maanantai 31. lokakuuta 2011

Nightwish, sanoituksia

Tämän otsikon innoitti se asia, että sain tänään lipun Nightwishin maaliskuun konserttiin Helsingin jäähalliin. Olen aika innoissani siis. Otsikon rokkipoppoo on aina kuulunut suosikkeihini, koskapa olen mahtipontisen, järisyttävän ison musiikin ystävä. Lisäksi raskaampi musiikki on myös aina ollut lähellä sydäntä. Tässä kirjoitelmassa ei ole musiikkilinkkejä, ne on suurimmalle osalle tuttuja. Jokainen voi ne hakea ja kuunnella esim. YouTubesta. 

Poimin sen sijaan muutamia sanoitusten helmiä:

  • Crying for me was never worth a tear, my lonely soul is only filled with fear. Losing emotion, finding devotion, should I dress in white and search the sea, as I always wish to be, one with the waves (Ocean soul)
  • I don´t want to die a scarless man, a lonely soul, I studied silence to learn the music, I joined the sinful to regain innocence (Dead to the world)
  • Prayed more than thrice for You to see the wolf of loneliness in me ... not my own will but yours to be done (Gethsemane)
  • Somewhere there my fate revealed, I hear but how will I see (The Siren)
  • This is my church of choice, love´s strength standeth is love´s sacrifice (7 days to the wolves)
  • For the heart I´ll never have, for the child forever gone. The music flows because it longs for the heart I once had (For the heart I once had)
  • It´s not the tree that forsakes the flower but the flower that forsakes the tree. Someday I´ll learn to love these scars, still fresh from the red-hot blade of your words (Bye bye beautiful)
  • Sing what you can´t say, forget what you can´t play. Hasten to drown into beautiful eyes. Walk within my poetry, this dying music - my loveletter to nobody (Dead boy´s poem)
  • Forever shall the wolf in me, desire the sheep in you (Beauty and the beast)
  • Kautta erämaajärven matkaa kulkuri yksinäinen. Näkee lammella joutsenparven vapauttaan itkevän. Kaipuu menneisyyden kiirii ilmassa huutona kotkien. Ikijärveltä turvatuulta käy matka vuorten taa (Lappi)

Ja sanottakoon vielä, että pidän sekä Anette Olzonin ja Tarja Turusen Nightwishistä. 
Oikeastihan kyse on Tuomas Holopaisen Nightwishistä.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Kopteri

Ostin tällaisen kaupasta. Nuorempana jannuna näitä oli kiva näperrellä. Olin seurakunnan kerhossani alle kymmenvuotiaina, joka kerta tehtiin yksi. Siitä on mukavat muistot.

Saas nähdä vieläkö tästä kokonainen helikopteri syntyy. Aika pikkuruisilta nuo osat vaikuttavat...


torstai 27. lokakuuta 2011

Hanoi Rocksista Rihannaan

Eilen tajusin yhden jutun.

Lasteni kanssa tulee välillä keskustelluksi kiivaastikin musiikkimausta ja mikä musiikki on hyvää. Yleinen vitsi on, että en tykkää "autotunemusiikista" tai kertakäyttömusiikista mitä nykyään niin monesta radiosta kuuluu. Ja joita media ja levyteollisuus nostaa koko ajan esiin. Monista artisteista/bändeistä ei yhden kerran jälkeen kuulla mitään. Olen esimerkiksi Radio Helsingin (meillä sitä kutsutaan hassuradioksi kummallisen musiikin takia) kautta koettanut kertoa kuinka monenlaista musiikkia on olemassa ja haastaa kuuntelutottumuksia. Vaihtoehtoisesti itse sitten olen kuunnellut tätä nykyaikaista kertakäyttömusiikkia. Sen sävelmät vaan eivät mielestäni ole hyviä ja Rihannan ääni on äärettömän kaukana kauniista naisen laulunäänestä.

Eilen tajusin, että tilanne on samansuuntainen kuin itselläni teini-iässä. Lapseni eivät ymmärrä musiikkimakuani, enkä minä heidän. Ei nyt ihan 100% mutta kuitenkin. Sukupolvien välillä on olemassa kuilu, emme vain kertakaikkiaan ymmärrä toisiamme tässä asiassa. Kuunnella välillä sitä voimme ja kunnioittaa toistemme musiikkimakua. Minun ei tarvitse ääneen sitä aina kritisoida, koska en itsekään kestänyt sitä kun vanhempani kritisoivat musiikkimakuani. Iän myötä sitten ehkä saavutamme yhteyden tässä asiassa.

Nuoruudessani alueella, jolla asustelin oli vallalla vähän kuin musiikin kahtiajako. Toisella puolella oli  Stock-Aitken-Waterman -tyyliset artistit, esim. Jason Donovan, London Beat, Pet Shop Boys, Modern Talking, Milli Vanilli -tyyliset popparit. Toisella puolella taas sitten Hanoi Rocks, Mötley Crüe, Twisted Sister, Quiet Riot, Poison, Kiss -tyyliset hardrock-bändit. Suurin osa nuorista identifioitui jompaan kumpaan ryhmään. Olin selkeästi tällä rokkiosastolla, sitä kutsuttiin silloin heviksi, se oli raskainta musiikkia siihen aikaan. Toisen puolen diggareita kuului myös halveksua. Mutta kaverien välejä musiikkimaku ei rikkonut, eräs hyvä ystäväni oli esim. RadioRaman ja Rick Astleyn musiikin ystävä. En voinut parhaalla tahdolla sitä ymmärtää, mutta ei se kaveruuteen vaikuttanut. Terveiset vaan Jaskalle!

Ja onhan tämä Hanoi Rocksin biisi ihan äärettömän hyvä edelleen!!

maanantai 24. lokakuuta 2011

Pakollinen syysfiilistelypostaus

Muutamina viime päivinä ja viikkoina on näkynyt ympärillä aikas upeat syksyn värit. Aurinkoiset päivät ja väriloistoiset illat auringonlaskuineen ovat kyllä ihailemisen arvoisia.






Normaalisti en tällaisia luontohepulointiposteja kirjoita, mutta tällä kertaa luonto voitti.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Gilad Shalit, Yksi ja Tuhat

En aio kirjoittaa Lähi-Idän politiikasta. Siitä olisi paljonkin kirjoitettavaa, mutta ei tunnu mielekkäältä sukeltaa siihen kun aika ei riitä. Mutta muutamia ajatuksia on noussut mieleen tästä viimeisimmistä käänteistä tämän israelilaissotilaan ympärillä olevasta uutisoinnista:


Hamas kaappasi Shalitin vuonna 2006, hän oli ensimmäinen israelilainen sotilas, joka oli kaapattu sitten vuoden 1994. Vankeusaikana edes Punainen Risti ei päässyt käymään hänen luonaan. Vuonna 2009 hänestä julkistettiin video lukemassa päivän lehteä, jolla todistettiin, että hän on edelleen elossa. Gilad Shalitin kohtalo on ollut yksi suuri este israelilaisten ja palestiinalaisten väleissä. Hänen vankeusaikansa näyttäisi nyt olevan ohi, Israel, Hamas, Egypti ja Saksa ovat olleet neuvotteluissa mukana. Varmaan tämän päivän aikana vapaus jo koittaa.

Israel vaihtaa YHDEN sotilaan yli TUHANTEEN palestiinalaisvankiin. Hamas julistaa tämän vaihdon olevan yksi suurista voitoista heille taistelussa Israelia vastaan. Ja sitä se tietysti onkin, yli tuhat vankia pääsee vapaaksi. Israelin, palestiinalaisten ja aktivistien mukaan Israelin vankiloissa on n. 5300 palestiinalaista turvallisuussyistä. Israel sanoo, että n.70% näistä vangeista on verta käsissään, eli ovat olleet jollakin tavalla mukana terrori-iskuissa.


Joku voisi vetää tästä johtopäätöksen, että yhden israelilaisen henki vastaa tuhannen palestiinalaisen henkeä. Mielestäni se kertoo enemmän arvoista. Kuinka pitkälle Israelin valtio on valmis menemään, että yksi ihminen pelastuisi? En tiedä muita armeijoita, joka olisi valmis näin suuriin myönnytyksiin yhden ihmisen vapauden puolesta.
Hamasista kertoo taas paljon se, että järjestö on valmis käyttämään hyväkseen tätä, että se saisi mahdollisimman paljon taistelijoita takaisin riveihinsä. Suosittelen myös lukemaan kirjan Hamasin Poika (Mosab Hassan Yousef), jossa järjestön perustajan poika kertoo, mitä kaikkea Hamas on valmis tekemään omilleen Israelin vankiloissa. Siitä on veljeys kaukana.

Hamas käyttää tilaisuutta hyväkseen, koska se tietää kuinka paljon Israelin armeija on valmis tekemään saadakseen yhden sotilaan takaisin. Jos Israelilla ei olisi tätä politiikkaa, niin sen olisi varmasti hyvin vaikeaa saada sotilaita riveihinsä. Luulen, että tämä politiikka on myös Israelin elinehto. Jokainen Israelin sotilas voi olla varma, että valtio on valmis jopa vapauttamaan tuhat vankia vapauttaakseen yhden sotilaan. Ajattelisin, että siinä on joku määritelmä veljeydelle. Se antaa valtavan suuren arvon vieressä olevalle toverille. Kuinka todella loppuun asti ollaan valmiita menemään toisen puolesta. Todellinen Band of Brothers, paitsi Israelissa tämä tietysti koskee myös naisia.

Millaista olisi olla sotilas ja tietää, että valtio tekee kaikkensa vapauttaakseen sinut? Luotatko omaan hallitukseesi niin paljon? Ajatteletko, onko valtiosi valmis menemään näin pitkälle? Ovatko poliitikkosi valmiit menemään näin pitkälle?


EDIT. Klo 12.15 Katsoin Al Jazeeralta livenä Gilad Shalitin ensimmäistä haastattelua Egyptin televisiolle. Poikaparka on aika sekaisin tästä kaikesta vaikka hyväkuntoiselta vaikutti, tuli mieleen että antakaa nyt levähtää ennen kaikkea mediamyrskyä. Viittaan ylläkirjoittamaani: Gilad Shalit kertoi, että uskoi joka päivä vankeuden ajan, että hän pääsisi vapauteen.


Muutama linkki:

http://www.bbc.co.uk/news/world-middle-east-13628218
http://www.haaretz.com/news/shalit-prisoner-swap
http://www.haaretz.com/print-edition/news/as-gilad-shalit-goes-free-a-5-year-long-media-campaign-comes-to-a-close-1.390523
http://sonofhamas.wordpress.com/
http://www.bbc.co.uk/news/world-middle-east-13628212



Lähteet: BBC ja Haaretz.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Colourful Espoo -leiri

Terveisiä Colourful Espoo -leiriltä! Nuotiolla vietetään iltaa kirpeässä mutta lämmittävässä tunnelmassa.

Hieno meininki!

tiistai 11. lokakuuta 2011

Piispa


Espoon hiippakuntaan ollaan valitsemassa lähiaikoina piispaa. Vaaleissa on kaksi ehdokasta, Seinäjoen kirkkoherra Tapio Luoma ja Leppävaaran kirkkoherra Kalervo Salo. Vaaleissa saavat äänestää hiippakunnan papit ja luottamushenkilöt. Itse en kuulu kumpaankaan ryhmään.

Olen Tapio Luoman kannattaja.

Muutamien ihmisten kanssa keskusteltuani ja niistä johtopäätökset tehtyäni olen jokunen viikko sitten liittynyt Tapio Luoman kannattajiin hänen nettisivuillaan. Koen, että hän ulkopuolelta tulevana osaa katsoa hiippakuntaa paremmin ja tarkemmin, näkee mahdollisuudet ja ongelmat selkeämmin kuin me täältä ”sisältä”, varsinkaan Espoosta käsin.

Espoon hiippakunta on jakautunut vahvasti kaupunki- ja maaseutuosiin. Toisaalta on iso Espoo, toisaalta on monet pienemmät maaseutuseurakunnat ja keskisuuret seurakunnat esim. Lohja, Vihti jne. Tapio Luoman johtama Seinäjoen seurakunta on myös isohko seurakunta maaseutualueella keskisuurine keskuksineen. Siinä mielessä Tapiolla on kokemusta samankaltaisesta työympäristöstä. Seinäjoen seurakunta on myös käynyt läpi seurakuntaliitoksen (joka häämöttänee tulevaisuudessa täälläkin) , tosin veikkaan että Ylistaron väen on edelleen vaikea kokea olevansa seinäjokelaisia  ja Komia kirkko tuskin on muuttunut kappeliksi…

Hiippakuntamme on valitettavasti ollut aika riitaisa hiippakunta. Tai ei-pappina tai luottamusluottamushenkilönä ainakin sivusta katsoen on tällainen kuva tullut. Hiippakunta tarvitsee rohkeaa sillanrakentajaa ja maltillista johtajaa viemään meitä eteenpäin taivastiellä. Toivottavasti ristiriitojen aika olisi jo ohi ja eri tavalla ajattelevat löytäisivät suvaitsevaisuutta antaakseen elintilaa toisilleen. Mielestäni tämän yhteyden rakentamiseen ehdokkaista paremmin pystyy Tapio Luoma.

Oikeastaan piispan valinnalla ei ole juurikaan suurta teknistä merkitystä minun työhöni. Hiippakunnan ilmapiiriin kyllä. Ehkä ainoastaan se, millaisen roolin uusi piispa ottaa lähetysjärjestöihin ja niiden moninaisuuteen on niitä asioita, jotka välillisesti saattavat vaikuttaa työhöni, koska toimin seurakunnassa koordinaattorina järjestöjen ja seurakunnan yhteistyössä. Suomessa on useita virallisia lähetysjärjestöjä ja niillä kaikilla on oma profiilinsa ja historiansa.  Jokaisella järjestöllä on vahva kannattajakuntansa. Nämä ihmiset ovat aktiivisia myös muussa seurakuntatyössä, tämä on kokemukseni. Tapio Luoma on tottunut toimimaan tiiviisti erilaisten liikkeiden vaikutuspiirissä, yhdessä niiden kanssa, sekä järjestö- että seurakuntatyötä kunnioittaen. Tätä yhteyden rakentamista pidän tärkeänä piispan työssä. Omassa työssäni olen kokenut, että tämä moninaisuus on paras tapa tehdä työtä lähetyksen saralla ja kannatan sitä. Jokaisen työ on tärkeää.

Sinulla voi olla muita syitä liittyä Tapion kannattajiin, käy tutustumassa kotisivuihin!

Tässä eräs Tapio Luoman teksteistä, joka pysäytti ajattelemaan, 
mikä kristinuskossa on keskeistä. 

Tänään alkavat vaalipaneelit, joita voi seurata täältä livenä sekä nauhoituksina

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Sininen

Sininen on uusi blogin väri. Oli aika tehdä muutos. Syksy on tummansininen.

Tässä vähän sinistä melankolista musiikkia:

  • R.E.M. : Blue
  • U2: Bullet the blue sky
  • Chris Isaak: Blue hotel
  • Midnight Oil: Blue sky mining
  • A-Ha: Out of blue comes green
  • Gary Moore: Still got the blues
  • David Bowie: Blue Jean
  • Pink Floyd: Goodbye blue sky
  • Woven Hand: Dirty blue
  • Enya: Caribbean blue
  • James: Blue pastures
  • Eric Clapton: Blue eyes blue
  • Counting Crows: Perfect blue buildings.