torstai 29. syyskuuta 2011

Utazás Magyarországra

Huomenaamulla klo 6 lähtee taksi Haukilahdesta. Olen menossa Unkariin juhlimaan ystävyysseurakuntamme Albertin 300-vuotisjuhlia. Meitä lähtee pieni ryhmä sinne ottamaan osaa juhliin ja näkemään tuttuja. On kyllä hienoa lähteä!

Oma seurakuntamme on kolmisenkymmentä vuotta vanha. On siinä perspektiiviä verrattuna Albertin seurakuntaan. Olemme ihan junioreita verrattuna unkarilaisiin ystäviiimme.

Odotan:

  • Hienoa lentomatkaa, koska lentokoneet on aivan mahtavia.
  • Lämpimää säätä ja aurinkoa, Budapestin alueelle on luvattu hienoa säätä viikonlopuksi
  • Paljon unkarinkielisiä tervehdyksiä, aion käyttää kaikkia niistä viidestä kohteliaisuudesta mitkä osaan.
  • Poskisuudelmia
  • Viiniä ja palinkaa
  • Paprikaa
  • Rasvaista ja kermaista ruokaa
  • Historiaa
  • Saksankielellä sönköttämistä, en osaa sitä riittävästi puhua, ymmärrän kyllä
  • Juhlapuheita, joista en ymmärrä mitään
  • Vanhainkodin sydämellisiä vanhuksia, joiden katseesta sydän lämpiää
  • Paljon paljon hymyä
  • Oppimiskokemuksia, joita vain vähemmistökirkko voi antaa
  • Luterilaista yhteyttä kahden seurakunnan välillä
  • Forinttien laskemista, aina vähän pihalla mitä tämä nyt sitten euroissa on
  • Ärösvaros Istenyink! Tai jotain sinnepäin
  • Mukavia iltapalahetkiä
  • Uusia tuttavuuksia
  • Tahtoa yrittää omaksua mahdollisimman paljon
  • Tunnetta, että haluaisi tietää enemmän ja pelkoa, että missaa jonkun tärkeän tiedon esim. historiasta
  • Yritystä tutustua unkarilaiseen ajattelutapaan ja -maailmaan.
  • Kiitollisuutta kristillisestä yhteisöllisyydestä




keskiviikko 28. syyskuuta 2011

tiistai 27. syyskuuta 2011

Luopumisen aika

Tänään on tullut päätökseen kolmen vuoden jakso. Surutyö alkoi noin kuukausi sitten ja päättyi, tein surutyön tehokkaasti. Tein yksityiskohtaisen puhdistuksen aamulla. Itsekseni, hiljaisesti. Jokainen mahdollinen paikka tuli puhtaaksi. Muistelin samalla yhteisiä aikojamme, Teboililla käyntejä, pitkiä öisiä ajeluita ja sateisia päiviä. Muutaman kerran vuodessa jätin sinut päiväksi toisten haltuun, mutta onneksi jo iltapäivällä kohtasimme jälleen.

Nyt emme enää kohtaa. Ja kaiken lisäksi huomenna on tulossa toinen.

* * * * * * * 

Luovutin kolmen vuoden ajan perhettämme palvelleen leasingautomme Fiat Grande Punton tänään pois. 60000 kilometriä ajelimme yhdessä, tänään se loppui. Viimeinen yhteinen matkamme oli Haukilahdesta Mankkaalle ja sieltä Niittykumpuun.

Arrivederci Grande Punto!



Huomenna on uusi päivä. 

maanantai 26. syyskuuta 2011

Länsimetrotilaisuus

Olen Länsimetron asukasinfotilaisuudessa Niittykummun koululla. Tämä on järjestetty Tontunmäen ja Niittykummun asukkaille.

Metro on valmis v. 2015. Vauhti on 50m viikossa. Aika haipakkaa louhivat...

maanantai 19. syyskuuta 2011

Rio de Janeiro, ajatuksia kuvasta

Kävin eräässä ryhmässä, jossa keskusteltiin kuvasta ja ajatuksista, joita siitä nousee mieleen. Tein alustuksen allaolevasta kuvasta. Tässä muutamia ajatuksiani:

Jeesus on suurin hahmo tässä kuvassa ja Häneen kiinnittyy ensin katse, vaikka Hänellä on selkä katsojaan päin.  Jeesus on niin selkeä hahmo, että meistä kukaan ei varmaan ajattele, että tämä patsashahmo olisi joku muu henkilö. Patsas on myös niin tunnettu, että se tunnetaan maailmalla. Kristityn elämässä Jeesukseen tulisi katseemme ensiksi kohdistua. Kuinka monesti muut asiat meneekin edelle. Se on ymmärrettävää, mutta asiaa kannattaa miettiä.
Maisema on mielestäni erittäin kaunis. Sinivoittoinen, jonka ainakin itse yhdistän taivaaseen ja mereen. On korkeita vuoria, hiekkarantoja ja merta. On urbaania cityä ja maaseutuakin tuossa vuorilla. Tämä kaunis maailma on annettu meille lahjaksi, meidän asutettavaksi. Olemme siis kiinteässä yhteydessä maailmaamme, vaikka olemmekin taivasmatkalaisia. Muistammeko pitää huolta tästä arvokkaasta lahjasta? Meillä on varmaan kokemus, että joku kaupunki on kaunis, jossa olemme vierailulla. Onko sinun oman kaupunkisi kaunis? Oletko ylpeä kaupungista missä asut?
Kaiken tämän yllä on Jeesuksen siunaavat kädet. Se lohduttaa. Meidän elämämme kaupungeissamme on Hänen siunaavien käsien alla. Kerran Jeesus levitti kätensä niin, että niihin lyötiin naulat. Hän osoitti rakkautensa meihin kaikkein suurimmalla tavalla, kärsien rangaistuksen mikä olisi kuulunut meille.
Talot kertovat siitä, kuinka moninaista elämää niissä eletään. Joissain käydään töissä, joissain ollaan työttömiä, joissain ollaan rikkaita ja joissain taas ei ole riittävästi rahaa edes perustoimeentuloon. Noissa taloissa koetaan elämän ilot ja surut, komediat ja tragediat. Viattomat ja rikolliset, turvalliset ja vaaralliset. Elämän tunteet ja kohtalot ovat tiukasti kietoutuneena toisiinsa. Ihmiset tuntevat naapurinsa todennäköisesti, koska sosiaalisesta kulttuurista on kyse. Ihmiset ovat rakentaneet sosiaalisen verkostonsa selvitäkseen arkipäivästä ja säilyttääkseen mielenrauhansa.  Ja edelleen, kaiken tämän yllä on Jeesuksen kädet ojennettuina siunaamaan. Ei välttämättä siunaamaan kaikkea mitä tapahtuu, mutta siunaamaan ihmisiä eri elämäntilanteissaan.
Eräs ryhmän jäsen oli käynyt Riossa ja kertoi, että "favelat" slummit ovat kaikkein lähimpänä patsasta vuorilla. Mitä se tarkoittaa, kun Jeesus kertoo, että köyhät ovat aina keskuudessamme? Kun Hän vietti aikaa halveksittujen ja hylättyjen luona? Kun Hän käski meitä huolehtimaan toinen toisistamme?
Mitä sinulle tulee mieleen tästä kuvasta?


Patsas on Rio de Janeiron Kristus-patsas, se on 38m korkea. Rakentaminen kesti 10v ja se valmistui vuonna 1931. Se on yksi maailman nykyaikaisista Seitsemästä Ihmeestä.

torstai 15. syyskuuta 2011

Syyskuun musiikkia


Tässä muutamia otteita musiikista mitä olen viimeaikoina kuunnellut:

  • Tom Petty & The Heartbreakers: Louisiana rain
  • Jean Michel Jarre: Calypso
  • Michael W. Smith: Angels unaware
  • Hybrid: Disappear here
  • James: Sit down
  • R.E.M.  : The one I love
  • Riders on the storm (Infected Mushroom Remix)
  • Sabaton: Cliffs of Gallipoli
  • Whiteheart: Once and for all
  • Kim Walker & Jesus Culture: Where you go I go
  • Tõnis Mägi: Koit
  • Duran Duran: Of crime and passion
  • Alabama 3: Woke up this morning
  • DC Talk: Consume me
  • Jerusalem: City on fire
  • Revolution Renaissance: Kyrie Eleison
  • U2: Hands that built America
  • Юля Савичева: Если в сердце живет любовь
  • Roxette: Paint

tiistai 13. syyskuuta 2011

Lyhyt hartaus, muutama sana Psalmista

Tänään sattui silmään http://www.evl.fi/ -sivuilta päivän Psalmi ja päätin pitää siitä hartauden eräässä työjutussani. Ajattelin, että laitan sen myös tänne, josko jotakuta nämä muutama ajatus kiinnostaisi. Niistä voisi pitkätkin keskustelut aloittaa, mutta koska hartausaika on lyhyt, niin siksi tämä on nyt aika tiivistetty versio:

* * * * *
Herra hankkii oikeutta sorretuille, nälkäisille hän antaa leipää. Herra päästää vangitut kahleista, hän antaa sokeille näön ja nostaa maahan painetut jaloilleen. Ps. 146:7-8
Aika vahvat sanat Psalmien kirjasta.
Saavatko sorretut oikeutta, saavatko nälkäiset leipää, pääsevätkö vangitut kahleistaan, saavatko sokeat näön, nostetaanko maahan painetut jaloilleen?
Näyttäisi, että meidän ihmisten silmin näin ei tapahdu. Ei todellakaan, jos ajattelee kokonaisuutta. Mitä se tarkoittaa, että Herra tekee tämän kaikki?
Ajattelen sitä, että olemme kaikki täällä yhdessä maailmassa. Meidät on luotu elämään yhdessä toinen toisistamme huolehtien. Meitä ei ole luotu erakoiksi, siksi meidän täytyy oppia elämään toistemme kanssa. Siksi lähimmäisen rakastaminen on annettu meidän tehtäväksemme. On olemassa sanonta, että olemme Jeesuksen käsiä ja jalkoja tässä maailmassa.
Ajattelen myös, että Psalmien jakeisiin ei kukaan muu pysty kuin Jumala. Kukaan meistä ei pysty auttamaan lähimmäistämme, jos Jumala ei ole mieltämme ja valintojamme muuttamassa. Kukaan muu tässä maailmankaikkeudessa ei pysty asettamaan maailmaa parempaan suuntaan kuin Jumala. Meidän apummekin on riippuvainen Hänestä. Emme edes huomaisi lähimmäistämme, ellei Hän avaisi silmiämme ja herättäisi myötätuntoamme. Meidän ratkaisumme on sitten annammeko lähimmäisenrakkaudelle tilaa vai kovetammeko itsekkäästi sydämemme.
Me voimme aina rukoilla. Se on suuri lahja Jumalalta meille.  Sanotaan, että parasta mitä lähimmäiselle voi tehdä, on rukoilla hänen puolestaan. Sen jälkeen voi ryhtyä tuumasta toimeen.
Meillä on toivo siitä, että Hän asettaa aikanaan kaiken kuntoon. Jumalalla on suunnitelma maailmalle. Hän näkee kokonaisuuden, me emme koskaan tule tietämään kaikkeen vastausta, vaikka tiedonhaluisia olemmekin. Se on ihmisen osa. Kerran tulee päivä, jolloin oikeus voittaa. Tänään maailmassa se ei näytä voittavan, mutta kerran näin tulee tapahtumaan.  Siksi ei saa vaipua epätoivoon maailman epätoivoisuutta katsellessa.
Eräässä laulussa lauletaan: ”Älä luovuta vielä, älä luovuta. Sinun puolellasi on itse Jumala”. Tällä ajatuksella kannattaa suunnata elämässä eteenpäin.