torstai 23. kesäkuuta 2011

Kirjastomuistoja

Tänään tuli mieleen nuoruusmuistoja Isonkyrön kirjastosta. Keskellä kylää oli pieni kirjasto, sellainen kuution muotoinen talo. Muistan selkeästi millainen alakerta oli sisältä, muistan hyllyjen paikatkin. Kirjastossa käytiin ahkerasti, ei ollut mitään nettejä mistä katsella ja hakea tietoja. Varhaisnuoren iässä luettiin 3 etsivää, SOS-sarja, Salaisuussarja, Hardypojat jne läpi aika nopeasti. Lehtisalia en kyllä juurikaan käyttänyt.

Siihen aikaan  kirjan takana oli pieni tasku, jossa oli kirjastossa olevien kirjojen kohdalla pieni ruudukko, johon kirjastokortin numeron sitten kirjastonhoitaja kirjoitti. Jos tiesi tuttujen numeroja, voi niistä tsekkailla mitä kaverit ovat lukeneet. Vieläkin muistan oman numeroni: 128. Kaverillani oli 30. Sitten kun kirjan halusi lainata, niin kirjaston täti (joista tuli aika tuttuja nopeasti) laittoi toisenlaisen pahvilomakkeen samaiseen taskuun, siinä oli sitten palautuspäivä. Se toinen lappu kai sitten jäi jonnekin talteen, että osattiin oikealta henkilöltä pyytää jos kirja on myöhässä. Näissä pahvilapuissa oli leimakoneella päivämäärä leimattuna, niitä sitten kirjastonväki leimaili työpäivänään.

Tämän kirjastomuistelon kirvoitti tänään eräs kuuntelemani levy, jota kävin aika ahkerasti kuuntelemassa kirjastossa. Monet kaverinikaan eivät välttämättä tätä tiedä, mutta joku viisas ihminen oli osannut tilata Isonkyrön kirjastoon Nick Cave & The Bad Seedsin The Good Son -albumin. Siinä oli muutama kappale, jotka jo silloin iskivät kauneudellaan, jousisovituksilla, rajun ja kauniin harmonialla lujaa. Kuunnelkaapa vaikka Lament, Foi na cruz, The weeping song tai nimikappale The good son.

Siihen aikaan muuten piti kirjastontädiltä pyytää kuulokkeet ja täti laittoi levyn pyörimään. Kantta sai samalla katsella kuunnellessaan, mutta levy pyöri siellä toimistopöydän takana. Ja sitten piti pyytää kääntämään toinen puoli, jos kirjastoihminen ei huomannut puolen loppuvan. Levyjä sai kyllä lainatakin, mutta kivaa oli niiden kuunteleminen kirjastossakin samalla lukien esim. Asterixeja ja Tinttejä (luettiin moneen moneen kertaan läpi).

Kaksi muuta todella paljon kuunneltua levyä oli David Bowien Let´s dance (mahtavat biisit China girl ja Cat people) sekä Rainbown Difficult to cure (Spotlight kid saa edelleen jalan liikkeelle).

Kirjasto on hieno asia ja saamme tässä maassa olla kiitollisia siitä, että meillä on maksuton kirjasto.


maanantai 13. kesäkuuta 2011

The way to High Definition

Jokunen aika sitten tuli vastaan netissä kaveri nimeltään Andy Rüesch ja hänen videonsa. Kaveri on tehnyt aivan uskomattoman hienon videon Zürichin lentokentästä ja liikenteestä siellä. Tämän videon haluaisin teille jakaa. Ja siksi koska lentokoneet ovat huippuhienoja! Alla oleva video on vain traileri, koko video löytyy tästä linkistä Ja tämä pitää katsoa HD:nä.


sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Porista kotiin

Täytyy sanoa, että hankala oli yö. Ihan järkyttävä sauna oli Cumuluksen huone. Kävin yöllä kylmässä suihkussa kun niin nihkeää oli Nukkumatin kanssa.

Päätettiin aamupalalta kävellä Karhuhallille, koska missasimme bussin. Lähetysseura oli järjestänyt hienosti keskustasta ilmaisen bussin juhlapaikkaan, mutta vähän siis tästä myöhästyimme. Apostolinkyytillä mentiin hissukseen läpi kaupungin aikamoisessa auringonpaahteessa heti aamusta.

Sisällä hallissa sitten istuskeltiin rauhassa ja nautittiin ohjelmasta. Nuorten Cumina-ryhmällä oli pirteää meininkiä ja se innoitti meitä keskustelemaan jumalanpalvelusten elävöittämisestä ja miten väki saisi mahdollisuuden innostua. Vähän vertailtiin myös messukäytäntöjä Suomessa ja El Salvadorissa.

Piispa Munga Tansaniasta kertoi tarinan lapsesta, jonka äiti oli hylännyt kirkon ovelle ja kuinka hän olisi sitten kasvanut kirkon helmassa ja on nyt teini-ikäinen. Jälleen sain siis muistutuksen siitä, että ei saa langeta kyynisyyteen maailman kurjuuden edessä vaan aika pienellä avulla voi tehdä ihmeitä toisen ihmisen elämään. Ei saa antaa periksi kyynisyydelle!!

Juhlajumalanpalveluksessa oli mukana kehitysvammaisten ryhmä avustamassa, hieno juttu. Jouduimme kyllä lähtemään kesken pois kun junalle täytyi ehtiä. Junamatka kotiin meni Pori-Tampere -välillä jälleen hikisessä taajamajunassa ilman ilmastointia, mutta IC veikin sitten viileässä sisäilmassa Helsinkiin. VR tosin myöhästeli ja odotteli toisia junia. Tämä ei ole enää edes uutinen.

Hieno viikonloppu oli, vieläkin vähän sulattelen kaikkea. Ensi vuonna sitten Haminaan kesäkuun alussa.

Ikimuistoinen ilta, raporttia Lähetysjuhlilta

Blogiin lauantaista

Yö oli todella kuuma. Ainoa tuuletus oli sellainen pöytätuuletin, joka liikuttaa lämmintä ilmaa edestakaisin. Heräsin pari kertaa. Varsinainen herätys oli jo reilusti ennen kahdeksaa kun aamupalan jälkeen suuntasin kohti Suomen Lähetysseuran vuosikokousta.

Lähdin kävelemään sinnepäin, aamulla ei onneksi ollut vielä paahtavan kuuma. Vuosikokous pidettiin Käppärän koululla ja kävelin sinne aika idyllisen vanhan puutaloalueen läpi. Lieneekö sitten kaupunginosa Käppärä. Hienoa aluetta.
Vuosikokouksessa käsiteltiin perinteisiä vuosikokousasioita, oikeastaan ei mitään ihmeellistä. Mua ehdotettiin ääntenlaskijaksi, ja arvasin, että täällä äänestetään. Yleensä johtokunnan jäsenten valinnoista äänestetään aina. Ääntenlasku oli myös ihan kiva kokemus, en ole näin isossa kokouksessa ennen ollut vastuuhommissa.

Kokouksen päätyttyä astuin ulos tulikuumasta koulun liikuntasalista helteiseen aurinkoon. Tuulta ei tainnut olla hiukkaakaan ja tuumailin, että pitääkö kohta joku hassuhattu ostaa päähän ettei saa auringonpistosta. Kävelin puolitoista kilometriä Karhuhallille ja olin aika hikimärkä siinä vaiheessa. Onneksi sitten sisällä hallissa oli viileämpää.

Päivän aikana ohjelmassa oli monta mielenkiintoista juttua, luentoa ja musiikkiesityksiä. Niistä voi lukea lisää www.lahetysjuhlat.fi Tässä alla vähän ääntä. Erikseen voi mainita nuorten esityksen Minun käteni soi, se koskettaa syvälle sieluun joka kerta. Mutta vielä oli hyvää tulossa, juontaja sanoi, että timantti on jätetty lauantain loppuun. Allaolevassa kuvassa juristi Bishnu Gurung Nepalista kertoo dalitien eli kastittomien elämästä kaikkien hylkiminä. Koskettava, lue lisää http://www.tasaus.fi/

Illan päätti Pekka Simojoen ja Jaakko Löytyn yhteinen Onandjokwe-konsertti. Nämä kaksi legendaa ovat kiertäneet tämän kevään Suomessa keräten rahaa Namibiassa sijaitsevan Onandjokwen sairaalan lastenosaston remontoimikseksi. Nämä kaksi eivät tietääkseni ennen ole yhdessä kiertäneet ja on hyvin mahdollista ettei tämänkään jälkeen kierrä, musiikkityylit on niin erilaisia. Tällä kertaa en pysty löytämään riittävän hyviä adjektiiveja kuvaamaan miten hyvä ja legendaarinen tämä konsertti oli.

Molemmat lauloivat yhdessä omat laulunsa Kahden maan kansalainen. Koko hallin väki lauloi molemmat vahvasti mukana, nämä laulut ovat molemmat syvällä suomalaisessa kristillisessä tajunnassa. Molemmat omalla erilaisella tavallaan, ovat erittäin koskettavia. Mutta tuossa hetkessä tajusin olevani keskellä aivan ainutlaatuista hetkeä: Nämä legendat viimeistä kertaa yhdessä laulamassa syvälle sieluun koko porukan yhtyessä mukaan. Legendaarista (vaikka se kulunut sanonta onkin). Vieläkin tuntuu hienolta, että sai tässä konsertissa olla mukana.

Illalla käveltiin vielä vähän kaupungilla, istuttiin kollegan kanssa hetken terassilla keskustelemassa mielenkiintoisista kasvatukseen ja kulttuuriin liittyvistä jutuista. Sitten Cumulus kutsui ja tulin naputtelemaan tätä tekstiä.



lauantai 11. kesäkuuta 2011

Perjantaina Porissa

Perjantaina aamupäivän päätteeksi lähdin siis Poriin. Söin Kampissa thairuokaa, ruoka oli hyvää, mutta suuresti kammoksuin Pangasius-kalasta tehtyä ruokaa. Tästä linkistä näet miksi tuohon kalaan ei kannata koskea. Olisi huhut sitten totta tai ei...

Helsingin rautatieasemalla oli laiturilla katon alla ihan järkyttävän kuuma, varmaan lähempänä neljääkymmmentä astetta. Ihan kuin kasvihuoneessa olisi ollut. No hypättiin kollegan kanssa aika nopeasti Pendolinoon sisälle, siellä oli viileämpää. Juna lähtikin siitä sitten kohti Tamperetta ja matka meni mukavasti jutustellessa monenmoisista asioista. Tampereella vaihdettiin taajamajunaan - air conditioning out. Kiva.

Porissa olikin sitten todella lämmintä. 32 astetta torilla. Heitettiin tavarat hotelli Cumulukseen ja lähdimme Lähetysseuran järkkäämillä busseilla kohti juhlapaikkaa, Karhuhallia. Hyvä palvelu, jota varmasti käytämme vielä myöhemminkin.

Karhuhallilla olikin sitten kaikenlaista näyttelyä, myyntikojua, eri järjestöjen pöytiä jne. Kaikki lähetystyön hyväksi. Ohjelma tietysti myös, mm. afrikkalainen gospelmessu. Piispa Mäkisen puhe oli aika mitäänsanomaton, jos ihan rehellinen olen. Tapasin aika mukavasti tuttuja, mukavaa. Kollegani lähti toiseen tilaisuuteen ja meikä jäi hallille.

Illan ohjelman päätti Lasse Heikkilän vallan upea Ristinkantaja gospelpassio. Hienoa mahtipontista ja melodramaattista musiikkia. Se aina koskettaa sydäntä. Isot standing ovationit annettin esiintyjille. Spesiaalia oli se, että viittomakieli oli vahvasti mukana, jokaisella näyttelijällä/laulajalla oli viittomakielinen sidekick mukana. Homma toimi hienosti.

Sitten illalla nähtiin kaupungilla ja käveltiin tsekkailemassa millainen perjantai-ilta täällä Porissa oikein on. Istahdimme yhdelle terassille ja sivukorvalla kuuli, että nyt ollaan kyllä perussuomalaisten keskellä, niin erikoista stereotypiajuttua kuuli siellä ja täällä. Huono mieli tuli.

Illan päätti vielä kunnon grillillä käynti. Tuhat kertaa parempi kuin mikään McD, H,C tai joku muu ketjupaikka. Valitettavasti näitä hyvälaatuisia grillejä ei taida pääkaupunkiseudulta löytyä. Tämän sydänkohtausburgerin jälkeen sitten takaisin hotellille ja nukkumaan, huomenna on pitkä päivä alkaen heti klo 9 Suomen Lähetysseuran vuosikokouksella.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Futistorstai ja uusia värisävyjä

Tänään vietin varsinaisen futispäivän. Aamulla olin tyttäreni futisjengin HooGee Smaragdien kanssa Stadi Cupissa Käpylässä. Upea päivä futikselle, Urheilupuisto täynnä innokkaita urheilijoita. Joukkuehenki oli hyvä vaikka tulokset eivät kovasti mairitelleetkaan. Olen joukkueen toinen huoltaja ja on mukava olla mukana turnauksissa ja peliretkillä.

Illalla kiiruhdin vielä Tapiolan Urheilupuistoon katsomaan kovaa paikallispeliä FC Honka-HJK. Parisenkymmentä minuuttia tulin myöhässä ja valitettavasti Luppen oli jo ehtinyt tehdä maalin. Peli oli ihan hyvin Hongan hallussa, mutta niin siinä vaan kävi, että naapuri teki vielä lopussa toisen. Harmittaa tällä hetkellä aika paljon, mutta peli oli Hongalta jo parempaa kuin mihin on viime aikoina totuttu. Luottavaisena tulevaisuuteen. Mestaruuteen on kyllä erittäin vaikea enää uskoa.

Jalkapallo on erittäin hieno laji. Samalla tavalla kun innostuu Barcelonan, Kölnin, Hongan, HooGeen tai jonkun muun seuran peleistä, niin junnufutiksessa on ihan sama "juju". Jokaista Smaragdien matsia tulee jännitettyä ja tarkasti seurattua kaikkia nyansseja. Molemmilla tasoilla pelatessa on jotain suurta samaa. On se hieno laji.

Huomenna lähden Poriin Lähetysjuhlille. Katsellaan, jos jonkunlaista raportointia Porista ja juhlilta tulisi tänne kirjoitettua. Pakkaan kuitenkin vasta huomenaamulla.

P,S, Tuon mobiiliversion takkuilun takia päätin muuttaa sitten koko blogityyliä. En tiedä mitä tästä ajattelette, mutta hiekanvärisellä teemalla mennään nyt sitten kesä ainakin.

Mobiiliversio

Pieni uutinen. Nyt blogin pitäisi näkyä myös mobiiliversiona. Kokeilepa kännykällä miltä kirjoitukset nyt näyttävät...

Seuraava päivänä: Jaahas, näyttää vielä takkuilevan tuo mobiiliversio. Innostuin liian aikaisin...

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Afrikkalainen musiikki

Siitä lähtien kun kävin tänä keväänä Maailma kylässä -festareilla, niin tuo afrikkalainen musiikki on kiehtonut. Ihan kuin uuden musiikkimaailman olisi löytänyt. En tarkoita pelkästään rumpumusiikkia vaan kitarasoundeja jne. Toki se ennenkin on ihan jees ollut, mutta kun tuo senegalilainen Daraa J Family tuli koettua livenä, niin aloin ottamaan enemmänkin selvää afrikkalaisesta musiikista. Tässä alla muutamia löytöjäni. Toki monille nämä saattavat olla kovinkin tuttuja nimiä.

Joskus on hyvä laajentaa musiikkimakuaan vähän sinne minne ei ehkä itse ekana ajattelisi. Lainasin kirjastosta levyjä aika randomilla ja osa teki kyllä vaikutuksen. Erilaiselle musiikille pitää antaa mahdollisuus, kuunnella jonkun verran avoimella mielellä, eikä heti ensimmäinen ei-mielenkiintoisen kohdalla luovuttaa. Sitten jonkun ajan päästä voi vasta tehdä johtopäätöksiä. Lupaan vielä joskus antaa jazzillekin mahdollisuuden...

Tässä muutamia löytöjäni linkkeinä:

Habib Koite (Mali): http://youtu.be/YE609SHzms0

Angelique Kidjo (Benin): http://youtu.be/C_VjmiPDZmU 


Tinariwen (Keskisen Saharan maat): http://youtu.be/3hR6eWexxZA

Mory Kanté (alunperin Guinea): http://youtu.be/kAmlJdnoLtQ Tää oli iso hitti jossain vaiheessa...

Baaba Maal (Senegal): http://youtu.be/YXaD0xfZpUo

Thandiswa Mazwai (Etelä-Afrikka): http://youtu.be/TA85QFQ6wPE