Otsikolla en tarkoita skotlantilaista hametta. Sillä tarkoitan kiltteyttä, opittua tapaa, luonteenpiirrettä, suhtautumistapaa toisiin ihmisiin tai erilaisiin asioihin, lähimmäisenrakkautta ja niin edelleen. Eläimet voivat olla kilttejä ja ihmiset voivat olla kilttejä. "Ole kiltisti!" monesti sanotaan lapselle. Jotain kiltteystutkimustakin kaiketi on...
Jokaiselle tulee omanlaisensa mielleyhtymä, jos puhutaan kiltteydestä. Kiltteys oli hyvin arvostettu ominaisuus ihmisessä. Lapsia kannustettiin olemaan kilttejä, aikuisille ehkä käytettiin jotain muuta sanaa, mutta taustalla oli kuitenkin sama ajatus. Kiltteys oli arvostettua ja tavoiteltua. Onko se vieläkin sitä? Pitäisikö sen ollakaan? Onko kiltteys erilaista nykyään vai onko sitä vain vähemmän? Vai tuntuuko minusta vain siltä?
Jossain vaiheessa Suomessa annettiin rehellisyydelle suurempi arvo verrattaessa kiltteyteen. "Sun täytyy olla rehellinen ja sanoa suoraan eikä olla liian kiltti". Jostain tuli sellainen ajattelutyyli, että nyt noustaan vastarintaan eikä enää nössötellä ja olla kilttejä. "nyt loppuu se kilttinä oleminen!" Ihmiset alkoivat puhua suutaan puhtaaksi toisille ja monesti ylittivät kohteliaisuuden rajat. Kaikki pitää saada sanottua, pois itsestä ja mielestä, heti. Toisen on vaan kestettävä rehellisyys, toisen täytyy kasvaa vastaanottamaan minun rehellisyys. Puhutaan, että jotkut sairastuvat kiltteyteen. Kiltteys on sairautta ja mielen heikkoutta.
Kiltteys ei olekaan enää hieno ja tavoiteltava juttu.
Siitä oli tullut este itsensä toteuttamiselle, elämän vapaudelle. Tärkeämpää kuin olla kiltti, on pitää kiinni itsestään ja omasta tahdosta. Tärkeintä on pitää kiinni omista jutuistaan ja olla todella rehellinen.
Joskus taannoin tuli TV:sta suosittu ohjelma Ozzy Osbournen perhe-elämästä. Isältä kysyttiin, että mikä on hänen tärkein kasvatusperiaatteensa. Ozzy vastasi: "Olla aina absoluuttisen rehellinen kaikissa asioissa lapsilleni". Lause on jäänyt mieleeni, koska siinä on paljon hyvää, mutta suuria vaaroja myös. Maailma kannattaa avata lapsille pienissä paloissa, joiden kanssa he pystyvät kussakin elämäntilanteessa elämään. Ei ryöpsäyttää kaikkea rehellisesti heidän syliinsä.
Ruotsin kielen sana Snälla, jota aikuisetkin käyttävät keskinäisessä kanssakäymisessä (tietääkseni) on minusta hieno. Kirjaimellisesti se tarkoittaa kilttiä. Kiltteys itseä ja muita kohtaan pysyy ruotsinkielessä tärkeänä suhtautumisessamme muihin. Jos suomeksi sanoo toiselle "kiltti", se tarkoittaa vähän eri asiaa. Löytyisikö suomesta samanlainen kuvaus?
Jälleen siis blogikirjoitus teemalla Oliko ennen kaikki paremmin?
You decide...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti