tiistai 30. joulukuuta 2008

News from Israel widget

I´ve always been interested what´s happening in Israel. Now it´s possible to follow the Haaretz news through my blog. Haaretz is a moderate Israeli newspaper. I have added their RSS feed to this blog. It´s important in these times. It´s good to know more than just a surface to it.

Olen aina ollut kiinnostunut mitä Israelissa tapahtuu. Nyt tässä blogissa on mahdollista seurata maltillisen israelilaisen sanomalehden Haaretzin uutisointia. Lisäsin Haaretzin RSS-syötteen sivuille, josta aina näkee uusimmat otsikot.


Näinä sekavina aikoina varsinkin on hyvä tietää asioista vähän laajemmalti kuin "vähän sinnepäin".

PEACE AND SECURITY !

maanantai 29. joulukuuta 2008

Less friends - Vähemmän ystäviä

Finnish News Agency (STT) released a two months old news about MTV`s Circuits of Cool research. That was made throughout the world and here´s two results of the Finnish youth:

1. Finns have less close friends than the youths of the same age in many countries. Here
the number of close friends is FOUR and for example, in Norway its NINE.

2. Finns like to meet their friends face to face and they are quite passive web users (propably in the social networks).

What to make of these facts? That we are not so social people (we know that already)? That we define friends differently than in other countries? That our youths prefer face-to-face -meetings? That they lack the internet skills?

I think the two findings are both good and bad. Having not so many friends is a worrying thing, because it means that we have many people that are very alone and that is not a healthly matter to the teenager. This throws an accusation towards us parents and to the Finnish society overall.

On the other hand, it is good news that the Finns prefer meeting one another face-to-face. It´s a healthy sign. In Finland there has been a general claim, that young people just play computers, watch tv and videos all the time. This research says differently, I think. Many computer and console games are games that are meant to be played together with friends (Guitar Hero, Rock Band, FIFA 2009). And while the rapid success of Facebook in Finland changes us adults, this web-based communities are not so "vital" to our teenagers. And I really think that young people can use the web properly in general.


Suomen tietotoimisto STT uutisoi Music Televisionin Circuits of Cool l -tutkimuksesta seuraavia asioita:

1. Suomalaisilla nuorilla on vähemmän ystäviä kuin muissa maissa asuvilla ikätovereillaan. Suomalaisnuorilta löytyy keskimäärin neljä läheistä ystävää kun esim. norjalaisella nuorella on yhdeksän.


2. Suomalaisnuoret tapaavat ystäviään mieluiten kasvotusten ja he ovat keskimääräistä passiivisempia netin käyttäjiä.


Tästä voisi vetää johtopäätöksen, että suomalaisnuoret arvostavat ystävyyttä, mutta aika korkea rima on siihen kuka "hyväksytään" sydänystäväksi. Ystävän määritelmä voi myös olla eri maissa erilainen. Tai tästä voi vetää johtopäätöksen, että suomalaisnuoret eivät ole kovin sosiaalisia, he ovat tottuneet elämään pienemmissä porukoissa. Eivätkö suomalaiset nuoret sitten osaa käyttää nettiä?


Nämä kaksi tutkimustulosta ovat sekä hyviä että huonoja. On kyllä huolestuttavaa, että suomalaisnuorilla on vain keskimäärin neljä läheistä ystävää. Se tarkoittaa, että monilla ei ole ainuttakaan, he elävät elämäänsä ihan yksin. Ja varsinkin näin pienessä kansassa kuin me, se on huolestuttavaa. Se on kyllä iso syytös meitä aikuisia ja vanhempia kohtaan. Ja koko yhteiskuntaamme.


Toisaalta on hyvä uutinen, että nuoret haluavat tavata toisiaan enemmän juuri kasvotusten. On ilmeisesti hoksattu se, että netin kautta eri sosiaalisissa verkoissa (Facebook jne) ei pysty samalla kokonaisvaltaisella tavalla kommunikoida kuin kasvotusten. Yleisestihän Suomessa on toitotettu, että "nykyajan nuoret katsovat liikaa televisiota, pelaavat tietokonepelejä jne". Tämä tutkimus osoittaa, että nuoret ovat tajunneet olennaisen. Monet tietokone- ja konsolipeleistä on tarkoitettukin pelattavaksi yhdessä (Guitar Hero, Rock Band), jolloin pelaaminenkin on sosiaalista. Ja vaikka Suomessa Facebook on räjähtänyt viimeisen vuoden aikana käsiin, nuoret ymmärtävät myös oikeat rajat näissä verkostoissa. Tai ainakin yleisellä tasolla. Mediakasvatuksella on myös varmasti oma osansa tässä tuloksessa.


Hanoi Rocks: Teenage revolution


http://advertising.microsoft.com/uk/MSNMTV-Circuits-of-Cool-Social-Networks

tiistai 23. joulukuuta 2008

Veri - Blood

Today we were walking in our nearest centre, Tapiola. Our family decided to take a walk around in the crispy winter afternoon. And we intend to buy some last minute presents for Christmas.


After dwelling too much in the chaotic shopping atmosphere, we walked past the Tapiola Culture Centre and in front of the building was The Finnish Red Cross Blood Donating bus. My wife is a frequent donor but I've been too lazy (and I have the 0+ type). We attended, drank a lot of juice before and after and donated. I reminded od myself that I must be much more active in this. Someone's life might be in danger if not enough blood is available. Dare I think that just my blood will spare someone's life? Or is it too selfish?


Blood is life - Veri on elämä.


Olimme koko perheen voimalla kävelyllä Tapiolassa tänään. Aateltiin, että kirpeässä pikkupakkasessa on mukava vähän kävellä ja samalla vielä parit lahjat ostaa jouluksi. No kotireitin varrella on Tapiolan Kulttuurikeskus, jossa oikin sitten Suomen Punaisen Ristin Veripalvelun auto pihassa ja päätimme vaimoni kanssa luovuttaa verta. Olen kyllä hävettävän harvoin luovuttanut, vaikka mulla on 0+ veriryhmä, jonka veri sopii kaikille. Aionkin nyt parantaa tapani ja olla ahkerampi. Mehua juotiin paljon ennen ja jälkeen ja nopeasti se vajaa puoli litraa tuli suonesta. Ihmeellistä jotenkin ajatella, että juuri minun vereni on auttamassa toista ihmistä hädän hetkellä. Uskaltaisiko jopa ajatella, että pelastaa jonkun hengen? Onko itsekästä ajatella niin?


Muse: Time is running out

perjantai 19. joulukuuta 2008

Laughing at the bus - Itsekseen naureskelua

I was at the bus this evening to have a nice night with my friends, especially one that I haven't met for a log time. I was using this Nokia phone to surf the internet and reading some funny stuff from the football forum. Suddenly I realised that a middle-aged woman was smiling at me. After that it came to me that I've been smiling and most certainly laughing out loud while reading some funny jokes. But she didn't mind, she was sending an SMS message to someone too. We smiled each other and laughed about how we can easily sunk into our minds and laugh out loud in public.

It's great to meet total strangers this way. I was smiling for the rest of the bus trip.


Olin tänään matkalla Helsinkiin bussilla viettämään iltaan muutamien kaverien kanssa. Erityisesti yhtä en ole nähnyt pitkään aikaan. Luin bussissa Futisfoorumin vitsejä tästä kännykästä ja yhtäkkiä tajusin, että keski-ikäinen nainen edessäni hymyilee minulle. Silloin tajusin, että hymyilin vitseille ja varmaan myös nauroin puoliääneen. Mutta nainen ei ollut millänsäkään, hänkin nauroi ääneen omalle tekstarilleen, jota ilmeisesti oli lähettämässä kaverilleen. Naureskelimme toisellemme, kuinka helposti sitä uppoaa omiin maailmoihinsa eikä huomaa muita.


Se oli hauska tapahtuma. Hymyilin koko loppumatkan. Olipa kivaa saada kontakti tällä hauskalla tavalla ihan tuntemattomaan ja vielä aivan tahattomasti.


Deep Purple: Perfect strangers

torstai 18. joulukuuta 2008

Enää kaksi päivää - only two days left

Only a few days left until Christmas holidays. It seems that the autumn that felt so unending is finally turning to Christmas and I'll be off-work until the 2nd week of January. Then I have time for my family, relaxing and for myself. And my faith. I just visited the library and borrowed many CD:s (mainly old U2 stuff) and I'll dwell into them in the Christmas time. Perhaps review some songs here later...

Rest is needed here.


No niin, enää pari työpäivää ja sitten alkaa joululoma. Koulukirkko perjantaina ja lauantaina nuorten toimintapäivä, jossa muutaman nuoren kanssa käsikirjoitetaan, näytellään ja kuvataan joku sketsi/lyhytelokuva. Se kuullostaa mukavalta. Sen jälkeen alkaakin joululoma tuonne loppiaisen paikkeille asti. Aion keskittyä perheeseen ja sukulaisiin, levätä ja kuunnella musiikkia. Ja syvempään joulun merkitykseen mielessäni. Lainasin ison kasan levyjä kirjastosta, pääosin vanhaa U2:sta ja aion syventyä niihin. Ehkäpä jotain aivoituksia siirtyy sitten tännekin...


U2: Yahweh

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Apocalypto



In the last few days, I´ve been thinking about cultures and missionary work. I´ve watched the Mel Gibson movie Apocalypto about Mayan culture and tribes in jungles and urban area of Central America. The brutal and violent movie tells a story about tribes, fear, chase, brutality, brotherhood, hatred etc. Enjoy is wrong word to describe my feelings after the end credits, but it was a great movie experience.

Apocalypto portrays a violent and bloody culture of the Mayas. At least in the cities. I´m not sure that´s the whole picture of that culture, but the brutality was terrifying. Conquering fear is one of the main points of the movie, and surely there were things to be afraid of. The Mayan priests and higher class offered human sacrifices to the sun and took slaves from the neighbouring countryside. The priests literally ripped hearts out.

Sometimes it´s claimed that Christian missionaries destroy beautiful and innocent native cultures of the wildernesses far away. That white Gospel stomps on the flourishing native and “original” cultures. And in black-and-white view, some people really think that these non-Christian natural cultures are somehow better than Christianity.

My point is: Some and perhaps many of the people that have lived in fear in these cultures. Death and fear have been everyday day. These religions are many based on fear. When Christianity´s Good News is love, God is love and His reaction towards us is love. And some things in these “nice old cultures” are better of gone, human sacrifices for example.

And I´m sure there are hundreds of examples that missionaries have done great things bringing love and helpful hands to the people in need.

Katsoin tässä joku aika sitten Mel Gibsonin Apocalypto-elokuvan. Se kertoo Maya kulttuurista Keski-Amerikassa, viidakoissa ja urbaanilla alueella. Väkivaltainen elokuva kertoo heimoista, pelosta, takaa-ajosta, veljeydestä, vihasta ja paljon muustakin. Elokuva oli hyvä.

Maya-kulttuuri oli elokuvan mukaan todella väkivaltainen. Varmaankaan se ei ole koko kuva tuosta kulttuurista, mutta nämä väkivaltaiset osat myös kuuluivat siihen. Pelon voittaminen oli yksi elokuvan teemoista. Ja siihen aikaan taatusti ihmisillä oli pelättävää. Maya-papit ja ylempi luokka yhteiskunnassa uhrasivat ihmisiä auringon jumalalle ja pitivät orjia. Sotilaat kävi tyhjentämässä maaseudun kyliä hakien orjia kaupunkilaisille. Papit repi sydämiä irti.

Pointtini siis: Monesti kristillisestä lähetystyöstä puhutaan, että se tuhoaa kauniita alkuperäiskulttuureita ja tuo vain valkoisen uskonnon heidän omien uskontojensa sijaan. Jotkut ihastelevat näitä kulttuureita eivätkä huomaa, että monet perustuvat pelkoon. Jumalhahmoa täytyy lepyttää saadakseen elämälleen onnellisuutta ja välttyäkseen vaarasta tms. Kuolema ja pelko ovat olleet lähes jokapäiväistä kulttuuria

Eikö ole hyvä, että kristinuskon sanoma rakastavasta Jumalasta ja siitä seuraava ajatus, että meidän ei tarvitse pelätä, olekin hyvä asia? Rakkaus on kristinuskon pääsanoma, Luoja rakastaa meitä, eikä ole kostonhimoinen, jota pitää pelätä.

Uskon, että tuhannet lähetystyöntekijät tekevät/ovat tehneet pyyteetöntä työtä toisten ihmisten hyväksi. Jotkut asiat ovat parempia jäädä historiaan, esim. ihmisuhrit jne.

Niin hyvä elokuva oli, että ajatukset pyörii siinä vielä monen päivänkin päästä.

U2: Hold me, thrill me, kiss me, kill me

lauantai 6. joulukuuta 2008

Independence Day

Not the movie, that's rubbish...

6.12. is the birthday of Finland. This country has been under the Swedish and Russian rule before that, and now we're celebrating our 91 years old country.


We had a traditional Finnish folkmusic based youth worship in our church today. The sounds and dances were great. The music went deep in my soul and I was thankful that I can live in a free democratic country. That's not the situation in many countries, so this is something that can't be taken lightly.


I was at that worship with some Finnish-Russian friends. For the first time I found myself thinking that so many things in our Independence Day involved some remembrance of the Winter war etc. Then I wondered what are my Finnish-Russian friends thinking today? Why are we so focused on war this day? Don't get me wrong, I appreciate the sacrifice of those men and women that rescued our country from the Soviets. Should we focus more on peace and living together with our neighbours without neglecting the veterans?


Let's build on peace and friendship!


Suomi täyttää 91 vuotta, onnea! Tänä itsenäisyyspäivänä järjestimme Lasse Heikkilän komean kansanmusiikkimessun kirkkoon. Musiikki meni suoraan sieluun, sävelet sai hoitaa ja isolla miehellä oli kyyneleet lähellä.


Istuin messussa meidän helsinkiläisten venäjänkielisten ystävien kanssa. Ekaa kertaa aloin miettiä, että meidän itsenäisyyspäivä keskittyy valtavasti sotaan. Joka vuosi näytetään Tuntematon sotilas jne. olen toki kovasti sitä mieltä, että meidän pitää arvostaa veteraaneja jne. Mutta silti mielessä pyöri, että miltä näistä venäläisistä nuorista mahtaa tuntua, kun tätä vanhaa vihanpitoa korostetaan kerran vuodessa? Tuli paha mieli.


Keskityttäisiin mielummin rauhan rakentamiseen.



Jean Sibelius: Finlandia

maanantai 1. joulukuuta 2008

AIDS - HIV

Today is the global AIDS-day. Many events are organised all over the world and that´s good.

I remember the eighties when I was young. There were many experts in the medical world that prophesiced that this virus will destroy the world during couple of centuries. That this is the end of mankind. But on the other hand, many experts believed that science will find the cure before that. That there´s still hope for us.

This virus causes so much suffering, tragedies, pain and grief in the world. And I think it´s still a major threat. But fortunately medical professionals have researched some results that has made the HIV-positive´s life easier. And live longer. But no real cure. It´s still some kind of mystery how to kill that virus.

It feels very bad to read about the small orphan children, whose parents have died. And propably they are ill too. Many have been born HIV-positive. My prayers to these people and the nurses, doctors etc. who work with them.


Tänään vietetään kansainvälistä maailman AIDS-päivää. Erilaisia tapahtumia järjestetään siellä ja täällä. Hyvä niin.

Muistelen kultaista -80-lukua, jolloin olin nuori. AIDSin ilmestyttyä oli monenlaisia kauhuennustuksia siitä, että tämä tauti tulee tuhoamaan maailman muutamassa kymmenessä vuodessa. Monet asiantuntijatkin sanoivat, että tämä on ihmiskunnan loppu. Mutta toisaalta oltiin toiveikkaita ja luotettiin, että lääkärit löytävät ajan myötä lääkkeen.

Tauti aiheuttaa valtavia kärsimyksiä ja se lienee edelleen isoimpia uhkia. Mutta onneksi näinä vuosina on kehitetty erilaisia lääkkeitä, jos ei parantamaan niin ainakin lievittämään tuskia ja pitkittämään elämää. AIDS ja HIV eivät (ainakaan tähän mennessä) ole tuhonneet meitä, mutta toisaalta varsinaista parantavaa lääkettäkään ei ole löydetty.

Pahalta tuntuu lukea orvoista lapsista, joita on valtavasti esim. Afrikassa, joiden vanhemmat ovat kuolleet ja he mahdollisesti itsekin ovat sairaita. Rukoilen voimia heidän kanssaan työskenteleville.

http://www.worldaidsday.org/
http://www.maailmanaidspaiva.fi/


The Smiths: Last night I dreamt that somebody loved me