lauantai 25. helmikuuta 2012

Haluanko olla tietämätön, siitä mitä tapahtuu?

Olisiko parempi olla tietämätön? Onko parempi, jos en ymmärrä? Kenen etu on se, etten tiedä tai ymmärrä? Mihin luotan? Ovatko auktoriteetit, joihin olen aina 100% luottanut, voinko niihin kaikkiin enää luottaa?Onko tulevaisuus liian pelottava ajateltavaksi?

Kukaan ei varmaan voi olla epätietoinen tästä maailmassa päällä leijuvasta talouskriisistä. Kukaan suomalainen ei taida olla epätietoinen Kreikan ja EU:n tilanteesta ja EU:n myöntämistä lainoista jne. Mistä kaikki johtuu ja mitä tästä seuraa? Kuka kärsii - kuka tekee rahaa toisten kärsimyksillä?

Edellisen kappaleen avoimia kysymyksiä kysyn siksi, että viime kuukausina ne ovat kohdallani tulleet ajankohtaisiksi. Is ignorance and not-knowing bliss?


Talousmaailma ja finanssikysymykset ovat niin spesifejä ja alan slangia ja matematiikkaa täynnä, että harvat pääsevät asioihin sisään ja tarkkailemaan mitä alalla tapahtuu. Ainakaan ns. kadunmiehet ja -naiset, joihin itse kuulun, eivät tähän kykene. Mutta ehkä pitäisi.

Tämän myllerryksen aloitti paljon palkittu dokumentti Inside job, jonka näin TV:stä. Siinä kerrottiin aika tarkasti (esimerkkien avulla), miten tähän nykyiseen talouskriisiin on tultu. Tässä kirjoituksessa sitä on vaikea lyhyesti selittää, mutta kyse on USA:n finanssimaailman, pankkien, vakuutuslaitosten ja valtionhallinnon yhteistoiminnasta. Valvovat elimet eivät toimineet kuten pitäisi ja kaikesta päästiin kuin koira veräjästä.

Tämän kaiken laskun maksavat sinä ja minä, ei pelkästään USA:n kansalaiset, ei edes suursijoittajat selviä tästä ilman kärsimyksiä. Pankkitoiminta on globaalia ja esim. Goldman Sachs pankki on lyönyt vetoa, että Euroopan talous romahtaa ja saa sievoiset voitot, KUN näin käy. Ajatelkaapa Kreikkaa: Pankkimaailma ei ole ainoa syyllinen ja kreikkalaisten pitää katsoa peiliin, mutta pelottavan suuri valta on finanssimaailmalla, kun kokonainen länsimainen valtio on konkurssin partaalla.

www.occupywallst.org

Katsoin toisen ranskalaisen dokumentin ehkä maailman vaikutusvaltaisemmasta pankista, Goldman Sachsista. Olen aina kaikille salaliittoteorioille vähän naureskellut, mutta dokkari kyllä aiheutti kasvavaa huolta, mihin ollaan menossa.

www.goldmansachs666.com

Dan Rather, entinen CBS:n tunnettu uutisankkuri kertoo esimerkin: "Jos olet menossa kasinoon, tiedät että olet menossa pelaamaan uhkapeliä. Tiedät, että otat riskejä, mutta oletat kasinon pelaavan reiluilla säännöillä. Mitä jos kasino ei noudatakaan sääntöjä? Finanssimaailma ei pelaa samoilla säännöillä kuin muut ja suuryritykset makaavat hallinnon kanssa". vastapalvelusta.

Chris Hegdes, arvostettu ja palkittu entinen New York Timesin ulkomaankirjeenvaihtaja maalaa vielä synkemmän kuvan tulevaisuudesta : "Kukaan ei saa poliittista valtaa ilman finanssipiirien hyväksyntää. Kansalaisella ei ole mitään järjestelmää taistella tätä vastaan vaan on sen armoilla. Tästä seuraa, että USA ei ole demokraattinen maa. Kaikki imperiumit ovat kaatuneet sisältäpäin. USA:n imperiumin kuolema ei ole tragedia vaan hyvä asia, pelottavaa on se miten kuolemme. Me vedämme koko maailman mukanamme, ei ole paikkaa minne paeta".

www.nakedcapitalism.com

Jos jostain verkosta löydät nämä dokumentit, mieti tätä kysymystä, ennen katsomista: Olisiko sittenkin parempi etten mistään tästä tietäisi mitään? Niiden katsominen avaa eteesi toisenlaisen maailman.

torstai 23. helmikuuta 2012

Kuvablogini

Päätin palata kirkkovalokuvausblogini pariin. Huomasin, että lukuunottamatta kahta kuvaa Länsi-Pasilan kappelista alkuvuodesta viime kuvista on jo liian kauan aikaa. Täytynee siis skarpata. 

Aikoinaan olen tuon blogin perustanut sillä ajatuksella, että näissä hommissa tulee nähtyä paljon kirkkoja, kappeleita ja seurakuntatiloja. Olis kiva niistä muistaa jotain vähän enemmänkin myöhemmin. Otan kuvat aina mukana olevalla kännykällä, joten laatu ei aina päätä huimaa. Mutta onpa jotain jäänyt sitten talteen. En myöskään erityisesti "metsästä" kirkkoja ja kappeleita, vaan otan kuvia silloin kun pyhiä paikkoja eteen tulee.

Jostain syystä olen aloittanut tuon blogin englanniksi, joten englannilla mennään jatkossakin. 


sunnuntai 19. helmikuuta 2012

"Alaska" ja talviunessa oleva ranta


Tänä viikonloppuna kävin vähän Romeon kanssa kävelemässä ympäri Haukilahtea. Lauantaina sää oli kirkas ja oli mukava käydä katsomassa talvista Haukilahdenrantaa. Aika syvässä lumessa välillä kahlattiin. Jotenkin oli sellainen olo, että alue odottaa malttamattomasti kesää. Veneet ovat kuin valmiustilassa ja vaikka merellä on hiihtäjiä ja purjelautailijoita, niin silti alue ei ole sama kuin kesällä. Ranta-alue on kuin talviunessa, kunnes kevät sen herättää.

Sunnuntaina oli sitten melkoinen lumisade ja -puhuri siellä ja täällä. välillä tuntui kuin olisi ollut Alaskassa (esim. Haukilahdenrannan risteyskuvaa katsoessa) tai vesitornin läheisyydessä otetuissa mestäkuvissa. Polut olivat tukossa ja puolimetrisessä lumessa taivallettiin. Onneksi pakkasta ei ollut kovin paljoa.

Talvinen Haukilahti odottaa kesää.


















maanantai 13. helmikuuta 2012

Unkarilaista tanssia synttäreillä

Viime lauantaina olin mukana järjestämässä jälleen monikulttuurista Colourful Espoo -tapahtumaa. Monet sen jo tietävätkin. Kyse oli 1v.-synttäreistä, koska toimintamme alkoi nimenomaisena lauantaina vuosi sitten. Väkeä oli yli 90 kuten ensimmäisessäkin tapahtumassa!

Tiimimme oli erittäin iloinen, että kaikki meni suunnitellusti, kakkua riitti kaikille, oli interaktiivista osaa, kuvakavalkadi viime vuoden tapahtumista, leikkejä, tutustumista, kaikenikäisiä ihmisiä vauvasta vaariin ja muutenkin iloinen meininki, paljon nauravia ja iloisia ihmisiä. Olin erittäin iloinen, että meillä oli paljon viime vuodelta tuttuja ihmisiä ja paljon uusia. Tuntuu, että olemme tavoittaneet uusia ihmisiä, mikä niin monesti tuntuu vaikealta. Moni tulija olikin myös vapaaehtoisuudesta kiinnostunut ja se mahdollistaa tulevaisuudessakin toiminnan kehittämisen. Ohjelmasta vastasi mainio taikuri Emil Anton, Ourvision-kilpailun finalisti Zuzanna Rogulska sekä unkarilainen tanssiryhmä Istvan Litkeyn johdolla. Aivan uskomattoman kaunista laulua ja upeaa tanssia!

Tässä pieni video tuosta tanssista. Se on kännykällä otettu, joten laatu ei ole maailman parasta. Toivottavasti tanssijoiden taitavuus välittyy sitä kautta.


 

perjantai 10. helmikuuta 2012

Helmikuun soundtrack

  • Helloween: Future world
  • The Smiths: The boy with the thorn in his side
  • Jace Everett: Bad things
  • Miljoonasade: Mayday Mayday
  • Paul McCartney & Michael Jackson: Say say say
  • The Killers: Read my mind
  • Die Toten Hosen: Ertrinken
  • Bruce Springsteen: We take care of our own
  • The Beatles: Sgt. Pepper´s Lonely Hearts Club Band
  • VNV Nation: Homeward
  • Yngwie Malmsteen: You don´t remember, I´ll never forget
  • J.Karjalainen: Laura Häkkisen silmät
  • Richard Thompson: Dad´s gonna kill me
  • Anthrax: Indians
  • Ramin Djawadi: Game of thrones
  • Kulman pojat & Tommi Läntinen: Jari ja minä

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Vihdoinkin vaalipäivä!

Tänään valitaan Suomelle presidentti. Kaikki mahdollinen media on ollut pullollaan hyvää ja huonoa juttua vaaleista. Mietinkin, että jaksanko vielä sitä kirjoittelua lisätä, mutta muutaman asia kuitenkin tuli mieleen...

Toisella kierroksella varsin huonoa puhetta alkoi kantautua kummastakin leiristä, vaikka molemmat ehdokkaat sitä vastaan koettivat taistella. Kuulin väitteitä, että Niinistön pahin vastustaja olisikin vakavahko talousimago ja Haaviston pahin vastustaja on hänen kannattajansa. Ehdokkaat kyllä aiheuttivat välillä myötähäpeää toisten puolueiden äänestäjiä kosiskellessaan, aika läpinäkyvää se oli...

Joka tapauksessa tänä iltana Suomi saa oikeistolaisen porvaristaustaisen presidentin. Molempien ehdokkaiden taustat ovat oikealla, vaikka he eivät ole kampanjassaan tätä painottaneetkaan. Tämä on suuri muutos. Tätä ennen meillä on ollut Halonen, Ahtisaari ja Koivisto, kaikki SDP-taustaisia. Ehkä nyt on jo muutoksen aika tässä mielessä.

Vaaleja edeltävä aika antaa hyvää tutkimusmateriaalia sosiaalisesta mediasta ja sen valjastamisesta vaalikäyttöön. Tästä olisi tulevaisuudessa mielenkiintoista lukea. Vihreiden koneisto osasi somea käyttää paremmin kuin Kokoomuksen. Lienevätkö suunnitelleen kansanliikkeen jo vuosi sitten? Kokoomus meni perinteisemmillä ja olihan heillä kampanja-aikaakin enemmän. Välillä tuli mieleen vastakkainasettelu nuoret-vanhat, vaikka tiedän nuoria Niinistöä äänestäneitä sekä vanhoja Haavistoa äänestäneitä. Tätä jakoa ei varmasti kumpikaan ehdokas olisi halunnut, koska sillä jaolla ei voita vaaleja.

Seurasin paljon vaalikeskusteluita. Laatu oli suhteellisen hyvää, ainoastaan Nelosen ja Hesarin tentit olivat täyttä amatöörimäistä huttua.

Vasta viimeisellä viikolla alkoi kyllästyttää koko vaalit. Käviköhän näin muillekin? Tuntui, että vaalit olivat ihan joka paikassa ja niitä ei päässyt karkuun. Aina ei jaksanut HaavistoNiinistöä tai NiinistöHaavistoa. Tuli olo, että tulis nyt sunnuntai niin tästä päästäisiin päiväjärjestykseen. Alkoi myös ällöttää koko ajan samat teemat, media ei tainnut enää keksiä mitään uutta viimeisillä viikoilla. Ja sitä paitsi aivan liian usein keskityttiin epäolennaisiin "human interest"-juttuihin.

Monet keskustelut vaaleista saivat kyllä miettimään itsekin ehdokasvalintaa ehkä syvemmältä kuin ennen. Kiitos tästä kaikille kanssani keskustelleille! Meillä on kaksi hyvää ehdokasta loppusuoralla ja itse en koe ongelmaksi kummankaan valintaa. Asiat eivät ole mustavalkoisia. En siis valtavasti pety illalla. Mielestäni toinen ehdokas nyt vain on selkeästi parempi. Miksi äänestäisin siis toiseksi parempaa?

Paljon onnea uudelle presidentille ja kakkoseksi tulevalle pää pystyyn, jatka hyvää työtä!

lauantai 4. helmikuuta 2012

Talvi on sittenkin kaunis

Olen monesti sanonut, että talvi ei ole mun vuodenaika ollenkaan. Viime päivinä kun Suomi ja Eurooppa on saanut jälleen kerran tuntea talven voiman, niin olen vähän valmis joustamaan. Kylmästä en tykkää edelleenkään, mutta mutta...

Kun lunta tulee paljon, niin se muuttaa kyllä ympäristöä kauniiksi. Tässä alla on muutama tänään ottamani kännykkäkuva, josta ehkä pääset samaan tunnelmaan, joka mulla oli tänään iltapäivällä kun noita kuvia otin takapihaltamme ja Olarin kirkon läheisyydestä.

Lehtipuut kuin kaksi kauhuelokuvahahmoa

Laskeva aurinko utuisella taivaalla

Gräsän uurnalehto, hiljaisuus haudoilla

Kirkokellot kutsuvat

Mönkijä takapihalla

Olarin kirkko ei-niin-perinteisestä kuvakulmasta

"Kuka siellä menee??"

"Elämän puu" Olarin kirkonmäellä