli kuitenkin 2-0. 

Sitten kävelimme miesporukalla Lisebergille ja siellä vietimme aikaa tunnin verran. Sitten osa porukasta vei tytöt kotiin, jäin vielä toisen meidän miekkosista kanssa hakemaan diakoilijoita kotiin. Heidän tullessaan sitten totesimme tämän kuuluisan latinomiesten hyökkäävän tyylin käydä suomityttöjä "iholle". Sain aika tiukkaan mennä näiden heppujen ja suomalaisten väliin, vaikka brassit ei siitä tykännetkään. Ihan sama mulle. 

Sitten palaveroitiin vähän ohjaajaporukalla ja mentiin nukkumaan. Huomenna edessä matkapäivä kohti Tukholmaa.


Kotimatkalla

Näin kääntyi sitten Gothia Cup -viikko perjantaihin ja matka kohti kotia alkoi. Aamupalan jälkeen laitettiin tavarat kasaan ja vietiin bussiin. Edessä oli melkein kuuden tunnin ajomatka pysähtymisineen ja ruokataukoineen.

Ostin kännykkään Football Manager Handheldin ja sitä tuli sitten pelattua pitkin matkaa. Tytöt kuunteli musiikkia, nukkui, katseli maisemia jne. Vättern on kyllä kaunis järvi, ajelimme Jönköpingistä pohjoiseen sen itäpuolta. 

Pysähdyspaikaksi löysimme Brahehus -nimisen rauniolinnan järven rannalta. Se oli hieno paikka syödä Gothia Cupilta mukaan saamamme pannukakut. Pidimme joukkueelle viimeiset puheet ja funtsimme vähän tulevaa syksyä. 

Toisen pysähdyksen jälkeen sitten ajelimme Tukholmaan. Vähän puuduttavaa tuo Ruotsin läpiajaminen on, Vätternin jälkeen se on oikeastaan vain metsä- ja peltomaisemaa. 

Laivalle päästiin kivasti ja menimme saman tien buffettiin syömään. Laivalla on yleensä aika umpisurkeita esiintyjiä, mutta tälle keikalle löytyi mukaansavetävä saksalainen rockabillypumppu Tripleseven. Menevää musaa soittivat ja sai jalat vipattamaan. Baarin yleisökin innostui tanssimaan. Hieno fiilis tuli. 

Kirjoittelen tätä bussissa matkalla Turusta kohti kotia. Takana on hieno viikko, mahtavia kokemuksia futiksesta ja yhteishengestä. Nyt tunnen paremmin muita vanhempia. Olen ihan varma, että tytöt saivat tästä reissusta mieleenpainuvia muistoja pitkäksi aikaa. Joukkue on entistä tiiviimpi joukkue isolla kirjaimella ja näyttäisi myös siltä, että he tuntevat toisiaan paljon paremmin. 

Kahden vuoden Gothia Cup -projekti on tullut päätökseen. 

Kiitos!




torstai 18. heinäkuuta 2013

Kolmas

Keskiviikkona tytöt saivat nukkua tunnin myöhempään ja vasta 9.30 mentiin aamupalalle. Meillä olisi vastassa lohkomme viimeisessä ottelussa Sunderby BK pohjois-Ruotsista. Tämä joukkue oli voittanut ylivoimaisesti kaksi lohkomme muuta vastusta, joista toisen me olimme voittaneet ja niukasti toiselle hävinneet (vaikka käytännössä olimme parempia). Tiukka peli edessä siis.

Lähdimme siis tuttuun tapaan Heden Centeriin cupin pääpaikalle. Oli todella kuuma päivä tulossa, sen tunsi jo kevyesti lämmitellessämme. Vettä tulisi kulumaan. Ennen lämmittelyä tytöt saivat vähän ostosaikaa ja moni ostikin itselleen Gothia Cupin paidan. 

Sitten lähdimme lounaalle.  Nyt löytyy kritiikkiä tapahtuman järjestäjille: jokaiselle henkilölle oli varattu YKSI pieni hampurilainen kahdella pihvillä, mausteeksi sai ketsuppia ja/tai amerikkamajoneesia ja tomaattia. Lisäksi perunamuusia. Ei mitään salaattia. Jaa näkkäriä olis saanut ottaa. Suurelle osalle tytöistä jäi nälkä tämän lounaan jälkeen. Voin vain kuvitella kuinka naurettavan pieni tämä annos on 17-vuotiaille urheileville pojille, jotka syövät kuin hevoset...

Tämän jälkeen ajelimme jälleen Åby-kentille, jossa pelimme Sunderbytä vastaan oli. Otimme virallisen valokuvan joukkueesta. Spekuloimme johtajaporukalla paljon mikä olisi meille kannattava tulos. Minä ja toinen valmennustiimiläisemme katsoimme ensin lohkomme muiden joukkueiden pelin, se päättyi 0-0. Ei apuja Hörby FF:ltä. 

Sunderby BK oli erittäin vahva joukkue, sieltä mieleen jäi nro 17, joka oli jo tehnyt kaksi hattutemppua. PuolustusTaistelu muutamilla vastahyökkäyksillä oli kovaa, mutta 17 pääsi sen yhden maalin tekemään. Harmillista! Näin päädyimme lohkossa kolmanneksi ja meidän ei tarvinnut aloittaa torstaina peliä klo 8.00

Ai niin, mainitsinko että oli kuuma. Todella kuuma koko päivän. 

Matsin jälkeen teimme pienen turistimaisemakierroksen ja kuulimme kaupungista infoa. Kiipesimme (onneksi bussin kyydillä) Rasbergin vuorelle katsomaan Göteborgia vähän korkeammalta. Upeat maisemat oli. Ajelimme SILLAN kautta hotellille, ilmoitimme ilouutisen, että menemme Lisebergin huvipuistoon tänä iltana ja menimme suihkun kautta syömään. Hotelln illalliset ovat kyllä olleet erittäin hyviä ja palvelu mainiota. 

Ja sitten bussilla kohti Pohjolan suurinta huvipuistoa. Oli se kyllä iso ja laaja. Jos jonkinmoista vempainta ja vimputinta riitti heikkopäisille. Upeahan tuo oli, ei siinä mitään. Itse en okein enää näistä villisti innostu, mutta tää oli tosi hieno juttu tytöille. Joka kolmas tuntui kantavan suuria suklaabokseja, joita voitti arvoista. Ei tärpännyt mulla...

Toinen ai niin: Lisebergissä esiintyi M.A. Numminen ja Pedro Hietanen. Aika paljon oli ihmisiä Mauri Anteron paita päällä.

Sitten käveltiin hiljaisen Göteborgin halki hotellille nukkumaan. Huomenna vastaamme tulee IFK Nyköping.