maanantai 14. elokuuta 2017

The Last Of Us

Mietin ensin, että kirjoitanko jotain tästä pelistä. Minut tuntevat tietänevät, että teini-iässä aloitettu Commodore 64:n pelien pelaaminen ei ole jättänyt ja sen jälkeen se on ollut menoa. Olen pelannut kaikenlaisia tietsikka- ja konsolipelejä siitä lähtien. Enkä ole ainoa aikuinen, joka tekee niin, aikuiset pelaa nykyään jopa enemmän kuin teini-ikäiset: https://yle.fi/uutiset/3-7415587  The Last Of Us ei myöskään ole liian nuorille tehty peli, vaan nimenomaan aikuisille.


Mutta ehkäpä kirjoitankin tästä yhdestä pelistä jostain. Jos pitäisi yksi peli mainita, joka on läpipelaamisen kokemuksena listoillani ehkä ihan kärkipäässä niin se on The Last Of Us. En spoilaa tässä kirjoituksessa mitään, joten voit jatkaa lukemista ihan rauhassa, mikäli et ole siihen vielä uppoutunut. Alla on linkki englanniksi, miksi jokaisen sellaisenkin, joka ei pelejä pelaa, pitäisi tätä pelata:


Peli on ilmestynyt jo jotain vuosia sitten, joten sitä löytyy kauppojen alelaareista. Niissä harvemmin on mitään järisyttäviä löytöjä, mutta jos tämän sieltä bongaat, niin osta se. Tai kierrätettynä GameStopista tms. On nimittäin joka euron arvoinen. 

Harvemmin on mikään peli ollut niin hyvin kirjoitettu kuin tämä. Ja herättänyt niin vahvoja tunteita. Tarinavetoisuus oli niin vahva, että se vei ihan kokonaan mukanaan. Minkään pelin läpipelaamisen jälkeen en ole katsonut YouTubesta videoita vielä jälkeenpäin, mutta tän kanssa on niin käynyt. Henkilöt on hyvin huolellisesti kirjoitettu ja motion capturella näytelty, että ne eivät jää vain kalpeiksi selviytyjiksi vaan päähenkilöihin kiintyy (hyvässä ja pahassa) pelin aikana. Myös yllätyksiä ns. puun takaa tulee.

Vaikka kyseessä on tulevaisuuteen, post-apokalyptiseen maailmaan sijoittuva peli, jossa on infektion saaneita ihmisiä ja ammuskellaan jne. niin pääpaino on vahvasti tarinassa ja ihmissuhteissa. Peli ei oo myöskään mikään open world -peli, jossa voi tehdä mitä vaan. Jos olet sellaisiin tottunut, niin älä anna sen puutteen häiritä. Takaan, että tämä tarina vie sinut mukanaan. 

Pelin maailma on myös uskomattoman kauniisti piirretty yksityiskohtia myöten. Mä vielä pelasin tuon PS3:lla, joten tietokoneella tai PS4:lla vielä varmaan enemmän olisi suu auennut. Tuntui todella, että "on" siellä maailmassa näiden henkilöiden kanssa. Tähän tunnelmaan vie syvemmälle uskomattoman kaunis soundtrack ja pitkät jaksot välillä, jossa ei ole musiikkia ollenkaan.
En yhtään ihmettele, että tämä peli on voittanut kymmeniä palkintoja ja valittu kaikkien aikojen parhaiden pelien joukkoon. Tämä peli on myös siitä erilainen, että tässä on vahvoja naishahmoja kirjoitettuna ei pelkästään stereotyyppisissä rooleissa, mitä liikaa näkee.

Niin ja tämä on K18. Ihan syystä. Jännitystä ja kauhua oli myös mukana ja tunnelma on rakennettu painostavan realistiseksi, kuin sen voisi kuvitella olevan post-apokalyptisessä maailmassa. 

En laita tähän trailerilinkkejä, etten spoilaa mitään, mutta sanon kaikille pelaamisesta kiinnostuneille (ja kiinnostumattomille), että tätä teidän pitää pelata. On meinaan sellainen "emotional rollercoaster" että...


sunnuntai 6. elokuuta 2017

10 vuotta bloggausta Bloggerilla

Huomasinpa juuri, että tänä kesänä tämä blogini on täyttänyt 10 vuotta. Olen aloittanut jo toisella sivustolla ennen sitä, mutta täällä Bloggerissa on nyt menty niin kauan, että on Kymppisynttärit.

En enää oikein muista alkuperäistä syytäni, miksi rupesin kirjoittelemaan, mutta mitäpä siitä. Kielikin on vaihtunut matkalla englannista suomeksi. Ajattelin, että ehkä kuitenkin saan ajatuksiani näppäimistölle paremmin tällä kotimaisella kielellä. En halunnut tägimetsää aloittaa alusta, joten siksi tägit on edelleen englanniksi.

Alusta asti tuumailin niin, etten ota tästä kirjoittamisesta mitään stressiä, kirjoittelen vain kun siltä tuntuu. Säännöllisyys olisi tietysti parempi, mutta mietin sitä asiaa ihan rauhassa. En tavoittele mitään valtavan suuria massoja yleisöä, mutta kiva jos joku näitä joskus lukee, kun niitä someprofiileissani jaan. Ehkä niiden kautta muodostuu jonkunlainen kuva siitä kuka olen ja mitä ajattelen jne.

Ihan ensimmäinen Bloggerin tekstini on hyvin simppeli, TÄÄLLÄ

Pari merkittävää juttua voisin nostaa, missä tää blogi on ollut osallisena:

Kuten moni tietää olen pitkäaikainen FC Hongan kannattaja, kohta 20 vuotta on Tapiolan Urheilupuistossa matseissa käyty. Muutamia vuosia sitten miesten Veikkausliigajoukkue oli isoissa vaikeuksissa, jotka johtivat suuriin muutoksiin. Kirjoitin silloin tänne blogiini niistä kyselevistä, ihmettelevistä, ahdistavista ajatuksistani, mitä noina aikoina pyöri mielessä. Tätä kirjoitustani luettiin paljon. Sen voi lukea TÄÄLTÄ

Toiseksi suosituin kirjoitus taitaa on Holiday Club Saimaa. Kerron siinä syyslomamatkastamme Itä-Suomeen ja miten tämä Holiday Club -juttu meidän näkökulmasta menee. Se on vähän sellainen review-juttu ja koska sitä on melkein 2000 kertaa luettu, niin se noussee Googlen hauissa esiin.

Pääteemat joista kirjoitan ovat olleet aika lailla samat alusta saakka. Kirjoitan musiikista, koska se on tärkeimpiä asioita elämässäni. Kirjoitan kristinuskosta, uskosta ja kristillisistä asioista, koska ne ovat tärkeimpiä asioita elämässäni. Kirjoitan jalkapallosta, koska se on tärkeimpiä (ei kuitenkaan ihna niin tärkeä kuin edellisest) asioita elämässäni. Ja kirjoitan monikulttuurisuuteen liittyvistä asioista, koska ne liittyvät isosti työhöni, josta myös kirjoitan aina silloin tällöin.

Statistiikasta kiinnostuneille: lukukertojen kokonaismäärä on ennen tämän julkaisemista n. 75 000. Blogiani luetaan (muutamaa piikkiä ylöspäin lukuunottamatta) n. 1000-2000 kertaa kuussa, eli n. 200-500 kertaa viikossa. Toki on sellaisiakin aikoja, jolloin lukijoita on aika vähän, silloin olen yleensä kirjoittanut vähemmän tai tylsästi, hehheh...

Kiva jos olet jaksanut näitä ajatuksiani lukea. Toivottavasti jatkossakin.

Kiitos sinulle.


perjantai 28. heinäkuuta 2017

Sasuripari, viimeistä viedään...

Torstaina alkoi viimeinen suomalais-saksalainen rippikoulu,jonka toinen järjestäjä on Olarin seurakunta. Olen ollut yhtä vuotta lukuunottamatta jokaisella ohjaajana. Näitä on pidetty vuodesta 2001 alkaen. Yhteistyökumppani on kirkon ulkosuomalaistyö Saksassa eli Saksan suomalaiset seurakunnat. 

Nämä riparit ovat olleet iso palanen työtäni. Tämä viimeinen on päässyt mukavasti käyntiin, mutta aina välillä käy mielessä,että tämä on viimeinen sitä-ja-sitä. Tänään puhuttiin nuorten kanssa siitä,että kaikella on tarkoitus,jokainen ihminen on luotu maailmaan jotain tarkoitusta varten, koska Jumalalle ei tapahdu vahinkoja. Varmasti joku tarkoitus on silläkin, että nämä nyt loppuvat. Ehkä jotain uutta hienoa tulee tilalle tämän hienon sijasta. 

Kirjoitin tästä viimeisestä riparista Facebookissa ja tajusin sen tykkääjistä ja kommentoijista, että Espoossa ja Saksassa on monta sataa nuorta ja nykyisin aikuista,jotka ovat olleet näillä ripareilla. Näillä on ollut iso vaikutus heidän elämäänä,Jumalalle kiitos siitä. Muistelen näitä nuoria aikuisia lämpimästi. Aika hienoa,että olen saanut olla tässä mukana näin kauan. Olarin seurakunta on saanut rippikoulun jälkeiseen työhön monta sasukokemuksen omaavaa nuorta. Monta nuorten reissua on Saksaan tehty.

Voipi olla aikas haikea mieli kun tämä päättyy...