perjantai 26. helmikuuta 2010

Girls & Cat - Tytöt ja kissa

Today I ploughed a huge amount of snow from our roof and then our backyard. The girls went out and cats too.

Tänään putsasin meidän asunnon katon lumesta ja sen jälkeen yhdessä putsattiin takapihaa ihan valtavasta määrästä lunta. Kissat ja tytöt meni ulos.


Just listened Living on the edge by Aerosmith

torstai 25. helmikuuta 2010

Gothic radio

Dark side of Heavenbound returns.

The old gothic radio R1Live from Nürnberg has closed its website and apparently the radio broadcast too. But I found a new one: Vox Noctem - Die Stimme der Nacht.

It´s been a while since introducing new German bands so here´s one for you to try.

Pimeä puoli tulee jälleen esille. On aika pitkä aika siitä kun esittelin viimeksi saksalaista goottimusaa. Nettiradio R1live kuoli pois ja nyt löytyi uusi radio, Vox Noctem. Tässäpä tulee nyt yksi löytö tuon radion lähetyksistä:

A SPELL INSIDE

http://www.aspellinside.com/
http://www.myspace.com/aspellinside

Try this, One dream

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Backyard - Takapiha

Winter has taken over our backyard. Talvi tuli ja valloitti takapihan.

Just listened Carry me by Nick Cave & The Bad Seeds

tiistai 23. helmikuuta 2010

Some activity in Flickr, at last - Vihdoinkin Flickr päivitetty


It took too long time, but I´ve updated my Flickr account. Now there are some wintery photos, most of what I shot today.

Vihdoinkin on sitten Flickr päivitetty, kato tuolta oikeasta reunasta linkki. Laitoin talvikuvia, suurin osa otettu tänään.

Just listened Take a little time by Gary Moore

Can I be proud? - Saanko olla ylpeä?

Tänään oltiin kävelyllä kylmässä ja tuulisessa kelissä, jälleen. Mentiin noita Jedan (teinit sanoo Haukilahtea Jedaksi) rantoja ja Iirislahtea läpi. Ihan hyvä fiilis tuli, vaikka tää talvi sais jo todellakin loppua. Tulit hyvät fiilikset kun käveltiin raittiissa ilmassa, mutta myös toisen tapauksen takia:

Oltiin jo aika lähellä kotia, kun vastaamme juoksi koira. Isäntää tai emäntää ei näkynyt lähelläkään, joten koira oli selvästi karkumatkalla. Ei onneksi ollut vihaisella päällä vaan teki kovasti tuttavuutta. Soitettiin sitten kaulapannassa olleeseen numeroon ja omistajat tuli hakemaan. Olivat tietysti valtavan kiitollisia. Meille tuli hyvä mieli, tehtiin päivän hyvä työ.

Mutta tämän avautumiseni otsikossa on kysymys. Voinko olla ylpeä siitä mitä teimme? Jotenkin mut on rakennettu niin, että en osaa olla ylpeä jostain hyvästä mitä on tehnyt. Tai tulee vähän kummallinen olo. Ihan kuin se tunne ei saisi oikein tulla, ettei vaan ylpisty. Korkeintaan ihan pikkuisen jossain oman sydämen sisuksissa. Tottakai omasta perheestä on ylpeä, mutta itsen kanssa ei se oikein suju. Pitäisikö? Eikö pitäisikään? Olenkohan yksin näiden ajatusten kanssa, luulenpa etten.

Mutta missä menee sitten raja, koska ylpeys on ns. tervettä ja milloin se muuttuu uskonnollisella kielellä sanottuna synniksi?

Today the weather was freezy (AGAIN!) and we were walking in the coastal Haukilahti. It was quite cold but actually I had a good feeling afterwards. For the fresh air but because of other occasion too:

We were almost home, when a middle-sized dog ran towards us. Not angrily, but very eager to make acquaintance with us. Quickly we realized that it was running away its home. We caught it nicely and luckily there was a number in the collar. The owners were very happy of course and picked it up. We had a good feeling, we did something good today.

The title of this entry is a question. Can I be proud of what we did? I´m built in a way that feelings of pride about a good deed make me feel a little awkward. Like it wasn´t a good feeling. Perhaps a tiny glimpse of pride in heart is good but surely nothing more. Today I wondered why do I feel like I do. Why can´t I just be proud for the full of it? I think I´m not alone here, many people might feel the same way.

But where´s the line between healthy pride and the pride that makes you proud?

Just listened: Fall on me by R.E.M.

perjantai 19. helmikuuta 2010

One day only - Vain yksi päivä

Just one day to work, this Friday and I´m off to winter holidays for a week. We have nothing special planned, one theatre night only, when our daughter has birthday. On holidays it´s good to have time that is just free, nothing planned.

But not yet, I´m off to a diocese offices for a meeting concerning the missionary work in the Espoo diocese. Before that, some minor things that need to be push forward.

Vain yksi päivä ja hiihtolomat alkaa, tämän perjantain jälkeen. Meillä ei ole mitään erityisempää suunnitteilla, yhtä teatteri-iltaa lukuunottamatta. Ja se tuntuu hyvältä, saa levätä kunnolla niinkuin lomalla pitääkin.

Mutta ei vielä, tämän kirjoituksen jälkeen kaikenlaisia juttuja vähän eteenpäin ja sitten Espoon hiippakunnan tuomiokapituliin lähetyksen neuvottelukunnan kokoukseen.

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Boxes - Laatikot

The difference between the thinking of Finnish people and African people:

We the Finns try to put our lives in order, like to put them separately in different small boxes. Hobbys, family life, religion, community, work etc. All in order but separately.

In Africa all life is in the same large box, mixed all together.

But can you put your life in small boxes and separate all areas of your life? Why we Finn can't bear the life that is risky and unordered?


Afrikkalaisen ja suomalaisen ajattelun ero:

Suomalainen pyrkii saamaan elämäänsä järjestyksen, koska epävarmuus haittaa elämään ja on riski. Elämä jaetaan järjestyksen lokeroihin: työ, koti, harrastukser, uskonto jne. Silloin niitä pystyy hallitsemaan.

Afrikkalaisella taas on yksi suuri laatikko, jossa yllämainitut asiat ovat sekaisin toistensa kanssa.

Mutta voiko elämän jakaa lokeroihin? Miksi epäjärjestys on niin suuri riski suomalaiselle, että lähdemme lokeroimaan elämämme sopivankokoisiin paloihin?

tiistai 16. helmikuuta 2010

Vkontakte

For the start, I can´t speak Russian. I can´t read Russian. And I can´t understand Russian. Regardless of all that I´ve joined the Russian Facebook Vkontakte (or something like that). I have some friends there. Isn´t that a crazy decision...

I feel that we should take steps in life that are surprising. Even to yourself. Climb out of the normal ways of life and do something that´s uncommon for you. Something that you haven´t done before. I´m not talking about eztreme sports or something like that, but small changes in the direction of your life.

My good friend did that. He just suddenly booked a flight to Philippines and off he goes. He had a possibility to do that, so good for him. Propably he´ll return much "richer" in the views of the world.




Aluksikin, en osaa puhua venäjää, en osaa lukea venäjää enkä ymmärrä venäjänkieltä. Mutta kuitenkin eilen liityin venäjänkieliseen Facebookkiin Vkontakteen. Siellä on ystäviäni, mutta eikös tuo nyt ollut aika hullu päätös...

Joskus täytyy elämässä tehdä jotain yllättävää. Semmoista joku yllättää sinut itsesikin. Kiivetä pois siitä elämänurasta jossa kuljemme ja katsella uusia suuntia. Yllättää itsensäkin. Kyse ei ole nyt hengenvaarallisista adrenaliinijuopoista vaan ihan pienistäkin asioista, jotka ovat ratkaisuja siihen, että elämään tulee värisävyjä lisää.

Hyvä ystäväni teki sen. Osti yhtäkkiä liput Filippiineille ja lähti. Mielenkiintoista jutella reissun jälkeen, mitä matka "opetti".

torstai 11. helmikuuta 2010

Heavenbound

Hilarious!! Look what I found while searching music of DC Talk. This fits perfectly here in my blog, the nickname I use on the web is often Heavenbound. And it sounds so -80´s that it makes me happy. We all know that the best music was composed then..

Uskomatonta, katsokaas mitä löysin netistä. Olin etsimässä vanhaa DC Talk musiikkia Spotifylla ja tällaiseen biisiin törmäsin. Se sopii tänne mainiosti, koska käytän netissä useissa paikoissa nikkiä Heavenbound. Ja täydellistä -80 -lukulaista tyyliä myös, koska silloinhan paras musiikki tehtiin. Jes!!





Jalkapalloa - FC Honka

Sorry, but this is Finnish only:

FC Honka:

Viime kauden Suomen kakkosesta lähti Joel Perovuo Tukholmaan Eläintarhaan (Djurgårdeniin) pelailemaan. Kokko ja Vuorinen olivat myös lähellä lähtöä, mutta näyttää siltä, että näitä kahta värikästä hyökkääjää tullaan näkemään myös ens kaudella Espoossa.

Muutaman harjoitusmatsin ja Liigacup-ottelun olen käynyt katsomassa ja ihan hyvältä näyttää. Viime kaudella Rasmus Schüller teki huiman nousun juniorista keskikentän dominoijaksi ja harjoituspelien perusteella näyttää siltä, että saman tekee tällä kaudella nuori Juuso Simpanen. Joten kovin huolissani en ole Joelin lähdöstä, keskikentälle riittää hyviä miehiä. Enemmän olisin ollut huolestunut Vuorisen lähdöstä, vaikka Jami Puustinen ja Aleksandr "Boris" Kokko ihan kelpo hyökkääjiä ovatkin. varsinkin Puustinen on parantanut viime kaudella paljon ja aloittanee toisena kärkenä Vuorisen kanssa kun tosipelit keväällä alkavat.

Maalissa Tuomas Peltonen on edelleen ykkönen, saa nähdä kuinka kauan kakkonen Henriksson jaksaa olla kakkosveskana, vai lähteekö hakemaan peliaikaa jostain muualta. Tavallaan harmi, että Hongalla on kaksi hyvää maalivahtia, joista toinen ei välttämättä saa niin paljon peliaikaa kun toinen.

Puolustuksessa jatkanee vahvasti mitä todennäköisin kapteeni Rami Hakanpää. Hän on yksi Liigan parhaita puolustajia ja vierellään pelannee enemmän Ville Koskimaa kuin Roope Heilala. Laidoilla sitten Sampo Koskinen ja toisella puolella joko Hannu Haarala tai Henri Aalto. Nicholas Otarukin osaa oikeaa pakkia pelata.

Mielenkiintoinen kausi tulossa, voi kun pääsisi jo oikean nurmen tuoksua haistelemaan!

www. fchonka.fi

Honka löytyy myös Facebookista.




keskiviikko 3. helmikuuta 2010

The Inevitable - Välttämätön

What to do when you want to shake the foundations of the Lutheran parish? How can the new ways of work be achieved? How can we organize our work so that all is based on Christian love of Meeting?

My dream is that the parishes will put very much effort in outreaching new people. To be really interested about reaching out to new people. It's their choice whether they like the Message of Salvation or not. And I don't mean "banging unbelievers head with Bibles", but gentle and soft way to display our faith in words and in action.

But do the parishes have the need to change? Are we too comfortable behind our desks and just spend time with the people we already know? And, dare I say, do the Lutheran parishes still have too much money that the need for change is not strong enough?

I say to all workers in the Church: Reach out to new people and find the desire to do so.


Nyt otan vaikean aiheen esiin, koska joudun kritisoimaan rakasta kirkkoani. Kirkkomme tarvitsee muutosta ja se muutos ei ole sanomassa.

Muutos on siinä, että seurakunnan tulisi keskittää paljon enemmän energiaa siihen, kuinka tavoitamme uusia ihmisiä. Tämä on aivan keskeistä sanoman lisäksi. Tarkoitan, että jokaisen työnkuvaan kuuluisi sellainen "outreach", että hänelle kuuluisi (ja siihen olisi aikaa) suuri osa työajasta uusien ihmisten tavoittaminen. Ja tähän pitäisi löytyä myös tahto.

Tarkoitan, että me lähtisimme liikkeelle sanoin ja teoin levittämään evankeliumia. monet ovat vieraantuneet kirkosta, koska kirkko on vieraantunut heistä. Kritisoin itseäni myös. En tarkoita sellaista evankeliointia, missä asiat sanotaan päin naamaa, vaan sellaista hellää ja arvostavaa kertomista siitä mikä uskossamme on keskeistä, mitä seurakunnassa tapahtuu ja mikä seurakunta on.

Haluaisin, että tähän työ organisoitaisiin uudelleen, että tällainen uusien ihmisten tavoittaminen tulisi prioriteeteissa korkeammalle. Miksi emme rakenna työtä tästä suunnasta?

Seurakuntien työntekijät ja vapaaehtoiset tekevät hyvää työtä, mutta löytyykö meistä tahtoa jättää tutut kuviot ja lähteä rakentamaan ihan uutta? Siis vuosikymmenten työnkuvat jätettäisiin taakse ja mietittäisiin kaikki uudelleen? Onko seurakunnat vielä liian rikkaita, että me oikeasti lähtisimme liikkeelle? Kuten lähetystyöntekijät tekevät.

Suuria sanoja, mutta näitä olen viime viikot paljon miettinyt. Toivon, että muutos on mahdollinen.