maanantai 24. joulukuuta 2012

Juhlitaan, joulu on täällä!

Toivotan kaikille blogiani lukeville oikein rauhallista mutta toisaalta iloista joulua! Nyt on aika hiljentyä juhlimaan sitä joulun ihmettä, joka tapahtui 2000 vuotta sitten. Jumalan suunnitelman tärkein osa realisoitui maailmassamme, kun Hän lähetti Poikansa maailmaan. Tämä on suuren juhlan arvoinen asia!

Meillä on joulun sanomaan perustuen toivo tulevaisuudesta.

Pyytäisin lukijoitani lukemaan tänä jouluna jouluevankeliumin ja käymään kirkossa kiittämässä Jumalaa joulusta.

Hyvää joulua!

"Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi!"



perjantai 21. joulukuuta 2012

Yksin hiljaisten keskellä

Muutaman kerran vuodessa tapahtuu näin, tänään viimeksi. En kiusallanikaan ole hiljaa, vaan korotan vain ääntäni. Se saa aikaan mitä ilmeisimmin hämmennystä mutta en välitä. Ja reaktiot saa aina mut hymyilemään. Niinpä teen näin jatkossakin, en mene massan mukana.

Kyse on tilanteesta, jossa moni suomalainen varmaankin tuntee olonsa vähän kummalliseksi. Sellainen puolivakava pönötys lähinnä huvittaa. Olin Haukilahden koulun joulukirkossa, lapseni käyvät tätä koulua. Kirkko oli täynnä ja istuin takapenkissä. Lukiolaistyttöjä oli edessäni aika iso porukka, jollakin oli jopa koulukirja mukana, toisilla taas merkkiliikkeitten pahvikasseja, ilmeisesti lahjoja toisilleen. Vieressäni vasemmalla istui vanhempi rouvashenkilö ja oikealla mies, molemmat ilmeisesti opettajia.

No koulujumalanpalvelus alkoi ja lauloimme lauluja ja virsiä. No arvatkaapa lauloiko kukaan ympärilläni? Ei. Minä tietysti tapani mukaisesti lauloin aika reippaasti ja kovaan ääneen. En jaksa edes välittää mitä muut siitä tuumaavat, kun käsketään laulaa niin silloin lauletaan. Siinä edessäni lukiolaistytöt meni ihan hämilleen, kun olivat ilmeisesti ajatelleet olla takapenkissä vain istumassa ja supisemassa omiaan. Miltä mahtoi tuntua kun takaa miesääni laulaa reippaasti: "Niityillä luntaaa...?" Ihmeellisiä katseita ja luulen, että lauluni sai aikaan sen, että tytötkin jotenkin eri tavalla hiljenivät tähän jumalanpalvelukseen. Tyttöjen lisäksi myös opettajat saivat kokemuksen siitä, että oikeasti joku mieskin laulaa yksikseen kirkossa. Olin jopa huomaavinani, että lauluni rohkaisi muita ympärilläni laulamaan hetken hämmennyksen jälkeen. Maa on niin kaunis ja Enkeli taivaan -virret lauloin myös aika reippaasti.

Mutta ei tässä kaikki. Jumalanpalveluksessa oli myös uskontunnustus, joka lausuttiin ääneen seisten kuten tapana on. No sitä en sentään kovaan ääneen tahallisesti tunnustanut, mutta ihan omaan ääneen kyllä. Ja vierelläni opettajat ja muutama nuori yhtyivät tähän. Ei se varmaan mun ansiota ollut, mutta hyvältä tuntuisi, jos voisin edes ajatella, että olisin edes vähän omalla äänelläni rohkaissut heitä. Sama oli Isä Meidän rukouksen kohdalla. He saivat myös kokemuksen, että uskonsa voi tunnustaa ihan kaikkien kuulleen ääneen, eikä siihen tarvitse liittyä sen kummallisempaa.

Suomessa tuntuu olevan välillä vallalla ihan mahdoton uskontofobia, tai ainakin -allergia. Tänään koulukirkossa halusin tällä tavalla kertoa ympärilläni oleville, että uskonto ja usko on ihan normaalia ihmiselle, sitä ei tarvitse hävetä ja se kuuluu kulttuuriimme. Tästä pastori Jussi Koskikin saarnassaan mainitsi kun hän kertoi mikä on olennaista joulussa.

Saat siis olla rauhassa kristitty, siitä saa olla ylpeäkin!


Kiitos Haukilahden koululle, että muistutit tästä minua !

perjantai 14. joulukuuta 2012

Puheeni työntekijöiden joulujuhlassa


Kerron teille jalkapallojoukkueesta, jonka nimi on FC Olari.

Joukkue vaikuttaa eteläisessä Espoossa. Sillä on hieno stadion, punatiilestä tehty Niittykumpu Garden, jonne mahtuu valtavasti katsojia.  Stadion on täynnä muutamia kertoja vuodessa, varsinkin joulunaikaan, etenkin ensimmäisenä viikonloppuna joulukuussa.

FC Olarin logossa on laiva ja kala, muistuttamassa joukkueen juurista Espoon ranta-alueilla.

Kentälle tullessaan monet pelaajat tekevät ristinmerkin ja tällä tavalla kertovat tekevänsä tulevat suorituksensa Jumalalle.


FC Olarilla on myös johtokunta päättämässä seuran asioista. Johtokunnan jäsenten vaali on joka neljäs vuosi ja kuka tahansa kannattajista voi asettua ehdolle.  Heidän päätöksensä perustuvat pelaajien ja valmentajan kuuntelemiseen ja yhteistyössä heidän näkemystensä kanssa FC Olari kehittyy ja menestyy.

FC Olarilla on Pelaaja-Valmentaja, joka ohjaa peliä, ja näyttää kuka pelaa mitäkin pelipaikkaa. Hän kertoo millä taktiikalla peliä pelataan. Pelaaja-Valmentajan johdolla kaikki tuntevat pelisysteemin, joten pelin ollessa käynnissä jokainen tietää minne juosta, syöttää, puolustaa ja hyökätä. FC Olarin pelaaja-valmentaja on rakentanut taktiikan yhdessä pelaajien ja johtokunnan kanssa. Se toimii aika mainiosti, voittoja ja maaleja on tullut, mutta joskus tuskaisia tasapelejä ja niukkoja tappioitakin välillä.

Jokaisella pelaajalla on oma roolinsa joukkueessa. Jotkut juoksevat laitaa pitkin täyttä vauhtia, jotkut puolustavat enimmäkseen. Jotkut odottavat kärjessä omaa tilaisuuttaan ja jotkut taas tukevat muita. Jokaisen paikka on tärkeä, muuten ei homma suju. Yhteispeli on kaiken perusta. FC Olarilla on yhteinen näkemys miten peliä pelataan.

FC Olarin pelaajat osallistuvat monenlaisiin tapahtumiin yhdessä kannattajiensa kanssa. He haluavat olla kannattajiensa kanssa osa paikallista yhteisöä, esim. pelaajat vierailevat päiväkodeissa ja kouluilla tarkoituksenaan kasvattaa lapsista ja nuorista aktiivisia FC Olarin kannattajia ja vahvistaa heidän osallisuuttaan Suuressa Jalkapalloperheessä.

Vaikka pelaajat kentällä ovat tärkeässä toiminnan ja pelisuunnitelman toteuttavassa osassa, niin kannattajat ovat se EXTRA pelaaja, erittäin tärkeä osa joukkueelle. Ilman heidän kannustustaan ja osanottoa peliin, hyvää tunnelmaa ja tuloksia ei tule stadionille ja FC Olarin matseihin. Jokaista kannattajaa tarvitaan ja pelaajat monesti pyytävät katsomosta kannustusta ja apua tsemppaamiseen kentällä.

Kannattajissa on myös eri tavalla ajattelevia ryhmittymiä, mutta jokaisen päämäärä on joukkueen kannattaminen ja sen hetkissä mukana eläminen. Kannustus ja yhteistyö pelaajien kanssa on tärkeää. Välillä pelaajat saattavat kuulla kritiikkiäkin, joskus se on asiallista jolloin pelaajien tulisi siihen reagoida. Joskus kritiikki voi olla kohtuutontakin, jolloin pelaajan täytyy antaa huuteluiden vaan mennä korvien ohitse.
Pelaajilla pitää tietenkin olla kunnon varusteet millä pelata. Tässä on auttamassa tukiyhdistys, jonka keskuspaikka on Kirkkokadulla Espoon keskuksessa. Joskus yhdistys kuitenkin saattaa liikaakin sotkeutua joukkueen asioihin.

Säännöt on määrätty vanhassa sääntökirjassa, niitä ei ole muutettu ikiaikoihin. Kaikki tuntevat pelin säännöt ja pelin hengen. Mutta pelin tuoksinnassa myös virheitä tulee tehtyä, joista toiset saavat etua, vapaapotkun. Joskus taas pelaajaa vastaan rikotaan, aina ei kaikki mene suunnitelmien mukaan.

Joukkueessa kunniakkaan uran tehneitä  vanhempia sankareita muistellaan kunnioittavasti. Kentällä olevat tekevät heille kunniaa ja kiitollisina miettivät heidän uraansa, mitä voisin oppia heiltä. He ovat mukana kaikissa tärkeissä otteluissa ja heidän tukensa FC Olarille on tärkeää.

Päämääränä on voittomaali, onnistuminen siinä mitä tekee, siitä seuraava tunne on mielihyvää, iloa, riemua, tuulettelua yleisön kanssa. Maaleja, onnistumisia, tulee joskus enemmän, joskus vähemmän. Joskus koko joukkue voi tehdä kovastikin työtä, mutta maalia ei vaan tunnu syntyvän. Myös takaiskumaaleja tulee välillä ja silloin FC Olarin henkistä kanttia mitataan, että miten taas uudestaan sytytään ja lähdetään siitä eteenpäin.  FC Olarin pelaajilla on hyvä pelihuumori ja erilaisista persoonista huolimatta peli sujuu hyvin kun siihen keskitytään.

FC Olarin hyvä yhteishenki johtunee siitä, että joukkueessa siihen on panostettu. Joukkue on pelannut vierasotteluita mm.  unkarilaista AC Albertia ja Real Valamoa vastaan. Myös NaNa eli Naantalin Naperot on voitettu vaikka matsi pelattiin todella syrjäisellä pikkukentällä Seilin saarella.

Joukkueella on myös kovia kilpailijoita lähialueilla esim. Tapiola United, joka syntyi muutamia vuosikymmeniä sitten kun Tapiolan Dynamo ja Otaniemen Juventus yhdistyivät. Lisäksi lännessä on Eintracht Espoonlahti, joka on pelannut myös hyvin viime aikoina. Tällä hetkellä siellä kuitenkin ollaan taloudellisissa ongelmissa ellei Korsisäätiö tule apuun. Kaikki kolme joukkuetta tekevät kuitenkin yhteistyötä aina silloin tällöin Suuren jalkapalloperheen hyväksi.

FC Olari on osa Suurta Jalkapalloperhettä, joka on maailmanlaaja. Tätä peliä pelataan joka maailmankolkalla. Pelin pääsee äärettömän helposti mukaan, tarvitaan vain pallon vastaanottaminen ja johonkin joukkueeseen liittymisen. Yksikseen on tylsä pelailla, eikä kovin kauaa jaksakaan pompotella seinää vasten. Jalkapallo on joukkuepeli, jossa yhteys toisiin on olennainen. FC Olari onkin lähettänyt edustajia eri puolille maailmaa viemään pallottomille palloja, jotta yhä useampi pääsisi pelaamaan.

Tässä joukkueessa haluan pelata, yhdessä teidän kanssanne!

Hyvää joulua, rakkaat pelikaverini!

maanantai 3. joulukuuta 2012

Musiikkia vuoden viimeiselle kuukaudelle


  • Sarah Ozelle: Hot
  • The Seekers: I´ll never find another you
  • Anneke van Giersbergen: Sunny side up
  • Garth Brooks: If tomorrow never comes
  • Ott Lepland: Kuula
  • James: Waltzing along
  • The soundtrack of our lives: You are the beginning
  • Joshua James: Coal war
  • David Broza: Belibi
  • The Idan Raichel Project: Mi´ma´Amakin
  • Moody Blues: Nights of white satin
  • Neil Finn (The Hobbit soundtrack): Song of the lonely mountain