lauantai 31. joulukuuta 2011

Hyvää uutta vuotta !

Kiitokset tästä vuodesta!

Kuten nämä koirat lepäilevät ja ottavat rennosti, muista sinäkin levätä ja ottaa rennosti tulevana vuotena!

tiistai 27. joulukuuta 2011

Presidentinvaaleista

Tässä subjektiivisia ajatelmiani presidenttiehdokkaista. Vaalithan ovat henkilö- ei puoluevaalit, nimellisestihän presidentti eroaa puolueesta valituksi tullessaan. Mutta esim. istuva presidentti on kyllä pitänyt kiinni puolueideologiastaan, joten ei se ihan itsestäänselvää ole. Siinä mielessä itsellä kuitenkin puoluekin vaikuttaa valintaan.

Paavo Väyrynen: Jotenkin ei. Sen verran poliittista pyörähtelyä on ollut suuntaan ja toiseen kautta historian. Lisäksi olen itselleni luvannut, että Keskustaa en äänestä enää, sen puoluekuprut olivat niin räikeitä ja oma hyvävelijärjestelmä vielä pelasti omansa pälkähästä useaan otteeseen. Toisaalta Paavo on niin piikki lihassa nykykeskustalle, että ihan kiusallaan voisi äänestää. Ehkei nyt sentään.

Eva Biaudet: Niissä vaalikeskusteluissa, mitä olen seurannut, ei ole tuonut mitään uutta tai tärkeää keskusteluun, vain poliittisia itsestäänselvyyksiä, jotka joitakin saattaa hämätä. Osaa kyllä poliittisen puheen, mutta niin osaa muutkin. Tasa-arvokysymykset on tärkeitä, mutta ei ne kyllä presidentin suurimpia kysymyksiä ole. Ymmärrän, että RKP:llä pitää aina olla oma ehdokas, mutta parempia ehdokkaita olisi ehkä kannattanut hakea.

Paavo Arhinmäki: Aivan liian juniori Suomen presidentiksi. Vaikka onkin futismiehiä, niin puheet on menneet niin NATO-jankkaamiseksi, että en jaksa. Lisäksi sydän ei anna lupaa äänestää näin vasemmalla olevan puolueen ehdokasta.

Paavo Lipponen: Paavo I Suuri (ainakin omasta mielestään) on jämähtänyt jo edelliselle vuosikymmenelle. En halua Suomelle presidenttiä, joka täysin kritiikittä kannattaa kaikkia EU-asioita. Lisäksi vielä 90-luvun argumenteilla. Paavon USA-mielisyys on myös liian paljon mulle. Paavo on oikeistolaisempi demari kuin kukaan oikeistopoliitikko. En haluaisi pienistäkin asioista suuttuvaa presidenttiä Suomeen.

Sauli Niinistö: Kansan suosikki ja todennäköisin seuraava presidenttimme. Sale on vähän jämähtänyt suosioonsa ja varoen lausuu tai ottaa kantaa mihinkään, koska se voisi heilauttaa kansansuosiota. Saisi tehdä niin eikä varmistella. Kokoomuksen äänestämisessä on vaara, että äänestää bisnestä.

Pekka Haavisto: Pekka on fiksu mies, mutta väärässä puolueessa. Vihreät on muuttunut liikaa besserwisserpuolueeksi alkuperäisistä ajatuksistaan ja luulee tietävänsä paremmin miten toisten pitää ajatella. Ideologia sokaisee käytännön järjen. Takkia on käännetty kynnyskysymyksissä, puolueeseen ei voi luottaa. Pekka jää myös etäiseksi, koska hallitsee asiakysymykset hyvin. Hän saattaa olla myös puoluekoneiston vietävissä. Lisäksi Vihreät on jopa Vasemmistoa enemmän kirkkovastainen puolue. Ei ääntä minulta.

Sari Essayah: Yllättänyt talousasioiden asiantuntijuudellaan, mutta riittääkö se kokonaispeleissä? Ei. Taitaa olla vähän statisti näissä kilpailuissa. Mutta vaikea olisi kuvitella Saria ja varsinkin Kristillisdemokraattista presidenttiä Suomeen. KD:ssä on fiksua ja ei-fiksua porukkaa. Kumpaan leiriin Sari kuuluu?

Timo Soini: Vaikka Soini on parhaasta päästä Perussuomalaisia, futismies ja Espoosta, en koskaan pystyisi antamaan ääntäni tälle puolueelle tai sen edustajalle. Kokisin sen pienenä myönnytyksenä puolueelle, sitä en halua. Puolueessa on vahvasti omia ajatuksiani vastaan olevia mielipiteitä. Näyttäisi kyllä siltä, että Soini ei edes kovin tosissaan ole näissä vaaleissa, vaan puolue tähtää kunnallisvaaleihin.


Ehkä asiaan pitäisi suhtautua yhtä rennosti kuin Suureen Vaalikeskusteluun valmistautuva Pepe-kissa...

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Toinen näkökulma joulujärjestelyihin


Sohaisenkohan muurahaispesää... Usein ennen joulua kuulee lehdissä, juhlapuheissa, saarnoissa, hartauksissa, blogikirjoituksissa, mielipidekirjoituksissa jne. seuraavanlaisia ajatuksia:

Joulun valmistelu aiheuttaa stressiä. Joulupuheisiin kuuluu kulutuksen kritisoiminen ja vaatimattoman joulun korostaminen. Ostaminen on turhaa tai ainakaan sitä ei kovin paljon pitäisi harrastaa ja se vie joulun Sanoman ihan sivuun. Joulua edeltävään aikaan kuuluu kiire ja stressaava kaupassa käyminen. Ihmiset ovat kaupassa pahalla päällä. Monet näkevät valtavasti turhaa vaivaa jouluidyllin rakentamiseen ja sitten väsyneenä tukka sekaisin, tili tyhjänä, Mastercard limittiä huutaen yritetään hakea joulufiilistä ja joulun rauhaa. Ymmärtänette mitä tarkoitan, olette varmasti näitä puheita kuulleet myös.

Tottakai tiedämme, että joulun sanoma ei ole lahjojen määrässä eikä hintalapussa. Uskon, että 99% aikuisista sen tietää. Ainakin täysjärkiset sellaiset. Kyllä ihmiset osaavat asennoitua joulunaikaan ja tietävät mikä on joulun sanoma, Jeesuskin on minusta enemmän esillä kun joskus oli. Eri asia on miten ihmiset Jeesukseen suhtautuvat, mutta kyllä Seimen Lapsi on vielä tässä maassa tuttu. En tarkoita, etteikö Jeesuksesta pitäisi jouluna puhua, päinvastoin. Joululauluista lähes kaikki on kristillisiä ja liittyvät kristilliseen perinteeseen.

Mielestäni se on hienoa, että iihmiset haluavat nähdä vaivaa sen eteen, että perheissä joulu on myös juhla. Se on ”työn” tekemistä sen eteen, että kaikilla voisi olla juhla. Siinä ei ole minusta mitään väärää. Arkipäiviä sitten riittää varmasti tarpeeksi vuoden aikana. Siksi yllämainitut puheet tuntuvat vähätteleviltä niiden juhlia haluavien miesten ja naisten järjestelyjä kohtaan. Varsinkin vähävaraisten joulu voi tuntua paljon juhlallisemmalta juhlana kuin keski- tai yläluokkaisen joulujuhlat. Miltä silloin vähävaraisesta perheenisästä tai –äidistä tuntuu tällaiset puheet, että mielellään ei saisi nähdä vaivaa yhteisen juhlan eteen?

Miksi niin kovin usein tämä ihmisten hyvä tahto lähimpiään kohtaan jotenkin liitetään tähän kulutushysteriaan? Miksi joulu tässä mielessä ei saisi aiheuttaa stressiä? Jos koet stressiä siitä, että haluat olla järjestämässä toisille (ja samalla itsellesi) hienon yhteisen juhlan, niin onko se automaattisesti väärin? Sama koskee jossain määrin ylioppilasjuhlia, rippijuhlia jne. Olen ollut järjestämässä erilaisia tapahtumia ja stressaan joka kerta. Mutta ilman sitä stressiä, ei niitä tapahtumiakaan olisi ollut.

Onko vaatimattomuus automaattisesti hyve? Miksi jouluna ei samanlaisena hyveenä  pidetä tässä joulukiire-stressi-ajatuksissa sitä, että halutaan uhrata aikaa ja rahaakin siihen, että perheen joulu voisi olla Oikea Juhla? Millä perusteella vaatimaton joulu olisi parempi kuin joulu, jonka eteen on nähty vaivaa? Perinteistä kiinni pitäminen on hieno asia. Annetaan siis ihmisten rauhassa järjestellä joulujuhliaan heitä siitä syyllistämättä.

Tiedän myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät koe joulustressiä. Meidän perhe osti jouluruuat aatonaattona isosta kaupasta. Siellä oli normaalia enemmän väkeä ja joulustressin sijasta näin paljon iloisia ilmeitä, juteltiin ventovieraiden kanssa lanttulaatikkorivistöjen edessä jne. Ei ollut siinä kaupassa jouluärtymystä, päinvastoin siellä oli lämmin ja mukava tunnelma.

Joulun evankeliumi on Jeesuksessa, tiivistelmä löytyy Jouluevankeliumista. Ei sieltä löydy mitään joulun järjestelyistä. Teki niitä sitten millä asenteella tahansa.

lauantai 24. joulukuuta 2011

Rauhallista joulua !

Seimiasetelma on Betlehemistä,  enkelit tyttäriemme askarteluja
Hyvää joulua kaikille blogini lukijoille!

torstai 22. joulukuuta 2011

Millaista oli elää tänä vuonna?


Hyppään vähän ajassa eteenpäin:

Vuosi alkaa lähestyä loppuaan ja sitä alkaa miettiä mitä kaikkea onkaan tapahtunut. Vuosi 2011 on kohtapuoliin historiaa, ihmiset tuhlaa rahaa pommeihin ja paukkuihin ja tekevät uuden vuoden lupauksiaan. Ja valitettavastii juovat päänsä sekaisin...

Syksy on ollut aika raskas monellakin tapaa ja kesä/kevät on niin kaukana, ettei jaksa muistaa. Miksi muuten ihminen (tai ainakin minä) useasti muistaa vain edellisen vuodenajan? Muistan, että viime talvena oli paljon lunta ja kesällä oli kuuma. Tykkäsin paljon enemmän kesästä. Ai, että kun kova helle on hieno juttu!

Olenko nyt vuoden viisaampi? En tiedä, tuskin, vaikea arvioida - silloin olisin viisaampi. Olenko oppinut uusia asioita? Kyllä, varsinkin itsestäni. Osaanko suhtautua asioihin eri tavalla kuin ennen? Luulen niin, ainakin joihinkin asioihin. Olenko muistanut, että jokainen päivä on lahjaa ja olenko osannut olla kiitollinen pienistä ja suurista asioista mitkä mulla on hyvin? En, täytyy kipeästi tunnustaa. Olenko tehnyt asioita väärin? Olen. Olenko tehnyt asioita oikein? Olen. Olenko oppinut molemmista? Jääköön vastaamatta.

Täytyy varoa putoamasta kyynisyyden ja pessimistisyyden kaivoon. Haluan kieltäytyä ajattelemasta, että "siinähän tuo viime vuosi meni". Jokaisella vuodella ja jokaisella kokemuksella on merkitystä, oli sitten ihania, kamalia tai jotain siltä väliltä. Jälkimmäisiä ei vain haluaisi muistella ja ensimmäisiä ei haluaisi unohtaa.

Jokainen kokemus muokkaa meitä. Mutta en usko, että olisimme kokemustemme armoilla, jotenkin ulkopuolisina tarkkailijoina. Voimme ottaa niistä joitain ja jättää jotain. Siinä on oppiminen, jos osaamme jaotella ne mitkä otamme mukaamme elämän selkäreppuun.

Keittiöpsykologi päättää osuutensa tähän kiittää vuodesta 2011 ja toivottaa kaikille aina parempaa vuotta 2012!

P.S. juhlitaan joulu ensin.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Masha Drokova, Nashi ja Putinin suudelma

Katsoin YLE FST:ltä tanskalaisen dokumentin The Kiss of Putin. Se kertoo Masha Drokovan tarinan innokkasta Putinin ja hänen perustamansa nuorisojärjestö Nashin jäsenestä aina liikkeestä eroamiseen asti. Se kertoo myös järkyttävän realistisesti siitä tilanteesta missä Venäjän oppositio elää. Se kertoo siitä minkälaisia voimia vastaan toisinajattelijat taistelevat. Se kertoo siitä, kuinka häikäilemättömiä voivat nuorisoliikkeen pimeämmän osaston Stahlin toiminta olla. Se kertoo kuinka kaukana demokratia on.

Dokumentti kertoo kuinka järjestö tuo kymmeniätuhansia nuoria maaseuduilta kaupunkeihin osallistumaan suurtapahtumiin ja kulkueisiin, jossa opetetaan nuoria vihaamaan oppositiota ja kuljetaan lain ja laittomuuksien hämärillä rajoilla.

Liikkeen pääideologi Vladislav Surkov on sanonut, että "Jumala lähetti Putinin Venäjälle". Toisinajattelijat lisäävät tähän, että "niinkuin Ilmestyskirjan enkelin".

En yhtään epäile, etteivätkö viime vaalit olisi olleet vilpilliset.

Googlettakaa seuraavat nimet ja tutustukaa syvemmin Nashi- järjestöön, sen teräksiseen Stal- alajärjestöön sekä Venäjän opposition vaaralliseen arkipäivään:

- Masha Drokova
- Vasily Yakemenko
- Oleg Kashin
- Anton Smirnov
- Ilya Yashin
- Vitaly Shushkevich
- Lisa Menschikova
- Yevgenia Milova

En tiedä löytyykö tätä dokumenttia kokonaisena jostain internetistä. Jos löydät, niin katso ehdottomasti, se avaa silmät Nashijärjestön toiminnasta.

Facebook: Putins kiss

tiistai 13. joulukuuta 2011

Sir Paul McCartney

Olisin kyllä hölmö, jos en tästä jotain kirjoittaisi blogiin. Toisaalta on vaikea löytää adjektiiveja johonkin näin suureen. Olen aika monissa konserteissa elämäni aikana käynyt, mutta eilen olin varmaan kaikkein suurimmassa ja (käyttääkseni kliseistä sanaa) legendaarisimmassa. En nimittäin suurempaa elävää legendaa musiikkimaailmassa (ainakaan kevyemmän musiikin puolella) tiedä kuin Paul McCartney. Olen nähnyt Eric Claptonin livenä ja hän pääsee lähimmäksi. Mutta ei silti lähellekään.


Olin eilen Hartwall Areenalla konsertissa. Lavalle nousee vetreästi soittamaan rokkia, poppia, kantria, balladeja The Beatlesin jäsen, 69-vuotias kaveri, joka on soittanut about kaikkien suurten starojen kanssa -60-luvulta alkaen, säveltänyt suuren määrän toistaan suurempia hittejä, jotka tunnetaan joka maailman kolkassa, niin olen kyllä myyty. Tämä taisi olla elämäni "suurin" musiikkitapahtuma. 




Paul McCartney oli hyvinkin virkeällä päällä. Kuulin, että viime viikonloppuna Tukholmassa ei ihan näin ollut, mutta nyt kyllä Macca antoi aika lailla kaikkensa. Herkistyi jopa laulaessaan John Lennonille laulun keskutelusta, jota he eivät koskaan ehtineet käydä. Mukavinta, että hän puhui aika paljonkin suomea, ei pelkästään Kiitos jne. vaan oli opetellut (paperista toki) vähän enemmänkin.


Taustabändistä selkeästi erottui veikeä rumpali, joka mätti melkoisella voimalla kannuja. Sen lisäksi lauloi vielä taustojakin, kovaa ja korkealta myös. Ja tanssahteli. Bändillä oli myös hauskaa ja se tarttui yleisöönkin. 


Ja niitä kappaleita on vaikka kuinka paljon, keikaltakin jäi puuttumaan niitä vielä monta monta helmeä. En tiedä enää miltä tuntuu soittaa kitaralla noita vanhoja kappaleita, kun on nähnyt kuinka maestro niitä itse soittaa. 


Konsertti alkoi puolisen tuntia myöhässä ja vielä liian pitkällä video/musiikkishowlla, joka pyöri screeneillä. Mutta sitten mentiinkin jo klassikkojen maailmaan. Pitää ehdottomasti tutustua enemmän McCartneyn Beatlesin jälkeiseen tuotantoon myös.

  • Hello Goodbye (olisiko parempaa aloituskappaletta? Ei!)
  • Junior´s Farm
  • All My Loving (Tästä eteenpäin viimeistään tajusin kenen keikkaa saan olla nauttimassa...)
  • Jet (taustavideossa suihkuhävittäjiä)
  • Drive My Car (Beep, beep)
  • Sing the Changes (McCartneyn The Fireman -kokoonpanolta)
  • Night Before (Tätä ei ole ennen Suomessa esitetty)
  • Let Me Roll It / Foxy Lady (tribuutti Jimi Hendrixille, josta kuultiin tarinaakin, kuinka Jimi oli pyytänyt kesken keikan Eric Claptonia virittämään hänen kitaransa, joka oli epävireessä Jimin sooloista).
  • Paperback Writer
  • Long And Winding Road
  • Come And Get It
  • Nineteen Hundred And Eighty Five
  • Maybe I´m Amazed
  • I´ve Just Seen A Face (kantrimusiikilta kuullostava, hieno melodia)
  • I Will (tätä edelsi Britannian kuninkaallisista hääseremonioista kertoilu)
  • Blackbird (Paul kertoi tehneensä tämän klassikon lohduttaakseen ja kannustaakseen mustien ihmisoikeustaistelua USA:ssa)
  • Here Today
  • Dance Tonight
  • Mrs Vandebilt
  • Eleanor Rigby (Käsittämättömän hienoa kuulla tämä livenä oikealta esittäjältä!!)
  • Ram On (tämä soitettiin, koska sitä pyysi eräs katsoja isolla paperilla)
  • Something
  • Band On The Run
  • Obladi-Oblada (Kaikki lauloi!)
  • Back In The USSR (Tämä oli livenä kyllä aika Rock! Tykästyin tähän uudestaan)
  • I Gotta Feeling
  • A Day In The Life / Give Peace A Chance (Jälkimmäisen yhteislaulatus ei oikein onnistunut, jostain syystä)
  • Let It Be (kehtaankohan tätä enää koskaan soittaa kitaralla...)
  • Live And Let Die (Jos ylipäätään on mahdollista jotain highlightseja näin suuresta konsertista nostaa, niin tämä on yksi niistä. Heti Let It Be:n jälkeen tuli sellaiset pommit ja pyroshowt, että koko hallin ilma täyttyi savusta ja rikinhajusta. Kuten tällaisessa kappaleessa kuuluukin. Guns´n Rosesin versio ei ole mitään tähän verrattuna.)
  • Hey Jude (hippiväritetty piano keskellä lavaa ja tämän lopun yhteislauluun sitten kaikki osallistuivatkin. 
ENCORE 1 (suuret klassikot jatkuvat)

  • The Word / All You Need Is Love
  • Day Tripper
  • Get Back (hieno rokkenrolli ekan encoren päätteeksi)
ENCORE 2 

  • Yesterday (oli odotettavissa loppupäässä, kylmät väreet meni tätä kuunnellessa)
  • Helter Skelter (aikaisinta hevimetallia, mitä tiedän, todella vahva biisi! Taustavideona vuoristorataa ekalta penkiltä kuvattuna, sopi hienosti)
  • Golden Slumbers / Carry That Weight / The End


I WAS THERE !! 


Thanks Jussi-Heikki and Martin!



tiistai 6. joulukuuta 2011

Pascual Soto

En ole mikään musiikkikriitikko. Mutta omat mieltymykseni minulla on. Mutta luulen, että olen tunnistanut lahjakkuuden, talentin.

Eräässä järjestämässämme tapahtumassa oli soittamassa ja laulamassa Pascual Soto -niminen nuori kaveri. Hänen persoonallinen äänensä ja kitaransoitto yhdessä tekivät minuun vaikutuksen. Levy-yhtiöt hereillä, tässä olisi teille raaka timantti hiottavaksi. Mutta älkää hioko liikaa, ettei autenttisuus häviä.




Ladies and Gentlemen, I give you Pascual Soto!




lauantai 3. joulukuuta 2011

Ravintola-arvostelu: La Famiglia

Eilen kävimme syömässä Helsingissä ravintola La Famigliassa. Oli perjantai-ilta ja väkeä aika paljon liikkeellä. Stockmannia vastapäätä on italialainen ravintola, jossa kumpikin meistä oli ennen käynyt ja hyväksi havainnut. Sinne siis mentiin:

Kiitämme:
- Riittävän hiljainen ja rauhallinen tunnelma.
- Erittäin hyvä ruoka (Caesar-salaatti ja kanapasta), jota myös oli riittävästi.
- Jälkiruoka tiramisu, 9,5 pistettä 10:stä.
- Hyvä talon viini.
- Mukava tarjoilija, hyvä palveluasenne.
- Pääsimme heti pöytään.
- Saimme ruuan aika vikkelästi.

Pikkuisen moitimme:
- Saimme pöydän kunhan olisimme klo 19 mennessä lähteneet. Tämä ei tosin haitannut aikataulujamme.
- Salaatissa pikkuisen liikaa kastiketta.
- Talon viini hyvää, mutta ranskalaista (italialaisessa ravintolassa?)
- Tarjoilija unohti tuoda leivät. Pyyteli kyllä anteeksi.
- Kahden hengen pöydät liian lähellä muita, ei oikein voinut keskustella kun naapurit kuulivat kaiken.

Kaikenkaikkiaan ihan hyvä ravintola, jota voi suositella, ruoka oli todella hyvää. Hintataso ehkä vähän keskimääräistä korkeampi sijainnin vuoksi, mutta ei ihan mahdoton. Jos ravintola on varauksista täynnä viereisessä viinibaarissa voi odotella vapautuvia, tarjoilijat tulevat sieltä hakemaan. Taustalla live-pianomusiikkia.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Natsikypärät

Olin tänään kollegani kanssa kiertelmässä ympäri Espoota jakaen mainoksia tulevasta Colourful Espoo -tapahtumasta. Viimeisenä etappina päätimme ohi ajaessamme, että viedäänpä tuonne Kuninkaantien uimahallin taululle myös mainos, jos vahtimestarit antavat luvan. Antoivathan he. Samassa talossa toimii myös Kuninkaantien lukio, en tiedä millaisessa symbioosissa nuo toimivat.

Ilmoitustaulu oli täynnä kaikenlaista mainosta, niin kuin kaikki julkiset taulut taitavat olla. Mutta yksi pieni käsinkirjoitettu mainos osui silmiini: MYYDÄÄN SOTILASKYPÄRIÄ.

Kuten kuvasta näkyy joku on myymässä aitoja kypäriä, joita on käytetty sodassa. Niitä on tuunattu myös natsimerkeillä esim. Waffen-SS ja Wehrmacht -tunnuksilla. Ja jopa maalannut niitä alkuperäisillä väreillä.

Jotenkin alkoi ensin naurattamaan, että joku on patsastellut kotonaan natsikypärä päässä ja varmaan heilutellut kättäänkin reippaaseen malliin eteenpäin isoissa saappaissa. Näitä tällaisia natsifanittajia näköjään löytyy. Mutta sitten tuli toisaalta hyvinkin surullinen olo, kun tällaisen aatteen ihailu nousee suureen arvoon. En voi ymmärtää miksi ihmiskunnan muisti on niin lyhyt, että ei tajuta mitä kaikkea se aate sisälsi. Tietty myyjä voi olla pelkkä sotahistorioitsijakin, mutta jotenkin vaikea tuota uskoa.

Pieni väli-tieto: Kun sain tietää mistä sana Siansaksa tulee, niin päätin etten enää koskaan käytä sitä sanaa. Tällä sanalla kutsuttiin yiddishin kieltä Saksassa, siat puhuvat siansaksaa. Eli sana oli julma kiusaamiskeino juutalaisia kohtaan.

Toinen asia, jota en ymmärrä, että normaali arkikieleen on tullut sana ryssiä. Sen käyttämiseen ei kukaan puutu, vaikka kaikki tietävän sen mistä se tulee.

Vähän samanlaiset ajatukset tulee kun puhutaan saksalaisesta Ostalgiasta tai neuvostokommunismin ajoista. Kuinka suurta kärsimystä ne ajat sisälsivätkään. Lieneekö niin, että koska niistä ajoista on niin paljon puhuttu, niin ei enää jakseta "velloa niissä surullisissa ajoissa" vaan muistetaan mielummin niitä harvoja kivoja juttuja mitä silloin tapahtui. Nykyäänhän pitää olla iloinen koko ajan ja vähän ikävästi tuollaiset kauhujutut nyt sitten horjuuttavat meidän elämäämme.

Joitain aikoja sitten pääsin tilanteeseen jolloin rautaesiripun rajavartijana Keski-Euroopassa toiminut mies kertoi ajoista ennen ja jälkeen kommunismin. Koin suurta kunnioitusta siitä, että minut koettiin sen arvoiseksi, että asioista sain kuulla. Elämä oli kaikkea muuta kuin helppoa ja itsensä kanssa hänellä ei ollut kovinkaan helppoa elää.

Ironisesti muuten tuossa lappusessa on puolikuun kuva oikeassa yläkulmassa. Liekö tämän islamin merkin siihen laittanut myyjä itse vai joku ilkikurinen mainoksen lukija.

Toki siirsin mainoksen mahdollisimman näkymättömään paikkaan ilmoitustaululla.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Scifikirkko

Kävin tänään ehkäpä Suomen kummallisimmassa kirkossa. Ulkopuolelta se näyttää keskelle Hyvinkäätä laskeutuneelta avaruusalukselta. Scifi-kirkko kenties. Olin viereisessä rakennuksessa koulutuksessa ja päätin ruokapaussilla käydä tuota katsomassa. Olin nimittäin kuullut, että kirkko on joskus valittu Suomen rumimmaksi kirkoksi. Tottahan sellaisessa pitää päästä käymään. Sisälle astuessa tuli jotenkin epäsymmetrinen olo tuossa epäsymmetrisesti suunnitellussa kirkossa. Taide ja arkkitehtuuri ovat olleet meikäläiselle aina vaikeita paloja ja liian erilaiseen en vain pääse sisälle enkä sitä ymmärrä. Kastemalja ja flyygelikin jäi jotenkin oudosti syrjään. 

Kuvan liikennemerkillä ei haeta mitään suurempia merkityksiä
Valoa kirkossa kyllä oli ja se antoi pyhän vaikutelman. Samoin korkea katto, taivaisiin kurkottava. Mutta sitten taas muisti miltä kirkko näytti ulkoapäin ja hämmennyin.

Pisteet(?) Hyvinkään seurakunnalle, että kirkossa ei ollut vahtimestaria, joka olisi jotain voinut paikasta kertoa. Olisin esim. urkupillien erikoisesta suunnasta halunnut kysyä samoin "vinossa" olevasta alttarialueesta. 

Vieraskirjaan laitin nimeni. Käykääpä bongaamassa.

En tiedä tykkäsinkö tästä kirkosta. Se ei liene kuitenkaan kirkkorakennusten pointti vaan se mitä siellä sisällä tapahtuu. Ehkä Hyvinkään väki tässä rakennuksessa on oppinut kirkkotiensä kulkemaan.

Epäsymmetrinen kirkkosali
Urkujen muutamat pillit näyttävät konekivääreiltä

Käypä itse katsomassa, jos Hyvinkäällä kuljet!

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Kokemuksiani Talent Suomi -ohjelmasta paikanpäällä

Lauantaina olimme katsomassa semifinaalia Espoon Barona Areenalla. Mielenkiintoinen kokemus! Kuinka viihteellistettyjä me olemmekaan...

Lipussa luki, että ovet aukeaa klo 17.30. Arvelimme, että väkeä on jonossa, joten olimme vähän klo 17 jälkeen jäähallilla. Pääsimme n. 10 metrin päähän ovesta, mutta seuraavan vartin aikana jonon pituus nelinkertaistui. Ovet aukenivat niinkun pitääkin ja pääsimme sisälle lämpimään.

Etsimme, että mistäs sinne jäälle tai katsomoon mennään ja mietimme kummasta paremmin näkisi. Näimme teinityttöjen jonon Areenan kahviloiden vieressä ja siihen menimme jonoon. Aateltiin, että kohta päästään istumaan. No ei päästy. Jonotimme siinä sitten tunnin. 


Juontajat tekivät muutamaan otteeseen inserttiä telkkariin ja jakelivat nimmareita lapsille. Ihmiset olivat odottavalla mielellä, varmaan moni heistä oli jo ennemminkin täällä olleet. Nelosen vippivieraat meni omaan jonoonsa. Paikalla oli lähinnä lapsiperheitä ja teini-ikäisiä.

Sitten 18.30 päästiin sisään, noin puolentoista tunnin odottelun jälkeen. Jäähalli, joka toimi studiona olikin toisin päin kun olin kuvitellut, ei niinkuin rokkikonserteissa vaan sivukatsomo oli pääkatsomo. Ja vain noin puolet tilasta oli käytössä. Telkkarissa kaikki saadaan näyttämään suuremmalta leikkauksin ja kuvakulmin.

Sitten "lattiamanu" tuli ohjeistamaan taputtamisesta, hauskanpitämisestä ja amerikkahuutamisesta (sitä kiljuntaa on vaikea meikäläisen kestää, se on niin epäsuomalaista ja tuontitavaraa). Toki tiesin mihin olin tullut ja resistanssini oli nostettu maksimitasolle. Taputtaa ja huutaa piti ohjeiden mukaan AINA. Telkkariscreenejä oli myös useita kymmeniä eli joka suunnasta näki sen mitä telkkarista menee ulos. Tuomareille piti taputtaa ihan hulluna, koko heidän kävelymatkansa ajan, kunnes istuvat tuoliin. Ja juontajille aina. Reilua oli myös ohjeistus, että kaikille kilpailijoille taputetaan ja heitä kannustetaan, vaikka oma suosikki olisikin. Kyllä meikäläinenkin sitten taputteli kätensä kipeäksi, mutta kertaakaan en kirkunut. 

Mainosten aikana taikurin ja stand-up -koomikon välimuoto hauskuutteli meitä. Välillä oikeita taikatemppuja ja välillä vitsejä ja muutama erittäin huono puujalkavitsi. Tarkoitus oli selkeästi pitää fiilistä yllä. Mainoskatkoilla tuomareita meikattiin joka välissä. 

Sitten kun ohjelma lähti käyntiin, niin aika menikin nopeasti. Telkkarissa pitkältä tuntuva ohjelma tuntuu paikan päällä menevän ihan hetkessä ohi. Talent on vähän hölmö kilpailu mielestäni, koska kaikki 8 jatkoonyrittäjää olivat tosi taitavia omissa lahjakkuuksissaan, en ymmärrä miten heitä voi edes verrata. Varmaan nytkin "oikeat" pääsivät jatkoon, mutta monta lahjakkuutta putosikin. 

Tunnetta oli lopussa ja se ei ollut suunniteltua: Kun nuori Lotus Tinat niukasti putosi (vaikka soitti ihan käsittämättömän upeasti viulua), hän taisi puhjeta itkuun. Tuomari-Sami meni heti häntä lohduttamaan ja sen jälkeen otti silmälasit päästä, käväisi muutamaksi sekunniksi "piilossa" verhojen takana ja palasi Lotuksen luo. Herkistyy se viihdetuomarikin. Siinä hetkessä oli ripaus inhimillisyyttä suuren rahantekokoneiston, tositeevee-elämän ja viihteen keskellä. 

Oli se sellaista hehkutusta koko ilta, että oksat pois. Mutta mukava kokemus. En ole mikään viihteen vastustaja, mutta en ehkä kovin monessa vastaavassa ohjelmassa jaksaisi näin mahdottomasti hehkuttaa. Olenkin varmaan vähän väärää kohderyhmää, nuoremmilla ja lapsilla oli tosi hauskaa ja varmasti pitkään muistuva kokemus tästä mieliin painuu. 




keskiviikko 2. marraskuuta 2011

FC Honka 2011, mitä jäi käteen...

FC Hongan kausi päättyi sitten neljänteen sijaan. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kävin katsomassa lähes jokaisen kotipelin Tapiolan Urheilupuistossa. Jalkapallo on parasta paikan päällä.

Kausihan alkoi mainiosti. Honka voitti liigacupin. Seurassa tehtiin suurta puhdistusta ja moni kokenut pelaaja sai lähteä. Eniten on jäänyt harmittamaan John Weckströmin lähtö. Hän oli ehdottomasti suosikkipelaajiani Vuorisen ja Porokaran lisäksi. Joel Perovuon lähtö oli varmasti pelillisesti kovin isku Hongalle.

Kun sitten kunnon matsit pääsi käyntiin, niin kaikki ei enää mennytkään putkeen. Tuskaista pallonpyörittelyä, mutta ei niitä ratkaisevia syöttöjä. Vaikka Liigacup oli mennyt mainiosti, niin jostain syystä liiga ei enää sitten mennytkään. Pallonhallintaprosentit oli Hongalla, mutta niillä ei pisteitä tule. Onneksi Demba Savage oli mies, joka omilla maaleillaan piti Honkaa pystyssä. Keskikenttä vielä haki formiaan.

Mutta jossain vaiheessa kesää/syksyä alkoi pelit jälleen luistamaan ja Honka alkoi kavuta kohti mitalisijoja. Kaksi viimeistä peliä oli kaikkein ratkaisevimmat: HJK oli jo ylivoimaisesti mestari, mutta sijat 2-4 oli vielä taisteltavana Interin, JJK:n ja TPS:n kanssa. Muut vielä sopivasti rämpivät niin Hongalla oli tilaisuus päästä eurokentille ja mitaleille kahdella voitolla FF Jarosta ja MIFK:stä.

Mutta.

Honka-FF Jaro: Takkuista takkuista, hermoilevaa peliä. Jaro pelaa ilman paineita putoamisesta ja ottaa Hongalta vaaralliset paikat pois. Menee vielä johtoon, jolloin mustat pilvet alkavat kerääntyä Tapiolan taivaalle. Onneksi Tomi Petrescu tasoittaa pelin, jonka Hongan olisi kaiken järjen mukaan pitänyt voittaa muutamalla maalilla. No tasapelillä on europaikat omissa käsissä Maarianhaminassa.

MIFK-Honka:  Pakkovoitto, muuten Honka on 4. ja ulkona europeleistä. Tätä en ollut saarilla katsomassa, mutta raporttien mukaan eka puoliaika oli tasaista, toisella jaksolla peli oli Hongan. En tahtonut lauantaista selvitä kun piti kännykällä Teksti-TV:tä seurata ja toivoa johtomaalia. Lähimmäiset kärsivät... Kunnes... MAAALI ! Tapio Heikkilä vie Hongan johtoon 70min. kohdalla!! Eurooppaan! Kunnes yliajalla taivas pimenee, 3min ennen loppua joku saarelainen tasoittaa pelin. Ei oo todellista, miten näin voi.... Jalkapallo on suuria tunteita ja niitä käytiin tuossa vartissa läpi. Ja varsinkin pelin jälkeen.

4. sija liigassa. Ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen ja Veikkausliigahistoriansa aikana FC Honka ei pelaa ensi kaudella europeleissä. Tämä on suuri pettymys.

Positiiviset

  • Demba Savage: Ihan käsittämättömän hyvä pelaaja, joka tuntuu lentävän nurmen päällä. Häntä sitten lujasti otetaankin ja joskun kevyesti kaatuukin. Pidän ihmeenä, jos pelaa Hongassa enää ensi kaudella vaikka mielelläni gambialaisen jalkapallobalettia seuraisinkin.
  • Tapio Heikkilä: Nousi ainakin meikäläiselle ihan puskista vakiotoppariksi. Nuori kaveri, joka pelasi todella varmoja pelejä läpi kauden. Murtautui avauskokoonpanoon kun Lum Rexhepille sattui hazardeja.
  • Jussi Vasara: Viime kausi oli aika vaisu, joten kovasti ei ollut odotuksia tälle kaudelle. Nosti kuitenkin selkeästi tasoaan kauden loppua kohti.

Ei-niin-positiiviset

  • Dudu: Tuli suurena maalitykkinä Honkaan. Teki maaleja, mutta paljon paljon vähemmän kuin mitä odotukset oli. Lisäksi onnistui hukkaamaan tärkeitä tuhannen taalan paikkoja, joilla Honka olisi voiton napannut. Pelasi aivan liian monta peliä tehottomasti alkukaudesta, tosin menee keskikentänkin piikkiin. Ylikunto lienee yksi syy...
  • Tomi Petrescu: Kreikan sarjasta tulevalta mieheltä odotin enemmän. Tuli kesken kauden, joten ei ehkä ekoina viikkoina oikein päässyt sisään peliin. Toivon tasonnostoa ensi kaudeksi.
  • Lum Rexhepi: Nuori kaveri, joten anteeksikin annetaan. Mutta ensimmäisissä peleissä tuntui jännittävän niin paljon, että aivan karmeita harhasyöttöjä tuli helpoissakin paikoissa. Liigan korkein taso ei ole harjoittelutaso, joten Lum ei ollut omalla tasollaan aluksi. Loppukaudesta onnistumisten kautta itseluottamus nousi ja pelit parani.
Kiitos FC Honka kaikista elämyksistä kaudella 2011 !

Kohtahan ne hallikauden treenipelit taas alkaa...

maanantai 31. lokakuuta 2011

Nightwish, sanoituksia

Tämän otsikon innoitti se asia, että sain tänään lipun Nightwishin maaliskuun konserttiin Helsingin jäähalliin. Olen aika innoissani siis. Otsikon rokkipoppoo on aina kuulunut suosikkeihini, koskapa olen mahtipontisen, järisyttävän ison musiikin ystävä. Lisäksi raskaampi musiikki on myös aina ollut lähellä sydäntä. Tässä kirjoitelmassa ei ole musiikkilinkkejä, ne on suurimmalle osalle tuttuja. Jokainen voi ne hakea ja kuunnella esim. YouTubesta. 

Poimin sen sijaan muutamia sanoitusten helmiä:

  • Crying for me was never worth a tear, my lonely soul is only filled with fear. Losing emotion, finding devotion, should I dress in white and search the sea, as I always wish to be, one with the waves (Ocean soul)
  • I don´t want to die a scarless man, a lonely soul, I studied silence to learn the music, I joined the sinful to regain innocence (Dead to the world)
  • Prayed more than thrice for You to see the wolf of loneliness in me ... not my own will but yours to be done (Gethsemane)
  • Somewhere there my fate revealed, I hear but how will I see (The Siren)
  • This is my church of choice, love´s strength standeth is love´s sacrifice (7 days to the wolves)
  • For the heart I´ll never have, for the child forever gone. The music flows because it longs for the heart I once had (For the heart I once had)
  • It´s not the tree that forsakes the flower but the flower that forsakes the tree. Someday I´ll learn to love these scars, still fresh from the red-hot blade of your words (Bye bye beautiful)
  • Sing what you can´t say, forget what you can´t play. Hasten to drown into beautiful eyes. Walk within my poetry, this dying music - my loveletter to nobody (Dead boy´s poem)
  • Forever shall the wolf in me, desire the sheep in you (Beauty and the beast)
  • Kautta erämaajärven matkaa kulkuri yksinäinen. Näkee lammella joutsenparven vapauttaan itkevän. Kaipuu menneisyyden kiirii ilmassa huutona kotkien. Ikijärveltä turvatuulta käy matka vuorten taa (Lappi)

Ja sanottakoon vielä, että pidän sekä Anette Olzonin ja Tarja Turusen Nightwishistä. 
Oikeastihan kyse on Tuomas Holopaisen Nightwishistä.

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Kopteri

Ostin tällaisen kaupasta. Nuorempana jannuna näitä oli kiva näperrellä. Olin seurakunnan kerhossani alle kymmenvuotiaina, joka kerta tehtiin yksi. Siitä on mukavat muistot.

Saas nähdä vieläkö tästä kokonainen helikopteri syntyy. Aika pikkuruisilta nuo osat vaikuttavat...


torstai 27. lokakuuta 2011

Hanoi Rocksista Rihannaan

Eilen tajusin yhden jutun.

Lasteni kanssa tulee välillä keskustelluksi kiivaastikin musiikkimausta ja mikä musiikki on hyvää. Yleinen vitsi on, että en tykkää "autotunemusiikista" tai kertakäyttömusiikista mitä nykyään niin monesta radiosta kuuluu. Ja joita media ja levyteollisuus nostaa koko ajan esiin. Monista artisteista/bändeistä ei yhden kerran jälkeen kuulla mitään. Olen esimerkiksi Radio Helsingin (meillä sitä kutsutaan hassuradioksi kummallisen musiikin takia) kautta koettanut kertoa kuinka monenlaista musiikkia on olemassa ja haastaa kuuntelutottumuksia. Vaihtoehtoisesti itse sitten olen kuunnellut tätä nykyaikaista kertakäyttömusiikkia. Sen sävelmät vaan eivät mielestäni ole hyviä ja Rihannan ääni on äärettömän kaukana kauniista naisen laulunäänestä.

Eilen tajusin, että tilanne on samansuuntainen kuin itselläni teini-iässä. Lapseni eivät ymmärrä musiikkimakuani, enkä minä heidän. Ei nyt ihan 100% mutta kuitenkin. Sukupolvien välillä on olemassa kuilu, emme vain kertakaikkiaan ymmärrä toisiamme tässä asiassa. Kuunnella välillä sitä voimme ja kunnioittaa toistemme musiikkimakua. Minun ei tarvitse ääneen sitä aina kritisoida, koska en itsekään kestänyt sitä kun vanhempani kritisoivat musiikkimakuani. Iän myötä sitten ehkä saavutamme yhteyden tässä asiassa.

Nuoruudessani alueella, jolla asustelin oli vallalla vähän kuin musiikin kahtiajako. Toisella puolella oli  Stock-Aitken-Waterman -tyyliset artistit, esim. Jason Donovan, London Beat, Pet Shop Boys, Modern Talking, Milli Vanilli -tyyliset popparit. Toisella puolella taas sitten Hanoi Rocks, Mötley Crüe, Twisted Sister, Quiet Riot, Poison, Kiss -tyyliset hardrock-bändit. Suurin osa nuorista identifioitui jompaan kumpaan ryhmään. Olin selkeästi tällä rokkiosastolla, sitä kutsuttiin silloin heviksi, se oli raskainta musiikkia siihen aikaan. Toisen puolen diggareita kuului myös halveksua. Mutta kaverien välejä musiikkimaku ei rikkonut, eräs hyvä ystäväni oli esim. RadioRaman ja Rick Astleyn musiikin ystävä. En voinut parhaalla tahdolla sitä ymmärtää, mutta ei se kaveruuteen vaikuttanut. Terveiset vaan Jaskalle!

Ja onhan tämä Hanoi Rocksin biisi ihan äärettömän hyvä edelleen!!

maanantai 24. lokakuuta 2011

Pakollinen syysfiilistelypostaus

Muutamina viime päivinä ja viikkoina on näkynyt ympärillä aikas upeat syksyn värit. Aurinkoiset päivät ja väriloistoiset illat auringonlaskuineen ovat kyllä ihailemisen arvoisia.






Normaalisti en tällaisia luontohepulointiposteja kirjoita, mutta tällä kertaa luonto voitti.

tiistai 18. lokakuuta 2011

Gilad Shalit, Yksi ja Tuhat

En aio kirjoittaa Lähi-Idän politiikasta. Siitä olisi paljonkin kirjoitettavaa, mutta ei tunnu mielekkäältä sukeltaa siihen kun aika ei riitä. Mutta muutamia ajatuksia on noussut mieleen tästä viimeisimmistä käänteistä tämän israelilaissotilaan ympärillä olevasta uutisoinnista:


Hamas kaappasi Shalitin vuonna 2006, hän oli ensimmäinen israelilainen sotilas, joka oli kaapattu sitten vuoden 1994. Vankeusaikana edes Punainen Risti ei päässyt käymään hänen luonaan. Vuonna 2009 hänestä julkistettiin video lukemassa päivän lehteä, jolla todistettiin, että hän on edelleen elossa. Gilad Shalitin kohtalo on ollut yksi suuri este israelilaisten ja palestiinalaisten väleissä. Hänen vankeusaikansa näyttäisi nyt olevan ohi, Israel, Hamas, Egypti ja Saksa ovat olleet neuvotteluissa mukana. Varmaan tämän päivän aikana vapaus jo koittaa.

Israel vaihtaa YHDEN sotilaan yli TUHANTEEN palestiinalaisvankiin. Hamas julistaa tämän vaihdon olevan yksi suurista voitoista heille taistelussa Israelia vastaan. Ja sitä se tietysti onkin, yli tuhat vankia pääsee vapaaksi. Israelin, palestiinalaisten ja aktivistien mukaan Israelin vankiloissa on n. 5300 palestiinalaista turvallisuussyistä. Israel sanoo, että n.70% näistä vangeista on verta käsissään, eli ovat olleet jollakin tavalla mukana terrori-iskuissa.


Joku voisi vetää tästä johtopäätöksen, että yhden israelilaisen henki vastaa tuhannen palestiinalaisen henkeä. Mielestäni se kertoo enemmän arvoista. Kuinka pitkälle Israelin valtio on valmis menemään, että yksi ihminen pelastuisi? En tiedä muita armeijoita, joka olisi valmis näin suuriin myönnytyksiin yhden ihmisen vapauden puolesta.
Hamasista kertoo taas paljon se, että järjestö on valmis käyttämään hyväkseen tätä, että se saisi mahdollisimman paljon taistelijoita takaisin riveihinsä. Suosittelen myös lukemaan kirjan Hamasin Poika (Mosab Hassan Yousef), jossa järjestön perustajan poika kertoo, mitä kaikkea Hamas on valmis tekemään omilleen Israelin vankiloissa. Siitä on veljeys kaukana.

Hamas käyttää tilaisuutta hyväkseen, koska se tietää kuinka paljon Israelin armeija on valmis tekemään saadakseen yhden sotilaan takaisin. Jos Israelilla ei olisi tätä politiikkaa, niin sen olisi varmasti hyvin vaikeaa saada sotilaita riveihinsä. Luulen, että tämä politiikka on myös Israelin elinehto. Jokainen Israelin sotilas voi olla varma, että valtio on valmis jopa vapauttamaan tuhat vankia vapauttaakseen yhden sotilaan. Ajattelisin, että siinä on joku määritelmä veljeydelle. Se antaa valtavan suuren arvon vieressä olevalle toverille. Kuinka todella loppuun asti ollaan valmiita menemään toisen puolesta. Todellinen Band of Brothers, paitsi Israelissa tämä tietysti koskee myös naisia.

Millaista olisi olla sotilas ja tietää, että valtio tekee kaikkensa vapauttaakseen sinut? Luotatko omaan hallitukseesi niin paljon? Ajatteletko, onko valtiosi valmis menemään näin pitkälle? Ovatko poliitikkosi valmiit menemään näin pitkälle?


EDIT. Klo 12.15 Katsoin Al Jazeeralta livenä Gilad Shalitin ensimmäistä haastattelua Egyptin televisiolle. Poikaparka on aika sekaisin tästä kaikesta vaikka hyväkuntoiselta vaikutti, tuli mieleen että antakaa nyt levähtää ennen kaikkea mediamyrskyä. Viittaan ylläkirjoittamaani: Gilad Shalit kertoi, että uskoi joka päivä vankeuden ajan, että hän pääsisi vapauteen.


Muutama linkki:

http://www.bbc.co.uk/news/world-middle-east-13628218
http://www.haaretz.com/news/shalit-prisoner-swap
http://www.haaretz.com/print-edition/news/as-gilad-shalit-goes-free-a-5-year-long-media-campaign-comes-to-a-close-1.390523
http://sonofhamas.wordpress.com/
http://www.bbc.co.uk/news/world-middle-east-13628212



Lähteet: BBC ja Haaretz.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Colourful Espoo -leiri

Terveisiä Colourful Espoo -leiriltä! Nuotiolla vietetään iltaa kirpeässä mutta lämmittävässä tunnelmassa.

Hieno meininki!

tiistai 11. lokakuuta 2011

Piispa


Espoon hiippakuntaan ollaan valitsemassa lähiaikoina piispaa. Vaaleissa on kaksi ehdokasta, Seinäjoen kirkkoherra Tapio Luoma ja Leppävaaran kirkkoherra Kalervo Salo. Vaaleissa saavat äänestää hiippakunnan papit ja luottamushenkilöt. Itse en kuulu kumpaankaan ryhmään.

Olen Tapio Luoman kannattaja.

Muutamien ihmisten kanssa keskusteltuani ja niistä johtopäätökset tehtyäni olen jokunen viikko sitten liittynyt Tapio Luoman kannattajiin hänen nettisivuillaan. Koen, että hän ulkopuolelta tulevana osaa katsoa hiippakuntaa paremmin ja tarkemmin, näkee mahdollisuudet ja ongelmat selkeämmin kuin me täältä ”sisältä”, varsinkaan Espoosta käsin.

Espoon hiippakunta on jakautunut vahvasti kaupunki- ja maaseutuosiin. Toisaalta on iso Espoo, toisaalta on monet pienemmät maaseutuseurakunnat ja keskisuuret seurakunnat esim. Lohja, Vihti jne. Tapio Luoman johtama Seinäjoen seurakunta on myös isohko seurakunta maaseutualueella keskisuurine keskuksineen. Siinä mielessä Tapiolla on kokemusta samankaltaisesta työympäristöstä. Seinäjoen seurakunta on myös käynyt läpi seurakuntaliitoksen (joka häämöttänee tulevaisuudessa täälläkin) , tosin veikkaan että Ylistaron väen on edelleen vaikea kokea olevansa seinäjokelaisia  ja Komia kirkko tuskin on muuttunut kappeliksi…

Hiippakuntamme on valitettavasti ollut aika riitaisa hiippakunta. Tai ei-pappina tai luottamusluottamushenkilönä ainakin sivusta katsoen on tällainen kuva tullut. Hiippakunta tarvitsee rohkeaa sillanrakentajaa ja maltillista johtajaa viemään meitä eteenpäin taivastiellä. Toivottavasti ristiriitojen aika olisi jo ohi ja eri tavalla ajattelevat löytäisivät suvaitsevaisuutta antaakseen elintilaa toisilleen. Mielestäni tämän yhteyden rakentamiseen ehdokkaista paremmin pystyy Tapio Luoma.

Oikeastaan piispan valinnalla ei ole juurikaan suurta teknistä merkitystä minun työhöni. Hiippakunnan ilmapiiriin kyllä. Ehkä ainoastaan se, millaisen roolin uusi piispa ottaa lähetysjärjestöihin ja niiden moninaisuuteen on niitä asioita, jotka välillisesti saattavat vaikuttaa työhöni, koska toimin seurakunnassa koordinaattorina järjestöjen ja seurakunnan yhteistyössä. Suomessa on useita virallisia lähetysjärjestöjä ja niillä kaikilla on oma profiilinsa ja historiansa.  Jokaisella järjestöllä on vahva kannattajakuntansa. Nämä ihmiset ovat aktiivisia myös muussa seurakuntatyössä, tämä on kokemukseni. Tapio Luoma on tottunut toimimaan tiiviisti erilaisten liikkeiden vaikutuspiirissä, yhdessä niiden kanssa, sekä järjestö- että seurakuntatyötä kunnioittaen. Tätä yhteyden rakentamista pidän tärkeänä piispan työssä. Omassa työssäni olen kokenut, että tämä moninaisuus on paras tapa tehdä työtä lähetyksen saralla ja kannatan sitä. Jokaisen työ on tärkeää.

Sinulla voi olla muita syitä liittyä Tapion kannattajiin, käy tutustumassa kotisivuihin!

Tässä eräs Tapio Luoman teksteistä, joka pysäytti ajattelemaan, 
mikä kristinuskossa on keskeistä. 

Tänään alkavat vaalipaneelit, joita voi seurata täältä livenä sekä nauhoituksina

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Sininen

Sininen on uusi blogin väri. Oli aika tehdä muutos. Syksy on tummansininen.

Tässä vähän sinistä melankolista musiikkia:

  • R.E.M. : Blue
  • U2: Bullet the blue sky
  • Chris Isaak: Blue hotel
  • Midnight Oil: Blue sky mining
  • A-Ha: Out of blue comes green
  • Gary Moore: Still got the blues
  • David Bowie: Blue Jean
  • Pink Floyd: Goodbye blue sky
  • Woven Hand: Dirty blue
  • Enya: Caribbean blue
  • James: Blue pastures
  • Eric Clapton: Blue eyes blue
  • Counting Crows: Perfect blue buildings.