lauantai 31. joulukuuta 2011

Hyvää uutta vuotta !

Kiitokset tästä vuodesta!

Kuten nämä koirat lepäilevät ja ottavat rennosti, muista sinäkin levätä ja ottaa rennosti tulevana vuotena!

tiistai 27. joulukuuta 2011

Presidentinvaaleista

Tässä subjektiivisia ajatelmiani presidenttiehdokkaista. Vaalithan ovat henkilö- ei puoluevaalit, nimellisestihän presidentti eroaa puolueesta valituksi tullessaan. Mutta esim. istuva presidentti on kyllä pitänyt kiinni puolueideologiastaan, joten ei se ihan itsestäänselvää ole. Siinä mielessä itsellä kuitenkin puoluekin vaikuttaa valintaan.

Paavo Väyrynen: Jotenkin ei. Sen verran poliittista pyörähtelyä on ollut suuntaan ja toiseen kautta historian. Lisäksi olen itselleni luvannut, että Keskustaa en äänestä enää, sen puoluekuprut olivat niin räikeitä ja oma hyvävelijärjestelmä vielä pelasti omansa pälkähästä useaan otteeseen. Toisaalta Paavo on niin piikki lihassa nykykeskustalle, että ihan kiusallaan voisi äänestää. Ehkei nyt sentään.

Eva Biaudet: Niissä vaalikeskusteluissa, mitä olen seurannut, ei ole tuonut mitään uutta tai tärkeää keskusteluun, vain poliittisia itsestäänselvyyksiä, jotka joitakin saattaa hämätä. Osaa kyllä poliittisen puheen, mutta niin osaa muutkin. Tasa-arvokysymykset on tärkeitä, mutta ei ne kyllä presidentin suurimpia kysymyksiä ole. Ymmärrän, että RKP:llä pitää aina olla oma ehdokas, mutta parempia ehdokkaita olisi ehkä kannattanut hakea.

Paavo Arhinmäki: Aivan liian juniori Suomen presidentiksi. Vaikka onkin futismiehiä, niin puheet on menneet niin NATO-jankkaamiseksi, että en jaksa. Lisäksi sydän ei anna lupaa äänestää näin vasemmalla olevan puolueen ehdokasta.

Paavo Lipponen: Paavo I Suuri (ainakin omasta mielestään) on jämähtänyt jo edelliselle vuosikymmenelle. En halua Suomelle presidenttiä, joka täysin kritiikittä kannattaa kaikkia EU-asioita. Lisäksi vielä 90-luvun argumenteilla. Paavon USA-mielisyys on myös liian paljon mulle. Paavo on oikeistolaisempi demari kuin kukaan oikeistopoliitikko. En haluaisi pienistäkin asioista suuttuvaa presidenttiä Suomeen.

Sauli Niinistö: Kansan suosikki ja todennäköisin seuraava presidenttimme. Sale on vähän jämähtänyt suosioonsa ja varoen lausuu tai ottaa kantaa mihinkään, koska se voisi heilauttaa kansansuosiota. Saisi tehdä niin eikä varmistella. Kokoomuksen äänestämisessä on vaara, että äänestää bisnestä.

Pekka Haavisto: Pekka on fiksu mies, mutta väärässä puolueessa. Vihreät on muuttunut liikaa besserwisserpuolueeksi alkuperäisistä ajatuksistaan ja luulee tietävänsä paremmin miten toisten pitää ajatella. Ideologia sokaisee käytännön järjen. Takkia on käännetty kynnyskysymyksissä, puolueeseen ei voi luottaa. Pekka jää myös etäiseksi, koska hallitsee asiakysymykset hyvin. Hän saattaa olla myös puoluekoneiston vietävissä. Lisäksi Vihreät on jopa Vasemmistoa enemmän kirkkovastainen puolue. Ei ääntä minulta.

Sari Essayah: Yllättänyt talousasioiden asiantuntijuudellaan, mutta riittääkö se kokonaispeleissä? Ei. Taitaa olla vähän statisti näissä kilpailuissa. Mutta vaikea olisi kuvitella Saria ja varsinkin Kristillisdemokraattista presidenttiä Suomeen. KD:ssä on fiksua ja ei-fiksua porukkaa. Kumpaan leiriin Sari kuuluu?

Timo Soini: Vaikka Soini on parhaasta päästä Perussuomalaisia, futismies ja Espoosta, en koskaan pystyisi antamaan ääntäni tälle puolueelle tai sen edustajalle. Kokisin sen pienenä myönnytyksenä puolueelle, sitä en halua. Puolueessa on vahvasti omia ajatuksiani vastaan olevia mielipiteitä. Näyttäisi kyllä siltä, että Soini ei edes kovin tosissaan ole näissä vaaleissa, vaan puolue tähtää kunnallisvaaleihin.


Ehkä asiaan pitäisi suhtautua yhtä rennosti kuin Suureen Vaalikeskusteluun valmistautuva Pepe-kissa...

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Toinen näkökulma joulujärjestelyihin


Sohaisenkohan muurahaispesää... Usein ennen joulua kuulee lehdissä, juhlapuheissa, saarnoissa, hartauksissa, blogikirjoituksissa, mielipidekirjoituksissa jne. seuraavanlaisia ajatuksia:

Joulun valmistelu aiheuttaa stressiä. Joulupuheisiin kuuluu kulutuksen kritisoiminen ja vaatimattoman joulun korostaminen. Ostaminen on turhaa tai ainakaan sitä ei kovin paljon pitäisi harrastaa ja se vie joulun Sanoman ihan sivuun. Joulua edeltävään aikaan kuuluu kiire ja stressaava kaupassa käyminen. Ihmiset ovat kaupassa pahalla päällä. Monet näkevät valtavasti turhaa vaivaa jouluidyllin rakentamiseen ja sitten väsyneenä tukka sekaisin, tili tyhjänä, Mastercard limittiä huutaen yritetään hakea joulufiilistä ja joulun rauhaa. Ymmärtänette mitä tarkoitan, olette varmasti näitä puheita kuulleet myös.

Tottakai tiedämme, että joulun sanoma ei ole lahjojen määrässä eikä hintalapussa. Uskon, että 99% aikuisista sen tietää. Ainakin täysjärkiset sellaiset. Kyllä ihmiset osaavat asennoitua joulunaikaan ja tietävät mikä on joulun sanoma, Jeesuskin on minusta enemmän esillä kun joskus oli. Eri asia on miten ihmiset Jeesukseen suhtautuvat, mutta kyllä Seimen Lapsi on vielä tässä maassa tuttu. En tarkoita, etteikö Jeesuksesta pitäisi jouluna puhua, päinvastoin. Joululauluista lähes kaikki on kristillisiä ja liittyvät kristilliseen perinteeseen.

Mielestäni se on hienoa, että iihmiset haluavat nähdä vaivaa sen eteen, että perheissä joulu on myös juhla. Se on ”työn” tekemistä sen eteen, että kaikilla voisi olla juhla. Siinä ei ole minusta mitään väärää. Arkipäiviä sitten riittää varmasti tarpeeksi vuoden aikana. Siksi yllämainitut puheet tuntuvat vähätteleviltä niiden juhlia haluavien miesten ja naisten järjestelyjä kohtaan. Varsinkin vähävaraisten joulu voi tuntua paljon juhlallisemmalta juhlana kuin keski- tai yläluokkaisen joulujuhlat. Miltä silloin vähävaraisesta perheenisästä tai –äidistä tuntuu tällaiset puheet, että mielellään ei saisi nähdä vaivaa yhteisen juhlan eteen?

Miksi niin kovin usein tämä ihmisten hyvä tahto lähimpiään kohtaan jotenkin liitetään tähän kulutushysteriaan? Miksi joulu tässä mielessä ei saisi aiheuttaa stressiä? Jos koet stressiä siitä, että haluat olla järjestämässä toisille (ja samalla itsellesi) hienon yhteisen juhlan, niin onko se automaattisesti väärin? Sama koskee jossain määrin ylioppilasjuhlia, rippijuhlia jne. Olen ollut järjestämässä erilaisia tapahtumia ja stressaan joka kerta. Mutta ilman sitä stressiä, ei niitä tapahtumiakaan olisi ollut.

Onko vaatimattomuus automaattisesti hyve? Miksi jouluna ei samanlaisena hyveenä  pidetä tässä joulukiire-stressi-ajatuksissa sitä, että halutaan uhrata aikaa ja rahaakin siihen, että perheen joulu voisi olla Oikea Juhla? Millä perusteella vaatimaton joulu olisi parempi kuin joulu, jonka eteen on nähty vaivaa? Perinteistä kiinni pitäminen on hieno asia. Annetaan siis ihmisten rauhassa järjestellä joulujuhliaan heitä siitä syyllistämättä.

Tiedän myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät koe joulustressiä. Meidän perhe osti jouluruuat aatonaattona isosta kaupasta. Siellä oli normaalia enemmän väkeä ja joulustressin sijasta näin paljon iloisia ilmeitä, juteltiin ventovieraiden kanssa lanttulaatikkorivistöjen edessä jne. Ei ollut siinä kaupassa jouluärtymystä, päinvastoin siellä oli lämmin ja mukava tunnelma.

Joulun evankeliumi on Jeesuksessa, tiivistelmä löytyy Jouluevankeliumista. Ei sieltä löydy mitään joulun järjestelyistä. Teki niitä sitten millä asenteella tahansa.

lauantai 24. joulukuuta 2011

Rauhallista joulua !

Seimiasetelma on Betlehemistä,  enkelit tyttäriemme askarteluja
Hyvää joulua kaikille blogini lukijoille!

torstai 22. joulukuuta 2011

Millaista oli elää tänä vuonna?


Hyppään vähän ajassa eteenpäin:

Vuosi alkaa lähestyä loppuaan ja sitä alkaa miettiä mitä kaikkea onkaan tapahtunut. Vuosi 2011 on kohtapuoliin historiaa, ihmiset tuhlaa rahaa pommeihin ja paukkuihin ja tekevät uuden vuoden lupauksiaan. Ja valitettavastii juovat päänsä sekaisin...

Syksy on ollut aika raskas monellakin tapaa ja kesä/kevät on niin kaukana, ettei jaksa muistaa. Miksi muuten ihminen (tai ainakin minä) useasti muistaa vain edellisen vuodenajan? Muistan, että viime talvena oli paljon lunta ja kesällä oli kuuma. Tykkäsin paljon enemmän kesästä. Ai, että kun kova helle on hieno juttu!

Olenko nyt vuoden viisaampi? En tiedä, tuskin, vaikea arvioida - silloin olisin viisaampi. Olenko oppinut uusia asioita? Kyllä, varsinkin itsestäni. Osaanko suhtautua asioihin eri tavalla kuin ennen? Luulen niin, ainakin joihinkin asioihin. Olenko muistanut, että jokainen päivä on lahjaa ja olenko osannut olla kiitollinen pienistä ja suurista asioista mitkä mulla on hyvin? En, täytyy kipeästi tunnustaa. Olenko tehnyt asioita väärin? Olen. Olenko tehnyt asioita oikein? Olen. Olenko oppinut molemmista? Jääköön vastaamatta.

Täytyy varoa putoamasta kyynisyyden ja pessimistisyyden kaivoon. Haluan kieltäytyä ajattelemasta, että "siinähän tuo viime vuosi meni". Jokaisella vuodella ja jokaisella kokemuksella on merkitystä, oli sitten ihania, kamalia tai jotain siltä väliltä. Jälkimmäisiä ei vain haluaisi muistella ja ensimmäisiä ei haluaisi unohtaa.

Jokainen kokemus muokkaa meitä. Mutta en usko, että olisimme kokemustemme armoilla, jotenkin ulkopuolisina tarkkailijoina. Voimme ottaa niistä joitain ja jättää jotain. Siinä on oppiminen, jos osaamme jaotella ne mitkä otamme mukaamme elämän selkäreppuun.

Keittiöpsykologi päättää osuutensa tähän kiittää vuodesta 2011 ja toivottaa kaikille aina parempaa vuotta 2012!

P.S. juhlitaan joulu ensin.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Masha Drokova, Nashi ja Putinin suudelma

Katsoin YLE FST:ltä tanskalaisen dokumentin The Kiss of Putin. Se kertoo Masha Drokovan tarinan innokkasta Putinin ja hänen perustamansa nuorisojärjestö Nashin jäsenestä aina liikkeestä eroamiseen asti. Se kertoo myös järkyttävän realistisesti siitä tilanteesta missä Venäjän oppositio elää. Se kertoo siitä minkälaisia voimia vastaan toisinajattelijat taistelevat. Se kertoo siitä, kuinka häikäilemättömiä voivat nuorisoliikkeen pimeämmän osaston Stahlin toiminta olla. Se kertoo kuinka kaukana demokratia on.

Dokumentti kertoo kuinka järjestö tuo kymmeniätuhansia nuoria maaseuduilta kaupunkeihin osallistumaan suurtapahtumiin ja kulkueisiin, jossa opetetaan nuoria vihaamaan oppositiota ja kuljetaan lain ja laittomuuksien hämärillä rajoilla.

Liikkeen pääideologi Vladislav Surkov on sanonut, että "Jumala lähetti Putinin Venäjälle". Toisinajattelijat lisäävät tähän, että "niinkuin Ilmestyskirjan enkelin".

En yhtään epäile, etteivätkö viime vaalit olisi olleet vilpilliset.

Googlettakaa seuraavat nimet ja tutustukaa syvemmin Nashi- järjestöön, sen teräksiseen Stal- alajärjestöön sekä Venäjän opposition vaaralliseen arkipäivään:

- Masha Drokova
- Vasily Yakemenko
- Oleg Kashin
- Anton Smirnov
- Ilya Yashin
- Vitaly Shushkevich
- Lisa Menschikova
- Yevgenia Milova

En tiedä löytyykö tätä dokumenttia kokonaisena jostain internetistä. Jos löydät, niin katso ehdottomasti, se avaa silmät Nashijärjestön toiminnasta.

Facebook: Putins kiss

tiistai 13. joulukuuta 2011

Sir Paul McCartney

Olisin kyllä hölmö, jos en tästä jotain kirjoittaisi blogiin. Toisaalta on vaikea löytää adjektiiveja johonkin näin suureen. Olen aika monissa konserteissa elämäni aikana käynyt, mutta eilen olin varmaan kaikkein suurimmassa ja (käyttääkseni kliseistä sanaa) legendaarisimmassa. En nimittäin suurempaa elävää legendaa musiikkimaailmassa (ainakaan kevyemmän musiikin puolella) tiedä kuin Paul McCartney. Olen nähnyt Eric Claptonin livenä ja hän pääsee lähimmäksi. Mutta ei silti lähellekään.


Olin eilen Hartwall Areenalla konsertissa. Lavalle nousee vetreästi soittamaan rokkia, poppia, kantria, balladeja The Beatlesin jäsen, 69-vuotias kaveri, joka on soittanut about kaikkien suurten starojen kanssa -60-luvulta alkaen, säveltänyt suuren määrän toistaan suurempia hittejä, jotka tunnetaan joka maailman kolkassa, niin olen kyllä myyty. Tämä taisi olla elämäni "suurin" musiikkitapahtuma. 




Paul McCartney oli hyvinkin virkeällä päällä. Kuulin, että viime viikonloppuna Tukholmassa ei ihan näin ollut, mutta nyt kyllä Macca antoi aika lailla kaikkensa. Herkistyi jopa laulaessaan John Lennonille laulun keskutelusta, jota he eivät koskaan ehtineet käydä. Mukavinta, että hän puhui aika paljonkin suomea, ei pelkästään Kiitos jne. vaan oli opetellut (paperista toki) vähän enemmänkin.


Taustabändistä selkeästi erottui veikeä rumpali, joka mätti melkoisella voimalla kannuja. Sen lisäksi lauloi vielä taustojakin, kovaa ja korkealta myös. Ja tanssahteli. Bändillä oli myös hauskaa ja se tarttui yleisöönkin. 


Ja niitä kappaleita on vaikka kuinka paljon, keikaltakin jäi puuttumaan niitä vielä monta monta helmeä. En tiedä enää miltä tuntuu soittaa kitaralla noita vanhoja kappaleita, kun on nähnyt kuinka maestro niitä itse soittaa. 


Konsertti alkoi puolisen tuntia myöhässä ja vielä liian pitkällä video/musiikkishowlla, joka pyöri screeneillä. Mutta sitten mentiinkin jo klassikkojen maailmaan. Pitää ehdottomasti tutustua enemmän McCartneyn Beatlesin jälkeiseen tuotantoon myös.

  • Hello Goodbye (olisiko parempaa aloituskappaletta? Ei!)
  • Junior´s Farm
  • All My Loving (Tästä eteenpäin viimeistään tajusin kenen keikkaa saan olla nauttimassa...)
  • Jet (taustavideossa suihkuhävittäjiä)
  • Drive My Car (Beep, beep)
  • Sing the Changes (McCartneyn The Fireman -kokoonpanolta)
  • Night Before (Tätä ei ole ennen Suomessa esitetty)
  • Let Me Roll It / Foxy Lady (tribuutti Jimi Hendrixille, josta kuultiin tarinaakin, kuinka Jimi oli pyytänyt kesken keikan Eric Claptonia virittämään hänen kitaransa, joka oli epävireessä Jimin sooloista).
  • Paperback Writer
  • Long And Winding Road
  • Come And Get It
  • Nineteen Hundred And Eighty Five
  • Maybe I´m Amazed
  • I´ve Just Seen A Face (kantrimusiikilta kuullostava, hieno melodia)
  • I Will (tätä edelsi Britannian kuninkaallisista hääseremonioista kertoilu)
  • Blackbird (Paul kertoi tehneensä tämän klassikon lohduttaakseen ja kannustaakseen mustien ihmisoikeustaistelua USA:ssa)
  • Here Today
  • Dance Tonight
  • Mrs Vandebilt
  • Eleanor Rigby (Käsittämättömän hienoa kuulla tämä livenä oikealta esittäjältä!!)
  • Ram On (tämä soitettiin, koska sitä pyysi eräs katsoja isolla paperilla)
  • Something
  • Band On The Run
  • Obladi-Oblada (Kaikki lauloi!)
  • Back In The USSR (Tämä oli livenä kyllä aika Rock! Tykästyin tähän uudestaan)
  • I Gotta Feeling
  • A Day In The Life / Give Peace A Chance (Jälkimmäisen yhteislaulatus ei oikein onnistunut, jostain syystä)
  • Let It Be (kehtaankohan tätä enää koskaan soittaa kitaralla...)
  • Live And Let Die (Jos ylipäätään on mahdollista jotain highlightseja näin suuresta konsertista nostaa, niin tämä on yksi niistä. Heti Let It Be:n jälkeen tuli sellaiset pommit ja pyroshowt, että koko hallin ilma täyttyi savusta ja rikinhajusta. Kuten tällaisessa kappaleessa kuuluukin. Guns´n Rosesin versio ei ole mitään tähän verrattuna.)
  • Hey Jude (hippiväritetty piano keskellä lavaa ja tämän lopun yhteislauluun sitten kaikki osallistuivatkin. 
ENCORE 1 (suuret klassikot jatkuvat)

  • The Word / All You Need Is Love
  • Day Tripper
  • Get Back (hieno rokkenrolli ekan encoren päätteeksi)
ENCORE 2 

  • Yesterday (oli odotettavissa loppupäässä, kylmät väreet meni tätä kuunnellessa)
  • Helter Skelter (aikaisinta hevimetallia, mitä tiedän, todella vahva biisi! Taustavideona vuoristorataa ekalta penkiltä kuvattuna, sopi hienosti)
  • Golden Slumbers / Carry That Weight / The End


I WAS THERE !! 


Thanks Jussi-Heikki and Martin!



tiistai 6. joulukuuta 2011

Pascual Soto

En ole mikään musiikkikriitikko. Mutta omat mieltymykseni minulla on. Mutta luulen, että olen tunnistanut lahjakkuuden, talentin.

Eräässä järjestämässämme tapahtumassa oli soittamassa ja laulamassa Pascual Soto -niminen nuori kaveri. Hänen persoonallinen äänensä ja kitaransoitto yhdessä tekivät minuun vaikutuksen. Levy-yhtiöt hereillä, tässä olisi teille raaka timantti hiottavaksi. Mutta älkää hioko liikaa, ettei autenttisuus häviä.




Ladies and Gentlemen, I give you Pascual Soto!




lauantai 3. joulukuuta 2011

Ravintola-arvostelu: La Famiglia

Eilen kävimme syömässä Helsingissä ravintola La Famigliassa. Oli perjantai-ilta ja väkeä aika paljon liikkeellä. Stockmannia vastapäätä on italialainen ravintola, jossa kumpikin meistä oli ennen käynyt ja hyväksi havainnut. Sinne siis mentiin:

Kiitämme:
- Riittävän hiljainen ja rauhallinen tunnelma.
- Erittäin hyvä ruoka (Caesar-salaatti ja kanapasta), jota myös oli riittävästi.
- Jälkiruoka tiramisu, 9,5 pistettä 10:stä.
- Hyvä talon viini.
- Mukava tarjoilija, hyvä palveluasenne.
- Pääsimme heti pöytään.
- Saimme ruuan aika vikkelästi.

Pikkuisen moitimme:
- Saimme pöydän kunhan olisimme klo 19 mennessä lähteneet. Tämä ei tosin haitannut aikataulujamme.
- Salaatissa pikkuisen liikaa kastiketta.
- Talon viini hyvää, mutta ranskalaista (italialaisessa ravintolassa?)
- Tarjoilija unohti tuoda leivät. Pyyteli kyllä anteeksi.
- Kahden hengen pöydät liian lähellä muita, ei oikein voinut keskustella kun naapurit kuulivat kaiken.

Kaikenkaikkiaan ihan hyvä ravintola, jota voi suositella, ruoka oli todella hyvää. Hintataso ehkä vähän keskimääräistä korkeampi sijainnin vuoksi, mutta ei ihan mahdoton. Jos ravintola on varauksista täynnä viereisessä viinibaarissa voi odotella vapautuvia, tarjoilijat tulevat sieltä hakemaan. Taustalla live-pianomusiikkia.