tiistai 23. lokakuuta 2012

Stigmatisoitu adjektiivi

Asia tulee vastaan aika monesti ja mieleni jää siitä aina kiinni. En mä enää osaa ajatella toisin. Mielleyhtymä tulee saman tien kun sen kuulee. Se on nyt saanut stigman. Mutta miksi ja miten? Joillain asioilla on vaan pitkälle kantavia seurauksia, niin näköjään myös tällä.

Sainko sinut kiinnostumaan mistä on kysymys? No, kysymys on yksinkertaisesti sellaisesta asiasta, että eräs sana saa minussa lähes aina assosioitumaan seuraavan lauseen ja nuoruusmuiston. Tämä on varmasti kaikille tuttua. Jos joku sanoo vaikkapa nörtti, Lappi, uimaranta, hipsteri, niin mieleemme tulee heti jonkunlainen assosiaatio tästä. Nämä oli vielä helppoja esimerkkejä eikä sinänsä mitenkään erityisiä. Näinhän mielemme toimii ja käyttäää kokemuksiamme.

Mutta kun se sana on mulla IHANA. Siis se sana ei ole ihana (adj.) vaan sana IHANA. Tämän sanan kuuleminen nimenomaan miehen lausumana (joskus myös naisen) saa aikaan muiston ja lauseen, joka siitä seuraa. Kerron teille miten näin on tapahtunut.

Ollessani yläasteella ja lukiossa, eräs äidinkielen naisopettajamme (rauha hänen muistolleen) kertoi seuraavat mieleenjääneet sanat aina kun poika/mies käytti sanaa IHANA: "Pojat eivät saa sanoa ihanaa, koska se on liian feminiininen sana". Se ei siis sovi poikien suuhun, näin hän antoi meidän ymmärtää. Hän oli muutenkin ehkä vanhoja tapoja kunnioittava ja vähän vanhakantainen. Lisäksi hän oli niitä harvinaisuuksia poliittisesti aika valkoisella Etelä-Pohjanmaalla. että hän oli selkeästi vasemmalle kallellaan. Kuitenkin hän varmaan ihaili sellaista herraskartanoelämää, missä syödään leivoksia pikkusormi pystyssä kesähuvilan terassilla. Sellaisen kuvan hänestä ja puheenparresta sai. Siinäkin mielessä tämä poliittinen suuntautuminen oli vähän yllättävää. Ei hän mikään aktivisti ollut, mutta sanoi kyllä mielipiteensä.

En tiedä onko hän ollenkaan halunnut tämän lauseen jäävän päähän. Tuskin tämä hänen äidinkielen opetuksen ytimessä oli. Todennäköisesti se on vain jäänyt mieleen, eikä sitä välttämättä ole mitenkään painotettu. Nyt se kuitenkin on totisesti painotetusti mielessäni ja tämä assosiaatio ei varmaan mielestäni häviä koskaan. Taivaassa toivottavasti ei tarvitse enää tälle asialle hekotella.

Jostain syystä siis tämän sanan kuuleminen laukaisee mielessäni tämän sitä seuraavan lauseen. Toimin kuin Pavlovin koira, tämä ajatus tulee mieleeni ja nostaa hymyn kasvoille. Muut varmaan silloin harvoin kun tämän näkevät, ihmettelevät miksi näin tapahtuu...

Kuinka usein kuulet miehen sanovan IHANAA?

Tiedän erään ystäväni jakavan tämän saman assosiaation, en tosin tiedä onko se hänellä yhtä vahvana. Kun yhdessä ollessamme tämä sana tulee vastaan, niin ihan varmasti jompikumpi siitä muistuttaa.

Joillain asioilla, joistain ihan kummallisista syistä on tapana jäädä mieleen. Jostain syystä näin on käynyt näin. Sana on siis saanut stigman, josta se ei pääse irti.

Kummallista oikeastaan...




maanantai 15. lokakuuta 2012

"Suojelusenkelimme pitävät sinusta huolta"

Nämä sanat sanoi kenraali Joseph Kittinger eräälle Felix Baumgartnerille pariinkin otteeseen ennen hänen eilen hyppäämäänsä ennätyshyppyä. Kukaan ei koskaan ole hypännyt laskuvarjolla, avaruuspuvulla ja kypärällä noin korkealta. Kittinger jäi toiseksi -60-luvun hypyllään. Aika hienoa oli, että sama mies oli ohjaamassa Felixin ennätyshyppyä. Hän sanoi Felixille: " Aiomme toteuttaa tavoitteesi ja unelmasi".


Toppatakissa alaspäin...


Ja kyllähän Felixin enkelit tekivät duuninsa kunnolla. Mitään ei tapahtunut, vaikka yhdessä vaiheessa miekkonen pyöri aika kontrolloimattomasti. Samoin kuin aikanaan Josephinkin. Joe vaan hyppäsi vielä paljon paljon alkeellisimmilla vermeillä ja siten hänen hyppynsä on ehkä vielä kunnioitettavampi. Ei kuitenkaan oteta Felixin hypystä mitään pois.

Ennen vanhaan muuten ainoastaan valtioilla oli mahdollisuus tukea tällaisia hankkeita. Olikohan tämä ensimmäinen tämän luokan avaruushanke, joka oli yrityksen sponsoroima. Red Bull ei muuten antanut siipiä, vaikka mainoksissaan näin lupaavat...

Taatusti muuten eivät Felixin (eikä meidän muidenkaan) suojelusenkelit ole mitään pullamössölihavakäsisiä vauvaenkeleitä. Sellaiset enkelit ei pysty mitään suojelemaan. Toivon mukaan mun suojelusenkeli on sellainen valtava sotilasenkeli, joka pystyy jotain suojelemaankin. Tällaisia enkeleita varmasti oli näiden hyppääjienkin matkassa. Gustave Dore osasi maalata oikeanlaisia enkeleitä.



Muuten, Kittinger teki vielä ensimmäisenä ihmisenä kuumailmapallolennonkin Atlantin yli vuonna 1984. Ei mikään turha mies.


perjantai 12. lokakuuta 2012

Ärsyttäviä asioita


  • Kun olen seminaarissa/koulutuksessa, josta itse olen innostunut. Ja sitten vieressä joku pelaa läppärillä pasianssia.
  • Kun ajat autolla ruuhkassa ja joku kiilaa eteesi kiihdytyskaistalta "väkisin". Odota niinkuin muutkin ovat tehneet.
  • Loukkaantujat, myötäloukkaantujat ja kaikkein pahimana mediassa loukkaantujat ja myötäloukkaantujat. Miksi ihmeessä sitä loukkaantumistaan pitää niin kovasti mainostaa? Ottais itse yhteyttä loukkaajaan eikä käyttäisi loukkaantumistaan mediatemppuna.
  • Bussikortissa ei ole rahaa, kun pitäisi mennä bussilla jonnekin.
  • Suomalaisten kummallista suhdetta Venäjään ja venäläisiin ja roikkumista jossain sodanaikaisissa peloissa. Missä realismi?
  • Itsessä sitä, että en ota rohkeammin kantaa.
  • Kipeät silmät, joiden kipu vaan ei tunnu millään lakkaavan vaikka kuinka niitä lepuuttaisi.
  • Palloliiton ja pöhlömedian yritykset saada Suomeen joku jalkapallohuligaaniongelma. Höpölöpöä.
  • Liittyen edelliseen: Poliisin itku resurssien puutteesta ja silti on resursseja viedä poliiseja monenmoniin kissanristiäisiin. Futismatseissakin saattaa olla aivan ylimitoitettuna partioita.
  • Toisille ihmisille (ja varsinkin heidän kuvilleen) nauraminen, kuuluivat he sitten perussuomalaisiin, vihreisiin, kommunisteihin tai kokoomuslaisiin.
  • Tosi-TV.
  • Suomen hyvävelijärjestelmään, joka edelleen on vahvasti voimissaan, mutta pinnan alla. Kuplan puhkeamista odotellessa.
  • Se, että jotkut tekevät kirkkopolitiikkaa ihmisten auttamisella. Sadat ihmiset jäävät ilman apua, koska jotkut päättävät täällä kotomaassa tukistaa työtä tekeviä järjestöjä. Ja vielä ilman todisteita ja kysymyksiin vastaamista luulottelujen varassa. Pikkusieluista ja tekopyhää.
  • Suomen uskonnottamaksi tekemisen yritykset. Mitä ihmeen pelättävää siinä kristinuskossa oikein on?
  • Ihmisten sosiaalisen median pelko ja sosiaalisen median sinisilmäisyys.
  • Median ja mainostoimistoiden luulot siitä, että he tietävät mitä kansa haluaa.
  • HJK
  • Suomen luterilaisen kirkon "lällyistyminen", tuntuu että paljon on ylipehmeää huttua, jossa sisältö on hyvin kevyttä ja kuorrutettua. Väärät asiat tuntuvat nousevan keskiöön. Back to basics, please.
  • Mukasuvaitsevaisuus, kun ei oikeasti suvaita kuin samalla tavalla ajattelevia. Ääritiukkuus, kun juututaan joihinkin yksittäisiin asioihin, provosoidutaan ja otetaan uhrin viitta.
  • Imurointi ilman musiikkia iPodilla.
  • Ärsyttää oma ärsyyntymiseni.




Olenkohan tulossa vanhaksi, kun tuntuu että ennen oli kaikki paremmin. 
Sehän ei ole totta, ennen oli monta asiaa paljon huonomminkin.

Now playing: The Beatles: The fool on the hill


maanantai 1. lokakuuta 2012

Lokakuun lohdutusta

  • Andy Hunter: Raining sunshine 
  • Mike Oldfield: Poison arrows
  • Lana Del Rey: Born to die
  • Nightwish: The Escapist
  • Duran Duran: Save a prayer
  • Iron Maiden: Deja vu
  • Merle Haggard: Big city
  • Thomas Bergensen: Ocean princess
  • Dire Straits: Ticket to heaven
  • Bass´n Helen: Sanan miekka
  • Anna Eriksson: Jos mulla olisi sydän
  • Stratovarius: Galaxies
  • Lauri Porra: Musiikkia elokuvasta Tappajan näköinen mies
  • Muse: Madness
  • The Outlaws: Ghostriders in the sky