perjantai 25. helmikuuta 2011

Kotimatkalla

Tätä kirjoitellaan pikkubussin penkillä kännykällä. Ajoin ensimmäisen etapin Ylläkseltä Ouluun.

Aamulla kellot soitti kuudelta, mutta lähtemään päästiin vasta kahdeksan jälkeen. Pakkaukset, aamupalat ja siivoukset otti parisen tuntia aamusta. Sitten laitettiin viimeisen kerran ovi lukkoon ja sanottiin Vetheiselle hyvästit.

Ajamani osuuden aikana sää oli kehno. Tuuli voimakkaasti, pyrytti ja oli välillä liukastakin. Varoen sai ajaa ja muutama porokin tuli ohitettua. Nyt Oulun jälkeen kun olen siirtynyt lepovuoroon, on sääkin jo parempi, tuulta kuitenkin vielä riittää. Ai niin, noutopöytälounas ABC Tupoksella oli kyllä kelvoton, aivan ala-arvoinen, emme suosittele.

Kuvista sen verran, että räpsin tietenkin niitä paljon. Ajattelin kuvittaa näitä kännykällä kirjoitettuja blogitekstejä muutamilla kuvilla sitten jossain vaiheessa kun ehdin niitä käydä läpi.

Kiitos perhe ja ystävät mukavasta hiihtolomamatkasta!!

Bröm-Bröm-Torstai

Aamulla tuli kuningasajatus mieleen. Tänään ei mennäkään laskettelemaan vaan otetaan moottorikelkat alle ja ajellaan ylös Ylläksen huipulle (jossa siis en vieläkään ole päässyt käymään). Mukaan otetaan Eelin kaupasta makkaraa ja pillimehuja ja mennään jonnekin kodalle tai laavulle niitä popsimaan.

No niin, aamusyömisten ja monenkerroksisen vaatetuksen pukemisen jälkeen kömmimme autoon ja ajeltiin Ylläs Adventuren talolle Ylläsjärvelle. Osa Eelin kauppaan pikkuostoksille, osa tsekkailemaan YA:n komeita huskeja pihalla.

Kuinka ollakaan, kaikki moottorikelkat oli menossa, ei sopivaa kolmea kelkkaa meille. Vekkuli myyjä (jokha vähä puhhui laphia) sanoi soittavansa parin tunnin sisällä kun kelkkoja alkaa tulla takaisin.

Jossain piti aikaa siis kuluttaa. Ajelimme lähellä olevalle Aurinkotuvalle, jossa niitä porojakin olisi, kuulemma niitä sais syöttääkin. Paikalle mentiin pientä tietä pitkin. Aurinkotupa osoittautui ihan mukavaksi pikku paikaksi keskellä hiihtolatuja ja moottorikelkkareittejä. Iso lumesta tehty Lapinmummo (piippu suussa) vahti paikkaa. Poroaitaus oli kyllä pettymys: pieni ja vain kaksi poroa, niitä ei voinut syöttää eivätkä kovin lähelle aitauksen reunaa tulleet. Juotiin lämpimät juomat sisällä ja odoteltiin soittoa moottorikelkka-ajelusta.

Eipä tullut soittoa. No oltiin kyllä vähän malttamattomia. Ajeltiin jo ennenaikaisesti Aurinkotuvalta takaisin Ylläs Adventuresin luo. Odoteltiin jonkun aikaa ja sitten päästiin pukemaan. Tuuli oli sen verran kova, että Ylläksen huipun valloittaminen jäi vain haaveeksi meikäläiselle.

Eipäs lähdettykään omissa kuteissa ajelemaan, vaan puettiin ajohaalarit, kypärät, lasit, hanskat, kypärämyssyt, takit, saappat ja jopa villasukat. Aika Michelin-mies fiilis oli, mutta nämä oli kyllä lämpöisemmät kuin omat tamineemme.

Kolmella moottorikelkalla mentiin, yhden perässä oli pieni ahkio. Ja voi pojat, että se oli siistiä! Päästeltiin hyviä reittejä pitkin välillä kovempaa ja välillä hiljempaa. Ajelin letkan viimeisenä ja välillä oli kiva jättää 200m väliä edelliseen ja ottaa spurtti täydellä kaasulla. Kyllähän se lähti vikkelästi liikkelle.

Ajeltiin Lainion Lumikylälle, jossa oli tehty valtavan suuren lumikasan sisään kokonainen hotelli, baari, pokerisali, kappeli jne. Sisällä oli paljon jäistä ja valoista tehtyjä upeita veistoksia jne. Koko paikka oli siis sisustettu jäästä ja lumesta. Hieno nähtävyys tämäkin.

Lumikylän jälkeen aikomuksenamme oli löytää laavu, jossa paistaisimme makkarat. Jonkun matkaa päristelimme poispäin Ylläkseltä. Mutta sitten alkoi tuntua, että täältä ei etsimäämme laavua löydy. Käännyttiin takaisin ja ajeltiin samantien takaisin lähtöpaikkaamme. Vähän yli 40km tuli ajeltua ja huippunopeudenkin sain yhdessä kohtaa vähän yli 110km/h. Jee!

Illalla ei jaksettu enää lämmittää puusaunaa, oltiin väsyneitä ja vähän kylmissämme ajelusta. Illalla juhlistettiin tyttäremme synttäreitä parilla kaupan kakulla. Ajatus olisi jo illalla pakata seuraavan aamun aikaista kotiinlähtöä varten, mutta kukaan ei jaksanut yhtään.

Yritettiin mennä normaalia aikaisemmin nukkumaan, mutta ei siitä oikein mitään tullut.

torstai 24. helmikuuta 2011

Äkäslompolokeskiviikko

Keskiviikko oli ensimmäinen vähän pilvisempi päivä. Aamutoimet syömisineen ja auton lämmittämisineen vievät yleensä tuonne 10.30 asti ja sitten on päästy liikkeelle.

Tänä päivänä ilma oli selkeästi purevampi, tuulisempi ja kylmempi. Tai ainakin se tuntui siltä, kun kaunis auringonpaiste oli poissa. Yllästunturin alla Ski Resortissa oli selkeä pureva pohjoisen tuuli. Vain hölmö ei pue riittävän paljon päälle. Paleltumia tuli varmaan eteläm pelleille paljon tämän päivän aikana. Onneksi meidän porukka säästyi niiltä.

Lapset lähtivät kolmen tunnin sessioksi rinteeseen. Gondolihissi oli suljettu ja siispä meille ei-laskettelijoille jäi vain haaveeksi päästä katsomaan Yllästunturin huippua. Ei tänäänkään siis. Lapset laskivat kuin kokeneet konkarit ja tuntuivat nauttivan kovasti säästä huolimatta.

Laskettelun jälkeen iltapäivällä lähdimme katsomaan tunturin toisella puolella olevaa Äkäslompolon kylää. Sinne kulki maisemareitti tunturin viertä pitkin. Nousuja ja laskuja oli, mutta maisemia ei juuri näkynyt. Pilvet olivat nimittäin aika matalalla ja välillä tuntui kuin sumussa olisi ajanut. Toisen laidan laskettelurinnettä ei olisi havainnut, ellei valot rinteessä olisi sitä paljastaneet.

Äkäslompolo on pieni sympaattinen Kolarin kunnan kylä. Siis tosi pieni, mutta ympäröitynä huikeilla maisemilla. Menimme syömään pizzeriaan/ravintolaan, joka ei ollut ihan keskustassa. Ihmetykseksemme paikassa ei ollut tarjolla poronkäristystä. Sitä olisi ollut mukava syödä. No poropizzaksi (nimeltä Reilu Jätkä)meni. Ihan jees. Aika kallis paikka, mutta ethelän pellet on täällä niin harvoin, että maksoimmehan me ihan mielellämme, koska pizzat oli todella hyviä. Käristyksen puuttumisesta huolimatta suosittelemmme paikkaa.

Sitten ostelimme matkamuistoja kuulemma kuuluisasta Jounin kaupasta ja ostoskeskuksesta Äkäslompolon keskustasta. Keskustassa ei siis juuri muuta ollutkaan. Ja tietty matkailuun liittyviä yrityksiä vaikka kuinka paljon.

Sitten ajeltiin takaisin mökille, niin että maisematiellä korvat meni lukkoon kun alaspäin tultiin. Myös traditioksi on muodostunut, että sen jälkeen laitan kuvia koneelle kamerasta. Tännekin blogiin tulee muutamia kuvia, mutta enimmäkseen varmaan laitan niitä Picasaan. Katsotaan mitä tulee julkiseksi ja mitä ei.

Iltapalaksi syötiin Mian tekemiä lättyjä. Oli sähkösaunaillan vuoro ja sitten höpöteltiin ja katsottiin telkkaria. Lopuksi sitten nukkumaan, lapset kymmenen jälkeen ja aikuiset vähän myöhemmin. Perinteeksi muodostunut ilta siis.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Kittilätiistai

Tiistaina ajatuksenamme oli, että vuokraisimme lumikengät, menisimme gondolihissillä ylös Ylläksen huipulle ja tulisimme lumikengillä alas. No haaveeksi jäi.

Gondolihissi oli suljettu koska tuuli liikaa. Menimme Ylläs Adventuren toimistoon (sieltä saa niitä lumikenkiä)ja kyselimme pääseekö jollain muulla tavalla Yllästunturin huipulle. No, nyppylän toisella puolella on tulihissi, soitammepa sinne. Tuulee liika, tuolihissikin on kiinni. Toiveemme päästä huipulle haihtuivat pohjoisen Lapin lumiseen tuuleen…

Suunnitelma kaksi siis käytäntöön: Eilen telkkarissa oli mainos Levillä olevasta Icium –jääkaupungista. Sinne siis, Kittilään oli vain 35km ja sieltä parikymmentä pohjoisen suuntaan Levitunturille.

Matka Kittilään on muutaman sanan arvoinen. Edelleen upeassa aurinkoisessa pakkasilmassa ajelimme kohti Kittilää. Matkalla oli monta upeaa maisemaa, tuntureita, pitkiä suoria, ylänköjä ja alankoja. Kittilästä käännyttiin pohjoiseen ja tässä vaiheessa kovinkaan paljon ei ollut aavistusta missä Icium on, jossakin Levillä oli ainoa tieto. Mutta kun tarpeeksi ajettiin, niin tulihan se sieltä.

Icium on kiinalaisten jäätaiteilijoiden tekemä jääkaupunki. Sisällä on paljon jäästä ja lumesta tehtyjä taideteoksia, monet ihan hämmästyttävän yksityiskohtaisia. Siellä oli mm. valtavan korkea liukumäki, Lumikki, leijonia, lohikäärmevene, kiinalaisia horoskooppimerkkejä, lumibaari, Helsingin tuomiokirkko ja rautatieasema pienoiskoossa ja vaikka mitä muuta. Ehdottomasti suositeltava vierailupaikka. Pelkäsin, että kamera jäätyy, koska oli pakko ottaa niin paljon kuvia.

Iciumista lähdettyämme huomasimme tien varressa kyltin kotieläintilasta ja porofarmista. No sinne siis! Parisenkymmenen kilometrin ja monien mutkien jälkeen päädyimme pihaan. Paikan ohi meni myös suksireitti ja majatalo toimi myös taukopaikkana. Sisällä oli paljon Lapin kulttuurin liittyviä tavaroita, fiilis oli lämpöinen. Ostettiin liput kotieläinpuistoon ja mentiin katselemaan eläimiä.

Porot olivat vetoporoja ja eivät kyllä mitenkään ystävällisiä. Jokunen vuosi sitten olimme Rovaniemellä, jossa porofarmin porot olivat kiltimpiä ja kesympiä. Näitä piti oikein varoa, ei puhettakaan mistään silittämisestä. Mutta mukavia elukoitahan nuo ovat…

Ajeltiin sitten iltaa viettämään mökille. Täyttävän lihasopan jälkeen laitettiin taas puusauna päälle ja vietettiin mukavaa iltaa. Illalla katsottiin futista telkkarista, Lyon antoi hyvän vastuksen Real Madridille.

Tällä kertaa uni tuli mukavasti silmään.

tiistai 22. helmikuuta 2011

Ylläsmaanantai

Maanantai oli lasten laskettelupäivä, muiden "etelän pellejen" mukana ajelimme Ylläksen rinteen alle aamun murojen ja paahtoleipien jälkeen. Väkeähän oli tietysti valtavasti ja jonot sen mukaisia. Lapset vuokrasivat kolmeksi tunniksi laskettelukamat ja skimbailu alkoi.

Sää oli täydellinen, tuuli aika leppoisa, joten lapset nauttivat mäestä alaspäin tulemisesta aikasta paljon. Käveltiin Mian kanssa ympäriinsä ja tutustuttiin paikkaan. Kallista, kallista, kallista, mutta eipä täällä kovin usein varmaan tule käytyä.

Maisemista ei varmaan tarvitse paljoakaan kertoa. Tai ei niistä voi. Ei mitenkään. Katsokaa myöhemmin kuvia joita tänne laitan, nekään eivät tietenkään pääse lähellekään. Tämä Lapin luonto kyllä tekee vaikutuksen ja alan ymmärtää niitä ihmisiä, jotka haluavat tänne muuttaa asumaan rauhallisemman elämän keskelle. En tarkoita nyt skimbailijakansaa, vaan niitä jotka lähtevät "etelän oravanpyörästä" täysin erilaiseen elämään. Jotain näissä maisemissa on joka rauhoittaa. Varmaan upeat aurinkoiset päivät vaikuttaa fiiliksiin valaisevasti. Kylmyyskään ei haittaa näin hienoina päivinä.

Illalla palattiin kotiin ja laitettiin sähkösaunaa päälle. Tiistaina on sitten taas aidon saunan vuoro. Pelailtiin Monopolia. Yritin illalla vielä katsella revontulia, mutta tänään niitä ei näkynyt.

Uni ei tullut silmään. Nukuin huonosti. Alkuun ei nukuttanut, sitten oli kuuma. Olen nukkunut liian pitkiä öitä.

Ainuttakaan poroa ei ole näkynyt. No tiistaina sitten.

Kuuntele Nightwish: Lappi (ekalta levyltä).

Kuvia Levin Iciumista

Upea paikka!!

www.icium.fi

maanantai 21. helmikuuta 2011

Ylläs Ski Resort

Ylläksellä hiihtolomasunnuntaina

Aamulla herättiin yhdeksän paikkeilla rauhalliseen tahtiin kuten lomalla aina pitää. Lämmintä oli vaikka ulkona paukutti kolmeakymmentä pakkasastetta. Tuumattiin aamupalalla, että mennään kattelemaan Yllästunturin alle, mitä kaikkea siellä on.

Autossa ei ole lohkolämmintintä, mutta toisenlainen systeemi (liian monimutkainen selitettäväksi). Tämä systeemi ei lähtenyt aluksi kunnolla käyntiin. Tankissa oli myös vain -32 astetta kestävää dieseliä. Lisäksi tupakansytyttimessä oleva laturi oli varmasti jonkun verran tyhjentänyt akkua. Oli siis paljon epävarmuustekijöitä lähtisikö pikkubussivolkkarimme käyntiin...

Mutta lähti se mukavasti kuitenkin. Ajelimme Ylläsjärven pikku keskustan kautta Ski Resorttiin, jossa sitten porukkaa riittikin. Aivan mahdottoman paljon. Kierreltiin ja katseltiin paikkoja, ostettiin pipo ja käytiin kahvilla. Mukavan oloinen paikka. Suunniteltiin mitä tehdään huomenna, laskettelupäivä tulossa.

Iltapäivällä käytiin hakemassa Eelin valinnasta sapuskaa ja ajeltiin takaisin mökille. Meikä ja kaverini tehtiin riisikanaruokaa, josta tuli ihan hyvää, ihme ja kumma...

Iltaan kuului tietenkin myös puusauna, sen lämmittämisproseduurit ja ulkona pakkasessa juoksentelut.

Koko päivän, tai oikeastaan koko reissun ajan (myös ajelu läpi Suomen), sää on ollut uskomattoman kaunis, pilvetön ja aurinkoinen. Viime yönä käytiin myöhään illalla ulkona näkyisikö revontulia ja vähän niitä nähtiinkin. Tähtitaivas näyttää myös käsittämättömän kauniilta kun ei ole ihmisten tekemiä valoja häiritsemässä. Antaa vähän perspektiiviä ihmisen pienuudesta.

lauantai 19. helmikuuta 2011

Pohjoiseen

Tämä "etelän pelle" kirjoittaa tätä sinisessä pikkubussissa, takapenkillä, iPod soittaa Within Temptationia, lapset piirtelevät ja aurinko kohtapuoliin alkaa laskea. Koko päivän kestänyt kirkas ilma jatkuu edelleen, aurinkolasit on kuitenkin jo otettu pois.

Auto matkaa kohti pohjoista, Kolarin kuntaan, Ylläsjärven kylään. Suomen paukkupakkaset eivät enää ihan kovimmin tunnu purevan. Kuitenkaan emme tankanneet vain -32 astetta kestävää dieseliä. Ei oteta riskejä.

Olemme ystäväperheen kanssa matkalla Lappiin. Seuraavan viikon tulemme siis viettämään valkoisilla, tuulisilla, kylmillä tuntureilla postikortin näköisissä maisemissa. Mökissä ollaan yötä, saunotaan puusaunassa, syömään retkiruokaa, levätään työstä ja nautitaan vähän erilaisesta elämästä.

Mukavaa hiihtolomaviikkoa kaikille lomailijoille!

perjantai 18. helmikuuta 2011

Postimerkkejä

Töihini voivat ihmiset tuoda postimerkkejä, jotka lähetän eteenpäin Suomen Lähetysseuraan. He taas järjestävät huutokauppoja, jossa filatelistit voivat ostaa merkkejä. Tulot menevät lähetys- ja kehitysyhteistyöhön.

Tässä muutama oletettavasti harvinaisuus noista tuhansista merkeistä:

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Playlist for February

Tein näistä kappaleista tarinan mielessäni, minkälainen on sinun tarinasi ? 
I created a story based on these songs, what is your story?
  • Soulfly: Prophecy
  • Dire Straits: Once upon a time in the west
  • Emiliano Torrini: Me and Armini
  • Gary Moore: Speak for yourself
  • Soundgarden: Kickstand
  • Husky Rescue: Fast lane
  • Stryper: Murder by pride
  • Amorphis: Castaway
  • Blackfield: Cloudy now
  • Yann Tiersen: Summer 78
  • Nick Cave & The Bad Seeds: Lament
  • Midnight Oil: Forgotten years
  • Aimee Mann: Save me (Magnolia soundtrack)
  • Mike Oldfield: Islands
  • Katey Sagal: Catch the wind

lauantai 5. helmikuuta 2011

Very tired, very happy

Propably many of the readers know, that I´ve been organizing with my colleagues a quite big event in work. Or actually the basic idea wasn´t to create a huge event, we would´ve been very happy about 20-30 people.

But suddenly for some reasons yet unanalyzed, people just begin to enroll in our Facebook event. Of course that was not the only place we advertised, but I think it had some effect, perhaps bigger than we thought. Today morning there were 90 people coming. And the actual number of people attended were closing to 90. Great success!

So this was:

  • Win for using social media for advertising
  • Result of hard advertising in the schools like Laurea, Metropolia etc.
  • We somehow found the answer to need and responded it somehow.
  • We found the target group, even though we didn´t really have a proper one.
Of course, the next event in March is the real testing again, what did the people think about our event. The best answer is the number of people coming to the next one. We did a survey too, the results have to be processed.

Currently I´m not capable to draw any conclusions. But like the title says, I´m very happy and very tired!!