tiistai 24. heinäkuuta 2012

42

Tämä kappale on minulle tärkeällä -80-lvun tyylillä tehty, yhden lempiartistini tekemä ja esittämä, taustalla oleva pianomelodia yhdeltä -70-luvun parhaimmalta albumilta, kertosäe jää soimaan mieleen pitkäksi aikaa ja tämän kappaleen tekijä on kristitty ja tulkitsen videontekijän tavoin kappaleen kertovan Jumalasta ja ihmisestä. Siis Jumalasta ja minusta.

Tämä on mun biisi. Tämä päivä mennään näissä kiitollisissa mietteissä:

In the beginning I was just a shadow
In the beginning I was alone
In the beginning, I was blind
Living in a world devoid of light
In the beginning there was only night

I was shattered, left in pieces
And I felt so cold inside
Then I called you from the darkness
Where I hide
I am made of you
In the beginning you were revolution
A river of salvation and now I believe
All I wanted, all I needed
Was someone to rescue me
I was drownin', I was dying
Now I'm free

I am made of you
Here I am nowI can stand now
´Cause your love has made me strong
And forever you´re The Singer
I'm the song

I am made of you

torstai 19. heinäkuuta 2012

Kotia kohti

Eilen ennen syömään lähtemistä, etsimme pikapankkia. Niitä on yllättävän harvassa, respan mukaan 5min kävelyn päässä on lähin, mutta hän on kyllä Sari Essayahin tasoinen kävelijä. Oli nimittäin aika kaukana. Luulisi, että Agia Marinan tapaisessa turistirysässä olisi seinärahapaikkoja tiheämmässä.

Eilen illalla oltiin aika hassussa mutta sympaattisessa paikassa syömässä. Ravintolassa ei ollut sisäänheittäjää, mikä on kyllä kovan kilpailun keskellä iso puute. Ketään muita ei ollut syömässä kun sinne mentiin, paikan nimikin oli kuin väärinkirjoitettu lännensarja: Bonatsa. Tai sitten se tarkoittaa kreikaksi jotain.

Paikalla oli yksi miestarjoilija (lähes kaikki tarjoilijat ovat muuten olleet miehiä), yksi toinen tiskillä istuva nuorehko nainen ja iäkkäämpi mamma kokkaamassa keittiössä. Tarjoilijalla oli verkkainen liikehdintä, hän varmaan erottuu tässä nopeassa ja impulsiivisessa kulttuurissa. Kaikkia ruokalistan ruokia ei ollut tarjolla. Mutta saimme alkuruuan (juustopiirakoita) ja pääruuat ja juomat nopeasti ja ne olivat tosi hyviä. Täällä on tapana, että laskun tilatessaan saa vielä jonkun pienen jälkiruuan tai pari pikkulasillista rakia. Bonatsan jälkiruoka oli kaikkein parasta, pieni suklaakakun palanen. Ai niin, talon viini oli myös parhaimmasta päästä.

Muita asiakkaita ei ollut ennenkuin olimme jo ruokailemassa ja muutenkin paikka vaikutti erikoiselta. Muovikukissa hämähäkinseittiä jne. Mutta samalla meillä oli suurta sympatiaa tarjoilijaa kohtaan, mietimme kaikkia bisnesvinkkejäkin kuinka heidän pitäisi houkutella väkeä paikalle. Kiva juttu lopuksi oli kun tarjoilija oli vilpittömän iloinen ihan normaalin kokoisesta tipistämme. Tuli hyvä mieli. Mutta oli tuo Bonatsa erikoinen paikka.

Oltiin vielä kuvailemassa/videoimassa illalla merta ja sanomassa jäähyväisiä Välimerelle. Sitten nukkumaan.

Torstaiaamu meni pakatessa, kahden luteen hävittämisessä ja uimapatjan tyhjentämisessä. Check-out, tavarat hotellin säilytykseen ja allaspäivää viettämään.

Tämä lienee viimeinen blogipostaus tältä reissulta. Kiitos, jos olet näitä jaksanut lukea. Kaikki on mennyt hyvin ja suunnitellusti, hotelli Theosta Agia Marinasta ei ole kuin hyvää sanottavaa. Ainoa juttu on, että ilmastointi ei ole koko huoneistossa vaan pelkästään makuuhuoneessa. Toinen huone oli välillä aika kuuma, varsinkin yöllä ja toisessa huoneessa ei taas voinut jääkylmässä nukkua. Mutta siihenkin totuimme. Niin ja se opasjuttu (lue Gramvousan retken postauksesta).

Finnmatkoja voimme suositella.

Kohta päästään kotimatkalle! Erittäin kiva viikko on ollut, mutta rantailulomalla viikko on kyllä meidän perheelle aika maksimi.

Paloin vain kerran.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Aallokko ja tositilanne

Eilinen aallokko ja aika kova merenkäynti jatkui keskiviikkona. Aamiaisen jälkeen menimme rannalle, ja meri näytti meille toisenkin luonteensa ellemme sitä eiliseltä olleet oppineet.

Punainen lippu oli tangossa, joka tarkoittaa että uimaan ei saisi mennä. No eihän turistit sitä usko ja niinpä hengenpelastajat kulkivat rannalla vahtimassa, jos joku menee liian pitkälle. Aallokko oli aika voimakas, ehkä joku 10-20m korkeintaan uskallettiin mennä aaltoihin pomppimaan. Se oli kivaa!

Seurasimme erästä Baywatchia ja kohta hän lähtikin toisen kollegansa kanssa juoksemaan muutaman sadan metrin päähän. Aika monet ihmiset nousivat rannalle katsomaan. Minuutin ehkä baywatchit katselivat ja sitten lähtivät merelle uimaan. Aika kaukana rannasta ja isoissa aalloissa oli nimittäin joku joka yritti rantaan päin siinä juurikaan onnistumatta.

Pelastajat pääsivät hänen luokseen ja toinen lähti uimaan selkää rantaa kohti, varmaankin siksi että näkee tilanteen. Toinen sitten auttoi tätä varmaankin yliväsynyttä miestä uimaan kohti rantaa, tai kannatteli häntä tms. Ihan vasta rannassa he nousivat kävelyasentoon ja taluttivat väsyneen miehen rantaan.

Kyllä se pysähdytti, joku oli lähellä hukkumista ja nämä kaverit hänet pelasti. Kolmas respektin paikka tällä retkellä ja kaikkein suurin sellainen. Kysyin hengenpelastajalta kun hän käveli ohi, että oliko paha tilanne. Oli kyllä, hän sanoi vieläkin aika syvästi hengittäen.

Oltiin vielä rantsulla tämän jälkeen ja aallokossakin ihan rannassa. Jopa polveen asti olevassa meressä, aallokosta huomasi sen voimakkaan virran, joka vie mukanaan merelle päin. Kukaan mestariuimarikaan ei yksin kyllä syvällä jaksa sitä vastaan kovin kauaa taistella.

Aikamoinen keskiviikkoaamupäivä.

Gramvousa - Balos

Herätys oli aikainen, syötiin illalla jaetut aamupalabägit. Sitten liikkeelle pääkatua kohti, josta alkoi Finnmatkojen organisoima retki Gramvousan saarelle ja Balosin laguunille. Bussissa oli sekä suomen- että ruotsinkielinen opas ja täytyy kyllä sanoa, että ruotsalainen puhui koko retken ja selosti kaikkea mielenkiintoista historiasta ja nykypäivästä, suomalainen toivoi lämmintä päivää, kehui ihania uintipaikkoja ja toivotteli mukavaa retkeä. Kun ymmärrän ruotsia aikas hyvin, niin kerron esimerkin: ruotsalainen opas kertoi kuinka Gramvousan saaren luolissa oli aikanaan merirosvoja, joita ranskalaiset ja englantilaiset merimiehet pelkäsivät ja jotka sieltä hyökkäilivät kauppalaivojen kimppuun. Suomeksi kuultiin, että luolissa on saattanut olla merirosvoja, saatat vielä kolikonkin niistä löytää (niihin ei siis päässyt käymään). Tiivistettynä: suomeksi huttua ja hömppää, ruotsiksi faktaa ja mielenkiintoisia paikallisjuttuja. Tästä aiomme kirjoittaa Finnmatkoille palautetta.

Bussi kierteli kymmenisen hotellin kautta (iso respect kuskille ajotaidoista pienillä kaduilla) ja sitten päästiin Länsi-Kreetalle. Edessä oli risteily laivalla ja n. puolentoistatunnin matka. Laiva veti n. 1000 ihmistä ja se olikin lähes täynnä. Upeat maisemat, pienehköä merenkäyntiä, mutta eipä matkalla sen erityisempää.

Gramvousa oli kyllä hieno paikka. Saarella on paljon historiaa, mm. venetsialaisten linnoitus korkealla vuoren päällä. Ei jaksettu linnakkeelle asti kiivetä koska uimapaikka vieressä oli kerrassaan upea. Aikaa ei ehkä ollut riittävästi molempiin. Iso Laiva meni kyllä niin lähelle rantaa, että ei olis uskonut.

Laivalla oli erinomainen palvelu ja erittäin ahkera miehistö. Samat miehet ja naiset duunasivat kaikkea mahdollista koko 8- tuntisen risteilyn aikana, toivottavasti saivat pikkutaukoja pitää välillä. Cafeterian tarjoilut oli kyllä kalliita ja aika mitättömiä.

Pulloveden hinta vaihtelee aika paljon. Lähikaupassamme iso vesipullo maksaa 30 snt, Giorgioksella rannalla 60snt ja Gramvousan laivalla pieni pullo 80snt.

Baloksen laguunille ei päässyt rantaan, koska tuuli oli yltynyt. Niinpä meidät lähes tuhatkunta ihmistä noudettiin rantaan pienemmissä veneissä (jälleen respektiä veneilijöille, samat veijarit kuin laivassa). Laguuni on matalavetinen alue, jossa sai kävellä pitkään ennen kuin pääsi uimaan turkoosinväriseen veteen. Mahtava paikka! Tuuli kuitenkin niin reippaasti, että saimme hiekkapuhalluksen pistävästä lentävästä hiekasta.

Aika pitkään odotettiin laivalla viimeisiä uimareita takaisin, aikataulut eivät ihan pitäneet mutta se lienee eteläeurooppalainen tapa. Hauska tapahtuma paluumatkalla oli, kun pienen hiljaisuuden jälkeen ämyreistä kuului miehen kirkaisu! Kaikki säpsähtivät, itse luulin jonkun pudonneen mereen. Parin sekunnin päästä James Brown lauloikin sitten I feel good! Koko matkustamo repesi nauruun. Hauska juttu! Musiikki laivalla oli mennessä kreikkalaista tai kreetalaista kansanmusaa tai Kreikkapoppia. Palatessa joku teini lienee päässyt dj:ksi kun tiukkaa diskomusaa tuli koko matkan, no Macarenaa lukuunottamatta.

Paluumatkan alkupäässä merenkäynti oli kyllä kova ja laiva keinui joka suuntaansa ihan kunnolla. Kun iso laiva heiluu ja keinuu, niin että cafeteriassa tavarat putoilee, niin se herättää kyllä kunnioitusta merta kohtaan. Ihminen on aika pieni sillä hetkellä.

Bussimatkalla takaisin harmistus opastuksessa lisääntyi, ruotsiksi oli taas vaikka minkälaista stooria ja suomeksi valiteltiin kovaa merenkäyntiä ja kehuttiin kohteita ka uimista. Tottahan me uimista varten siellä ollaan mutta matkalla olisi kiva vähän kuulla Kreetasta ja koteista enemmän.

Iltajuhla Theo Hotelissa oli vauhdikas ja täyttävä. Ensin vähän ajattelin, että lienekö tässä kyse vähän ruotsinlaivashown tyyppisestä jutusta. Aluksi ehkä vähän niin, kreetalaiset tanssit eivät oikein saaneet jähmeitä skandinaaveja liikkeelle, edes aina iloisia ruotsalaisia. Toisessa osassa aloitettiin Zorbasilla ja olihan sinne mentävä kun pöydästä haettiin. Tanssimassa oltiin sitten useaan kertaan ja täytyy myötää että hauskaa oli ja useasti huudettini :"OPAA!"

Ravintolan buffet oli erittäin hyvä, ainoastaan moussaka oli Paraliassa parempaa. Jälkiruoka oli vaatimattomampi, mutta ei siitäkään ole valittamista.


Maanantai - kävelyllä Agia Marinassa

Ymmärrän miksi Väli-Amerikan intiaanit palvoivat aurinkoa ja sanoivat sillä olevan tuhoisia voimia. Eilen illalla, kun sporttibaarissa pääsin nettiin, niin tsekkasin paikallisen säätiedotuksen: 38 luvattiin Agia Marinaan.

Ehei. Aamupalan jälkeen pääkatua kävellessämme mittari nousi erään hotellin mukaan jo 43 asteeseen. Sellaisessa auringossa sitten käveltiin kilometri keskustaan ja takaisin. Tämä siis aamupäivällä. Aika voipuneita oltiin kun takaisin hotellille palattiin. Hotellilla on myös kylmäallas, joka on kyllä taivaan lahja.

Pankkiautomaatteja on aika harvassa ja eilenkin Chaniassa piti useampi etsiä, jossa olisi toimivat verkkoyhteydet. Myös usea liike/ravintola on tullut vastaan, jossa ei voi kortilla ostaa. Suomessa on tullut joka paikassa totuttua näihin asioihin, täällä ei ne ihan yhtä selviä ole. Samoin ihan kassakoneiden kanssa on pienimmissä paikoissa ongelmia.

Aamulla tilattiin osallistuminen huomisillaksi ohjelmalliseen iltaohjelmaan täällä hotellilla. Luvassa kreikkalaista/kreetalaista musaa ja tanssia ja sapuskaa. Gramvousan retken jälkeen ei varmaan olisi jaksanut enää kylille lähteä syömään.

Nyt ollaan tätä skriivailemassa hotellin altailla, taidanpa hakea yhden Mythoksen.

Manu Chaon Me Gustas Tu on hyvä biisi, se on Theo Hotelln allabaarin voimasoitossa kärkipäässä UB40:n Red red winen kanssa.

Iltapäiväunet venyi meikäläisellä vähän liian pitkiksi, joten yöllä ei sitten varmaankaan nukuta. Rytmimme on muodostunut sellaiseksi että tuosta kahdesta iltakuuteen ollaan enimmäkseen hotellilla sisällä, korkeintaan reipas tunti ollaan altailla. Sitten iltasella mennään syömään 19 paikkeilla ennen ruuhkia ravintoloissa, yleensä väkeä ei kovin paljoa ole vielä siihen aikaan. Sitten takaisin hotellille, minimarketista vettä seuraavalle päivälle ja yritetään saada unen päästä kiinni.

Tänään käytiin syömässä Paralia-nimisessä ravintolassa. Sisäänheittovalttina heillä oli suomenkielinen menu, joka on kuulemma havaittu hyväksi suomipoikien ja - tyttöjen ikääntyneemmässä väessä. He eivät oikein englantia osaa.

Söin moussakaa, oli todella hyvää. Täytyy ruuista muutenkin sanoa, että ilmeisesti kova kilpailu turisteista pitää tason korkealla ja hinnat ei pääse nousemaan liikaa. Ahh, kapitalismi! Jokaisessa paikassa ruoka on ollut aivan ensiluokkaista. Tällä kertaa talon valkoviini oli myös sitä, perinteinen laskun kanssa tuleva raki taas ei ollut niin pehmeän hyvää kuin esim. Kri Krissä. Tytöt on tykänneet pizzoista ja salaatitkin on isoja kooltaan, täyttäviä ja maukkaita.

Kohta haetaan aamupalabägit ravintolasta. Tarvitsemme ne etukäteen koska lähdemme Gramvousaan jo 8.10 pääkadulta. Aikainen herätys siis. Illalla meillä on vielä kreetalainen ilta täällä hotellilla, musiikkia, tanssia ja kreikkalainen/kreetalainen buffet. Vilkas päivä tulossa.

Tänään olen myös päässyt hyvään vauhtiin Kellopeli Appelsiinin lukemisessa. Mielenkiintoinen kirja.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Sunnuntai- merenrantaa

Nukuttiin vähän pitempään ja mentiin myöhempään aamupalalle. Eräs hotellin työntekijä sanoo joka aamu vähän venyttävällä aksentilla Good mooorning, how aaare youuu? Hän omistaa hyvän asiakaspalveluasenteen ja tuo iloa aamuun, mutta meitä kyllä myös aina pikkuisen naurattaa. Tänä aamunakin häntä jälleen kuultiin.

Kamat kasaan ja merenrannalle. Tässä vaiheessa tätä kirjoittelen, lisää myöhemmin.

Hotellilta löytyi kirjasto, jossa oli suuremmaksi osin ruotsin- ja tanskankielisiä kirjoja. Suomeksi lähinnä Sheldonia, Hirvisaarta ja muita kirjallisuuden aarteita. Löysin Kellopeli Appelsiini ja se on nyt työn alla kun sain Vareksen loppuun.

Pelailtiin Bohnanzaa hotellilla iltapäivän kuumimman ajan. Sisäaltaan vesi oli virkistävän kylmää. Osteltiin minimarketista pientä suolaista ja mentiin päiväunille.

Kuuden paikkeilla käytiin vielä toisen kerran uimassa ja vähän aurinkoa ottamassa. Alkoi olla nälkä. Täällä syödään aamupala ja iltaruoka 19-21 aikoihin ja välillä jotain tosi pientä makeaa tai suolaista, ei ol kertakaikkiaan nälkä.

Illalla mentiin rantaravintolaan nimeltä Kri-Kri ja meidät heitettiin lempeästi sisään infoilla, että 95% Agia Marinan turisteista tulee Skandinaviasta. Sen huomaa kaikkia kolmea kieltä kuulee paljon, suomea tosi harvoin.

Erinomaiset ruuat jälleen, jotain kreikkalaista ja lapset tutusti pizzaa ja spagettia. Palvelu ei ollut ehkä ihan yhtä hyvää kuin edellisissä, talon punaviini oli pahaa, mutta raki taas erinomaista. Paikkana merenrantaravintola auringonlaskussa oli lähes täydellinen.

No sitten muut lähtivät kämpille ja meikä jäi vielä katsomaan skandinaavifutista paikalliseen sporttibaariin. Erinomainen wlan (siksi postaukset on julkaistu lupauksista huolimatta), siksi tätä tässä kirjoittelen ja täällä on kaksi skriiniä: Norjan liigassa Haugesund-Rosenborg ja Tanskan liigassa Kööpenhamina-Midtjylland.

Matsien jälkeen nukkumaan, Midjylland johtaa tanskalaisten yllätykseksi 2-0...

Lauantai - Chania

Aamulla heräiltiin ja päätettiin mennä moikkaamaan Finnmatkojen opasta aulaan. Tilattiin tiistaille retki Gramvousaan, josta työkaverini ( kiitos Sari!) oli antanut suosituksia. Vaikuttaa mukavalta... Opas oli vähän hakusella asioista, mutta ruotsalainen Martin auttoi paljon. Ruotsalaisia ja tanskalaisia tuntuu näissä osissa Agia Marinaa olevan paaaaljon enemmän kuin suomalaisia. No ei haittaa, ruotsalaiset ovat leppoisaa kansaa.

No niin, asiaan. Laskeuduimme pääkadulle ja siitä sitten bussia odottelemaan. Henkisesti oltiin valmistauduttu erittäin kuumaan ja hikiseen päivään Chaniassa.

Busseista mennään keskiovesta sisään ja rahastaja sitten tulee myymään lippuja. Näin teimme mekin ja lähes täpötäyteen bussiin ahtauduimme. 1,6€ maksoi matka Chaniaan, halpaa kuin saippua.

Bussiasemalla olisi tarvetta tietynlaiselle järjestäytymiselle ja organisoinnille, nyt se vaikutti olevan aikamoista kaaosta. Bussit saapuivat ja lähtivät, mitään laitureita ei ollut ja ihmiset poukkoilivat liikkuvien bussien keskellä. Kuulutuksia tuli, kreikaksi.

Käveltii siitä venetsialaista satamaa kohti. Matkalla pysähdyttiin ortodoksikirkon ja katolisen kirkon kohdalla, protestanttisia ei näkynyt missään. Käveltiin ympäri upeaa satama-aluetta ja katseltiin vanhaa kaupunkia. Turistirysiä paljon ja ravintoloiden sisäänheittäjiä huutamassa Terveterve. Käväistiin syömässä kylmät (taivaallista helteellä) jäätelöannokset Dodoni -nimisessä paikassa. Erinomaista jätskiä, mutta kuitittomuudesta/kortittomuudesta päätelleen Kreikan valtio tuskin sai omiaan tästä bisneksestä. Tosin menun takana luki, että firma on sitoutunut maksamamaan veronsa valtiolle. Miksiköhän se pitää erikseen mainita...

Kiivettiin Sonjan kanssa kaupungin näköalapaikalle kuvia ottamaan. Tässä vaiheessa tuntui, että lämpötilaan on jo tottunut, mutta kun odottelimme muita katolisen kirkon helmassa, niin aloimme valua hikeä aivan valtavasti. Hikoiltiin Herran huoneessa. Kirkossa kuului gregoriaanista laulua taustalta, joten siellä rauhoittui nopeasti. Pinkin väriset seinät näyttivät kyllä vähän kummallisilta, mutta kirkko oli rauhoittava.

Suunnistimme In-Ka marketin kautta asemalle keskelle kaaosta jälleen. Opas oli selittänyt, että tiskiltä ostetaan liput, asemalla kuulutetaan "mistä" bussi lähtee ja rahastajalle sitten sisällä maksetaan. Näin toimimme ja aika randomilla päästiin heti bussiin ja sieltä takaisin Agia Marinaan.

Takaisin tullessamme todistimme, että ei ne kaikki kreetalaisetkaan ole maantien ässiä ajamaan. Komealla isolla mustalla autolla nuori mies ei mahtunut erään toisen hotellin sisäänajoväylästä etupihalle. Kaveri ruttasi vasemman etunokan autostaan. Ei vissiin ollut siitä moksiskaan kun yritti renkaat vinossa kaasu pohjassa sisään. Eihän siitä mitään tullut, renkaita ja niveliä kävi sääliksi ja katku oli pahempi kuin Vantaan mopomiiteissä.
Pääsi sitten lopulta pihalle, mutta seuraavalla huoltokerralla on kyllä pikkuisen huomauttamista.

Oli jälleen aika allasuimisen, nyt jo otin suosiolla varjoisen paikan. Allasbaarin Wlan petti, takkuili pahemman kerran. Ei huvita enää yrittää, pitäköön tunkkinsa.

Syötiin hotellin ravintolassa kreikkalaista salaattia, paikallista pizzaa ja El Greco-burgeria. Maukasta. Vielä laskeuduttiin rannalle katsomaan auringonlaskua ja uitiin lämpimässä meressä.

Näin päättyi lauantaipäivä.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Perjantai-iltaa

Theo hotellin wlanin takkuamisen takia blogistani lähti iso siivu pois perjantain tapahtumista. Onnea niille, jotka ehtivät sen lukea. Tästä syystä kaikki bloggaukset tulee jälkikäteen vasta Suomessa julkaistuina. Mutta ne on kyllä Kreetalla kirjoitettuja. Ilmestyvät vain jälkikäteen. Harmi, olis ollut kiva julkaista niitä täältä käsin, mutta tuohon wlaniin ei nyt oikein uskalla luottaa...

••••••••••••••••••••••••••

Tästä jatkuu...

Jonkin aikaa jaksettiin pulikoida. Allas ei ollut kovin massiivinen mutta ihan riittävän kokoinen, että siinä voi käydä viilentymässä armottoman auringon loistaessa. Altaan reunalla ei jaksanut kovin kauaa lököillä, varjossakin oli niin kuuma.

Emme selvästikään ole auringonpalvojatyyppejä - ainakaan liiallisuuksiin vietynä. Vaikka meillä oli aika tehokkaat aurinkorasvat, niin jokainen paloi jostain kohtaa pikkuisen. Mä paloin tietysti jästipäisenä eniten...

Iltahuilien ja pienten torkkujen (ilmastointi oli kivasti viilentänyt huoneiston) lähdettiin iltasapuskapaiklaa etsimään. Muutamien satojen metrien kävelyn jälkeen löydettiinkin kiva paikka Cactus Tavern. Ehdittiin ennen iltaruuhkaa ja tilattiin niin suuret ja hyvänmakuiset ateriat, ettei millään kaikkea jaksettu. Salaatit, lihat jne aivan älyttömän hyviä. Ehkäpä tänne tullaan toistekin.

Täpötäytisinä kiivettiin takaisin Theo-hotellille ja vielä kipaistiin iltauinnilla Välimeressä. Hieno kokemus!
P
Nyt vaan hydrokortisonia palamiin ja unten maille.

Huomenna sitten Chaniaan kaupunkiretkelle.


torstai 12. heinäkuuta 2012

Lentokentällä

Ensimmäinen blogipostaus Kreetan matkalta. Lisää tulee aina silloin kun pääsee wifillä verkkoon ja on raportoitavaa jostain erikoisesta tai mielenkiintoisesta. Täällä kentällä odotellessa ei ole kuin aikaa (tietysti lentokoneiden tsiikailun lisäksi), joten päätin muutaman rivin kirjoittaa.

Tultiin ajoissa kentälle, vähän liiankin ajoissa. Latailen kännykkää Suvanto loungessa lentomatkaa varten, tarkoitus olisi muutama podcast kuunnella. Nyt kun olen iPhonemiehiä niin täytyy mainostaa mainiota Helsinki-Vantaan lentoaseman Appia. Kaikki oman lennon tiedot ja kentän palvelut helposti saatavilla.

Vielä jonkin aikaa ja päästään koneeseen ja lentomatka alkaa! Jee!

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Kohta

Tässä on jo viime viikot kovasti odoteltu, että päästäis reissuun. Huomenna sitten mennään. Kuvat on hotelliltamme Kreetalta. Ensi viikko menee sitten siellä. Rantaa, raunioita ja kirkkoja. No varmaan kuitenkin kaikenlaista muutakin. Reissun odotus on kivaa, mutta kyllä se lähtöpäivän läheisyys ja itse lähteminen on kaikkein parasta. Mukaan otettu ensimmäinen Vares-sarjan kirja - josko sitä tämänkin avaisi.

Raportteja sitten myöhemmin, ne voi kyllä jäädä lyhkäisiksi, jos biitsiltä bloggailee.