maanantai 24. joulukuuta 2012

Juhlitaan, joulu on täällä!

Toivotan kaikille blogiani lukeville oikein rauhallista mutta toisaalta iloista joulua! Nyt on aika hiljentyä juhlimaan sitä joulun ihmettä, joka tapahtui 2000 vuotta sitten. Jumalan suunnitelman tärkein osa realisoitui maailmassamme, kun Hän lähetti Poikansa maailmaan. Tämä on suuren juhlan arvoinen asia!

Meillä on joulun sanomaan perustuen toivo tulevaisuudesta.

Pyytäisin lukijoitani lukemaan tänä jouluna jouluevankeliumin ja käymään kirkossa kiittämässä Jumalaa joulusta.

Hyvää joulua!

"Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi!"



perjantai 21. joulukuuta 2012

Yksin hiljaisten keskellä

Muutaman kerran vuodessa tapahtuu näin, tänään viimeksi. En kiusallanikaan ole hiljaa, vaan korotan vain ääntäni. Se saa aikaan mitä ilmeisimmin hämmennystä mutta en välitä. Ja reaktiot saa aina mut hymyilemään. Niinpä teen näin jatkossakin, en mene massan mukana.

Kyse on tilanteesta, jossa moni suomalainen varmaankin tuntee olonsa vähän kummalliseksi. Sellainen puolivakava pönötys lähinnä huvittaa. Olin Haukilahden koulun joulukirkossa, lapseni käyvät tätä koulua. Kirkko oli täynnä ja istuin takapenkissä. Lukiolaistyttöjä oli edessäni aika iso porukka, jollakin oli jopa koulukirja mukana, toisilla taas merkkiliikkeitten pahvikasseja, ilmeisesti lahjoja toisilleen. Vieressäni vasemmalla istui vanhempi rouvashenkilö ja oikealla mies, molemmat ilmeisesti opettajia.

No koulujumalanpalvelus alkoi ja lauloimme lauluja ja virsiä. No arvatkaapa lauloiko kukaan ympärilläni? Ei. Minä tietysti tapani mukaisesti lauloin aika reippaasti ja kovaan ääneen. En jaksa edes välittää mitä muut siitä tuumaavat, kun käsketään laulaa niin silloin lauletaan. Siinä edessäni lukiolaistytöt meni ihan hämilleen, kun olivat ilmeisesti ajatelleet olla takapenkissä vain istumassa ja supisemassa omiaan. Miltä mahtoi tuntua kun takaa miesääni laulaa reippaasti: "Niityillä luntaaa...?" Ihmeellisiä katseita ja luulen, että lauluni sai aikaan sen, että tytötkin jotenkin eri tavalla hiljenivät tähän jumalanpalvelukseen. Tyttöjen lisäksi myös opettajat saivat kokemuksen siitä, että oikeasti joku mieskin laulaa yksikseen kirkossa. Olin jopa huomaavinani, että lauluni rohkaisi muita ympärilläni laulamaan hetken hämmennyksen jälkeen. Maa on niin kaunis ja Enkeli taivaan -virret lauloin myös aika reippaasti.

Mutta ei tässä kaikki. Jumalanpalveluksessa oli myös uskontunnustus, joka lausuttiin ääneen seisten kuten tapana on. No sitä en sentään kovaan ääneen tahallisesti tunnustanut, mutta ihan omaan ääneen kyllä. Ja vierelläni opettajat ja muutama nuori yhtyivät tähän. Ei se varmaan mun ansiota ollut, mutta hyvältä tuntuisi, jos voisin edes ajatella, että olisin edes vähän omalla äänelläni rohkaissut heitä. Sama oli Isä Meidän rukouksen kohdalla. He saivat myös kokemuksen, että uskonsa voi tunnustaa ihan kaikkien kuulleen ääneen, eikä siihen tarvitse liittyä sen kummallisempaa.

Suomessa tuntuu olevan välillä vallalla ihan mahdoton uskontofobia, tai ainakin -allergia. Tänään koulukirkossa halusin tällä tavalla kertoa ympärilläni oleville, että uskonto ja usko on ihan normaalia ihmiselle, sitä ei tarvitse hävetä ja se kuuluu kulttuuriimme. Tästä pastori Jussi Koskikin saarnassaan mainitsi kun hän kertoi mikä on olennaista joulussa.

Saat siis olla rauhassa kristitty, siitä saa olla ylpeäkin!


Kiitos Haukilahden koululle, että muistutit tästä minua !

perjantai 14. joulukuuta 2012

Puheeni työntekijöiden joulujuhlassa


Kerron teille jalkapallojoukkueesta, jonka nimi on FC Olari.

Joukkue vaikuttaa eteläisessä Espoossa. Sillä on hieno stadion, punatiilestä tehty Niittykumpu Garden, jonne mahtuu valtavasti katsojia.  Stadion on täynnä muutamia kertoja vuodessa, varsinkin joulunaikaan, etenkin ensimmäisenä viikonloppuna joulukuussa.

FC Olarin logossa on laiva ja kala, muistuttamassa joukkueen juurista Espoon ranta-alueilla.

Kentälle tullessaan monet pelaajat tekevät ristinmerkin ja tällä tavalla kertovat tekevänsä tulevat suorituksensa Jumalalle.


FC Olarilla on myös johtokunta päättämässä seuran asioista. Johtokunnan jäsenten vaali on joka neljäs vuosi ja kuka tahansa kannattajista voi asettua ehdolle.  Heidän päätöksensä perustuvat pelaajien ja valmentajan kuuntelemiseen ja yhteistyössä heidän näkemystensä kanssa FC Olari kehittyy ja menestyy.

FC Olarilla on Pelaaja-Valmentaja, joka ohjaa peliä, ja näyttää kuka pelaa mitäkin pelipaikkaa. Hän kertoo millä taktiikalla peliä pelataan. Pelaaja-Valmentajan johdolla kaikki tuntevat pelisysteemin, joten pelin ollessa käynnissä jokainen tietää minne juosta, syöttää, puolustaa ja hyökätä. FC Olarin pelaaja-valmentaja on rakentanut taktiikan yhdessä pelaajien ja johtokunnan kanssa. Se toimii aika mainiosti, voittoja ja maaleja on tullut, mutta joskus tuskaisia tasapelejä ja niukkoja tappioitakin välillä.

Jokaisella pelaajalla on oma roolinsa joukkueessa. Jotkut juoksevat laitaa pitkin täyttä vauhtia, jotkut puolustavat enimmäkseen. Jotkut odottavat kärjessä omaa tilaisuuttaan ja jotkut taas tukevat muita. Jokaisen paikka on tärkeä, muuten ei homma suju. Yhteispeli on kaiken perusta. FC Olarilla on yhteinen näkemys miten peliä pelataan.

FC Olarin pelaajat osallistuvat monenlaisiin tapahtumiin yhdessä kannattajiensa kanssa. He haluavat olla kannattajiensa kanssa osa paikallista yhteisöä, esim. pelaajat vierailevat päiväkodeissa ja kouluilla tarkoituksenaan kasvattaa lapsista ja nuorista aktiivisia FC Olarin kannattajia ja vahvistaa heidän osallisuuttaan Suuressa Jalkapalloperheessä.

Vaikka pelaajat kentällä ovat tärkeässä toiminnan ja pelisuunnitelman toteuttavassa osassa, niin kannattajat ovat se EXTRA pelaaja, erittäin tärkeä osa joukkueelle. Ilman heidän kannustustaan ja osanottoa peliin, hyvää tunnelmaa ja tuloksia ei tule stadionille ja FC Olarin matseihin. Jokaista kannattajaa tarvitaan ja pelaajat monesti pyytävät katsomosta kannustusta ja apua tsemppaamiseen kentällä.

Kannattajissa on myös eri tavalla ajattelevia ryhmittymiä, mutta jokaisen päämäärä on joukkueen kannattaminen ja sen hetkissä mukana eläminen. Kannustus ja yhteistyö pelaajien kanssa on tärkeää. Välillä pelaajat saattavat kuulla kritiikkiäkin, joskus se on asiallista jolloin pelaajien tulisi siihen reagoida. Joskus kritiikki voi olla kohtuutontakin, jolloin pelaajan täytyy antaa huuteluiden vaan mennä korvien ohitse.
Pelaajilla pitää tietenkin olla kunnon varusteet millä pelata. Tässä on auttamassa tukiyhdistys, jonka keskuspaikka on Kirkkokadulla Espoon keskuksessa. Joskus yhdistys kuitenkin saattaa liikaakin sotkeutua joukkueen asioihin.

Säännöt on määrätty vanhassa sääntökirjassa, niitä ei ole muutettu ikiaikoihin. Kaikki tuntevat pelin säännöt ja pelin hengen. Mutta pelin tuoksinnassa myös virheitä tulee tehtyä, joista toiset saavat etua, vapaapotkun. Joskus taas pelaajaa vastaan rikotaan, aina ei kaikki mene suunnitelmien mukaan.

Joukkueessa kunniakkaan uran tehneitä  vanhempia sankareita muistellaan kunnioittavasti. Kentällä olevat tekevät heille kunniaa ja kiitollisina miettivät heidän uraansa, mitä voisin oppia heiltä. He ovat mukana kaikissa tärkeissä otteluissa ja heidän tukensa FC Olarille on tärkeää.

Päämääränä on voittomaali, onnistuminen siinä mitä tekee, siitä seuraava tunne on mielihyvää, iloa, riemua, tuulettelua yleisön kanssa. Maaleja, onnistumisia, tulee joskus enemmän, joskus vähemmän. Joskus koko joukkue voi tehdä kovastikin työtä, mutta maalia ei vaan tunnu syntyvän. Myös takaiskumaaleja tulee välillä ja silloin FC Olarin henkistä kanttia mitataan, että miten taas uudestaan sytytään ja lähdetään siitä eteenpäin.  FC Olarin pelaajilla on hyvä pelihuumori ja erilaisista persoonista huolimatta peli sujuu hyvin kun siihen keskitytään.

FC Olarin hyvä yhteishenki johtunee siitä, että joukkueessa siihen on panostettu. Joukkue on pelannut vierasotteluita mm.  unkarilaista AC Albertia ja Real Valamoa vastaan. Myös NaNa eli Naantalin Naperot on voitettu vaikka matsi pelattiin todella syrjäisellä pikkukentällä Seilin saarella.

Joukkueella on myös kovia kilpailijoita lähialueilla esim. Tapiola United, joka syntyi muutamia vuosikymmeniä sitten kun Tapiolan Dynamo ja Otaniemen Juventus yhdistyivät. Lisäksi lännessä on Eintracht Espoonlahti, joka on pelannut myös hyvin viime aikoina. Tällä hetkellä siellä kuitenkin ollaan taloudellisissa ongelmissa ellei Korsisäätiö tule apuun. Kaikki kolme joukkuetta tekevät kuitenkin yhteistyötä aina silloin tällöin Suuren jalkapalloperheen hyväksi.

FC Olari on osa Suurta Jalkapalloperhettä, joka on maailmanlaaja. Tätä peliä pelataan joka maailmankolkalla. Pelin pääsee äärettömän helposti mukaan, tarvitaan vain pallon vastaanottaminen ja johonkin joukkueeseen liittymisen. Yksikseen on tylsä pelailla, eikä kovin kauaa jaksakaan pompotella seinää vasten. Jalkapallo on joukkuepeli, jossa yhteys toisiin on olennainen. FC Olari onkin lähettänyt edustajia eri puolille maailmaa viemään pallottomille palloja, jotta yhä useampi pääsisi pelaamaan.

Tässä joukkueessa haluan pelata, yhdessä teidän kanssanne!

Hyvää joulua, rakkaat pelikaverini!

maanantai 3. joulukuuta 2012

Musiikkia vuoden viimeiselle kuukaudelle


  • Sarah Ozelle: Hot
  • The Seekers: I´ll never find another you
  • Anneke van Giersbergen: Sunny side up
  • Garth Brooks: If tomorrow never comes
  • Ott Lepland: Kuula
  • James: Waltzing along
  • The soundtrack of our lives: You are the beginning
  • Joshua James: Coal war
  • David Broza: Belibi
  • The Idan Raichel Project: Mi´ma´Amakin
  • Moody Blues: Nights of white satin
  • Neil Finn (The Hobbit soundtrack): Song of the lonely mountain


torstai 29. marraskuuta 2012

Israel, politiikkaa ja mielipiteitä

Miten tämän nyt aloittaisi? Pitkä tästä tulee joka tapauksessa. Israel/Palestiinan alueelta löytyy monta vastakkaista sanaparia: solmut ja mutkat, politiikka ja propaganda, sota ja toiveet rauhasta, terrorismi ja miehitys, demokratia ja totalitarismi, pelko ja ihmisoikeudet, kristinusko-juutalaisuus-islam… Ota tästä nyt sitten selvä, mutta jotain haluan kirjoittaa.

Olen saanut perintönä jonkunlaisen tietoisuuden Israelista, sekä kristillisen että jonkunlaisen poliittisen myös. Olen tiennyt paljon asioita Israelista ja olen maasta, kansasta ja politiikasta eri elämänvaiheissa ollut eri intensiteetillä kiinnostunut. Välillä olen ollut vahvasti samaa mieltä ja välillä olen nähnyt, että ei tämä voi olla koko totuus. Nykypäivänä suhtaudun aika kriittisesti uutisointiin ylipäätään. Tunnistan itsestäni halun provosoitua, ryhtymään väittelemään, mutta ehkä luonteeni on sellainen, että pidän mutinat itselläni vaikka kuulen mielestäni täydellistä propagandaa. Ja toki siihen itsekin sorrun…

Tästä aiheesta voisi kirjoittaa kristillissävytteisenkin raapustuksen, mutta tämä on nyt enemmän tällaista itsetutkiskelua ja tajunnanvirtaa. Koska pohjimmiltani ajattelen, että Lähi-Idän ongelmat ovat toisaalta hyvin tiiviisti uskontoon liittyviä, mutta toisaalta taas täysin maallisia ja poliittisia.

Automaattisesti ajatellaan, että ne jotka ymmärtävät israelilaisten pelossa elämisen ja puolustautumisen saavat sotaa lietsovan, oikeistolaisen, ihmisoikeuksista piittaamattoman kristillishihhulin maineen. Jossain tapauksissa vielä USA-ihailijan republikaanin maineen. Tämä häiritsee mua. Koska en koe missään tapauksessa kuuluvani tällaiseen kuvioon.

Israel tuntuu edustavan monille vähän vasemmalle kallellaan oleville jonkunlaista viimeistä linnaketta kylmästä sodasta. Silloin tuon alueen suurin piru oli aina Israel ja koko alueen ongelmat johtuivat vain Israelista. Koska kylmä sota kuitenkin on päättynyt, jäljelle on jäänyt ainoastaan tämä Israelin ”imperialismin” vastustaminen. Ja tämä nostaa Israel/Palestiina –kysymyksen koko ajan yli kaikkien muiden maailman kriisipesäkkeiden. Surettaa esim. se, että vaikka on karmeaa laskea kärsimystä ruumiiden määrällä, niin Syyriassa on tapettu ihmisiä tuhansia ja tuhansia, mutta se ei saa aikaan samanlaista intensiivisyyttä kuin Israelin isku Hamasia vastaan tai laivat jotka yrittävät päästä Gazaan. Syyrian kriisin ratkaisemattomuudessa on myös suurvalloilla, EU:lla ja naapurivaltioilla kädet veressä. Katsomme sivusta tätä tappamista.

Onko olemassa totuus tästä kriisistä? Propagandaa ja valikoitua uutisointia käyttää molemmat puolet niin paljon, että on vaikeaa välillä tietää mikä on totta ja mikä ei. Hamas on useasti jäänyt kiinni väärennetyistä valokuvista. Ero lienee kuitenkin siinä, että demokraattisessa Israelissa on kritiikki sallittua omaa hallitusta ja armeijaa kohtaan, mutta Länsirannalla ja varsinkin Gazassa ei taida oppositiota juurikaan olla. Tai sitä vastustavat aktivistit eivät kauaa elä.

Raskasta on myös se, että koko ajan tuntuu, että kun puhuu/kirjoittaa Israelista myönteiseen sävyyn, täytyisi vakuuttaa muille, että: ”Ei en ole ihmisoikeuksia vastaan, en vähättele palestiinalaisten kärsimystä, en ole kannattamassa sotaa ja Israelin valtion mahdollisia ylilyöntejä (miten ne sitten määritelläänkään)”.  Ettei anna itsestään väärää käsitystä. Leimaa lyödään.

Selkeästi yhden suurimmista syyllisistä löydän. Hamas. Allaolevassa videossa (enkä väitä senkään olevan puolueeton, mutta realistiselta se tuntuu) näkyy selkeästi, että Hamas on tehnyt Gazasta sotilasvaltion, jota se pitää rautaisesti hallussaan. Toisinajattelijat useimmiten kuolevat tai joutuvat vankilaan. Siksi tuntuu käsittämättömältä, että Hamas aikoinaan on äänestetty valtaan ja että miksi Gazan väki ei nouse tätä terrorijärjestöä vastaan. Miksi sitä ei ajeta pois vallasta? Tämä kaikki vielä siksi, että Hamas toimii sotilaallisesti keskellä siviilejä. Heidän suhtautuminen ihmishenkeen ja –elämän kunnioittamiseen on kovin kovin erilainen kuin esim. länsimaissa.

Palestiinalaiset ovat kärsijöitä, sitä ei varmaan kukaan kiistä. Allaolevassa videossa kerrotaan kuinka työttömissä nuorissa miehissä on pessimismi vallassa, eikä tulevaisuuteen liity odotuksia.  Gazassa on suuri huumeongelma, samaa tunnelia pitkin tulevat huumeet ja aseet Egyptin puolelta. Elämän tyhjyys passivoi. Hamasin ultrat eivät kauheasti piittaa ihmishengistä omassa kiihkossaan. Toki medialle kerrotaan ihan toista. Korruptio oli suuri ongelma palestiinalaishallinnossa jo Arafatin aikoina, apua on mennyt ihan muualle kuin olisi pitänyt. Tästä on EU:llakin todisteita. Kansa saa kaiken informaationsa monesti vihamieliseltä medialta ja se saa aikaan mitä kummallisempia salaliittoteorioita. Tuntuu kuin kansa olisi indokrinoitu ja passivoitu uskomaan, että kaikki johtuu Israelista ja on heidän vikansa. Ei tunnuta otettavan aktiivista vastuuta nykypäivästä ja tulevaisuudesta ja pidetään kiinni menneisyydestä. En kyllä tiedä onko tähän edellytyksiäkään nykyisessä kurjuudessa. Muiden arabimaiden avustukset näyttävät olevan hyviä pieniä, he käyttävät palestiinalaisia pelinappuloina omassa politiikassaan. Video kyllä kertoo, että komeita autoja useilla gazalaisilla oli…

Israel on kärsijä, vaikka sitä lienee monen vaikea uskoa. Miettikääpä itse, millaista tuntuisi elää kaupungissa, jossa vartin sisällä pitää olla valmis menemään pommisuojaan. Miltä se tuntuisi useana vuotena peräkkäin ja minkälaisia psykologisia vaikutuksia sillä olisi sinulle? Kovin helppo on täältä kaukaa pohjoisesta asiasta olla besserwisserinä ja vaatia kaikenlaista. Israelin kansantuotteesta suuri osa menee turvallisuuteen ja suuri osa kansasta käy koko ajan kertausharjoituksissa. Ollaan sitten tuosta turvamuurista mitä mieltä vaan, niin itsemurhaiskuja se on selkeästi vähentänyt. Jokaisella maalla on oikeus puolustautua, eikä mikään maa kestäisi jatkuvaa rakettitulta kaupunkeihinsa. Jokainen maa puolustautuisi. Valitettavasti se Israelissa tarkoittaa iskuja terroristeja vastaan, jolloin ihmisiä kuolee. Se on surullista, mutta ei kukaan ole vielä tuonut parempaakaan tapaa esiin. Liian naiivi ei kannata olla, että yksipuolinen vetäytyminen ratkaisisi kaiken. Eihän se ratkaissut Gazaakaan, vaikka Israel sieltä vetäytyi monta vuotta sitten.

Propaganda hallitsee. Niille, jotka tätä lukee, niin älkää uskoko kaikkea mitä luette, katsokaa kirjoittajan/mediaviestimen motiiveja. Jopa sosiaalisessa mediassa. Voitte tehdä näin myös tälle kirjoitukselleni.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Chisu, Vilkkumaa, TTVK ry ja yksilönvapaudet

Viime aikoina on käyty kiivasta keskustelua eräästä kannettavasta tietokoneesta, jossa on Nalle Puhin kuva. Koneessa on jotain erittäin vaarallista, se on nimittäin takavarikoitu ja se on tällä hetkellä poliisin hallussa. 

Kyse on siitä, että TTVK ry (tekijänoikeuden tiedotus ja valvontakeskus)on jälleen kerran noussut julkisuuteen kyseenalaisella tavalla. Nyt kohteena oli 9-vuotias tyttö ja kannettava tietokone on siis hänen.


Miksi sitten minä kirjoitan tästä tänne blogiini? Tämä tapaus herättää jälleen mieleeni sellaisia ajatuksia, että me taidamme olla Suomessa menossa sellaista yhteiskuntaa vastaan, jossa yksilönvapaus - ja sananvapaus on välillä suuressa vaarassa.

Olen vahvasti piratismia vastaan. Jokaisen taiteilijan kuuluu saada palkka työstään ja piratismi on rikos. Kritiikkini ei siis kohdistu laittomaan latailuun, vaan siihen, miten TTVK ry:n toimintatapoihin ja kuinka oikeuslaitos (Karpelan lain myötä) ja poliisi ovat joutuneet tämän yhdistyksen vietäviksi.

Tässä kyseisessä tapauksessa TTVK ry, joka on yhdistys verrattavissa vaikkapa Suomen eukonkantoyhdistykseen, lähettelee ihmisille mielikuvituksellisista summista huomautuksia ja pyytää allekirjoittamaan vaitiolositoumuksen. Vaitiololupausten vaatiminen kertoo suoraan, että TTVK ry:n toiminta ei kestä päivänvaloa. Jos on lailliset perusteet maksun perimiselle, silloin käytetään ulosottomenettelyä, ei poliisia. Poliisin tehtävänä on oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen turvaaminen, yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen, rikosten ennalta estäminen, selvittäminen ja syyteharkintaan saattaminen - ei riidanalaisten saamisten periminen. Poliisi tietysti joutuu tutkimaan asian, kun heille rikos esitetään, mutta poliisikin voi suorittaa harkintaa, onko esim. tässä tapauksessa lapsi ladannut Chisun levyn ansaitsemistarkoituksessa. Aivan turha poliisin tässä maassa sanoa, että heillä ei ole riittävästi resursseja. Ehtivät näköjään kuitenkin ratsata koteja tällä tavalla.

TTVK ry:n korvaussummat lasketaan monesti sillä tavalla, että yhdistys olettaa jokaisen netistä laittomasti ladatun kappaleen olevan pois sen myynnistä. Näinhän ei suinkaan ole ja jo olettamus on järjetön. Yhdistys pyrkii amerikkalaistyylisillä satojen tuhansien eurojen korvausvaatimuksilla pelottelemaan ihmisiä maksamaan näitä maksuja.

Edelleenkään en ymmärrä, että jos ostan kovalevyn, niin miksi joudun maksamaan sen hinnassa pienen osan levy-yhtiöille, vaikka kovalevy olisi itse valokuvaamiani kuvia täynnä? Sen asian ei pitäisi kuulua artisteille eikä levy-yhtiöille, vaan se on minun ja kaupan välinen sopimus.

TTVK toimii omassa kuplassaan ja luulee, että elämme vielä -80-luvulla. Tai sen toimintatavat perustuvat sen aikaiseen maailmaan. Jokohan artistien olisi aika jättää tämä heidän mainettaan pilaava yhdistys ja miettiä asiat aivan eri tavalla uudelleen?


Montako loukkausta löydät?
Maija Vilkkumaa avautui mediassa myös hyvin "vihaisenoloisesti" kovin rockmaisesti. Hänen viestinsä oli ilkeä, asiaton ja hyvin loukkaava tätä perhettä kohtaan. Se arvostus mikä häntä kohtaan on ollut hävisi kyllä täysin. Sen lisäksi hän vielä linkitti laittoman YouTubevideon Facebook-profiiliinsa. Noloa, Maija, noloa! Chisun kommentit ymmärrän paljon paremmin ja hän tässä oli se artisti, jota TTVK ry käytti hyväkseen. Toisaalta olen sitä mieltä, että artisteilla tässä olisi valta kuitenkin muuttaa asioita. Mutta kovin tiukasti he tuntuvat olevan naimisissa tämän yhdistyksen kanssa...

Tämä tekijänoikeustoiminta on yksi esimerkki siitä, että yksilönvapauksia ollaan valmiita polkemaan kunhan bisnes sujuu. Muita on lisääntyvät valvontakamerat, yksityinen pysäköinninvalvonta, anonyymi todistaminen oikeudessa jne. Nämä asiat vaikuttavat ensi alkuun hyviltä, mutta sisältävät vaaran siitä, miten sinun ja minun vapaus voidaan kyseenalaistaa. Jos ajattelemme vain, että "kun en tee pahaa, niin ei minulle asialla ole mitään väliä", niin voidaan kysyä kuinka pitkälle olet valmis antamaan periksi omista oikeuksistasi? Eikö tämän maan pitäisi olla vapaa demokraattinen oikeusvaltio, jossa kaikilla on vapaus elää ja toimia?

Tästä tuli nyt vähän sekava teksti, se tuli tajunnanvirtatyylillä aika nopeasti. Toivottavasti sait siitä jotain ajatuksen alkuja.

Älä luovuta vapauksiasi, ne ovat oikeusvaltion kivijalka.


keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Mielenkiintoista statistiikkaa Espoosta

Postiluukusta tupsahti Espoon kaupungin tiedotuslehti. Monesti se on melkoista propagandaa, vältellen kotikaupunkini ongelmista kirjoittamista. Jutut on happy-happy -meininkiä ja kaupungin toiminnasta mainostamista. Ei kuitenkaan pahimmasta päästä vastaavanlaisia lehtiä.

Mutta joskus sieltä löytyy kivaa statistiikkaa ja faktaa kaupungista. Tällä kertaa nappasin sieltä tilastotietoja Espoossa asuvista ulkomaalaisista. Siltä varalta, että joku espoolainen ei lehdykkää lue, tai et asu Espoossa niin tässä siis dataa Espoosta. Se todistaa sen jo pitkään tiedetyn faktan, että kaupunkimme ei ole enää sama kuin ennen vaan olemme monessa mielessä monikulttuurinen kaupunki. Pidän sitä hyvänä asiana.



  • Vieraskielisiä on 23250, 10,3% asukkaista, vuonna 2030 luku on 52 000, 17% espoolaisista.
  • Kansalaisuudet: 36% EU-maat, Aasia 29,2%, EU:n ulkopuolinen Eurooppa 16,4%, Afrikka 13%, Amerikka 3,9%.
  • Suomenkielisten peruskoulujen oppilaista vieraskielisiä on 11%, he puhuvat 99 kotikieltä.
  • Aalto Yliopiston ulkomaisten opiskelijoiden kansallisuudet TOP 5: Kiina (407), Venäjä (192), Saksa (160), Intia (149) ja Espanja (129). 
  • 27,5% vieraskielisistä asuu omistusasunnoissa. 9,5% asuu ahtaasti.
  • Kaupunginosat: Vanha-Espoo (10%), Suur-Matinkylä (8,6%), Suur-Leppävaara (7,4%), Suur-Espoonlahti (6,2%), Suur-Kauklahti ja Suur-Tapiola (5,7%)
  • Ulkomaalaistaustaisista 47,6% on töissä ja työttömänä 8,2%, eläkeläisiä on 4,6%
  • Vieraskielisten työikäisten kasvu Espoossa vuonna 2011 oli 2000 henkilöä. Kantaväestössä luku laski 400 henkilöllä.Tulevina vuosina vieraskielisten osuus työikäisten määrän kasvusta on 65-96%.
  • Ammatit TOP 5: Sairaala-, hoito- ja keittiöapulainen tai siivooja 1459hlö, tietotekniikan erityisasiantuntija 533hlö, moottoriajoneuvon kuljettaja 466hlö, myyjä tai tuote-esittelijä 398hlö, rakennustyöntekijä 291hlö.
  • Espoon kaupungin palveluksessa on 21 ulkomaalaistaustaista terveyskeskuslääkäriä.

Lähteet: Espoon kaupunkikehitysyksikkö, maahanmuuttovirasto, tilastokeskus, Aalto yliopisto, Aalto yliopiston oppilaskunta, Omnian ammattiopisto, Espoon suomenkielisen opetuksen tulosyksikkö. Tiedot poimin Espoon kaupungin julkaisemasta Espoo-lehdestä.


maanantai 12. marraskuuta 2012

Kutsuin ventovieraan

Viime lauantaina kävin kaupassa työasiat mielessä. Olin ostamassa pitaleipiä järjestämäämme tapahtumaan Olarissa. Niitä eipä ollutkaan kovin helppoa löytää riittävän isoa määrää, tarvitsin niitä nimittäin mahdollisimman paljon, lähes 70kpl. Tästä kaupasta löytyi ja siirryin siis kassajonoon.

Koska ainoat ostokseni oli nämä pitaleivät ja niitä oli paljon, niin tuli sitten vähän kassalla olevan nuoren miehen kanssa juteltua ja vitsailtua, että en aio syödä niitä yksin jne. Hauska kaveri, ei-suomalaistaustainen, joten mielessäni käväisi sekunnin ajan ajatus: Kutsuisinko tämän miehen mukaan tien toisella puolen järjestämäämme Colourful Espoo Oriental -tapahtumaan? Sinne ne pitaleivät olivat menossa, meidän Lähi-Idän ruokalistalle.

Tällä kertaa en antanut periksi mieleni epäilyille vaan kysyin kaverilta, koska työt loppuu ja kutsuin käymään tapahtumassamme. Hän sanoi miettivänsä asiaa. En sitten ajatellut kummemmin asiaa, tulipahan kutsuttua. En itse asiassa uskonut hänen tulevan, kukapa sitä työpäivän jälkeen haluaisi samantien lähteä jonnekin ventovieraan kutsumana.

Mutta tämä nuori mies tuli !! Aika hienoa oli nähdä hänet hakemassa ruokaa siellä meidän muun Colourful Espoo -porukan mukana. Juteltiin sitten aika paljon ruokapöydässä ja kävi ilmi, että hän on kotoisin Afganistanista, tullut Suomeen Iranin kautta 9-vuotiaana ja eka kotipaikka Suomessa on ollut Rovaniemi. Kesällä hän ei ollut erottanut yöttömän yön takia, mikä päivä on milloinkin. Hänen kotikylässään oli talebanit tappaneet kymmeniä kyläläisiä ja hänen perheensä oli lähtenyt pakoon. Nämä ovat niitä tarinoita, joista tiedämme, mutta jotka tunteen tasolla tulevat lähelle kun vieressäsi on iloinen ihminen joka on tyytyväinen kassatyöhönsä ja elämäänsä vaikka on kokenut järkyttäviä asioita elämässään. Hänen elämänrohkeutensa oli kunnioitettavaa ja asenteensa elämään positiivinen.

Toivon näkeväni hänet tapahtumissamme uudestaan. Annoin hänelle esitteen ja käyntikortin ja kutsuin mukaan toimintaamme.

Onneksi sen sekunnin milloin kutsuajatus välähti mielessä, en sitä väistänyt vaan toimin sen mukaan. Olisin voinut valita toisinkin. Silloin en ehkä koskaan olisi tätä nuorta miestä tavannut ja hänen tarinansa olisi jäänyt kuulematta. Sain tästä kyllä enemmän rohkaisua siihen, että uskallan keskustella ventovieraidenkin kanssa ja kutsua heitä mukaan. Tee sinä samoin kun se sekunnin ajatus tulee mieleen.

Tapahtumassamme oli myös kaksi kosovolaispoikaa, reilu 10-vuotiaita. He olivat kyllä todellisia riiviöitä, sori vaan kun näin suoraan sanon. Heitä ei voinut jättää 5 sekunniksi ilman vahtia. Heittelivät pelikortteja häiritsivät muita jne jne. Pojille sanottiin aika monta kertaa, kiellettiin, ohjeistettiin, koitettiin kasvattaa parin tunnin aikana" kepillä ja porkkanalla". Tuskin onnistuimme.

Kun jälkeenpäin ajattelin näitä poikia, niin enpä heidänkään perheen historiaa tiedä. Kumpikaan ei ollut Suomessa syntyneitä, joten sodan jäljet varmasti näkyvät heidänkin perheissään tänäkin päivänä. On se sitten kyvyttömyyttä laittaa rajoja lapsille tai liian tiukkaa kasvatusta tai mitä sitten liekin. En tiedä. Näiden poikien raivostuttavuudesta huolimatta heidän puolestaan vois pienen rukouksen lausua.

Lauantai oli hieno päivä. Video pakistanilaisten esiintymisestä ja vatsatanssista on tulossa myöhemmin Colourful Espoon sivuille.

torstai 1. marraskuuta 2012

Marraskuun masennusta, mutta toivonkipinöitä myös...

  • Muse: 2nd Law: Isolated system
  • KENT: Tänd på
  • Exit: Elämää ennen kuolemaa
  • ReVamp: Here´s my hell
  • Nightwish: End of all hope
  • Cain´s offering: More than friends
  • Bruce Cockburn: Soul of a man
  • Assassin´s Creed 2 soundtrack
  • Sirenia: Enigma of life
  • Terapia: Pelasta mut
  • Absurd minds: Masterbuilder
  • Kamelot: Abandoned
  • Tarvo Laakso: Toivonkipinä
  • Saviour Machine: Behold a pale horse
  • Blind Guardian: Time stands still (at the Iron Hill)

tiistai 23. lokakuuta 2012

Stigmatisoitu adjektiivi

Asia tulee vastaan aika monesti ja mieleni jää siitä aina kiinni. En mä enää osaa ajatella toisin. Mielleyhtymä tulee saman tien kun sen kuulee. Se on nyt saanut stigman. Mutta miksi ja miten? Joillain asioilla on vaan pitkälle kantavia seurauksia, niin näköjään myös tällä.

Sainko sinut kiinnostumaan mistä on kysymys? No, kysymys on yksinkertaisesti sellaisesta asiasta, että eräs sana saa minussa lähes aina assosioitumaan seuraavan lauseen ja nuoruusmuiston. Tämä on varmasti kaikille tuttua. Jos joku sanoo vaikkapa nörtti, Lappi, uimaranta, hipsteri, niin mieleemme tulee heti jonkunlainen assosiaatio tästä. Nämä oli vielä helppoja esimerkkejä eikä sinänsä mitenkään erityisiä. Näinhän mielemme toimii ja käyttäää kokemuksiamme.

Mutta kun se sana on mulla IHANA. Siis se sana ei ole ihana (adj.) vaan sana IHANA. Tämän sanan kuuleminen nimenomaan miehen lausumana (joskus myös naisen) saa aikaan muiston ja lauseen, joka siitä seuraa. Kerron teille miten näin on tapahtunut.

Ollessani yläasteella ja lukiossa, eräs äidinkielen naisopettajamme (rauha hänen muistolleen) kertoi seuraavat mieleenjääneet sanat aina kun poika/mies käytti sanaa IHANA: "Pojat eivät saa sanoa ihanaa, koska se on liian feminiininen sana". Se ei siis sovi poikien suuhun, näin hän antoi meidän ymmärtää. Hän oli muutenkin ehkä vanhoja tapoja kunnioittava ja vähän vanhakantainen. Lisäksi hän oli niitä harvinaisuuksia poliittisesti aika valkoisella Etelä-Pohjanmaalla. että hän oli selkeästi vasemmalle kallellaan. Kuitenkin hän varmaan ihaili sellaista herraskartanoelämää, missä syödään leivoksia pikkusormi pystyssä kesähuvilan terassilla. Sellaisen kuvan hänestä ja puheenparresta sai. Siinäkin mielessä tämä poliittinen suuntautuminen oli vähän yllättävää. Ei hän mikään aktivisti ollut, mutta sanoi kyllä mielipiteensä.

En tiedä onko hän ollenkaan halunnut tämän lauseen jäävän päähän. Tuskin tämä hänen äidinkielen opetuksen ytimessä oli. Todennäköisesti se on vain jäänyt mieleen, eikä sitä välttämättä ole mitenkään painotettu. Nyt se kuitenkin on totisesti painotetusti mielessäni ja tämä assosiaatio ei varmaan mielestäni häviä koskaan. Taivaassa toivottavasti ei tarvitse enää tälle asialle hekotella.

Jostain syystä siis tämän sanan kuuleminen laukaisee mielessäni tämän sitä seuraavan lauseen. Toimin kuin Pavlovin koira, tämä ajatus tulee mieleeni ja nostaa hymyn kasvoille. Muut varmaan silloin harvoin kun tämän näkevät, ihmettelevät miksi näin tapahtuu...

Kuinka usein kuulet miehen sanovan IHANAA?

Tiedän erään ystäväni jakavan tämän saman assosiaation, en tosin tiedä onko se hänellä yhtä vahvana. Kun yhdessä ollessamme tämä sana tulee vastaan, niin ihan varmasti jompikumpi siitä muistuttaa.

Joillain asioilla, joistain ihan kummallisista syistä on tapana jäädä mieleen. Jostain syystä näin on käynyt näin. Sana on siis saanut stigman, josta se ei pääse irti.

Kummallista oikeastaan...




maanantai 15. lokakuuta 2012

"Suojelusenkelimme pitävät sinusta huolta"

Nämä sanat sanoi kenraali Joseph Kittinger eräälle Felix Baumgartnerille pariinkin otteeseen ennen hänen eilen hyppäämäänsä ennätyshyppyä. Kukaan ei koskaan ole hypännyt laskuvarjolla, avaruuspuvulla ja kypärällä noin korkealta. Kittinger jäi toiseksi -60-luvun hypyllään. Aika hienoa oli, että sama mies oli ohjaamassa Felixin ennätyshyppyä. Hän sanoi Felixille: " Aiomme toteuttaa tavoitteesi ja unelmasi".


Toppatakissa alaspäin...


Ja kyllähän Felixin enkelit tekivät duuninsa kunnolla. Mitään ei tapahtunut, vaikka yhdessä vaiheessa miekkonen pyöri aika kontrolloimattomasti. Samoin kuin aikanaan Josephinkin. Joe vaan hyppäsi vielä paljon paljon alkeellisimmilla vermeillä ja siten hänen hyppynsä on ehkä vielä kunnioitettavampi. Ei kuitenkaan oteta Felixin hypystä mitään pois.

Ennen vanhaan muuten ainoastaan valtioilla oli mahdollisuus tukea tällaisia hankkeita. Olikohan tämä ensimmäinen tämän luokan avaruushanke, joka oli yrityksen sponsoroima. Red Bull ei muuten antanut siipiä, vaikka mainoksissaan näin lupaavat...

Taatusti muuten eivät Felixin (eikä meidän muidenkaan) suojelusenkelit ole mitään pullamössölihavakäsisiä vauvaenkeleitä. Sellaiset enkelit ei pysty mitään suojelemaan. Toivon mukaan mun suojelusenkeli on sellainen valtava sotilasenkeli, joka pystyy jotain suojelemaankin. Tällaisia enkeleita varmasti oli näiden hyppääjienkin matkassa. Gustave Dore osasi maalata oikeanlaisia enkeleitä.



Muuten, Kittinger teki vielä ensimmäisenä ihmisenä kuumailmapallolennonkin Atlantin yli vuonna 1984. Ei mikään turha mies.


perjantai 12. lokakuuta 2012

Ärsyttäviä asioita


  • Kun olen seminaarissa/koulutuksessa, josta itse olen innostunut. Ja sitten vieressä joku pelaa läppärillä pasianssia.
  • Kun ajat autolla ruuhkassa ja joku kiilaa eteesi kiihdytyskaistalta "väkisin". Odota niinkuin muutkin ovat tehneet.
  • Loukkaantujat, myötäloukkaantujat ja kaikkein pahimana mediassa loukkaantujat ja myötäloukkaantujat. Miksi ihmeessä sitä loukkaantumistaan pitää niin kovasti mainostaa? Ottais itse yhteyttä loukkaajaan eikä käyttäisi loukkaantumistaan mediatemppuna.
  • Bussikortissa ei ole rahaa, kun pitäisi mennä bussilla jonnekin.
  • Suomalaisten kummallista suhdetta Venäjään ja venäläisiin ja roikkumista jossain sodanaikaisissa peloissa. Missä realismi?
  • Itsessä sitä, että en ota rohkeammin kantaa.
  • Kipeät silmät, joiden kipu vaan ei tunnu millään lakkaavan vaikka kuinka niitä lepuuttaisi.
  • Palloliiton ja pöhlömedian yritykset saada Suomeen joku jalkapallohuligaaniongelma. Höpölöpöä.
  • Liittyen edelliseen: Poliisin itku resurssien puutteesta ja silti on resursseja viedä poliiseja monenmoniin kissanristiäisiin. Futismatseissakin saattaa olla aivan ylimitoitettuna partioita.
  • Toisille ihmisille (ja varsinkin heidän kuvilleen) nauraminen, kuuluivat he sitten perussuomalaisiin, vihreisiin, kommunisteihin tai kokoomuslaisiin.
  • Tosi-TV.
  • Suomen hyvävelijärjestelmään, joka edelleen on vahvasti voimissaan, mutta pinnan alla. Kuplan puhkeamista odotellessa.
  • Se, että jotkut tekevät kirkkopolitiikkaa ihmisten auttamisella. Sadat ihmiset jäävät ilman apua, koska jotkut päättävät täällä kotomaassa tukistaa työtä tekeviä järjestöjä. Ja vielä ilman todisteita ja kysymyksiin vastaamista luulottelujen varassa. Pikkusieluista ja tekopyhää.
  • Suomen uskonnottamaksi tekemisen yritykset. Mitä ihmeen pelättävää siinä kristinuskossa oikein on?
  • Ihmisten sosiaalisen median pelko ja sosiaalisen median sinisilmäisyys.
  • Median ja mainostoimistoiden luulot siitä, että he tietävät mitä kansa haluaa.
  • HJK
  • Suomen luterilaisen kirkon "lällyistyminen", tuntuu että paljon on ylipehmeää huttua, jossa sisältö on hyvin kevyttä ja kuorrutettua. Väärät asiat tuntuvat nousevan keskiöön. Back to basics, please.
  • Mukasuvaitsevaisuus, kun ei oikeasti suvaita kuin samalla tavalla ajattelevia. Ääritiukkuus, kun juututaan joihinkin yksittäisiin asioihin, provosoidutaan ja otetaan uhrin viitta.
  • Imurointi ilman musiikkia iPodilla.
  • Ärsyttää oma ärsyyntymiseni.




Olenkohan tulossa vanhaksi, kun tuntuu että ennen oli kaikki paremmin. 
Sehän ei ole totta, ennen oli monta asiaa paljon huonomminkin.

Now playing: The Beatles: The fool on the hill


maanantai 1. lokakuuta 2012

Lokakuun lohdutusta

  • Andy Hunter: Raining sunshine 
  • Mike Oldfield: Poison arrows
  • Lana Del Rey: Born to die
  • Nightwish: The Escapist
  • Duran Duran: Save a prayer
  • Iron Maiden: Deja vu
  • Merle Haggard: Big city
  • Thomas Bergensen: Ocean princess
  • Dire Straits: Ticket to heaven
  • Bass´n Helen: Sanan miekka
  • Anna Eriksson: Jos mulla olisi sydän
  • Stratovarius: Galaxies
  • Lauri Porra: Musiikkia elokuvasta Tappajan näköinen mies
  • Muse: Madness
  • The Outlaws: Ghostriders in the sky


lauantai 29. syyskuuta 2012

HYVÄ FC HONKA !

FC Honka voitti tänään Suomen Cupin finaalissa KuPSin Kuopista 1-0! Tämä on ensimmäinen varsinainen iso voitto seuralle pitkään pitkään aikaan. Toki pari kertaa on Liigacup voitto tullut, mutta sitä ei kovin moni seura pidä kovinkaan suurena saavutuksena.

Tämä kausi on Hongalla mennyt kovin keskitasoisesti. Seura muuttui aika radikaalisti tälle kaudelle, nuorentui ja kokeneita pelaajia lähti pois. Nyt tällä nuorella joukkueella on saavutettu liigassa keskitaso, joka varmaan on se aika lailla oikea taso. Ensi kaudelle on odotettavissa jälleen isoja muutoksia taloustilanteen takia.

Mutta tänään juhlitaan! Honka on voittanut ensimmäisen suuren pyttynsä, Suomen Cupin! Sillä seura pääsee europeleihin ensi kaudeksi mikä on erityisen tärkeää. Suuret onnittelut koko joukkueella ja taustaväelle! Nauttikaa voitosta!!!

Hieno fiilis!! Nyt, espoolaiset mars mars katsomaan matseja Tapiolan Urheilupuistoon! Europelejä luvassa ensi kaudella!









sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Nepaliksi, kiinaksi, arabiaksi

Viime viikonlopun leirillä pyysin muutamaa ystävää kirjoittamaan nimeni ylläolevilla kielillä. Mun mielestä nimeni näyttää aika kauniilta näillä kirjoitettuna. Kaunein ehkä kiina, se on jotenkin visuaalisesti eniten silmääni miellyttävä.

torstai 20. syyskuuta 2012

Monikulttuurista musiikkia



Järjestimme töissä Colourful Espoo Worlds Within Music -monikulttuurisen tapahtuman. Tässä video esiintyjistä.

http://colourfulespoo.blogspot.com

perjantai 14. syyskuuta 2012

Bajen i Gotland

Taannoin kävin Gotlannissa ja Visbyssä. Reissuilla ulkomailla sitä yrittää aina löytää paikallista futiskulttuuria ja katsella miten se näkyy katukuvassa. Visbyssä se ei kovin paljoa näkynyt, mutta vähän kuitenkin. Visbyn suurin seura on FC Gute, jolla on paljon nuorisotoimintaa, miesten ykkösjoukkue pelaa kakkosdivisioonassa, eli kolmannella tasolla. Joukkue ei liene koskaan kovin korkealla pelannut. Kotiottelut pelataan Visbyssä Gutavallenilla, joka vetää n.5000 ihmistä. Kärjessä pelaa hauskanniminen kaveri, Hampus Norman.


Sen sijaan sieltä täältä Visbyä löytyi suuren tukholmalaisseuran tarroja. Vihreävalkoinen Hammarby IF oli edustettuna aika monessa katutolpassa. AIK:n tai Djurgårdenin tarroja en löytänyt mistään, joten voisi ajatella, että Bajen on Gotlannissa ykkönen. Tai sitten Hammarbyfanit käyvät ahkerasti saarella tarroittamassa kaupunkia.



Koskapa FC Guten tiedot löysin vasta kotona ja kaupungin oma seura ei tullut missään vastaan Visbyssä, niin veikkaanpa, että Bajen on kannatetumpi seura saarella. Tai sitten jalkapallo ei ole Gotlannissa niin suurta kuin muualla Ruotsissa.



Ruotsissa kuolinilmoituksessa ei aina olekaan ristiä vaan futisjoukkue

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Syyskuun synkistelyä


  • W.A.S.P. : Heavens hung in black
  • Lawless Movie Soundtrack (The Bootleggers feat. Liela Moss, & Emmylou Harris): Aim towards the sky
  • Deuteronomium: Black Raven
  • Dropkick Murphys: (F)lannigan's ball
  • Nightwish: Swanheart
  • Chris Cornell: You know my name
  • Peer Günt: I don´t want to be a rock´n´roll star
  • Depeche Mode: Shake the disease
  • Steelheart: Shine a light for me
  • Pulp: Live bed show
  • Vangelis: Light and shadow
  • Mirel Wagner: No death


tiistai 4. syyskuuta 2012

Kotiinpaluu ja muutama extrakuva

Tätä kirjoitellaan jo kotona:

Retken viimeinen aamu koitti laivalla klo 6.00 kun kännykkäherätys helisti. Siitä sitten aamiaiselle. Aika hiljaista porukkaa tuntui olevan syömässä, ei pelkästään meidän väki vaan kaikki muutkin. Ehkä meidän porukalla oli myös jo vähän retkiväsymystä ilmassa tässä vaiheessa.

Bussi pääsi aika nopeasti ulos laivasta, vaikka ihan viimeisenä sisälle mentiin. Ei tarvinnut kauaa parkkipaikalla odotella. Tässä vaiheessa sanoimme kahdelle Porin vahvistukselle "näkemisiin ja nähdään ens kerralla". Lupasivat tulla. Lähdimme Turun keskustan kautta sitten ajelemaan Paimioon päin.

Paimiossa on kotileipomo, josta matkanjohtajille oli annettu vinkkiä. Paikan nimi on Tannisten Kotileipomo ja täällä pysähdyimme kahvittelemaan. Aikamoinen myynti oli Tannisilla kyllä yhden tunnin sisällä kun yli 40 ihmistä tulee ostamaan leipää, keksejä, torttuja, kakkuja ja mitä lie. Kaikki samana aamuna leivottuja. Tätä pysähdystä voimme suositella, kannattaa ajaa Turuntiellä olevan ABC:n ohi ja tulla ostamaan paljon parempia  kotileipomotuotteita Tannisilta.

Ilahduimme myös kun näimme myös entisen työtoverimme, nykyisen paimiolaisen.


Loppumatkalla eräs reissulaisemme piti meille hauskan tietokilpailun ja lauloi samalla Elviksen Love me tenderin. Elvistä imitoiden ja hyvin siinä onnistuen. Saimme myös kuulla runoja muutaman matkalaisemme innostuttua lausumaan. Nyt sitä aamuista reissuväsymystä ei ollut enää yhtään. Kiiteltiin sitten ja hyvästeltiin toisiamme, mutta varmasti vielä nähdään. Tarkoitus on pitää kuvakatselmus jossain vaiheessa syksyä ja muistella retkeämme.

Tämä oli hieno kokemus. Voin suositella Visbyä ja Hotel Solhemia vanhan kaupungin muurin laidalla.

Kiitos, jos olet jaksanut lukea reissukuulumisia tästä avoimesta päiväkirjasta. Tässä alla vielä muutamia kuvia sieltä ja täältä.


Vahtiukkeli Drottningholmissa

Tuomiokirkko

Kyllä, tämä Biergarten on Visbyssä

Aamiaisella hotellilla

Rauk

Hevoskastanja

Tuomiokirkko

maanantai 3. syyskuuta 2012

Kääntyy hyväksi

Kirjoitettu odotettaessa Viking Amorellaa Tukholman satamassa:

Lähdettiin ilman yhtä retkeläistä laivalla kohti mannerta. Olimme tehneet kaiken voitavamme. Matkalla asia pysyi mielessä koko ajan, mutta yritin vähän rentoutua kuuntelemalla musiikkia ja torkkujen yrittämisellä.

Nynäshamnin satamasta lähdimme pikku kauppareissun jälkeen ajelemaan kohti Södertäljeä. Mentiin vähän pienempiä teitä pitkin ja oli kiva nähdä ruotsalaista landea. Ihan pöndellä oltiin.

Södertäljessä käytiin Torekällbergetin ulkoilmamuseossa. Se sijaitsi korkeahkon kukkulan huipulla ja siellä oli Södertäljen historiaa esiteltynä kahdessa osassa, kaupunki ja maaseutu. Meillä oli opastus kaupunkipuolella. Opas painotti erikoisella tavalla suomenkieltä. Esillä oli tavaraa ja kaupunkielämää 1800-luvulta, rikkaiden ja köyhempien elämää. Ihan jees, mutta suoraansanoen ei mitään tajunnanräjäyttävää.

Maaseutupuolella oli maatilan eläimiä ja samanlaisia rakennuksia, mitä löytyy jokaisesta Suomen kotiseutumuseosta. Ei sen enempää tai vähempää. Eläimet oli kyllä hauskoja, niitä on kiva katsella.

Museon parkkiksella oli välikahvien paikka. Tässä syötiin Nynäshamnin Lidlistä ostetut leivät ja banaanit+kahvit. Muut museovieraat yrittivät ostaa meiltä kahvia. Ei myyty että riitti omalle väelle.

Ajeltiin sitten Sthlm:ää kohti. On se vaan iso kaupunki, suurempi kuin koko pääkaupunkiseutu. Vilinää riittävästi. Mentiin kohti Drottningholmia, kuningattaren kesäpalatsina kaiketi tunnettu. En tiedä tarkemmin, voitte googlata. Paikassa on avaranvihreänlaajat puistot, joita varmaan sadat ohmiset ylläpitää. Hieno ja pompöösi paikka, mutta kun nyt en ihan täpinöissäni näistä kuninkaallisista ole, niin mitään suurta ihastusta paikkaa kohtaan ei syntynyt. Kävelin vain kauniilla alueilla sinne ja tänne. Mutta hyvä paikka se on, käykää katsomassa.

Viimeiset välikahvit juotiin Drottningholmin parkkipaikalla. Siitä eteenpäin lähdettin laivalle. Enpä tiedä mutta kaupungeissa ajelu ja kyydissäkin olo on musta tosi kivaa. Tykkään katsella katujen varsilla olevia liikkeitä ja liikennettä. Nyt kierreltiin mukavasti ympäri Tukholmaa.

Kirjoitettu kuljettajien sisäpiirihytissä vatsa buffet-täynnä ja karkit ostettuna lähellä keskiyötä:

Mahtava asia!! Gotlantiin jäänyt retkeläisemme soitti mulle ja kyseli kuulumisia ja kuinka pääsisi pois saarelta! Valtava helpotus tuli kuulla hänen äänensä ja suuri murhe lähti pois. Retkeläisemme oli paljon paremmassa kunnossa kuin aamulla ja pystyi juttelemaan kanssani. Rukouksemme kuultiin!

Oltiin aikaisessa satamassa ja meillä oli suht paljon aikaa odotella laivan saapumista. Olin jälleen kuljettajalipulla liikkeellä. Sain oman hytin, laivalla näytti olevan paljon tanskalaisia ja ruotsalaisia kuskeja. Ilmeisesti he osaavat aika tarkkaan laskea alkoholin haihtumisen huomisaamua kohden, sen verran reippaasti tuntuivat juomaa kiskovan heti laivaan päästyään. Täytyy kuitenkin sanoa, että ei meidän kuski, ainakaan tällä reissulla. Mutta kyllä tuo rekkakuskipuoli laivalla on aika äijjjämeiningin oloista. Mutta oli kiva vilkaista sitäkin puolta.

Sitten vielä illan päätteeksi buffetiin. Nyt kun Viikkarilla on matkustanut neljännen kerran aika lyhyen ajan sisällä, niin tiesi jo kaikki ruuat. Mutta silti löysin yhden mainion uuden maun, jota täytyy kotiinkin ostaa. Omenasilli, ai että!

Tax-freen kautta sitten laskeuduin äijjjäosastolle nukkumaan. Siirsin kellot kotimaan aikaan ja ihan kohta meen nukkumaan. Eka nollaan pääni jollain melodisella death-metallilla/Nightwishillä/Within Temptationilla. Aika kovalla volyymilla. Mukava, mutta henkisesti aika raskas päivä takana.